Perusarkimeikin tekemiseen on yleensä aikaa 0 – 4 minuuttia. Siinä ei paljoa pohdiskella, että nääs nääs laittaisinko sitä tai tota. Meikkipakin on oltava kunnossa, tavaroiden paikoillaan ja nassun laitto ihmismäiseen kuntoon tapahduttava luotettavasti, vaikka varsinainen herääminen tapahtuukin vasta bussia kiinni juostessa.

Olen meikannut samaan tyyliin oikeastaan koko ikäni. Eye-lineria – sellaista kakkumaista, pensselin ja veden avulla käytettävää – aloin käyttää lukion tokalla, enkä ole siitä sen jälkeen luopunut. Ikä on tuonut muutaman muutoksen. Tietenkin. Ennen en juuri piitannut pohjustuksesta, kunhan nyt tupruttelin sen verran puuteria, että poskipuna leviää tasaisesti. Nykyään hyvä meikkivoide on ihan must. Kaikki mahdolliset hileet, glitterit ja hohteet ovat myöskin pudonneet pois arkikäytöstä. En nyt tiedä uskonko siihen, että helmiäinen vanhentaa… jotenkin vain kaikki mattavaihtoehdot tuntuvat helpommin siisteiltä.

Meikkivoiteena käytän Max Factorin Xperience -sarjan sävyä 55 Fair Sugar Cane, joka onkin jo melkein lopussa, niinkuin kuvastakin näkee… Balin reissun jälkeen sekoitin mukaan tujauksen sävyä 85 Deep Soapstone – ja taidanpa tehdä niin yhä edelleen siinä toivossa, että rusketuksesta olisi jotain jäljellä. (ei ole). Silmänalusiin ja nenänpieliin sipaisen likilegendaarista YSL:n valokynää

Meikkivoiteen kiinnitän irtopuuterilla. Tällä hetkellä käytössäni on Cliniquen irtopuuteri sävy 03. Se tuli ostettua hetken mielijohteesta (varmaan oli niin hyvät “osta kaksi saat lahjan” kampikset käynnissä) ja ihan hyväähän tuo on… Normaalisti käytän aina Diorin irtopuuteria, muistaakseni sävy 01 ja siihen taidan kyllä palata, kun tuo on käytetty loppuun. Edellisestä Diorin puuterista on käytössä edelleen tuo tosi kätevä suti.

Aurinkopuuteri on erittäin uusi tuttavuus meikkiarsenaalissani. Karkki on aina ollut vannoutunut aurinkopuuterin käyttäjä. Viime kesänä sain sitten kädestä pitäen opastusta, miten sitä kuuluu käyttää ja sain vielä Karkilta lahjaksi tuon Guerlainin terrakottapuuterin, sävy 01. Aurinkopuuteria sudin tuolla Smashboxin jättipensselillä lommoposkien kohdalle, kiertämään kasvoja pitkin hiusrajaa ja leuan alle. Näin voi fuskata vähän kolmiulotteisuutta ja hehkua kasvoille.

Poskipunana käytän Maybellinen Mineral Pure Blush sävyä 20 Moonlight Mauve. Tuon olen saanut blogin kautta joskus sata vuotta sitten, mutta yhä se vaan kestää! Karkin mielestä tuo on ihan liian pinkki ja sisältää vielä hohdetta, mutta lisään sitä vain ihan aavistuksen pikkuruisen huiskauksen posken korkeimpaan kohtaan tuomaan valoa ja reippaan oloista ilmettä. 🙂

Luomivärejä käytän aika säästeliäästi ja jos (kun) tulee kiire aamulla, luomiväri on se, mistä ensimmäisenä tingin. Perusmeikki syntyy Face Stockholmin pellavaisenvaalealla mattaluomivärillä sävy Mist ja varjostus Make Up Storen lämpimän ruskealla sävyllä Cashmere. Joskus, kun haluan vähän enemmän kontrastia, käytän varjostukseen aikoinaan Tampereen blogimiitissä saamaani MACin satin-luomiväriä sävy Folie. MACin luomiväreissä on tosin niin paljon pigmenttiä (mikä on siis periaatteessa hyvä ja positiivinen asia!), että niitä ei juuri kiireessä levitellä vähän sinne päin…

Silmien rajaus on itselleni tärkeämpää kuin luomiväri. Luotto-eye-liner on ollut jo vuosia Chanelin kakkumainen rajauspaletti. Se on ihan voittaja ja monikertaisesti korkean hintansa väärti!

