Tämän viikon treenien listaaminen tuntuu melkein hassulta. Varsinaista “treeniä” ei juuri ole ollut. Maanantaina meillä oli Peetun kanssa varattuna boxing, mutta neiti oli niin poskettoman siitepölyallergiakohtauksen vallassa – aivan kuin olisi ollut kohtuullisen rankassa flunssassa – joten päätettiin yhteistuumin, että ihan aina ei ole kuitenkaan pakko lähteä, jos ei siltä tunnu. Pari kertaa kävin sentään tekemässä reippaan power walking -kävelylenkin. Power walking siksi, että se kuullostaa aivan selkeästi enemmän trendikkäältä treenaukselta kuin esim. “reipas kävelylenkki”. Haha!

Vaikka ihan hurjasti ei tällä viikolla treenitunteja olekaan sykemittarin muistiin ehtinyt kertyä, olen silti ollut reipas ja tehnyt melkein joka päivä fysiterapeutin suosittelemat jumppaliikkeet. Väliin on jäänyt vain viime tiistai, jolloin oli Peetun koulun Live Night ja torstai, jolloin kävin taas fysioterapeutin höykyteltävänä. En varsinaisesti laske tuota selän rehab-jumppaa treenaukseksi, mutta jos teen kertaalleen kaikki liikkeet (noin 10 – 30 toistoa liikkeestä riippuen), menee siihen noin 20 min ja kyllä siinä lihakset ihan kunnolla lämpenee, vaikken ihan sentään hikoilekaan. Ainakin pari kertaa viikossa teen sarjan kahteen kertaan ja lisäksi vielä venyttelyt.

TREENIT VKO 22

Keskiviikko, Power walking 40 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

• Peruslenkkini Sickla Sjön ympäri ja tällä kertaa ihan tarkoituksellisesti ilman sauvoja. Pitäisi hankkia itselle omat, oikean mittaiset sauvat. Kyllä niillä ihan selvästi saa enemmän tehoja kävelylenkistä. Lisäksi toimistotyöläisen hartianseutu kiittää mukavasta pumppaavasta liikkeestä. Niin kiva tunne, kun veri kiertää ihan päähän asti! Kotona sitten rehab-jumppa terästettynä ekstra-vatsalihasliikkeillä ja punnerruksilla.

Sunnuntai, Power walking 1 h 10 min, lihaskuntojumppa kotona 30 min

• Tänään tein pitemmän ja raskaamman lenkkini Hammarbybackenin päälle ja takakautta takaisin kotiin. Vaikka tänään ei ollutkaan enää lähimainkaan yhtä karsea keli kuin eilen, oli silti sen verran kova tuuli, että mäen päälle sai kyllä puskea ihan tosissaan. Jalassa oli keikkupohjaiset MBT-kengät (niinkuin muuten keskiviikonkin lenkillä), jotka kaiketi lisäävät vielä pikkuisen tehoa tällaiseen low impact -treenaamiseen.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa rehab-jumppaa kotona mahdollisimman ahkerana. Lisäksi ollaan Peetun kanssa varattu huomiseksi boxing ja keskiviikoksi Energy. Loppuviikko menee kyllä aika bilettämiseksi, kun sekä lauantaina että perjantaina on lakkiaisia – yhteensä kolmet – ja viikonloppua vietän Helsingissä ihanien blogikollegoitteni kanssa Indiedaysin palaverissa…

Peetun ylioppilaspuku on valmis! Aamulla istahdin kymmenen maissa ompelukoneen ääreen ja tuumasin, että teenpä tuon nyt tuosta alta pois, niin voi sitten kaikessa rauhassa alkaa puuhastella muita kotihommia. Hah! Kello on nyt yli yhdeksän illalla – eli lähes kellon ympäri vierähti ommellessa. Varsinkin pääntien hörselön kanssa sai jumpata aika kauan, ennenkuin se istahti paikalleen. Eikä lopputulos nyt mitään haute couturea ole vieläkään, mutta yleisilme on mielestäni ihan onnistunut. Ja mikä tärkeintä, puku on hyvin lähelle juuri sellainen kuin millaiseksi Peetu sen suunnittelikin.

Tyttö ei ole vielä nähnyt itse valmista pukuaan, koska on ollut töissä koko päivän ja vielä nyt illalla lapsia hoitamassa. Sain kuitenkin luvan laittaa ensimmäiset kuvat valmiista mekosta tänne blogiin.

Ihan kiva, eikö vaan!

Laitan kyllä kuvia tänne vielä sitten lakkiaispäivänä, että saatte nähdä myös asun ihan kokonaisuudessaan.

