Tag: Viihde

Talven awards season on taas täällä – mahtavaa! Kai tämä on niitä aikuisen paperinukkeleikkejä, siihen verrattavissa ainakin; vietän kieltämättä mieluusti hetken jos toisenkin gaala-asujen kuvia selaten. Täytyy tunnustaa, että esmes tänään taisi upota koko lounastunti Golden Globe -mekkoja ihmetellessä. No, olen sitten taas huomenna reipas ja sosiaalinen.
Eilen (viime yönä) jaetut kultaiset maapallot menivät kaiketi oikeisiin osoitteisiin, ansioituneille näyttelijöille. Itse olen palkintojenjaosta vain pinnallisesti kiinnostunut (oikei – on ihanaa, että huippumahtavalta tyypiltä vaikuttava Jennifer Lawrence sai pystin ja kiva, että Leonardo DiCaprio palkittiin edes maapallolla, jos vaikka jää taas ne Oscarit saamatta). Tärkeintä on kuitenkin se, mitä celebrityt ovat päättäneet pukea päälleen punaiselle matolle.
Tällä kertaa tuntui, että tosi moni oli löytänyt itselleen sopivan, persoonallisen ja kauniin juhlamekon. Kammotushörsöjä ja kummallisuuksia ei ollut muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tässä muutama ykkössuosikkini.
Gloden Globes Cate Blanchett
Cate Blanchett tyylillensä uskollisesti erinomaisen eleganttina eksklusiivisessa Armani Privé pitsimekossa.
Golden Globe Tina-Amy-WENT-Leo
Ahhahhahahhaaaa!!
Golden Globes Emma Watson
Emma Watsonin selästä avoin kirkkaanpunainen mekko + mustat housut -yhdistelmä jakaa aivan varmasti mielipiteitä. Idea on oikeastaan aika karsea, mutta jotenkin Emma Watsonin ikä ja tyyli muutenkin rimmaa asun kanssa tosi hyvin.
Golden Globes Jennifer Lawrence
Jennifer Lawrence on vaan niin kertakaikkiaan valloittava! Diorin Haute Couture -mekko sopii tyylitään täydellisesti yhteen kantajansa persoonan kanssa. Herkkä mutta raju, persoonallinen mutta klassinen, moderni mutta perinteikäs – ihan just niinkuin pitääkin!
Golden Globes Naomi Watts
Naomi Wattsin Tom Ford -mekko on melkein liiankin amerikkalaisen yliseksy. Koska muu asustus, meikki ja hiukset ovat kuitenkin hillityt, on kullanhohtoinen kokonaisuus glamourin juhlaa. Näistä kuvista ei oikein hyvin näy, mutta mekko on takaa avoin vyötärölle saakka.
Golden Globes Olivia Wilde
Hollywoodissa näyttä olenvan menossa varsinainen baby boom. Punaisella matolla vaikutti olevan ennätysmäärä pyöreitä masuja. Olivia Wilden Gucci -luomus korostaa kauniisti vatsaa ja oli mielestäni yksi onnistuneimpia odotusajan juhla-asuvalintoja.
Golden Globes Taylor Swift
Taylor Swift ja Carolina Herreran klassisen Hollywood-henkinen juhlamekko. Myös kampauksessa ja meikissä on jotain hurmaavaa 50-lukufiilistä. Ihanaa!
Tässä kun näitä Golden Globes kuvia selaillessani samalla luin juttuja itse juhlasta ja ohjelmasta, tuli ihan sellainen olo, että olisi hauska katsoa, vaikka jokin kooste tuolta. Juontajapari vaikuttaa todella mainiolta ja kyllähän sitä palkintoja jakavat näyttelijätkin varmasti panevat parastaan, kun tietää, että pahimmat kilpailijat ja parhaimmat kollegat istuvat yleisössä.
Kuvat: Popsugar

