Tag: Viihde

Laiskanpulskeaa lauantaita vaan sinne ruudun toisellekin puolelle!

Mintun lauantai alkoi noin tunnin Skype-sessiolla tällä hetkellä Filippiineillä viihtyvän Peetun kanssa. (Viimeisimmät kuulumiset: Bangkokista ostettu puhelin hajosi vajaan kuukauden käytön jälkeen, mutta muuten elo on mahtavaa ja ihanaa!). Aamiaisen ja perusteellisen lehtien lukemisen jälkeen suunnattiin Karkin kanssa valokuvamessuille.

Fotomässan oli ehkä vielä enemmän valokuvauskampemessut kuin valokuvia esittelevä tapahtuma. Löydettiin kuitenkin ihan kattava ja monipuolinen valokuvanäyttelykin.

 

Messukierroksen jälkeen oltiin sen verran uuvuksissa ja nälissämme, että päätettiin jättää ruuanlaitto väliin – ja suunnattiin naapurissa sijaitsevaan Göteborg-nimiseen ravintolaan.

Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun ilmoitin pitkästä, pitkästä aikaa haluavani syödä lihaa… Karkki pyöritteli silmiään – ja tuumasi, ettei ole koskaan tehnyt mitään liha-lihaa. Ja koska itse olen kokkikoulussani vasta ihan alkutaipaleella, ei tullut mieleenikään alkaa valmistaa testiateriaa supernälkäisenä.

Mmmm… Oli kyllä niin hyvää!! Lihaa tulee syötyä nykyään todella aniharvoin – harvemmin kuin kerran kuussa, mutta tänään taas maistui aivan erinomaisesti!

Kaikki piti luonnollisesti ikuistaa Instagramiin. Haha!!

Illalla piti vielä mennä katsomaan uusi Bond tai Twilight, mutta molemmat oli loppuunmyyty. Nyt Karkki huutelee keittiöstä, että pop cornit on valmiina ja Quantum of Solace odottaa käynnistämistä!

Joskus käy näin. Tälle lauantaille ei ollut oikeastaan mitään erityisiä suunnitelmia. Mitä nyt sellainen kahden kilometrin mittainen lista koti-, blogi- ja ompeluhommia. Aamupäivästä tein pitkän ihanan kävelylenkin taivaallisessa aurinkoisessa syyssäässä. Kotiin tultuani ajattelin, että lukaisempa vain kappaleen – tai korkeintaan kaksi eilen aloittamaani kirjaa, ennekuin alan puuhaamaan muita juttuja. Nyt ilta alkaa jo hämärtää enkä vaan vieläkään voi laskea opusta hyppysistäni…

The Hunger Games – voi minkä teit!

Vaikka oikeastaan en valita… Tällaisiakin päiviä tarvitaan. Ettei tee oikeastaan yhtään mitään “järkevää”. Aina ei voi olla niin tehokas ja tuottavainen. Huomasin juuri, että en ole muistanut edes syödä mitään sitten aamupalan! Haha! No, ehkäpä nyt voisi vaikka pistellä lautasellisen herkullista (Peetun tekemää) kasvissosekeittoa. Ja sit ehkä vielä yksi tai korkeintaan kaksi kappaletta The Hunger Gamesiä…

Haluatko päästä kurkistamaan Mintun kotiin? Haluatko päästä kurkistamaan Mintun lempparikulmiin Tukholmassa? Siinä tapauksessa kantsii käydä katsomassa Yle Areenalla Jaakko ja maailmanvalloittajat. Tuo näyttäisi olevan vielä muutaman päivän näkösällä kaikille Suomessa asuville.

Varoitus katkeilevista ajatuksista ja epämääräisestä haahuilusta. Haha! Siis tarkennukseksi vielä, että Jaakko on aivan yhtä skarppi ja charmantti kuin aina – se on se joku blondi joka ohjelmassa sekoilee… 😀

Käytiin eilen katsomassa tuorein Batman-leffa – eli The Dark Knight Rises. Olin jostain syystä kuvitellut, että se aika, jolloin elokuvien nimet käännettiin suomeksi, on ohi – mutta näköjään olin väärässä. No, Yön Ritarin Paluu on kieltämättä ihan järkevän kuuloinen käännös. Toista se oli esmes silloin, kun American Graffiti piti väkisin suomentaa Svengijengi ’62

En tavallisesti kirjoita tänne blogiin elokuva-arvosteluja näkemistäni leffoista. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan suositella tuoretta Batmania kaikille niillekin, jotka eivät varsinaisesti kuuluu ns. kohderyhmään, mutta jotka aina joskus silloin tällöin salaa nauttivat hyvin tehdystä actionista ja uskottavasta mäiskeestä, joka on riittävän todellisuudelle vierasta ollakseen aiheuttamatta eksistentiaalista ahdistusta.