En nyt sitten rohjennut ihan “Loreen”-otsatukkaa tämän iltapäivän kampaajakäynnillä leikata ja varmasti parempi niin. Korttelikampaajani leikkeli kuitenkin tuollaisen puolivino-otsiksen, jonka kanssa varmaan tullaan ihan kavereiksi, kunhan ensin vähän tutustutaan. Pituudesta lähti myös reilut 10 cm. Tuntuu aika paljolta, ja huomaan itse eron ihan selvästi, mutta aika pitkäthän nuo ovat edelleen… 🙂

Kuvissa otsis näyttää kieltämättä pikkuisen hapsottavalta, enkä ole ollenkaan varma, miten viisas veto tämä oikeastaan oli.  Tavoitteena oli selkeä, mutta kevyt, vinosti leikattu sivuotsis, joka on aika paljon kerrostettu kunnon kesäisen hurlumhei-fiiliksen saavuttamiseksi. Kampaajan jäljiltä hiukset ovat kai aika standardisti jotenkin hassusti stailattu, joten en nyt vielä menetä toivoani. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka puolen korttelin päässä sijaitsevassa uudessa vakikampaamossani on monta hyvää puolta (sinne saa aina ajan lyhyellä varoitusajalla, hinta on vähintäänkin edullinen ja palvelu mutkatonta), ihan maailman paras paikka se ei ole silloin, kun haluaisi vähän muuttaa tyyliään…

Tämä oli nyt kolmas kerta, kun kävin samassa paikassa ja aina aikaisemmin olen pikkuisen nurissut värjäystuloksesta. Milloin se on ollut liian tuhkainen (taittaa välittömästi vihreään hiuksissani, jollei värjääjä ole todella taitava), tai ihan liian ginger, kuten viimeksi. Tällä kertaa olen aivan sataprosenttisen tyytyväinen! Siis siitä huolimatta, että taisin kyllä pyytää astetta tummempaa väriä, mutta oikeasti tämä oli juuri se, mitä just nyt kaipasin. Luonnollisen oloinen kesäblondi – täydellinen väri tähän vuodenaikaan, vaikka ulkona onkin tuskin kymmentä astetta lämmintä.

Hurjastelin (lue: “hurjastelin”) tänään myös meikkirintamalla.

Ehkä noista hiuskuvista huomaa, että innostuin laittamaan vihreää silmämeikkiä tavallisen, neutraaleissa sävyissä kulkevan luomivärini sijaan. Vaaleampi sävy on Body Shopin mineraaliluomiväri Nature’s Minerals sävy 03. Varjostukseen käytin Make Up Storen sähäkkää tummanvihreää luomiväriä Eyedust, sävy amazonas.

Luin eilen täkäläisestä lehdestä – Metrosta varmaankin – jonkun julkkiskampaajan kommentin, että euroviisuvoittaja Loreenin hiustyyli on nousemassa selkeästi tukholmalaisten suosikiksi. Yksi ja toinen kampaamoon sisään marssiva asiakas toivoo hänen mukaansa paksua, tuuheaa hiuksistoa ja massiivinen, silmille asti ulottuva otsatukka on ihan must.

Tuuheutta saa tietty tarpeen vaatiessa erilaisilla hiuslisäkkeillä ja pidennyksillä, mutta mites toi otsatukka? Loreenin taiteilijatyyliin dramaattisen boheemi otsis sopii aivan loistavasti ja kieltämättä se näyttää kuvissa tosi hyvältä. Vähänkään pyöreäkasvoisemman moinen saa kyllä helposti näyttämään Rölli-peikolta, pelkään. Toisaalta ei sellainen ohut haituvaotsis ole yhtään sen hehkeämpi.

Kaunis otsatukka vaatii yllättävän paljon hoitoa. Pituuden pitää olla just eikä melkein, mikä tarkoittaa säännöllistä visiittiä kampaajalle tai tosi harjaantunutta ja ahkeraa fiskarsien käyttöä  kotosalla. Lisäksi otsista pitää pestä yleensä huomattavasti useammin kuin muuten hiuksia. Eikä ainakaan itselläni ole toiminut normaalisti käyttämäni muotoiluaineet. Niinpä otsahiuksia varten pitää hankkia myös kevyet, tuuheuttavat tuotteet ja opetella käyttämään suoristusrautaa hellästi mutta päättäväisesti.

Huomaan tässä nyt listanneeni otsahiusten miinuspuolia. Syy siihen on se, että olen menossa tänään töiden jälkeen kampaajalle ja kärvistelen ihan mahottoman otsis-kuumeen kourissa. Mikä pahinta, mieleni tekisi juuri tuollaista paksua pehkoa, joka melkein peittää silmät… Toivon, että koen ihmeparantumisen iltapäivään mennessä. Muussa tapauksessa tämä ei voi päättyä kuin huonosti! 🙂