Tänään oli sellainen olo, että halusin laittaa jotain vähän tyttömäisempää päälleni. Valkoisella kevyesti ruudutettu mekko on alunperin Peetun Brysselistä hankkima kaunokainen. Tykkään kovasti sen taftimaisesta pikkuisen jäykästä materiaalista. Olisi tehnyt mieli laittaa mustat ballerinat asun kanssa ja jättää neuletakki pois, mutta onneksi aamulla pilkahti sen verran järki, että tajusin päätyä näihin vähän paremmin koleaan kevätsäähän sopiviin asusteisiin.

Eikä kokonaisuus ole mielestäni kuitenkaan liian tyttömäinen, siitä pitää mustanpuhuva yleissävy huolen. 🙂

•  mekko, ostettu Brysselistä jostain pikkuputiikista, merkki on Mystic tms. jos nyt oikein tulkkasin
• neuletakki, Lindex
• t-paita, H&M
• nauhakengät, Pertti Palmroth

Nyt on aika aloittaa tosissaan The Artist Way -kurssi!

Ensimmäisellä viikolla keskitymme itseluottamuksen parantamiseen ja sisäisen lapsen turvallisuuden tunteen luomiseen. Kaikilla meillä on varmasti menneisyydessä kokemuksia siitä, miten jotkut puolihuolimattomasti lausutut sanat ovat heikentäneet luottamustamme siihen, mihin pystymme. Kuvaamataidon opettajan tuhahdus piirustukselle, äidin tai isän epäilys, kun haluamme yrittää jotain uutta, valmentajan epäilys lahjakkuudesta, kollegan vähättely, kun ehdotamme jotain uutta, ystävän kommentti ulkonäöstä – kaikki nämä vaikuttavat siihen, että ajattelemme, että on parempi vain “pysyä ruodussa”, olla niinkuin ennenkin, vaikka elämä tuntuu tyhjältä.

Ensimmäinen tämän viikon tehtävistä on alkaa tietoisesti muuttaa alitajuisesti (tai tietoisesti) itsestämme negatiivisesti ajattelemiamme asioita. Välineenä ajatusten muuttamiseen käytetään positiivisia affirmaatioita. Negatiivisten affirmaatioden kanssa olemme yleensä aika taitavia… Miten helppo onkaan ajatella en ole tarpeeksi lahjakas/fiksu/taitava/nuori/laiha tekemään sitä tai tätä. Aloitetaan tuo negatiivisen ajattelun kehän murtaminen niin, että jokaisen päivän aamusivujen loppuun kirjoitetaan vähintään viisi positiivista affirmaatiota (ajatusta) itsestä.

Parhaiten affirmaatiot toimivat, mikäli ne ovat sidoksissa siihen, mitä muutenkin olet kirjoittanut aamusivuillesi. Esimerkiksi, jos olet kirjoittanut “olen niin tyhmä, kun sanoin tai tein niin tai näin…” voi kääntää lopuksi “olen hyvä ja fiksu ja tulen toimeen vaikeissakin tilanteissa”. Affirmaatioiden avulla pystyy ihan kummasti vaikuttamaan siihen, mitä alitajuisesti ajattelee itsestään ja samalla luoda turvallisuuden tunnetta “sisäiselle lapselle” ja vahvistaa toivoa tulevaisuudesta.

Mikäli affirmaatioiden keksiminen tuntuu hankalalta, kirjoita lista asioista, joihin et ole itsessäsi tyytyväinen. Sinänsä hassua, mutta yleensä tämän listan kirjoittaminen ei ole kenellekään suuri ongelma… Sen jälkeen kirjoita sama lista uusiksi, mutta positiivisessa mielessä ilman, että käyttäisit muotoa toivoisin tms. Tarkoitus on tehdä positiivista aivopesua itselle, joten älä anna kriittisen realistisen minäsi pilata leikkiä.

 Mikäli et vielä ole aloittanut taiteilijatreffejä itsesi kanssa, nyt on aika! Tämänkään kanssa ei kannata olla aluksi liian kunnianhimoinen tai kriittinen. Hiljainen hetki kivassa kahvilassa kaiken kiireen keskellä kelpaa hyvin treffeiksi, tai että pitkästä aikaa menet uimahalliin, tai shoppailet Tiimarista älyvapaita pikkuisia tarroja, joita liimailet itsellesi palkinnoksi vaikka kalenterin kulmiin.

Tehtävä: Kirjoita paperille kolme kauhutapahtumaa menneisyydestäsi, jolloin tunnet, että sinut on nolattu, sivuutettu, aliarvostettu, dissattu ja/tai arvosteltu maan rakoon.  Kirjoita kuka se henkilö oli ja mitä tapahtui ja miten tämä tapahtuma on vaikuttanut minäkuvaasi negatiivisesti. Voit myös piirtää arvostelijasi potretin.

Vedä paksu ruksi kirjoittamasi ylitse tai vaikka revi koko juttu. Kirjoita lopuksi puolustuskirje itsellesi, kerro miten tuo arvostelijasi oli vain kertakaikkiaan väärässä.