Nuorempana en juuri piitannut fiksailla kulmakarvojani, kunhan nyt välillä nypin pahimpia villityksiä pois. Nykyään taas tuntuu, että katse ei oikein “aukea” eikä ilme pysy koossa, jollei kulmakarvat ole huolitellut. Kulmien muotoiluun käytän Face Stockholmin kulmakarvapuuteria, sävy Myrrah. Ja voin vakuuttaa, että sävy on luonnossa aavistuksen vaaleampi ja huomattavasti hiekkaisempi (harmaampi??) kuin miltä se kuvassa näyttää. Olen kovasti tykästynyt tuohon puuterimaiseen kulmakarvaväriin. Se on koostumukseltaan riittävän “rasvainen”, joten väri pysyy hyvin paikoillaan koko päivän, kuitenkin lopputulos on paljon pehmeämpi ja luonnollisempi kuin kulmakynällä piirretty.

Ripsarina on tällä hetkellä Max Factorin False Lash Effect Fusion -mascara. Se on mielestäni ihan ookoo ja toimii, mutta ei kyllä voita suosikkiani, joka kuuluu tuohon Max Factorin Xperience -sarjaan.

Huulipunista tulikin eilen juteltua jo pitkät pätkät.  Tuossa keskellä on Max Factorin Vibrant Curve Effect -huulikiilto, sävy 14 Majeste. Niitä olen käyttänyt tyhjäksi jo useamman putkilon. Kiva, luonnollinen sävy ja mukavan tahmaamaton fiilis. Häipyy kylläkin huulilta tosi nopsaan, mutta mikä huulikiilto ei.. Vieressä on tuo eilen esitelty Max Factorin uutuus, joka nyt tekee tuloaan vakikäyttöön. Kuvassa on myös huultenrajauskynä, jota käytän useimmiten, kun muistan tai ehdin. Eli en kovin usein… Se tulee Make Up Storelta ja sävy on Something Borrowed. Tykkään oikeasti tuosta huultenrajauskynästä ja sillä saa hyvän luonnollisen näköisen hymyn, mutta jotenkin se ei vaan istu arkisiin askelmerkkeihin..

Ja täytyy huomauttaa, että tämän postauksen kirjoittamiseen meni moninkertainen aika verrattuna siihen, mitä oikeasti meikin tekemiseen menee! 😀

Paljonko olisit valmis maksamaan valkoisesta t-paidasta, jossa on musta simppeli painatus edessä? Paljonko olisit valmis maksamaan kyseisestä t-paidasta, jos se olisi tosi hienoa merkkiä, näkynyt celebrityjen päällä, makea it item ja kaiken lisäksi se signaloisi toivomaasi ironisen nonchalanttia suhtautumista high fashioniin?

Ymmärrän kyllä, että laatu maksaa, puuvillassa ja puuvillassa on vissi ero ja että valmistuskuluissa säästämällä ei paidan käyttöikä ja laatu parane. Ja ymmärrän myös senkin, että joskus sitä on valmis satsaamaan vähän enemmän saadakseen just sen himoamansa ihanuuden, joka on ehkä sen verran kallis, että se ei tule vastaan ihan jokatoisella fjortiksella. Kallein t-paita, jonka olen ostanut maksoi muistaakseni about 600 kruunua (noin 60 euroa), mutta se on Katharine E Hamnet ja rakastan sitä edelleen.

Jossain menee kuitenkin raja, missä Mintun ymmärrys joutuu todella kovalle koetukselle.

Otetaan nyt vaikka esimerkiksi tämä cooliksi julistettu, kansainvälisessä muotiblogiskenessä hypetetetty Célinen logo t-paita. Se on hieno ja aivan varmasti hyvälaatuinen – siitä ei ole epäilystäkään. Klassinen leikkaus istuu todennäköisesti juuri sillä oikealla tavalla ja materiaali on parasta mahdollista kampapuuvillaa. Mutta mites hei toi hinta!? Olin ryystää aamukaffet väärään kurkkuun, kun tajusin, että paita maksaa noin 300 euroa. Siis KOLMESATAA euroa!

