Satutko olemaan Tukholmassa nyt torstaina 26.4.? Jos olet yhtään pikkuriikkisenkään kiinnostunut shoppailusta, vaatteista, sisustuksesta, kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista tai hyvästä ruuasta niin tuolloin kannattaa todellakin suunnata Biblioteksgatanille. Luvassa on ihan mahoton shoppailuilta, myöhempään iltaan auki olevia kauppoja, hyviä tarjouksia, musiikkia, tarjoiluja, kilpailuja ja goodie bagejä!

Häppening leviää myös Biblioteksgatanin ympäristöön, poikkeaville pikkukaduille ja jopa Birger Jarlsgatanin merkkiputiikkeja on innostunut mukaan. Tässä muutamia esimerkkejä tarjouksista:

• BLK DNM, 30 % alennus farkuista, musiikkia ja tarjoilua
• Burberry, putiikissa kilpailu, jossa voi voittaa Burberryn trenssin (!!)
• Filippa K, 20 % alennus osasta tuotteista, ilmainen ompelupalvelu ja goodie bag kaikille
• Hope, 15 % alennus kaikesta
• Zink Grill (ravintola), tarjouksia
• Rizzo, 20 % alennus kaikesta
• Whyred, 20 % alennus kevätmallistosta

Ja paljon kaikkea muuta, mutta tässä ne mielestäni tärkeimmät!

Toinen The Artist Way -viikko starttaa tänään, mutta tsekataas ensin, miten ensimmäinen viikko meni. (Sorry muuten, että olen myöhässä sovitusta klo 18.00 tapaamisesta. Piti käydä hammaslääkärillä töitten jälkeen…)

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit ja miltä se tuntui?

Tavoite on kirjoittaa sivut kaikkina seitsemänä päivänä, vaikka se tuntuisi miten turhalta tai hölmöltä tahansa. Kirjoittaminen sinänsä toimii henkisenä treeninä – vähän niinkuin lenkillä käyminen toimii fyysisenä ja senhän nyt kaikki tietää, että treenissä säännöllisyys palkitsee!

Itse onnistuin missaamaan aamusivut kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä huomasin vasta bussissa (kirjoitan sivut työmatkalla, koska herään muutenkin niin aikaisin), että vihko oli jäänyt kotiin. Lauantaina muistin vasta myöhään iltapäivällä, että ainiinjustjoo… Kuvittelin, että kirjoittaminen olisi ollut mulle helppo rutiini, kun tein sitä kuitenkin koko viime syksyn, mutta näköjään tavat unohtuvat aika nopsaan.

Kirjoittaminen tuntui hyvältä, vaikka kyllä tosiaankin tuntuu, että jauhan ja jauhan tismalleen samoja asioita aamusta toiseen. No, tekstiä ei pidä analysoida ja ajattelenkin, että tuo kirjoittaminen vapauttaa kovalevytilaa aivoista.

Taiteilijatreffit

Miten ensimmäiset treffit onnistui? Löytyikö tapaamiselle aikaa? Tuntuiko mukavalta vai hölmöltä?

Yllättävän vaikeita nämä treffit, vaikka kirjassa painotetaan moneen kertaan, että ne ovat aivan välttämätön osa koko tätä itsensälöytämisprosessia. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä oli, mutta lopulta päädyin napsaisemaan pienen hetken siihen, että tein haaveilusuunnitelmia meidän terassin uudelleen sisustamisesta. Rakastan viettää aikaa ulkona heti, kun on vaan vähänkään tarpeeksi lämmintä… Suunnitteleminen tuntui kivalta, vaikka tiedänkin, että mahdollisuus kaiken toteuttamiseen on aika minimaalinen. Mutta ehkä jotain?

Tehtävät

Teitkö viime viikon tehtävät? Miltä se tuntui? Oliko jokin tehtävä erityisen hankala?

Itse tein tehtävät ja huomasin, että viime syksynä käymäni kurssi vaikuttaa vielä takaraivossa. On hankala assosioida vapaasti, kun samojen teemojen kimpussa pyöritään koko kurssin ajan ja niitä prosessoidaan pidemmälle. Toisaalta ajattelin, että ei se haittaa, vaikka tavallaan jatkaisin siitä mihin jäin. Ajattelin kyllä asettaa tälle viikolle itselleni tavoitteeksi, että pyrin tekemään tehtäviä enemmän “puhtaalta pöydältä”. Ehkä aamusivujenkin kirjoittaminen auttaa tässä.