Tehtävä: Seuraavaksi kirjoita lista viidestä eri vaihtoehtoisesta elämästä/ammatista. Tämän on tarkoitus olla hauska ja nopea tehtävä, joten anna mielikuvituksesi laukata ja kirjoita villisti, mitä tekisit, jos sinun ei tarvitsisi yhtään välittää todellisuuden realiteeteista. Tässä voit huvitella ihan vapaasti! Omalla listallani viime syksynä oli mm. balettitanssija, vuorikiipeilyopas ja huippu fashion editor… 🙂

Kun olet kirjoittanut listan kuvitteellisista ammateista, voit käyttää tätä listaa apuna, kun mietit taiteilijatreffejäsi. Esimerkiksi yksi meidän viime syksyn kurssilaisista haaveili olevansa upea Hollywood-tähti, joka lipuu tämän tästä punaisella matolla upeissa luomuksissa. Hänen taiteilijatreffit tähän liittyen oli mennä NK:lle sovittelemaan iltapukuja (ilman ostoaikeita…) ja pyörähtelemään peilin eteen kuin poseeraisi paparazzeille..

Viimeinen tämän viikon tehtävistä on tehdä noin puolen tunnin reipas kävelykenkki yksinään. Suosittelisin, että tämä The Artist Waylle omistettu kävelylenkki tehdään vasta viikon loppupuolella. Affirmaatiot ja muut viikon tehtävät jäävät alitajuntaan tekemään positiivista työtään. Reipas kävelylenkki ulkona lisää turbokierroksia ajatusten prosessointiin! Tärkeää ei ole se, missä kävellään, mutta ympäristö ei mielellään saisi olla “liian” stimuloiva – esim. kaupungilla näyteikkunat voivat häiritä ajattelua. Mutta tämä on tietysti hyvin henkilökohtaista. Itse en myöskän suosittele musiikin kuuntelua tässä kohdin, mutta ehkä kaikki eivät uppoudu kuuntelemaansa musiikkiin niin, että muu häviää… 🙂

Tsemppiä ja hyvää matkaa kaikille!!

Ensi viikon kurssikerta aloitetaan pikaisella tsekkauksella, miten tämä viikko on mennyt ja sitten siirrytään kakkosviikon tehtäviin. 

PS. Kaikki The Artist Way postaukset löytyvät tagin The Artist Way -alta!

Viime perjantaina koitti jälleen yksi kuukausittaisista huippuhetkistäni, kun postiluukusta kolahti uusi Elle. Aikoinaan ennustettiin, että muotiblogien lisääntyminen vähentäisi muotilehtien lukemista. En ole oikein taipuvainen uskomaan tuohon, sillä vaikka blogeista saakin monenlaista tietoa nopeammin, persoonallisia analyysejä trendeistä ja usein myös todella laadukkaita kuvia, mikään ei voita tuoreen, painava, kiiltavälehtisen magazinen nautiskelevaa selailua. En usko, että muotilehtien tyylijutut olisivat vähemmän subjektiivisia tai kosmetiikkajutut vähemmän korruptuneita kuin blogeissa – melkeinpä päinvastoin. Siitä huolimatta nautin kovasti aina siitä hetkestä, kun ainoa kotiin tilaamani lehti ilmestyy.

Tiedän monien kritisoivan sitä, että mitä kalliimpi ja “hienompi” muotilehti, sitä suurempi sivumäärä sisällöstä on pelkkiä mainoksia. Olen tässä(kin) suhteessa vähän vastarannankiiski. Tykkään katsella monien luksus-brandien mainoskampanjoita, jotka ovat yleensä tehty kalliilla rahalla ja monesti myös kauniita ja inspiroivia. Tuntuu myös, että mainoksien yhteisvaikutelmana syntynyt fiilis takaraivossa kiteyttää usein sen kuuluisan “ajan hengen” paremmin kuin jonkun yksittäisen tiimin tekemä editoriaali.

Ja sitten täytyy tunnustaa, että olen niin hillittömän lapsellinen, että tykkään hurjasti, kun lehden välissä on voide-, shampoo- tai muita kosmetiikkanäytteitä! Kerään tyytyväisenä talteen  kaikki näytehommelit, vaikka aika harvoin niitä kyllä kieltämättä tulee käytettyä.

Jos lehdessä sattuu olemaan tuoksunäytteitä, aina parempi. Availen kaikki tuoksunäyteluukut ja -lipareet, koska on aivan ihanaa, kun hieno lehti myös tuoksuu hyvälle. Yleensä en testaa hajuvesinäytteitä ollenkaan, vaan annan niiden vain tuoksuttaa lehteä. Joskus käy sitten myös toisin…

Perjantaina ilmestyneessä Ellessä oli Chloén uuden, viime helmikuussa lanseeratun tuoksun, L’Eau de Chloén näyte. Olin aivan myyty heti ensimmäisellä nuuhkaisulla!! Uskomattoman raikas ja kesäisen iloinen tuoksu, jossa hallitsee sitrusmaiset elementit, kuitenkin niin, että mukana on tarpeeksi makeutta ja syvyyttä. Nuuhkin ranteitani tämän tästä koko perjantai-illan lehteä selaillessani.

