Vielä muutama sesonki sitten tuntui siltä, että designerit suorastaan kilpailivat siitä, kenellä on nuorimmat mallit kampanjoissa ja catwalkilla. 14-vuotiaat tyttöset maalattiin maailmannaisen näköiseksi ja tarjoiltiin meille tavoiteltavina ihannekuvina. Sinänsä nuoruuden ihannointi ei ole mitään uutta. Muoti-ilmiöiden syntyyn vaikuttaa myös niiden vaikea saavutettavuus. Se, mihin vain harvoilla on mahdollisuus, muuttuu tavoiteltavaksi. Kuten esimerkiksi vaalea ihonväri oli huipputavoiteltavaa aikana, jolloin “tavalliset ihmiset” työskentelivät pääasiassa ulkona ja vaalean ihon ylläpito oli työn ja tuskan takana. Siinä vaiheessa, kun kansa muutti tehdassaleihin ja konttoreihin leipäänsä ansaitsemaan, rusketuksesta tulikin sen merkki, että “hei, mulla on varaa lomaan ja jopa lomamatkoihin”. Eikä mikään ole niin hankalaa saavuttaa kuin nuoruus sen jälkeen, kun se on kerran mennyt.

Vaikka jo muinaiset roomalaiset (oikeasti!) ylistivät nuoruutta ja pitivät nuorena pysymistä tavoittelemisen arvoisena vippaskonsteja kaihtamatta, näyttää tämän päivän fashion climate olevan huomattavasti sallivampi. Pitkälti yli nelikymppiset mallit ovat tavallinen näky muotinäytöksissä niin täällä kotona Ruotsissa kuin kansainvälisillä catwalkeillakin.

Yasmin LeBon oli kasarilla yksi kuumimpia supermalleja. Minttua kaksi vuotta vanhempi kolmen lapsen äiti on jälleen muotiviikkojen aikaan täystyöllistetty eri näytöksissä. Ei siis voida puhua mistään “yhden näytöksen erikoisuudesta”, että vanha stara olisi raahattu stagelle vain säväyttämään ja tuomaan nostalgia-viboja.

Toinen täystyöllistetty veteraanimalli on Karl Lagerfeldin muusa Inès de la Fressange.

Yli viisikymppisellekin on siis tilaa ja tilausta muotisirkuksessa. Tietenkään se, että aikuisetkin naiset ovat tervetulleita näkymään ja näyttämään ikäisiltään, ei poista aivan kaikkia muodin ikäviä lieveilmiöitä, liiallisen laihuuden ihannointia ja ulkonäkökeskeisyyttä noin etunenässä. Mutta olen vahvasti sitä mieltä, että tämä kertoo kuitenkin jotain ajastamme. Jotain positiivista, suvaitsevaa, vahvaa, itsenäistä ja iloista. Tälle annamme blogin parhaimman peukut pystyyn -tunnustuksen: Me likes!!

Tweed on fiilikseltään aika syksymäinen materiaali. Pari päivää sitten Peetu kaivoi talvievakosta esiin Mintun vaatekaapin trotjänaren – mustan, kirkasvärisin tweed-pilkuin pimpatun pikkuhamosen. Yhdistelmä leoparditopin, maihinnousukenkien ja Peetun perusasusteiden kanssa, saa kokonaisuuden näyttämään oikein toimivalta ja keväiseltä – eikö?!

• hame, (Mintun) Mintun ompelimosta
• toppi, (Karkin) Gina Tricot
• neuletakki, Monki
• bootsit, Vagabond
• rannekello, Zadig&Voltaire
  

Tänä keväänä perinteiset “kevätpastellit” näyttävät jäävän ihan paitsioon. Estradille (lue: kauppojen tangoille) on rynninyt kasapäin toinen toistaan sähäkämpää kirkasta väriä. On sähkönsinistä, fuksiaa, pytonin vihreää, appelsiinia, sitruunaa, limeä ja puhtaita kauniita punaisia, sinisiä ja vihreitä – kuin suoraan koulun väriympyrästä karanneina.

Värit ovat ihania – ei siinä mitään. Ne piristävät pitkän pimeyden ja talven uuvuttamia ihmisparkoja paremmin kuin paketillinen monivitamiinitabletteja. Silti ainakin itseäni kammoksuttaa pukea kovin kirkkaita värejä ihan talven kalmankalpeaksi haalentamaa ihoa vasten. Inspiraatiokierroksellani netissä havaitsin, että vähempikin riittää. Pikkuriikkiset väriläiskät muuten neutraalissa asussa toimivat jopa tehokkaammin kuin huutomerkiksi pukeutuminen.

Ihastuttavat mokkaiset fuksianpunaiset kengänkärjet valaisevat muuten aika talvisen asukokonaisuuden. Uskallusta ei kuvan pukeutujalta puutu muutenkaan. En tiedä löytyisikö itseltäni pokkaa yhdistää krokokuvioista ruskeaa laukkua juuri noiden kenkien kanssa samaan asuun, mutta kengät nyt kyllä ainakin on ihanat ja sopii hyvin housuihin ja takkiin. Kuva StockholmStreetStyle.

