Ajatuksissani kipsuttelen lentokentillä aina huippukorkeilla koroilla, tyrmäävässä kynähameessa ja särmässä jakussa – ihan niinkuin ne kaikki coolit Hollywood-starat. No, totuus on yleensä totaalisesti toinen. Lentokentillä joutuu kävelemään välillä yllättävänkin pitkiä matkoja, kaikenmaailman kampetta pitää raahata perässään ja kantaa niska vääränä olallaan. Lisäksi kuljetukset hoituvat harvemmin (lue: ei koskaan) oven eteen parkkeeratulla limousinella – yleensä sitä saa turvautua ihan tavalliseen joukkoliikenteeseen. Niinettä kulje nyt siinä sitten piukassa hamosessa stiletot kopisten…

Ihan verkkarilinjalla en sentään kykene ihmisten ilmoille lähtemään, mutta luottofarkut ja vuosikausia palvellut farkkupaita ovat lähes yhtä mukavat päällä. Farkkuista siniharmoniaa täydentää Acnen toppi.

• farkut, Acne (Hex)
• farkkupaita, Levi’s
• toppi, Acne
• puukengät, Moheda

Oi, nyt on taas vatsa täynnä herkkuja ja mieli täynnä iloa, laulua, koskettavia puheita ja kaikesta ihanasta herkistyneitä ajatuksia…

Paitsi että ihan hurjasti tässä ei kyllä ehdi herkistellä, jos totta puhutaan. Huomisaamuna lähtee lento kohti Helsinkiä ja mahtavia Indiedays-kollegoita jo aivan rikollisen aikaisin. Herätys on vastaavasti vielä sitäkin aikaisemmin (tupla-rikollista!) – enkä tietenkään ole edes aloittanut vielä pakkaamista. Oh well.

Tässä kuitenkin tämän illan onnelliset uudet ylioppilaat sekä Mintun asu höystettynä Peetun väsäämällä chabby chic -nutturalla.

Liz pääsi ylioppilaaksi Kungsholmenin kansainväliseltä englanninkieliseltä luokalta. Kaunis puku on neidon itsensä ompelema – jotkut ne on sekä fiksuja että taitavia!

Lisa on juuri avannut saamansa mahtavan lahjavuoren – siitä johtuu paperiröykkiöt maassa. Jos joku ihmettelee Lisan persoonallisia kaulakoruja, niin voin kertoa, että täällä on sellainen tapa, että ylioppilaan kaulaan ripustetaan sini-keltaisessa nauhassa roikkuvia onnentoivotuksia, kukkia, pehmoleluja – jopa sampanjapulloja!

Tuon nutturan tarina on sellainen, että (jälleen kerran) tuumasin tekeväni nopsankeikkaa suoristusraudalla kiharat itselleni noin 15 minuuttia ennenkuin piti pinkaista ovesta ulos. Vielä en ole ikinä onnistunut saamaan kiharoita aikaiseksi tuolla tekniikalla, mikä johtuu osittain varmasti siitä, että en ole koskaan oikeastaan edes yrittänyt harjoitella. Näitä katastrofaalisia pikayrityksiä ei sellaiseksi lasketa. Olin jo panikoimassa kylppärissä ja kiljuin Peetua apuun. Fiksu tytär totesi, että tästä ei nyt tule mitään ja että nyt laitetaan hiukset nutturalle. Aamulla pestyt hiukset olivat sen verran liukkaat, että niistä ei oikein kunnon esitystä saanut aikaiseksi, mutta tuumasimme, että chabby chic -tyyli on tosi trendikästä. Ainakin just nyt!

• mekko, COS
• ballerinat, Rizzo
• korvikset, Kalevala Koru

Tässä vähän fiiliksiä eilisistä ylioppilasjuhlista näin kuvien välityksellä!

Muistaakseni Suomessa lakkiaiset ovat aika vakava juttu. Ylioppilasvastaanotolla saattaa olla jopa melkein harras tunnelma, kun sukulaiset onnittelevat lakin saanutta. Ruotsissa tuntuu elämä menevän muutenkin enemmän duurissa ja studentmottagning on kepeä ja iloinen juhla, johon mielellään kutsutaan muitakin kuin vain ihan tiukasti perhetuttuja.

Dunin juhlamekko noudattelee ruotsalaisia perinteitä, jonka mukaan etenkin tytöt pukeutuvat valkoiseen. Tietty muunkin värisiä asuja näkyy, mutta ainakin katukuvassa vaikuttaa siltä, että yllättävän harva haluaa kapinoida perinteitä vastaan pukeutumisellaan. Kaupungilla ylioppilaita näkyy runsaasti siksi, koska ruotsalaiset ajelevat “penkkariajelunsa” lakkiaispäivänä. 

 Ylioppilaslakki -prinsessakakku!

Tuoreen ylioppilaan mekon pitsiyläosa paljastaa kauniisti yläselän näyttävän tatuoinnin. 

Yleensä ruotsalaiset liehuttelevat aika pidättyväisesti lippujaan ja muita kansallissymbolejaan. Tulee ihan sellainen olo, että täällä pidetään vähän moukkamaisena reuhastella lipuilla sun muilla – maassa kun asuu niin paljon muiden kansallisuuksien edustajia.. En tiedä pitkääkö tuo paikkansa, mutta välillä ruotsalainen kollektiivinen kenenkään-mieltä-ei-saa-pahoittaa -mentaliteetti menee vähän överiksi. Oikeastaan urheilu – erityisesti jalkapallo – ja ylioppilasjuhlat ovat selkeitä poikkeuksia tuosta periaatteesta.