Nyt vain jännittää se, että mitenköhän lähellä tuo näytetuoksu on oikeaa. Vielä en ole ehtinyt kauppaan asti testaamaan, mutta jos tuoksu on lähellekään, ei todellakaan tarvitse miettiä, mikä hajuvesi on seuraavana ostoslistalla!

Tämän aamun Metro-lehdessä sanottiin, että nyt on tyypillinen huhtikuun sää. Välillä on varsinainen räntärytäkkä – niinkuin esim. viime lauantaina, välillä aurinko pilkistelee ja ilmakin vähän lämpenee. Aamulla on melkein pakkasasteita ja tuuli kirpistelee poskia.

Olkoon sitten tyypillistä ja ihan normaalia – minulle riittää jo!!

Haluan tuntea lämpimän kevättuulen paljailla säärillä, kulkea sandaaleissa sukkien kanssa tai ilman, jättää kotiin paksun talvitakin, siristellä silmiäni kullanhohtoisessa ilta-auringossa. Haluan pukea nuden värisen pitsitoppini kukkahelmojen kanssa. Haluan kunnon kevään!!!

 Kaikki kevätkaihoa lietsovat kuvat: Stockholm Street Style

Semihyvä treeniviikko takana. En sit tohtinut lähteä lenkille kiusaamaan selkääni, kun viimeviikon postaukseen tullut kommentti vahvisti sen, mitä oon intuitiivisesti ajatellutkin. Eli ei ole kovin hyvä merkki, jos jalka puutuu juostessa. Ongelmani on kai ollut vähän se sellainen perussuomalainen asenne, että kyllä se sillä lähtee, millä on tullutkin… Ja että terveyskeskuksen omalääkärini ei ole mikään urheilulääkäri. Hänen silmissään olen varmasti tosi aktiivinen ja hyvin treenattu, jolloin tee sitä, mikä tuntuu hyvältä, on ihan järkevä ohje. En nyt tietenkään vieläkään saanut varattua aikaa fysiotreapiaan, mutta henkisesti olen ottanut jo ison askelen siihen suuntaan. 🙂

TREENIT VKO 15

Maanantai, SATS BodyPump 55 min

• Maanantaina olikin pyhäpäivä ja aika vähän mitään ohjattuja tunteja tarjolla. No, pumppi on aina hyödyllisen oloista – ja täytyy kyllä tunnustaa, että just jotain tuollaista punttirääkkiä kaipasin kipeästi pääsiäisen herkuttelujen ja löllöilyjen jälkeen. Hassua vaan edelleenkin, että pulssi ei nouse tunnilla juuri mihinkään. Korkein lukema taisi olla 125, mikä on mun skaalassani kyllä tosi alhainen. Silti en tuntenut, että olisin mitenkään “säästellyt” treenissä.

Tiistai, SATS Energy 55 min, powerwalking 20 min

• Tiistaina olin yhä vapaalla ja mentiin aamupäiväjumppaan yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Onnistuttiin katsomaan Peetun kanssa bussiaikatauluja tosi hassusti (molemmat!)! ja oltiin puoli tuntia liian aikaisin – eli noin 45 min ennen tunnin alkua jo salilla. Vedettiin ihan kivat powerwalkit lämmittelyksi juoksumatolla. Pulssi oli siinä 118  ja 124 välillä koko tuon 20 minuuttia. Ihan hyvät verryttelyt siis. Karkki oli puolestaan laskenut aikataulut toiseen suuntaan väärin – ja päätellen siitä, miten punaposkisena hän lopulta päätyi salille, oli sielläkin vedetty aikamoiset powerwalkit… 🙂

Sunnuntai, Body Pump 55 min

• Täähän menee nyt ihan pumppaamiseksi, mutta hyvältä tuo sunnuntai-aamun tunti silti tuntui. Olisin ehkä kaivannut vähän aerobisempaa treeniä sunnuntaille, mutta tosiaan en uskaltanut lähteä lenkille ja silloin kun treenaan yksin, olen tosi laiska lähtemään muualle kuin tuohon meidän lähi-SATSiin. Sinne kun pääsee kävelemällä ja suihkuun voi sitten tulla kotiin.

Nyt olen siis vakaasti päättänyt – ja myös henkisesti valmistautunut – siihen, että otan yhteyttä fysioterapeuttiin. Tuossa meidän lähellä on itseasiassa yksi, kuulemma hyvä, paikka, joka on erikoistunut “tavallisten ihmisten” urheiluvammoihin. Elikkä meidän, jotka emme ole mitään aktiivi/eliittiurheilijoita, mutta joiden ongelmat saattavat olla nimenomaan sidoksissa väärin tehtyyn liikuntaan ja kuntoutus tähtää siihen, että pääsee jälleen niinsanotusti baanalle. Mikään täkäläinen kela ei tuota korvaa, mutta kai sitä nyt voisi turhempaankin rahansa heittää… 🙂