Hart of Dixie 1
Urbaaniin menoon tottunut nuori lääkäri New Yorkista päätyy sattuman saattelemana persoonalliseen ja charmikkaaseen pikkukaupunkiin. Sopeutumisvaihe ottaa lujille, kun oikeanlaista kofeiinitonta skinny-lattea ei löydykään joka kulmalta. Eikä kyläläisten ennakkoluulot suurkaupunkilaisia kohtaan juurikaan helpota asioiden sujumista. Kuullostaako tutulta?
Ainakin siinä tapauksessa, jos on ollut televisionkatsomisiässä ysikytluvun alkupuoliskolla ja sattunut seuraamaan Villi Pohjola -nimistä (kerrassaan mainiota btw) sarjaa on Hart of Dixien perusasetelma varsin tuttu. Mutta se ei ole se syy, miksi päätin oikein tehdä blogipostauksen jälkimmäisestä – vaan se, että ahmittuani kaikki tähän mennessä tehdyt kaksi ja puoli sesonkia ja sen jälkeen vietettyäni tuntikausia katsellen lempparikohtauksiani uudelleen ja uudelleen, voin kertoa rrrrakastavani sitä tulisesti.
Hart of Dixie 2
Rachel Bilson esittää Hart of Dixiessä Zoe Hart -nimistä lääkäriä, joka päätyy parin mutkan kautta (mm. uraputki sydänkirgian parissa New Yorkissa joutui katkolle) Bluebell -nimiseen herttaiseen pikkukaupunkiin Meksikonlahden rannalle. Tämän tyyppisissä tv-sarjoissa varsinainen juoni ei ole mitenkään keskeisessä asemassa, koko herkullisuus syntyy ihmissuhteista, konflikteista ja pienistä tapahtumista.
Hart of Dixie on nokkela, hauska ja riittävän fiksu. Tunnelmallinen miljöö saa haikailemaan lomamatkaa Alabamaan. Ja hei – voisin katsoa sarjan uudelleen ja uudelleen pelkästään, ainoastaan ja vain, puvustuksen vuoksi. Niin täydellisen inspiroivia asuja ei olla nähty sitten Gossip Girlin kulta-aikojen. Kyllä, ajattelin tehdä erillisen asuinspiraatiopostauksen Hart of Dixien asuista.
Hart of Dixie 3 Hart of Dixie 4
Aitoon CW-tyyliin tämänkin sarjan miespuoliset näyttelijät esiintyvät kiitettävän usein ilman paitaa. Ja täytyy tunnustaa, että Hart of Dixien pahapoika-baarimikko Wade Kinsella (Wilson Bethel), joka lisäksi soittaa kitaraa ja tekee remonttihommia on aiheuttanut sellaisen pakkomielteen, että vastaavaa ei olla koettu sitten True Blood/Alexander Skarsgård/Eric Northman -aikojen. (Tähän on pakko laittaa pieni trivia-pläjäys: Hart of Dixien yksi keskeisimmistä paikoista on Rammer Jammer -niminen baari. Kyseinen baari on tismalleen sama kuin True Bloodin vähintään yhtä keskeinen Merlotte’s)
Hart of Dixien ensimmäinen sesonki (2011) ei ollut ilmeisesti mikään suuri kriitikkomenestys. Etenkin ikuisesti teinitytöltä vaikuttava Rachel Bilson ei kuulemma ole uskottava lääkärinä. Kritiikki taisi inspiroida toteuttamaan videon, joka on ehkä hauskinta, mitä olen pitkään aikaan nähnyt:

 
Why Don’t We Get Drunk
Yksi aika usein toistuva vertaus on, että Hart of Dixie muistuttaa tyyliltään paljon Gillmore Girlsiä. En halua kertoa enempää sarjasta, koska yksi suuri osa nautintoa on se, että koskaan ei voi olla ihan varma, miten päin asiat kääntyy. Pelkään spoilaavani ja puhuvani ohi suuni. Mutta jos nautit kepeästä huumorista ja nokkelasta tapahtumien kulusta, herkullisista hahmoista ja hyvää mieltä tuottavasta meiningistä – suosittelen lämpimästi!
Ei ole kuin pari jaksoa, joiden loppumisen jälkeen en olisi ollut hymy huulillani. Ja nekin pari jaksoa olivat omalla, sydäntä raastavalla tavalla, aivan loistavia.
Hart of Dixie 6
Sarjassa on melko runsaasti keskeisiä hahmoja. Yksi suosikeistani on aito southern belle manipuloiva, juonitteleva, hauska Lemon Breeland (Jaime King).
Kolmas sesonki palaa joulutauolta 13.1. Miten ikinä jaksan odottaa sinne asti pimahtamatta täysin!?
Kuvat: CW, iMDb

Joululomat on sitten taas tältä vuodelta lusittu. Tänään tuli tehtyä ihan täysi työpäivä – tosin etänä suoraan konvehtirasian viereltä – mutta kuitenkin. Onneksi oli hirmu läjä riittävän rutiininomaisia tehtäviä pinossa odottamassa. Kovin strategisiin ponnisteluihin ei suklaa-aivot varmastikaan olisi kyennyt ja kiusaus ilmoittautua jälkikäteen lomalaiseksi olisi varmasti käynyt liian suureksi.

Onneksi nyt saa taas jatkaa loma-modessa. Oletteko milloinkaan huomanneet, miten uskomattoman helposti vuorokausirytmi pyörähtää aivan holtittomaksi? Yhtäkkiä ei tunnukaan enää lainkaan omituiselta syödä vähän “pientä palaa” puolilta öin – tai laittaa vielä yhtä jaksoa Hart of Dixietä pyörimään, vaikka kello on jo yli kolme aamuyöllä…

Vanhana leffateatterin lipunmyyjänä tiedän, että joulun tienoilla elokuvat on yksi niistä muutamista asioista, jotka saa ihmiset liikehtimään 50 metriä kauemmaksi kinkkuvadista. Karkki ja Peetu reippailivat ulkona enemmänkin (sekä reippailivat että “reippailivat”), Minttu tyytyi nauttimaan elokuvista sekä kotisohvalla että leffateatterissa.

Tässä meidän parhaat vinkit loma-vapaiksi hyvän-mielen-elokuviksi. Tavoitteena oli siis katsoa kivaa, hyvää, fiksua viihdettä, ei liian raskasta, surullista, haikeaa tai askarruttavaa, muttei myöskään katsojia aliarvioivaa kuraa.

Catching Fire

En varmasti kuulu Nälkäpeli-leffojen primääriin kohderyhmään, mutta moisista lokeroinneista en ole ennenkään piitannut. Vihan liekit on trilogian toinen osa, ja vaikka tavallaan olisikin hyvä, että olisi nähnyt edellisen osan tai lukenut kirjat, toimii elokuva myös yksinään. Visuaalisesti toteutus on todella hieno ja kaunista katseltavaa.

Aina jotenkin kiehtovaa nähdä, miten tulevaisuutta tulkitaan erilaisissa elokuvissa. Kysymyksessä ei varsinaisesti ole mikään feel-good -leffa, mutta suosittelen sitä siltikin muillekin kuin tulevaisuus/seikkailu -genren ystäville. Elokuvan perusajatukset ihmisten välisestä solidaarisuudesta ja ystävällisyydestä, siitä, että aina on olemassa toivoa ja että nuoriso on helposti fiksumpaa kuin mitä kuvittelisi – on esitetty noileasti kulkevan kerronnan, skarpin kuvauksen, erinomaisen näyttelijätyön ja oivaltavan dialogin avulla todella nautittavasti. Koko kaksi ja puoli tuntia hujahti niin nopeasti, että lopputekstien ilmestyminen tuntui aivan yllätykseltä.

Morsiusneidot

Bridesmaids ei ole mikään uutuuselokuva – ja varmaan moni on sen jo nähnytkin. Mutta jos ei, suosittelen lämpimästi! Periaatteessa Morsiusneidot on ihan perinteinen komedia/draama kommelluksineen, väärinkäsityksineen, riitoineen ja sopimisineen. Tarina etenee kuitenkin poikkeuksellisen nautittavalla tempolla eikä elokuvan superperinteisiä “opetuksia” tungeta aivan täysillä kurkusta alas.

Sitä vaan en ymmärrä, että miksi elokuvissa aina se onneton päänosan esittäjä, joka on sekoillut ja mokannut ja ollut muutenkin täynnä epäonnea ja epäonnistumista, kuitenkin aina löytää sen ihanan, ymmärtäväisen, kivan poikaystävän?

The First Avenger Captain America

Nyt tunnustan jotain, mikä voi tulla jollekulle vähän yllätyksenä. Rrrakastan nimittäin hyviä seikkaluelokuvia, poliisi-/takaa-ajojuttuja, jamesbondeja ja näyttävää pyrotekniikkaa. Tarinan pitää silti olla edes jollain tasolla uskottava ja looginen, pahiksen paha ja sivujuonena (täyttymätön) rakkaustarina.

Kaikki tämä toteutuu aivan loistavasti Captain America – The First Avenger -elokuvassa. Ihana vaikeuksien kautta voittoon sankari, pahapaha pahis, superfiksu rakkaudenkohdekaunotar ja 40-lukujen estetiikka. Aivan täydellinen, adrenaliinin täyttämä visiitti pois arjesta! Ja paljon hienoa pyrotekniikkaa! 😀

the Heat

Sarjassamme elokuvia, joita en ikinäkoskaan kuvitellut suosittelevani kenellekään. Poliisiränttätänttäkomedia, jonka pääosassa on Sandra Bullock. Seriously?

Kaikki syömäni konvehdit on varmaan pehmittänyt pääni, mutta en kertakaikkiaan kykene muistamaan, milloin olisin nauranut niin vedet silmissä kuin The Heatia katsoessani. Siis nauranut niin, että en pysty lopettamaan… Lähes kaikki kunnia kuuluu aivan mielettömälle Melissa McCarthylle. Miten kenelläkään voi olla niin järkyttävän hyvä timing? Ja muutenkin dialogi (tai no, “dialogi”) on pääosin niin herkullista, että se vähäinen tarina, mitä elokuvan juoneksi kutsutaan on ihan sivuseikka.