Kakkosviikon tavoitteena on vahvistaa omaa identiteettiä, erottaa ympäristön odotukset ja itse asettamamme paineet siitä, mitä todellisuudessa pidämme tärkeänä ja mikä on meille hyväksi. Miten usein sitä onkaan ajatellut tekevänsä jotain kivaa ja – hui kauhistus – jotain mikä ei ole välittömästi hyödyllistä, mutta sitten tulee ystävä, puoliso, lapsi, vanhempi, pomo tms. ja esittää viattomalta tuntuvan toiveen, että käyttäisimmekin tuon itselle varatun ajan johonkin tärkeämpään. Tottakai työaikana pitää tehdä töitä ja aikuisen elämä on täynnä muitakin velvollisuuksia – se on selvä asia, eikä kukaan sitä kritisoikaan. Mutta että myös se yksi ainokainen tunti kaikista viikon 168:sta tunnista, joka on varattu ihan omaan käyttöön – pitääkö siitäkin luopua, jonkun muun – sitä muka paremmin tarvitsevan – hyväksi?

Tällä viikolla opetellaan asettamaan rajoja ja pitämään omia tarpeita yhtä tärkeinä kuin muidenkin. Aina ei ole pakko olla valmis joustamaan, mutta kannattaa myös kiinnittää huomio niihin tilanteisiin, kun itse on valmis luopumaan omista suunnitelmistaan toisen hyväksi. Se on nimittäin myös oiva pakokeino, täydellisen pitävä tekosyy olla heittäytymättä itsensä löytämisen tielle. “Kyllähän minä, mutta kun on niin paljon töissä”, “kyllähän minä, mutta kun ei tässä ole ikinä aikaa, kotitöihin menee kaikki joutilas aika”, “kyllähän minä, mutta kun talon, kotieläinten, lasten, vanhempien, taloyhdistyksen, ylitöiden… hoitamiseen menee kaikki vapaa-aika”. Kukaan ei väitä, etteikö nämä olisi myös niitä ihan oikeita syitä, miksi viikon 168:sta tunnista ei löydy edes sitä yhtä ainokaista itselle, mutta kannattaa olla rehellinen itselleen.

Samoja “yleisesti hyväksyttyjä” syitä on niin helppo käyttää myös pakokeinona. “Kunnon ihmisten syyt” toimivat samaan tyyliin tekosyynä itsensä löytämisen välttelylle kuin ihan fyysiselle lenkille lähtemisen esteenä. Kukapa ei haluaisi tietää ja tunnistaa kuka on ja mitä haluaa – ihan samalla tavalla kuin varmasti jokainen haluaisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kumpaakaan näistä ei saavuteta ilman työtä ja sille omistettua aikaa, mikä saattaa kuullostaa vaivalloiselta. Helpompi keksiä syitä kuin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista.

Tehtävä 1:

Lue kaikki viime viikolla kirjoittamasi affirmaatiot (itsekehut) läpi jokaisena aamuna ja jokaisena iltana. Kiinnitä erityistä painoa niihin affirmaatioihin, jotka kirjoitit omien huonojen puoliesi listan perusteella.

Tehtävä 2:

MIhin kaikki aika menee? Kirjoita lista viidestä asiasta, mihin käytit eniten aikaa tällä viikolla. Kuinka suuri osa näistä oli sellaisia, joita halusit tai oli pakko tehdä? Miten paljon aikaa käytit muiden auttamiseen? Miten paljon uhrasit omiin juttuihisi ajateltua aikaa muille?

Tehtävä 3:

Kirjoita lista kahdestakymmenestä eri asiasta, joita olet joskus tykännyt tehdä (rullaluistelu, leipominen, naruhyppely, runojen lukeminen, rakastelu, saven valaminen, sukeltaminen etc..). Milloin olet tehnyt näitä asioita? Kirjoita päivämäärä jokaisen jutun perään – ja juu, on ihan normaalia, että joistakin on saattanut kulua vuosikausia. Säästä lista – se toimii erinomaisena lähteenä mahtavien taiteilijatreffien suunnittelulle!