YSL:n klassiset logo-paidat maksavat pikaisen tutkimuksen mukaan noin puolet tuon Célinen hinnasta. Eli pikkuisen halvemmallakin pääsee julistamaan ironista suhtautumistaan logo-hysteriaan. Hämmästyksekseni huomasin kuitenkin, että nuo Célinen teepparit on loppu käytännöllisesti katsoen joka paikasta.

Rihanna tuskin on maksanut penniäkään paidastaan.

Joku on kuitenkin ostanut kaikki ne paidat. Enkä voi nyt muuta kuin ihmetellä, että kuka on valmis maksamaan valkoisesta perusteepparista, jossa on musta yksinkertainen painatus, yli 300 euroa?

Perjantain toimistoasuna toimi trikoinen raitahamonen, joka sai pikkasen skarpimpaa seuraa mustasta jakusta. Tykkään tosi kovasti tuosta Lindexin pohjepituisesta hameesta. Harmittaa vain, että siihen on jo ihan parin käyttökerran jälkeen venynyt aikamoiset polvipussit. Istun töissä käytännössä kaiket päivät, joten vaikea sitä on välttääkään. Pitäisi olla sellainen materiaali, joka palautuu vähän reippaammin. Hameessa on kyllä elastaania, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Muuten se on materiaalitaan polyester-viskoosi -sekoitetta. Täytyy nyt toivoa, että tuo viskoosi-osuus kutistuisi pesussa sen verran, että ei ihan samantien tarvitsisi laittaa tuota “mökki-vaate”-pinoon. Ei, meillä ei ole mökkiä, mutta kutsun niitä (ihan liian montaa) vaatekappaletta mökkivaatteikseni, jotka ovat liian uusia tai hyviä meneen heitettäväksi, mutta liian kulahtaneita normaaliin arkikäyttöön…

Mielestäni tuo cappucino-sävyinen kynsilakka toimii hyvin vähän seilorihenkisen kokonaisuuden kanssa. Joku kirkas punainen olisi ollut ihan liian obvious, tuo sen sijaan luo jännää pientä tyylikontrastia asuun. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät: sormeni voivat aivan hyvin, en vain jotenkin osaa poseerata luontevasti, kun itselaukaisija on toisessa kädessä… 😀

Testasin tänään koko päivän eilen saamaani Max Factorin Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Tohdin lähteä liikkeelle tosi raisusti ja aloitin tuolla kaikken neutraaleimmalla sävyllä Melody Brown. Tiedotteen mukaan huulipunien toisen pään pitäisi olla “tumma ja voidemainen” ja toisen “vaalea ja hohtava”. Tässä Melody Brown -sävyssä molemmat ovat silmämääräisesti arvioituna yhtä tummia, mutta koska tämä tänään käytössäni ollut tuntui todella ihanan voidemaiselta, oli varmasti kyseessä juuri tuo “tumma ja voidemainen” -pää.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, en erityisesti tykkää käyttää huulipunia, en halua juurikaan väriä huulilleni, enkä todellakaan tykkää, jos huulet tuntuvat tahmaisilta. Silti käytän koko ajan jotain huulikiiltoa tms. eli en myöskään halua olla au naturel.

Varsin haastavan työpäivätestin (kuiva toimistoilma, paljon puhelimessa puhumista etc) jälkeen olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Tuo käyttämäni pääty antoi hiukan huulikiiltoa enemmän hohdetta huulille, mutta yllättäen huomasin pitäväni siitä! Väri on tarpeeksi neutraali muuten ja kestävyys huulilla moninkertainen verrattuna käyttämiini huulikiiltoihin. Suurin miinus tulee varmaan siitä, että tuota en uskaltanut lisätä ilman peiliä!

Työpäivän jälkeen testailin kotona myös muut huulipunasävyt.

