“Tää olis äiti ja se olis isä. Nyt se isä lähtis töihin ja tää äiti laittais näille ruokaa.” / Peetu 3 v.

Paitsi, että meidän perheessä äiti ei laittanut ruokaa ikinä. 

Havahduin lastenhuoneesta korviini kantautuneen leikkiselostuksen jälkeen miettimään, mistä tuo tulee, miten pieni raisuliini ja metsäleikeissä viihtyvä tyttö jo tietää, että äidin ja naisen “kuuluu” jäädä kotiin laittamaan ruokaa ja isin lähteä töihin? Miten vahvasti ympäristö vaikuttaa omaan käsitykseen siitä, millainen naisen pitää olla. Asettaa muotin, määrää hyväksytyn rajat. Kolmivuotias tuskin vielä kokee paineita “roolin täyttämisestä”, mutta muistan itse päättäneeni ryhtyä ensimmäistä kertaa laihdutuskuurille jo ennen alakoulun ensimmäistä luokkaa.

Kotileikkien salakuuntelua edeltävänä aikana olin keskittynyt “vain” olemaan äiti kahdelle ihanalle lapselle. Herätyksen jälkeen tajusin kasvattavani kahta nuorta naista maailmaan, jossa normi, peruslähtökohta ja määritelmien luoja on edelleen mies. Siis se standardi, josta nainen on poikkeus ja johon naisen – ollakseen tasa-arvoinen – tulisi muka pyrkiä.

Olen halunnut kasvattaa tyttäristäni vapaita tekemään omat päätöksensä, määrittelemään oman todellisuutensa, uskomaan itseensä (ja kovaan työhön) ja erityisesti siihen, että kaikki on mahdollista.

Karkin kutosluokan kehityskeskustelussa ainoa kritiikki, mitä MVG-lapselle annettiin oli, että kun tyttö kyselee ja kyseenalaistaa niin paljon. Että eikö se voisi olla hiljaa siellä tunnilla. Oletin automattisesti, että Karkki hölisee ja häiritsee opetusta, mutta ei, kaikki “keskeytykset opetukseen” suoritettiin asianmukaisen viittaamisen jälkeen. Olin niin ällistynyt, että en ollut saada sanaa suustani. Vastaava käytös pojalta olisi ollut kiitettävää kiinnostuksen osoitusta ja opetukseen osallistumista – tytön oletettiin istuvan hissukseen ja vain vetelevän niitä MVG:tä kokeista. Toivottvasti äidin sanat ja asenne on jäänyt paremmin ja syvemmälle mieleen kuin yhteiskuntaa 12-vuotiaan silmissä edustavan opettajan.

Nainen saa ottaa tilaa ja naisen määritelmä ei ole kiinni koosta tai ulkonäöstä. Siinä kaksi ajatusta, joiden mukaan haluan elää. Jälkimmäinen periaate voi tuntua ristiriitaiselta, kun ajattelee tätä blogiani ja kiinnostustani muotiin. Kauneuden ja estetiikan arvostus, vaatteilla ja asusteilla leikkiminen ja trendien seuraaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin ihmisen määrittäminen ulkokuoren kautta. Tästä syystä en lähtenyt mukaan viime syksynä suurta suosiota saaneeseen villitykseen, jossa bloggaajat esittelivät kuvia itsestään ilman meikkiä. Muistan kyllä, että Veeran alkuperäinen juttu käsitteli ennemminkin kuvankäsittelyä, mutta aika pian juttuihin tuli sävy kelpaanhan tällaisenakin, vaikka olenkin ihan ilman meikkiä.

Tänään naistenpäivänä haluaisin muistuttaa kaikkia naisia – ei – kaikkia ihmisiä siitä, että todelliset muutokset eivät tapahdu poliittisin päätöksin (vaikka ei niiden vetoavusta toisaalta mitään haittaakaan ole…). Todelliset muutokset lähtevät omasta itsestä. Siksi toivon, että ihan jokaikinen aloittaisi todellisen tasa-arvoduunin omien korviensa välissä. Naisen esineellistäminen, arvon muuttuminen pelkäksi ulkonäöksi on standardi jopa meidän tasa-arvoiseksi mainostetussa pohjoismaisessa maailmassamme.

Ja nyt täytyy sanoa, että mainoksien törröpusuhuulia ja anteliaita asuja enemmän itseäni loukkaa sinänsä hyväätarkoittavat jutut tyyliin “kelpaat myös pyllerönä”. Siis niinku mitä?!

Oikeastaan piti tässä postauksessa kertoa Naisten Linjasta. Naisiin kohdistuva väkivalta on räikein esineellistämisen muoto. Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Puhelut ovat luottamuksellisia ja soittaa voi nimettömästi, puh: 0800 02400.

Tällaista viestiä pyysivät levittämään:

Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Naisten Linja aloittaa naistenpäivänä ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin. Etsimme pääkaupunkiseudulla noin 60:tä uutta vapaaehtoista naista päivystäjiksi Naisten Linjalle. Tavoitteena on päivystysaikojen laajentaminen vuonna 2014 myös viikonloppuihin.

Sain rakkaalta ystävältäni Tinniltä joskus yläasteaikana (synttäri?)kortin. Siinä olleen runon – ja sen sanoman – haluaisin antaa (tämän kaiken paasaamisen jälkeen) matkaevääksi kaikille isoille ja pienille naisille.