Tietty yhden läpikreisin ja yhden kunnollisen poliisin muodostostaman parin yhteenottoja ja sittemmin löytyvää ystävyyttä on kuvattu jo ziljoonassa eri elokuvassa ja tv-sarjassa – siinä ei ole mitään uutta. Eikä kai siinäkään, että pääosaparin molemmat osapuolet on naisia. The Heat on hämmästyttävän nautittava rämäpääkomedia, joka onnistuu kirvoittamaan hyvät naurut. Aina välillä se tekee niin hyvää!

Kuvat: Bridesmaids, Catching Fire, Captain America, The Heat

Iltapuhteiksi oli varattu blogihomma poikineen. Kuitenkin kävi niin, että ilta vierähti Peetun kanssa hölpötellessä aivan mielettömän ihanan, valkosipulipaahdetun kurpitsan ympärille kehitetyn sadonkorjuusalaatin ääressä. Ja sitten se ihana pieni karvainen otus vaati jahtaamisleikkeihin, hiirenheittohommiin ja muihin supertärkeisiin juttuihin.

Elikkä palataan verenhimoisiin Halloween-kynsiin ja timangikauluksiin heti huomenissa. Nyt pitää heitellä vielä vähän hiirtä kissalle ja sitten siirtyä peiton  alle ja tanakasti unten maille.

Kissa vs. netti Oatmeal 1 Kissa vs. netti Oatmeal 2 Kissa vs. netti Oatmeal 3 Kissa vs. netti Oatmeal 4 Kissa vs. netti Oatmeal 5 Kissa vs. netti Oatmeal 6 Kissa vs. netti Oatmeal 7 Kissa vs. netti Oatmeal 8 Kissa vs. netti Oatmeal 9 Kissa vs. netti Oatmeal 10 Kissa vs. netti Oatmeal 11 Kissa vs. netti Oatmeal 12 Kissa vs. netti Oatmeal 13 Kissa vs. netti Oatmeal 14 Kissa vs. netti Oatmeal 15 Kissa vs. netti Oatmeal 16 Kissa vs. netti Oatmeal 17 Kissa vs. netti Oatmeal 18 Kissa vs. netti Oatmeal 19 Kissa vs. netti Oatmeal 20

 

Kuvista en ole kysynyt lupaa, mutta lähde on The Oatmeal. En suosittele klikkaamaan linkkiä, sillä sisältö on niin hauskaa ja fiksulla tavalla koukuttavaa, että lopputyöpäivästä/yöunista ei tule enää yhtään mitään. Itse luin tyyliin koko sivuston alusta loppuun, kun päädyin ekan kerran Oatmealiin.

Todellisuuden ja Mintun suhde on ollut tänään jo huomattavasti vähemmän pingottunut kuin eilen. Pientä kitkaa on silti aiheuttanut esmes iltapäivälle osunut mammografi-aika. Kysymyksessä oli ihan random-tarkastus, mutta jotenkin sitä vaan alkaa kelata kaikenlaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä, kun joutuu kohdakkain sairaala-hajujen ja syöpäseulonnan kanssa.

Olen siis toisin sanoen jatkanut eilistä todellisuuspakoiluani mm. stalkkaamalla instagramista kaikki @iansomerhalder ja @ninadobrev -tunnuksien kuvat sekä muodostamalla (täydellisen vedenpitävän) teorian siitä, miksi tuo täydellisen oloinen pari on päätynyt eroon. Puolustuksekseni sanottakoon, että jotain sitä on tehtävä, kun sairaalan odotushuoneessa vierähtää vartin sijaan 45 min.

Todellisuudestakin on tullut nautittua. No worries. Syksyn reippailutsemppikausi korkkautui tunti kakskytminuuttia pitkällä lenkillä, joka tosin sisälsi enemmän kävelyä kuin juoksua. Mutta kuitenkin. Lenkkini aikana Peetu oli palannut kotiin vuorokauden mittaiselta Cinderella-komennukseltaan ja sain houkuteltua tytön vielä iltauinnille. Oli aivan ihanaa, eikä vesi tuntunut ollenkaan niin kylmältä kuin mitä lämpömittarin 16 astetta väittivät.

Todellisuuspakoiluteemaan sopivasti lakkasin kynteni OPI:n James Bond -juhlavuodelle lanseeratun Skyfall -sävysarjan Live and Let Die -värillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aika hassua muuten, että Nelly.comissa Live and Let Die -sävy luokitellaan tummanharmaaksi. Itse sanoisin, että tuo on jännästi kultahileellä taitettu tummanvihreä preussinsinisellä pohjalla. Omasta mielestäni oikein hyvä väri tähän intiaanikesän aurinkoon, lämpöön ja edelleen yllättävään vihreyteen. Ei synkkä eikä liian mausteinen, mutta jo sadonkorjuuaikoja enteilevä vihreä.

Alla erinomaiseksi havaittu Mavalan base coat, niinkuin aina.

Old stuff