Melody Brown -sävyn toinen pää on persikkaisempi ja selkeästi toista päätä hohtavampi. Ensin karsastin koko sävyä, mutta kun levittelin sitä huulilleni, totesin, että tämähän näyttää ihan kivalta. Jotenkin sellainen kreisi mutta hillitty vähän Maria Montazami -tyyliin.  Haha! Tästä ei todennäköisesti tule mitään arkisuosikkia, mutta voisin hyvinkin ajatella käyttäväni joskus, kun hiuksetkin olisi oikein kiharalla ja rusketus kohdallaan. 🙂

Colour Effect Flipstic -huulipunien idea on, että kahden eri pään avulla voi luoda monia eri vaihtoehtoisia lopputuloksia suosikkisävyistään. Ajattelin vähän, että mitähän ideaa on laittaa päällekäin kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä… Mutta huomaatteko tuon eron kuvassa (ei saa katsoa silmiä, yritän kiivaasti olla räpyttelemättä… :D)? Itse ainakin huomasin, ja lopputulos on mielestäni jopa luonnollisempi kuin kohdassa yksi – eli kun huulillani on vain tuota mielestäni neutraaleinta sävyä. Aika huippu homma, että molemmat punat ovat samassa hylsyssä. Eivätpähän pääse eksymään toisistaan käsilaukun syövereihin.

Seuraavksi testasin Gipsy Red -punan “vaalea ja hohtava” -päätä. Puikossa sävy näyttää hurjan kullanoranssiselta. Huulissa sävy on aavistuksen luonnollisempi, mutta ei todellakaan mitään, mitä ottaisin arkikäyttöön. Sen sijaan aloin kyllä kieltämättä heti haaveilla kesän ilta-auringossa vietetyistä kullanhohtoisista hetkistä, rantahiekasta varpaiden välissä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta… Niin, luulenpa, että tämä sävy saa uuden mahdollisuuden sitten, kun posket eivät enää loista kalpeina ja matsaaminen oranssikukalliseen bikini-toppiin käy vähän kivuttomammin.

Gipsy red -huulipuikon “tumma ja voidemainen” -pääty tarjosikin sitten huulipunaelämyksen vailla vertaa! Oranssinpunainen täyteläinen ja oikeasti hoitavan oloinen huulipuna tuntui kieltämättä aivan erinomaiselta huulilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut peilikuvaani tuon jälkeen! Eihän se itseasiassa tuossa kuvassa ollenkaan hassummalta näytä, mutta olo on vähän sama, kun joskus nuorena värjäsin hiukseni mustaksi (tai “musta tulppaani” oli sen – silloin trendikkään – violettiin taittavan mustan sävyn nimi). Monet kehuivat silloin, että voi kun sulle sopii musta ja silmätkin tulee paremmin esiin, itse en vain tunnistanut itseäni peilikuvasta…

Näiden kahden sävyn kanssa voisi värin syvyyttä ja intensiivisyyttä varioida varmasti ihan miten paljon. Tässä olen lisännyt vain tuota kultaa edellisen kuvan aika paksun punakerroksen päälle. Kuvassa ero ei näy niin kovin hyvin, mutta livenä tuosta tuli kyllä sellainen kesä-sorbetti-kulta-pommi ettei mitään rajaa. Ei edelleenkään mitään, mitä luonnikkaasti käyttäisin, mutta todellakin jotain, mitä mielelläni ihailisin jollakulla muulla.

Tässä vielä dagens:

•  jakku, H&M
• hame, Lindex
• t-paita, H&M
• nilkkasukat, David
• kengät, Pertti Palmroth

Hei – taisin sortua tavoistani poiketen vähän valittamaan eilen… Sorry, ei ollut tarkoitus!

Sitäpaitsi päivä oli oikeasti ihan kiva ja rauhallinen, töissä kaikki sujui kommelluksitta ja kotona odotti Peetun tekemän aivan mielettömän herkullisen risoton jämät. Ja eikä vaan ne, sillä postilaatikossa pötkötteli muhevan oloinen, lupaavasti kilahteleva pehmustettu kirjekuori!!

Kuoresta löytyi mahtava setti yhden suosikkimerkkini, Max Factorin, uutuusmeikkejä. Oikeasti olen sitä mieltä, että Max Factor pesee monet selektiivisen kosmetiikan tuotteet ihan kuus-nolla. Esim. heidän mascarat – monet eri versiot – ja meikkivoide on ollut vakikäytössäni jo tosi pitkään. Ja vaikka välillä aina ajattelen siirtyväni johonkin “hienompaan” merkkiin, palaan aina Max Factoriin, koska se vaan toimii niin hyvin!