Proenza Schoulerin asun voisin pukea päälleni sellaisenaan heti huomenna! Aivan mielettömän suloinen musta-valkoinen mekko saa kivasti särmää varpaidenkurkistelusaappaista ja mahtavan tujauksen auringonvaloa tuo ihana puhtaankeltainen laukku. Joka muuten btw on juuri sellainen laukku, jota olisin tällä hetkellä vailla. Riittävän iso, että sinne sujahtaisi uusi 17″ MacBook Pro, lunchlåda, lompakko, mukana raahattavat meikit ja kaikki muukin maallinen sälä, mitä nyt vaan on pakko aina pitää mukana.

Tässä Facehunterin kuvassa viehättää erityisesti väriyhdistelmät. Hailakan maanväriseen takki + housut yhdistelmään on saatu aivan käsittämättömästi vauhtia puhtaan vastavärisellä vihreä/oranssi -kombolla. Yläosan mittasuhteet ovat lisäksi oikein minimalistisen linjakkaat. Sen sijaan pikkuriikkisen liian lyhyet liuhulahkeet näyttävät omituisilta omaan silmääni. Liuhulahkeiden kuuluu olla pitkät. Kaikki muut lahkeet saavat puolestani olla ihan minkä pituisia haluavat, mutta liuhulahkeiden tulisi olla täyspitkät. Nih. 🙂

Ehkä kaikkein herkullisimmin kirkkaat tehostevärit säihkyvät pehmeän puuterisia nude-sävyjä vasten. Kuvan Chloén mekko on aika dramaattinen, mutta voisin hyvin kuvitella viihtyväni esmes pellavaisessa maksimittaisessa mekossa – tai jopa jumpsuitissa – ja kirkkaanpunaisissa ballerinoissa.

Suosikkikaupunginosani Tukholmassa – tai oikeastaan kaupinginosan osa – SoFo on alkanut julkaista omaa lehteä. SoFo Magazine julkaistiin viime viikolla asiaankuuluvan söder-boheemissa lanseeraus-häppeningissä ravintola Nadassa Åsögatanilla SoFon ytimessä.

Ollakseen tosiaan vain kaunginosan osan lehti, SoFo Magazine on varsin kunnianhimoinen. Odotin oikeastaan lähinnä vähän rehvakkaampaan ulkoasuun pakattua mainoslehtistä, mutta tabloid-kokoisen lehden sivuilta löytyy myös ihan oikeasti kiinnostavaa luettavaa.

Yksi kiinostavimpia juttuja lehdessä on kuvaus “todellisesta SoFo-tyypistä”. Sofolaiset ovat lehden mukaan boheemeja, ympäristöstä ja luonnosta huolta kantavia, mutta silti loppujenlopuksi itsekeskeisiä urbaaneja city-ihmisiä. Ristiriitainen minäkuva pitää varmasti hyvin paikkansa, sillä kaikessa boheemissa retroilussaan SoFo on kuitenkin varsinkin hyvin toimeentulevan media-, musiikki, mainos- ja kultturiväen suosima asuinalue.

No, meille SoFon ulkopuolella asuville on vain mukavaa, että alueen media-boheemit rakastavat siirtää freelance-toimistonsa alueen kahviloihin ja shoppailla ekologisissa putiikeissa. (Kuulemma mm. Mark Levengoodin voi bongata lähes joka päivä SoFo-kahvilasta…) Muuten jopa Tukholman kokoisessa kaupungissa olisi hankala saada tällainen alue elämään muulloinkin kuin aurinkoisina lauantai-iltapäivinä.

Muutaman mielenkiintoisen jutun lisäksi lehti on täynnä ihan mukavan informatiivisesti tehtyjä esittelyjä alueen putiikeista ja tapahtumista. Lopussa on lisäksi aakkosellinen hakemisto ja hauskasti tunnelbana-kartan tapaan piirretty alueen kartta.

Olen saanut aika paljon kommentteja ja kysymyksiä Jaakko ja maailmanvalloittajat ohjelman jälkeen liittyen juuri SoFoon, missä kuljeskelimme Jaakon kanssa. Tukholman reissulle tuleville sanoisin vinkiksi, että kannattaa suunnistaa alueelle ja poimia käsiinsä SoFo Magazine ensimmäisestä mahdollisesta putiikista. Sen jälkeen on hyvä ottaa pieni kahvihetki lähimmässä kahvilassa ja ruksia karttaan paikat, joihin haluaa kierroksensa aikana ehtiä!

Kiitos tuhannesti kaikista ihanista ja lämpimistä kommenteista ja kannustuksesta tv-ohjelmaan liittyen! Ootte ihan mahtavia!! Tänään se näkyy täällä TV Finlandissa, mutta enää ei jännitä ollenkaan niin paljon.

Eilen käytiin illallisella ystäväpariskunnan luona Vasastanissa. Päälle valikoitui Zaran alesta hankittu musta neulemekko. Ostin mekon ku halavalla sai ja ajattelin kai, että mustia mekkoja ei koskaan ole liikaa. Kotona tuumasin, että se on selkeästi epäminttumainen mittasuhteiltaan. Pääntie on liian avara ja helma liian pitkä. Kaikenlaisen elämäksi kutsutun hässäkän vuoksi mekko jäi palauttamatta ja siitä lähtien se on roikkunut käyttämättömänä kaapissa. Kunnes eilen päätin rohkaista mieleni ja lähteä matkaan hyljeksityssä vaateparressa.

Ja ihan hyvinhän tuo toimii uutukaisten otsahiusten ja massiivisten korvis-uistimien kanssa. 🙂

• mekko, Zara
• kengät, Vagabond
• sukat, Lindex

Päivän soundtrack: