Edellisen kerran ylisuuret statement-kaulakorut olivat kuumintahottia joskus 2000-luvun puolivälissä. Silloin niitä tosin ei kutsuttu statement -miksikään. Toinen ero tämänhetken trendiin on kaulakorun pituus. Vuonna 2005 näyttävä kaulakoru tarkoitti alas vyötärölle ryöppyävää esitystystä.

Löysin varastoistani Kookaïn vanhan yltiöpitkän puuhelmikorun. Pisin pompulalenksukka ulottui alunperin noin 5 cm housun vyötärön alapuolelle. Pienen sovittelun jälkeen totesin, että mittasuhteet menevät aivan väärin – eikä vanhaa lempparikorua voinut ajatellakaan käyttävänsä.

Sitten hokasin, että poistamalla alunperin niskan takaa kulkevan pitkän yksinkertaisen pompulapätkän ja laittamalla jäljellejääneille lyhyen lukkokiinnityksen, korusta saa varsin käyttökelpoisen esityksen. Pikkuisen tulee Aarikka mieleen kookaista kiiltävänmustista puuhelmistä.

Mustat pompulat sopivat aivan ihanasti lämpimänkeltaisen neulepaidan kaveriksi. Täytyy tunnustaa, että tämänkin päivän asu on melkein kokonaan lainassa Peetulta (kiitos ja anteeks!!)… Tosin tuo harmaa maksimekko on jo melkein omani, koska Peetu ei ole käyttänyt sitä varmaan kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Eikö se niin mene, että kun jotain vaatetta on käyttänyt enemmän kuin alkuperäinen omistaja, omistusoikeus ikäänkuin hypähtää toiselle?

• neule, H&M
• mekko, Gina Tricot
• nilkkurit, Vagabond
• koru, Kookaï 

Lupaan tsempata ja löytää huomisen asun kokonaan omasta garderobistani… !

Keneltäkään ei ole tainnut jäädä huomaamatta, että fanitan lähestulkoon kaikenlaisia ketjuputiikkien muotitalojen kanssa tekemiä yhteistyömallistoja?  Ihan jo lähtökohtaisesti diggailen ajatusta muodin demokraattisuudesta – siitä, että high end fashion on mahdollisimman monien ulottuvilla. Ymmärrän toki, että yhteistyömallistot eivät ole sama juttu kuin vastaavat, merkin omat, päämallistot. Materiaalit ovat vähemmän luksusta, mallien kokoonpano vähemmän työtä vaativaa ja tuotteet sopeutettu suurille massoille – eli suunnittelu on väistämättä vähemmän edgyä.

Kuitenkin jokaisella suunnittelijalla tai muotitalolla on oma nimi kiinni yhteistyömallistoissa. Kukaan ei ole niin lapsellisen lyhytnäköinen, että päästäisi markkinoille surkeaa laatua, olematonta suunnittelua tai muuten kyseenalaista kampetta. Vaikka miten on kysymys yhteistyöstä ketjuputiikin kanssa, vahingoittaisi ala-arvoiset tuotteet myös emomerkin mainetta. Niinpä yhteistyömallistot tarjoavat yleensä poikkeuksellisen hyvää laatua, materiaaleja ja suunnittelua erinomaisen käypään hintaan.

Peetu kysyi vähän aikaa sitten (kun vauhkosin Lindexin Missoni -yhteistyöstä): “äiti, luuletsä, että näistä yhteistyömallistoista tulee joskus tulevaisuudessa sellaisia tosi himoittuja vintage-keräilykohteita?” Vastaus on, että kyllä, juuri niin uskon, että tulee käymään.

Siksi onkin monta monituista syytä alkaa hihkua H&M:n seuraavaa, ranskalaisen Maison Martin Margielan kanssa toteutettua yhteistyötä.

Etukäteen ajattelin, että olen vain silleen “hengessä mukana” -tyyppisesti innostunut Maison Martin Margielan ja Henkan yhteistyöstä. Tunnustan (silläkin uhalla, että teen totaalisen fashion-uskottavuus-suiciden…), että kovin avantgardi muoti dekonstruoituine vetimineen ei ole kaikken eniten se omimmalta tuntuva juttu. Tykkään kyllä katsella kuvia ja inspiroitua ennakkoluulottomasta ja oivaltavasta ajattelusta, mutta että innostuisin hankkimaan sen tyylisiä vaatteita itselleni, ei ole tuntunut ajankohtaiselta.

Ensimmäiset nettiin vuotaneet (tai vuotaneet ja vuotaneet…) kuvat yhteistyöstä paljastaa vähän yllättäen jo monta ihastuksen kohdetta, joilta hyvinkin löytyisi paikka Mintun garderobista. Ainakin tuo vetoketjuilla viriteltävä palmikkoneule ja organza-kaapuhässäkkä päätyivät välittömästi must have -listalle. Ja voi, miten haluaisinkaan omistaa hopeiset glitterilegginsit, mutta – rehellisesti – milloin niitä oikeastaan voisi käyttää? Sen sijaan tuo ruskea krokonahkarotsi olisi täydellinen OMG/WAU…

Eipä siis muuta kuin shoppailukyynärpäitä taas terottelemaan ja marraskuun puoliväliä odottamaan! 🙂

Kuvat bongasin ihanan Silverin blogista (joka oli puolestaan poiminut ne jostain muualta…)