Olin siis enemmän kuin innoissani, kun sain eilen tuon minulle testattavaksi lähetetyn meikkipaketin. Kynsilakat ovat Glossfinity-sarjaa, jota jo itseasiassa testailin tuossa aikaisemmin keväällä. Nyt sain uusia sävyjä hyväksi havaitsemastani tuotteesta. Kivaa! Paketissa oli isot  pullot sävyjä 85 cerise ja 120 disco pink sekä pikkupullo Max Effect -sarjan kynsilakkaa sävy 26 cappucino.

Lisäksi paketissa oli kaksi kaksipäistä Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Ajatus on, että toinen pää on intensiivisempi matta ja toinen heleämpi ja kiiltävämpi. Värejä voi käyttää joko yksinään tai erikseen, jolloin lopputuloksena on oikeastaan loputon määrä variaatioita suosikkisävyistä.

Itse sain sävy-yhdistelmät Gipsy Red ja Melody Brown. Ensinmainitussa on kaunis oranssinpunainen ja kullankiiltävä pää ja jälkimmäinen on oikeastaan aika hillityn nude molemmista päistä. Ensitestailuun päätyi – ei niin kovin yllättäen – tuo hillitympi Melody Brown. En ole todellakaan mikään huulipunien käyttäjä, mutta saapas nyt nähdä, tämä tuntuu aivan huulirasvalta ja vaikuttaa kevyeltä, joten meistä voi vaikka tulla kaverit.  Sitä ärsyttävää tahmaisuutta, mitä joissakin huulikiilloissa on, ei näissä ole ollenkaan. Kauppoihin Colour Effect Flipstick -huulipunat on tulossa toukokuun alussa ja hintaa asettuu johonkin 10 euron pintaan.

Ehdin myös testailla paketissa ollutta Max Effect -lakkaa. Oikeastaan olisin halunnut lakata Glossfinity-sarjan lakalla, koska tiedän jo kokemuksesta, että ne kestävät siistinä uskomattoman kauan. Tuon sarjan lakkoja meillä ei kuitenkaan ole kuin tosi kirkkaita sävyjä ja jotenkin nyt oli sellainen olo, että haluan jotain hillittyä, melkein nudea.

 Cappucino-sävy on kaunis, vähän jopa marjapuuronpunaiseen vivahtava beige. Sinisävyisen pigmentin ansiosta tämä toimii varmasti erityisen hyvin tummansinivoittoisten asukokonaisuuksien kanssa.

Pikkasen väsynyt bloggari täällä hei!

Ihan ookoo päivä oli kuitenkin, vaikka aamulla, kun herätyskello soi 4.50 ja Mintun piti reippaana singahtaa suihkuun, ei todellakaan tuntunut siltä. Siitä huolimatta, että olin mennyt nukkumaan hyvissä ajoin (meaning klo 21.30, normaalin 22.00 sijaan… Tiedän, mulla on ihan weirdot tavat! ;D). En saanut nukahdettua, kun alitajuisesti odottelin, että myöhäisellä iltalennolla Berliiniin lennähtänyt Peetu ilmoittautuisi. Ja kyllähän sitä melkein viikon vapailla tottuu taas “normaalien ihmisten” aikatauluihin, valvomaan yli puolen yön ja nukkumaan jopa kahdeksaan. Hurjaa!

Kahdesti snoozasin herätyskelloa, kunnes totesin, että nyt on niinku ihan pakko nousta, kun hiuksetkin pitää pestä ja kaikkee. Kun nousin suihkusta oli tasan 10 minuuttia aikaa siihen, kun piti lähteä juoksemaan bussille. Tämä on nyt sitten esimerkki siitä, mitä kiskon päälleni töihin, kun sekä väsy että kiire on tajuton, vaatteita en ole todellakaan miettinyt valmiiksi ja jotenkin ihmismäisen toimistosiistiltä pitäisi kuitenkin yrittää näyttää.

Paita on huonosti silitetty, slipari total fail vuodenaikaan nähden ja nuo farkut on kyllä jo enemmän sellaiset kotiverkkarifarkut kuin siistit office-housut. Mutta, mutta muistin lukita ulko-oven ja ehdin bussiin. Aina jotain! 🙂

• kauluspaita, H&M
• slipari, JC
• farkut, Cheap Monday

Ja jalassa oli tennarit, tietty, miten sitä muuten juoksisi kahden korttelin matkan (tai no, puolentoista) bussille…