The Dark Knight Rises noudattaa klassista kunnon draaman kaarta: vaikeuksien kautta voittoon ja takaiskujen jälkeen hyvä voittaa pahan. Tämän verran voin varmasti paljastaa juonesta ilman spoilerivaroitusta. Eli juonessa ei sinänsä ole mitään “uutta”, mutta Christian Bale on hämmästyttävän uskottava lepakkopuvun hylänneenä ex-herona, joka sitten päättää kuitenkin vielä kerran pelastaa rakastamansa kaupungin ja sen ihmiset pahan kynsistä.

Tarinan päänaishahmo on Anne Hathawayn esittämä versio kissanaisesta. Suurin kritiikki, mitä olen kuullut/lukenut elokuvaan liittyen, on kohdistunut juuri Hathawayhin. Hän ei ole missään tapauksessa lempparinäyttelijäni, mutta onnistuu mielestäni täydellisesti Selina Kylen roolissaan. Milloin on kritisoitu, että hän näyttää eksyksissä olevalta jopa action-kohtauksissa (mielestäni se on ihan loogista, hänen roolihahmonsa ei ole varsinaisesti kissanainen, vaan varas ja huijari, joka on olosuhteiden pakosta päätynyt tekemään sitä mitä tekee – ja haluaa kiihkesti “aloittaa alusta” ilman rikosrekisteriä ja merkintöjä tietokannassa), milloin sitä, että ei ole uskottavaa, että hän pinkoo koko ajan 15 cm stiletoissa (ja sekö sitten on uskottavaa, että Batman lentelee BAT-lentsikallaan pitkin Gotham Cityä???).

Leffan pahis on toisaalta aika perinteinen, Batman-tyyliin vinksahtanut alamaailman diktaattori, mutta toisaalta tällä kertaa jotenkin vähemmän fantasia-hahmo kuin esimerkiksi joku Pingviinimies (taisi olla kyllä eri ohjaajan Batman…). Oikestaan monet hyvien ihmisten ja pahisporukan yhteenotot elokuvassa toivat mieleen jengisotiin ja mielenosoituksiin liittyvät uutisoinnit… Kunnon Batman-tyyliin pahiksellekin annettiin inhimillisiä jopa kivoja ja rakastettavia piirteitä – edes pahuus ei ole aina täysin mustavalkoista. En halua paljastaa liikaa juonesta niille, jotka eivät vielä ole elokuvaa nähneet, mutta aika yllättäviä käänteitä pahispuolellakin selviää.

Lisäksi härvelit olivat elokuvassa hienoja, kamalasti tehtiin romua ja räjäyteltiin, pikkusen pussailtiin, parit kyyneleet tirauteltiin ja mitä sitä nyt oikeastaan muuta haluaisikaan? Siis elokuvalta, jonka on tarkoituskin olla toimintaviihdettä? Minttu, Peetu, Karkki, Eric ja Vesa eivät ainakaan jääneet kaipaamaan yhtään mitään, vaan poistuivat hyvillä mielin leffateatterista!

“When you smell like that, I just want to fuck you and bite you and rub myself all over you”

Eric Northman oli selkeästi aika vaikuttunut ihanan Sookien tuoksusta…

Onkohan Calvin Kleinin uuden miesten tuoksun teho samaa tasoa?

Ainakin hyvin vampyyri-Ericmäisen intensiivinen katse Alexander Skarsgårdilla – ja kutsuva Lara Stonen kasvojen hiplailu – herättää toiveita… Toivotaan, että Encounter lunastaa odotukset.

Onneksi on yksi asia, mitä ei enää tarvitse odottaa hetkeäkään. True Bloodin viitossesonki alkoi jenkeissä viime yönä – niin mahtavaa!!

Trailerin perusteella tulossa on vähintäänkin yhtä verinen ja mystinen sesonki kuin aikaisemminkin…

Old stuff