Tehtävä 4:

Valitse edelliseltä listalta kaksi asiaa, jotka toteutat tällä viikolla taiteilijatreffien ohella. Tässä on tarkoitus opetella käyttämään “itsekkäästi” hyväksi päiväohjelmaan yllättäen ilmaantuvia pikkuisia aukkoja. Onko ystäväsi vartin myöhässä tapaamiselta? Käytä aika hyödyksi ja livahda sisään kirjakauppaan ja ihastele kaikkia hienoja mustavalkoisia postikortteja niinkuin saatoit tehdä joskus 12 vuotiaana. Tärkeintä on fiilis, että olet oman aikasi valtija, etkä muiden suunnitelmien mukana ajelehtiva ajopuu.

Tehtävä 5: 

Viime viikolla kirjoitimme 5 haave/toiveammattia tai kuvitteellista elämää. Tällä viikolla kirjoitetaan viisi lisää. Katso listaa “sillä silmällä” – olisko siellä jotain, mitä voisit toteuttaa vähän pienemmässä skaalassa? Haluatko olla astronautti? Mitä jos kävisit visiitillä jossain observatoriossa?

Tehtävä 6:

Kirjoita lista kymmenestä asiasta, jotka haluaisit muuttaa elämässäsi. Asiat voivat olla miten pieniä tahansa (haluaisin tuoreita kukkia ruokapöytään, haluaisin juoda aamukahvini pinkistä mukista), miten suuria tahansa (haluaisin, että kotini olisi meren rannalla, haluaisin vaihtaa työpaikkaa) tai ihan mahdottomia (haluaisin, että meillä olisi aina siistiä, haluaisin tavata Marilynin). Aloita jokainen kymmenen lausetta sanoilla “haluaisin…”.

Tehtävä 7:

Valitse yksi edellisen listan “pienistä” asioista ja ota se yhdeksi tämän viikon tavoitteistasi.

Tehtävä 8:

Toteuta se nyt.

Tällä viikolla jatketaan edelleen aamusivujen kirjoittamista. Kannattaa muistaa, että niinä aamuina, kun kirjoittaminen tuntuu erityisen tylsältä, turhalta tai hankalalta – silloin niitä tarvitsee eniten! Muista myös merkata kalenteriin taiteilijatreffit. Yritä keksiä jotain mikä tuntuu kivalta ja hauskalta – taiteilijatreffeistä ei missään tapauksessa saa tulla yksi suorittamisen muoto. Parempi mennä metsään syömään suklaata kannon nokkaan iloisella mielellä kuin puoliväkisin taidenäyttelyyn, vaikka näyttely kuullostaisikin paljon paremmalta paikalta itsensä löytämiseen. Ainakin näin aluksi voi olla parempi, ettei paljoa huutele kylillä taiteilijatreffeistään. Hyvää tarkoittavat ystävät ja tutut voivat helposti pilata ilon neuvoillaan. Kannattaa muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi – ja kuka lapsi nyt haluaisi, että joku muka paremmin tietävä tulisi besserwisseröimään ja kertomaan, mikä on oikeasti kehittävää ja hauskaa.

Tsemppiä tokalle viikolle! Ens tiistaina tavataan taas normaaliin aikaan – eli kuudelta.

Edelliset The Artist Way – postaukset löytyy täältä.

Ja vaatekriisi!!

Sain kutsun Aussien täällä Tukholmassa järkkäämään blogi-tapahtumaan. Käsittääkseni tilaisuus on vähän vastaava kuin Suomessa järkätty Aussie Blog Awards, mistä täällä blogosfäärissä onkin ollut hienoja raportteja. Paitsi Tukholmassa ei jaeta palkintoja, vaan käynnissä on ollut jonkinlainen yhteistyöhässäkkä muutamien huippubloggareitten kanssa.

Aivan hillittömän jännää päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan!! Siis vaikka täällä Tukholmassa asustelenkin ja joskus alkuaikoina vähän hengailin ruotsalaisbloggareitten kanssa, en käytännössä tunne enää ketään heistä ja henkisesti olen kotonani suomibloggareitten porukoissa.