Lakkiaisten väriteema on siis useimmilla sininen ja keltainen. Lippuja, ilmapalloja, kukkia, nauhoja ja serpentiinejä ei säästellä, kun perheessä on tuore ylioppilas! Lisäksi koivu on aika suosittu koriste-elementti. Siis samaan tyyliin kuin Suomessa käytetään koivun oksia ja jopa pieniä puita koristeena juhannuksena.

Dun onnellisena ja kauniina matkalla aikuisuuteen!

Tänään olisi vielä edessä kahdet ylioppilasjuhlat lisää – Lizin ja Camillan tyttären Lisan. Tykkään hurjasti käydä juuri lakkiaisissa, niissä on aina jotenkin ihanan helpottunut ja tulevaisuuteen suuntaava fiilis. Nyt juuri tänä vuonna on kyllä kieltämättä kiva käydä näissä juhlissa myös siksi, että saa vähän osviittaa Peetun viikon päästä järjestettäviä juhlia varten. Juuri nyt tuntuu, että olemme esimerkiksi arvioineet tarjoilujen määrän ihan päin honkia…

Menin tänään suoraan töistä Peetun hyvän ystävän Dunin ylioppilasjuhliin. Dun on ollut Peetun parhaita kavereita jo ala-asteelta alkaen – ja siinä matkalla meistä vanhemmistakin on ehtinyt tulla oikeastaan oikein hyviä perhetuttuja. Yksi miinuspuoli lasten kasvamisessa on, että enää ei tule mitenkään mutkattomasti tutustuttua lasten kavereitten vanhempiin. Monta tosi mahtavaa tyyppiä on tullut tavattua sitä kautta! No, ehkä sitä sitten taas, kun alkavat tosissaan esitellä vävykokelaita äiskälle.. Haha!

Vaikka lakkiaisten dress code ei tyypillisesti ole niitä tiukimpia, piti asua kuitenkin funtsia hiukan tarkemmin tänäaamuna, koska ylppäreihin piti suunnistaa suoraan töistä. Henkkamaukan Marni-yhteistyön pallohame on ollut ihan loistava luotto-toimistovaate ja tuumasin sen sopivan hyvin vähän edustavampaakin pukeutumista vaativaan tilaisuuteen. Tykkään kovasti sen materiaalista, jäykästä jaquardista, joka antaa ryhdikkään ja reippaan olon, vaikka kantaja ei aina sellaiseksi itseään tuntisikaan. Sandin lyhythihainen neulepaita on 100 % merinovillaa. Aivan ihana vaate ja uskomatoman hyvän tuntuinen paljasta ihoa vasten, vaikka onkin villaa se ei kutita yhtään! Neule on parin vuoden takainen löytö Stockholm Quality Outletista, mutta jäänyt jostain syystä tosi vähälle käytölle…

Marnin H&M:lle suunnittelema näyttävä kaulakoru toi muuten aika arkitoimistomaiselle asulle juuri tarvittavan juhlavan säväyksen. Olin toki juhlaväestä kerrankin se, joka oli ehkä eniten alakanttiin pukeutunut, mutta toisaalta en olisi mitenkään ehtinyt käydä välillä kotona ja toisaalta vol. 2: juhlat pidettiin Dunin perheen puutarhassa. Eikös puutarhajuhlissa voi pukeutuminen olla aina vähän rennompaa? :))

• hame, Marni for H&M
• neulepaita, Sand
• takki, Acne
• kengät, Palmroth
• kaulakoru, Marni for H&M

Hiustenhoitorintamalla on jo jonkin aikaa riehunut varsinainen öljykuume. Varsinkin Moroccan Oil on löytänyt tiensä celebrityjen monien bloggareitten lempparituotteeksi. Hiuslaatuni on muutenkin kuiva, eikä vaalentaminen ole todellakaan parantanut asiaa, joten kiinnostuin kovasti uusvanhasta villityksestä.

En kuitenkaan hankkinut hypetettyä Moroccan Oilia. Sain testata sitä kollegaltani ja ainakin tuolloin se tuntui vähän liiankin raskaalta ja öljyiseltä.

Bonacuren Oil Miracle on mielestäni kevyempää ja se sopii kuulemma hyvin myös ohuille hiuksille ja hienolle hiuslaadulle.

Laitan öljyä pienen tilkan hiuksiini jokaisen pesun jälkeen. Tuotteen tuoksu on miellyttävän mieto ja hiuksista tulee huomattavasti terveemmän ja elinvoimaisemman näköiset. Vaalennuksen jälkeen varsinkin latvat muuttuvat helposti tosi hamppumaiseksi, mutta öljy antaa juuri sopivasti luonnollista himmeää kiiltoa.

Ihan aluksi tuntui kyllä hullulta levittää öljyä puhtaisiin hiuksiin. Juurihan sitä on yrittänyt päästä “rasvaisesta” tukasta eroon! Ja kyllä kannattaakin varoa laittamasta öljyä liian lähelle hiuspohjaa, jos ei halua pestä hiuksia ihan joka päivä. Latvoihin levitettynä pesuväli ei lyhene yhtään.

Tiedän, että jotkut lisäävät öljyä myös kuiviin hiuksiin. Olen kokeillut sitäkin pari kertaa, mutta mielestäni lopputuloksesta tulee silloin helposti raskaan oloinen. Bonacuren puteli on ollut nyt käytössäni maaliskuusta asti ja olen ollut erittäin tyytyväinen! Hyvin riittoisaa tuon on, kaiken muun hyvä lisäksi. Hiustenpesutahtini on noin kaksi kertaa viikossa ja kuvasta näkee hyvin, että öljyä ei ole kulunut juuri nimeksikään.

Hiusöljyt ovat aika kalliita, mutta suosittelen silti lämpimästi varsinkin kaikille, joilla on vaalennetut tai raidoitetut hiukset!