Pitkästä aikaa oli sellainen hämmentävä hetki, että en pakonomaisesti väkertänyt hiuksiani välittömästi sykerölle. Yleensä aina hiustenleikkausvimmani alkaa siitä, että mietin, että mitä iloa oikeastaan pitkistä hiuksista on, jos niitä pitää aina kiinni. Tämän tuumiskelun lopputuloksena olen päätynyt useammin kuin kerran lyhyeen tai erittäin lyhyeen kampaukseen. Pitkäksi kasvattaminen alkaa sitten normaalissa järjestyksessä jo samana päivänä, kun olen poistunut kampaajalta. Viimeisen leikkuuepisodin jälkeen sitten tuumasin, että taidan vain yksinkertaisesti olla sitä ihmistyyppiä, jolla pitää olla paljon karvoja. Toisaalta, mitä iloa niistä on, jos ne on aina kiinni? Ja siis vielä tarkennettuna: jos hiusten auki pitäminen tuntuu suorastaan rasittavalta? Eli:
Pitäisikö leikata lyhyet – tai edes polkkapituiset – hiukset?
Hiustenleikkuupohdinnan kyytipoikana eilinen asu, joka koostui keväthaaveista ja hiekoitus-hiekasta-harjaamaton-asfaltti -realismista.
- neulepaita, MTWTFSS
- hame (Peetun), Mintun ompelimosta
- kengät, Vagabond
- kaulakoru, H&M
10 Comments
Tollaiset hartiapituiset, niinkuin ekassa kuvassa, sopisi sulle tosi hyvin! Itseltänikin sen pituiset löytyy, heh.. Saa näppärästi kiinni, mutta ovat jotenkin pukevamman näköiset kuin oikeasti pitkät hiukset 🙂
Ei yhtään hullumpi idea… Hiusten kiinni saaminen olisi kuitenkin tärkeää.
Samaa kuin ensimmäinen kommentoija olin tulossa sanomaan, näyttää uskomattoman hyvältä tuo hiusten pituus ekassa kuvassa! Rohkeasti vaan leikkamaan, ilme kevenisi ihan huomattavasti kun sullakin on noin mielettömän paksu tukka! 🙂
Tosiaan tuollainen “pitkä polkka” voisi sopia muutenkin elämäntyyliini. Edellisiltä kierroksilta muistan, että lyhyiden hiuksien kanssa on paljon enemmän laittamista, että kehtaa lähteä ovesta pihalle. Pitkähkö polkkatukka voisi olla ihan kaunis myös luonnontilassa…
Älä leikkaa! Tunnistan kyllä pohdintasi, olen itse just samanlainen. Leikkasin viime viikolla vähän kerroksia eteen, joten hiukset kehystävät nyt paremmin kasvoja. Mutta sulla on kauniit hiukset, auki ja kiinni – be happy, dont worry.
Hih – tuohon loppupäätelmään taidan itsekin päätyä! Pitkät hiukset on kuitenkin aikas kivat silloin harvoin, kun on jaksanut väkästellä kiharoita tms. Kerrokset kasvojen ympärillä ja vähän kevyempi otsatukantapainen voisi olla toimiva kompromissi kriisiini.
En kyllä oikein käsitä tätä yleistä argumenttia, jonka mukaan “pitkistä kutreista ei ole iloa, jos niitä ei auki”. Pyh ja pah! Pitkän tukan etu on mielestäni se, että _halutessaan_ niistä saa hyvinkin erilaisia ja kauniita kampauksia. Vaikka laittaisi vain osan tukasta ylös jne. Mutta toisaalta ne voi suitaista hyvinkin nopeasti omalle hätäkampaukselle, olkoon se sitten letti/nutturasuttura/ponnari.
Lyhyet ja erityisesti hartioita lyhyemmät hiukset ovat mielestäni todella kauniit, mutta aikaa vievät. Tämä aamutorkku nukkuu mielummin sen 5 min kauemmin. 😀 Jos kuitenkin kaipaat vaihtelua, leikkaat niitä kasvohaituvia. Oma lettini on housun kauluksilla, mutta vaihtelen otsistyyliä useinkin. Nyt on vuorossa sivulle vedetty otsis. 🙂 Toisinaan laitan tukasta myös feikkipolkan.
Jotain sen tyylistä olen vähän ajatellutkin…
*Oho, ei pitänyt sentään tulla käskymuotoa. 😀 Eli jos kaipaat vaihtelua, voit leikata kasvohaituvia.
Hihi! Juuri näin…