Mutta – äääk – mitä ihmettä laittaisin päälleni???  Vaihteeksi on sellainen tilanne, että mielessä on joitakin utuisia hahmotelmia asusta, siluetista, fiiliksestä, jotka haluaisin, mutta sellaisia vaatteita tuskin löytyy varastostani (ylläri) ja toisekseen, en oikein osaa pukea konkreettisiksi mielikuviksi noita ajatuksiani.

Party on vasta ylihuomenna – hyvinhän tässä vielä on aikaa… Vai?

Reilu kuukausi sitten sain sähköpostiini kyselyn, haluaisinko testata kasvojen tehotippoja. Seerumi kuulemma perustuisi Nobelin palkintoon johtaneisiin tutkimuksiin ja biotekniikan uusimpiin edistysaskeleihin. Javisst – tuumasin – eihän tuo mitään ota, jos ei annakaan. Kaikenlaisia ihmeitä tekeviä tippoja ja megalomaanisen tehokkaaksi julistettuja seerumeita tässä on tullut testattua ja kieltämättä vähän vaihtelevalla menestyksellä. On tietty vaikea tehdä vertailevaa tutkimusta, koska ei ole käytössä toista Minttua, joka ei olisi näitä kauneudenhoitotekniikan ihmeitä testaillut…

Mutta jos nyt ihan totta puhutaan, olen ollut kyllä aika vaisusti vaikuttunut kaikista testaamistani tuotteista noin yleisesti ottaen. Jotkut ovat tuntuneet lähinnä ohuilta aluskasvovoiteilta, toiset kaunistaneet, tasoittaneet ja kirkastaneet kieltämättä ihoa ihan merkittävästikin, mutta vain sen ajan kuin tuote on ollut käytössä. Ja tässä välissä haluan huomauttaa, että vaikka olenkin saanut joitakin näistä ihmetuotteista testattavakseni blogin kautta, huomattavasti suuremman osan olen kiikuttanut kotiin ihan kassan kautta.

Testiin saamani tuote on BIOeffect EFG-seerumi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka alunperin suhtauduinkin pikkuisen, että aijaa, vai on teilläkin taas jotain uusinta huipputiedeteknologiaa, niin tulokset ihollani vain kuukauden käytön jälkeen ovat olleet suorastaan hämmentävän selkeät!

Kasvojen iho on aivan päivänselkeästi pehmeämpi ja hei – kaikki yli kolmivitoset kuulolle nyt –  kimmoisampi! Siis tunnen ihan oikeasti, että ihoni on kasvoissa kimmoisampi (mikä kaunis sana!) ja kiinteämpi vain noin neljän viikon käytön jälkeen. Impressive!!

Lehtijutun mukaan yksi tippa ihmeseerumia kasvoille levitettynä aamuin illoin riittää. Omasta mielestäni yksi tippa riittää kasvoille, mutta ei kaulalle ja dekolteelle. Tämän neljän viikon testiperiodin aikana olen ollut johdonmukaisen epäjohdonmukainen. Tippoja olen käyttänyt 2 -3 riippuen vähän siitä, miten hövelillä tuulella satun olemaan. Yleensä olen levitellyt tippoja vain aamulla, koska tuntuu, että illalla aamun kasvojen pesu on niin lähellä, että on turha tuhlata kalliita tippoja. Paitsi silloin, kun olen sitä mieltä, että juuri unen aikanahan kaikki uudistuminen tapahtuu, joten parasta antaa myös iholle vähän boostia silloin. Mutta suorastaan hämmästyttävän hyvin tuo on toiminut tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta.

Sain testiin tuollaisen pikkuisen 5 ml pullon, jonka piti kestää kuukauden. Ihan riittoisalta vaikuttaa, koska pullossa on vielä melkein kolmasosa jäljellä, vaikka testailua on takana jo tosiaan nelisen viikkoa. Aikasemmin kokeilemistani seerumeista BIOeffect EFG-seerumi poikkeaa myös olomuotonsa ansiosta. En oikein keksi muuta kuvailua kuin, että se tuntuu vähän öljyiseltä ja leviää iholle juuri sillä tavalla riittoisasti kuin ohut liukas öljy, mutta ei tuossa silti mitään öljyä ole… Jokatapauksessa tuote on äärimmäisen miellyttävä käytössä ja tuntuu todella hyvältä, kevyeltä ja raikkaalta myös päivävoiteen alla.

Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että samaa silmin havaittavan selkeää muutosta en ole havainnut kaulan ja dekolteen iholla tämän lyhyen testiperiodin aikana. Ehkä tuollainen lähtökohtaisesti paksumpi iho tarvitsee vähän pidemmän ajan elpyäkseen?

Tällä hetkellä tuote on myynnissä Espoon Sellon, Vantaan Jumbon ja Helsingin Punavuoren apteekeissa. Pian avautuu myös verkkokauppa, josta tuotetta voi ostaa (osoitteesta ei valitettavasti ole tietoa). Seerumin kokovaihtoehdot ovat 15 ml, joka on n. 140 € ja 5 ml, joka maksaa n. 60 €. Ei ihan ilmaista lystiä todellakaan, mutta kyllä sitä on tullut heitettyä kymppi jos kolmaskin kaikenlaiseen turhaan, mistä ei ole mitään iloa.

Taidan kyllä silti käyttää tuon loppupullollisen ihan vain yksi tippa kerrallaan…

Viime viikolla tuli treenattua lähinnä SATSissa. Pari ryhmäliikuntatuntia ja kerta crosstrainerilla salilla on kai se kuuluisa semihyvä saldo. Kävin myös tekemässä pari reipasta kävelylenkkiä normaalin työmatkaramppaamisen lisäksi. Sunnuntaina siivosin koko meidän kämpän ja siinä samalla ajattelin, että olisi oikeastaan aika hauska laittaa sykemittari päälle siivotessa. Kyllähän siinä imurinvarressa pyllistellessä pulssi nousee ja pieni hikikin. Ehkä koko puuha tuntuisi hauskemmalta, kun voisi samalla todeta mukavat rasvanpolttosykkeet… 😀

TREENIT VKO 16

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Aikaisemmin corepulse oli Peetun lempparitunti. Muistaakseni olen käynyt itse kerran joskus viime vuonna testailemassa keikkulaudan kanssa huhkimista. Nyt meidän maanantai-boxing on ollut tauolla, joten päätettiin osallistua corepulseen. Hauskaa ja tehokasta oli, mutta kyllä se lauta vaan vaatii hiukan totuttelua. Välillä tuntui, että lennän justiinsa nokalleni ja joudun tuijottelemaan jalkojani kuin mikäkin toope. Vaikka laudan kanssa säätäminen aiheutti sen, että ihan täysillä en kyennyt painamaan, sain kyllä lihakset kipeiksi ihan erilaisista paikoista kuin muissa jumpissa. Eli “viesti oli mennyt perille” ja sehän se on pääasia!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Keskiviikon energystä on tullut uusi kiva perinne. Karkkikin pääsee tuohon, joten hypitään ja hikoillaan siellä salissa kaikki kolme ripirinnan. Tuo on mielestäni tosi tehokas aerobinen tunti ja ponnistusta lisäämällä siitä saa ihan miten vaativan itse haluaa. Lihaskunto-osuus on mielestäni vähän outo, mutta se ei ole tunnin pääasia – ja parempihan se on tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.

Torstai, SATS crosstrainer 35 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Pitkästä aikaa crosstrainerillä! Olen vihdoin päätymässä olemaan samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että liikunnan vaihtelevuus on tärkeä asia. Aikaisemmin olen ollut innostunut, mutta melko yksipuolinen. Kun on juostu niin sitten on juostu… Nyt huomaan, että vaihtelu virkistää ja sinänsä pikkuisen yksitoikkoinen salivisiitti tuntui samanaikaisesti leppoisalta ja tehokkaalta.

Tänään olisi taas tiedossa corepulsea ja keskiviikoksi on varattuna energy. Näin ne tavat vakiintuvat – siltä vähän vaikuttaa. Ensi viikonloppun ajattelin laittaa fillarini kuntoon. Olisi mahtava lähteä vähän retkeilemään keväisille poluille nyt, kun tietkään eivät enää pölise ihan niin pahasti ja kävelytiet ovat kuivat. Tulisi vain nyt tännekin ne aurinkoiset kevätkelit, joista kuulemma siellä Suomessa on saatu nauttia.