Tag: Viihde


Toimimaton printteri on valitettavasti arkinen painajainen muulloinkin kuin Halloweenina…

Käytiin eilen katsomassa Woody Allenin uusin leffa Vicky Christina Barcelona. Etukäteen tarkistin sen verran, että leffa oikeasti sisältää oikeasti jotain Barcelonaa, eikä esim. koiranpentua nimeltä Barcelona – muuten en tiennyt oikeastaan mitään. Mikä upea elämys nauttia loistavan ihanasta elokuvasta ilman ennakkopaineita!
Juoni yksinkertaisuudessaan kertoo kahdesta amerikkalaistytöstä, Vickystä ja Christinasta, jotka päätyvät viettämään parin kuukauden kesälomaa Barcelonaan. Vapaus, taide, rakkaus ja katalonialainen kulttuuri myllertää tyttöjen mielet ja sydämet.
Leffan pointti ei ole yllättävät juonenkäännökset vaan nautinnollisuus muodostuu loistavasta näyttelijäntyöstä (Scarlett Johansson, Penélope Cruz ja Javier Bardem pääosissa), uskottavista henkilöhahmoista ja kirpeän hauskasta dialogista. Täällä elokuvaa markkinoidaan komediana ja kyllähän sitä monet kerrat saa nauraa. Tosin nauru on totaalisesti toisella tasolla kuin suoraviivaisissa rom-komeissa, kuten 27 Dresses ja My best friends wedding, jotka ovat viimeaikoina muodostuneet genren peruskauraksi.
En voi siis muuta kuin sanoa: suosittelen, suosittelen, suosittelen!! Vieläkin ihan lämmin olo koko kropassa! Myös Peetu ja Dun (molemmat 15 vee) ja miäs tykkäsivät.

Tsekkaa leffan traileri:

Sain Pupulandian Jenniltä blogosfääriä ahkerasti kiertäneen musiikkimeemin. Tarkoitus on siis listata tämän hetken itselle tärkeintä musaa…

Säännöt: Listaa viisi laulua, joista pidät tällä hetkellä. Ihan sama, mitä genreä ne ovat, millaiset sanat niissä on tai ovatko ne edes hyviä, mutta niiden täytyy olla lauluja, joista todella nautit tällä hetkellä. Tämän syksyn parhaat biisit, jotka saavat olla joko täysin tuoreita tai mahdollisesti vanhempia tapauksia. Postaa siis lista näistä viidestä tämän hetken lempparilaulusta blogiisi ja haasta sitten viisi muuta bloggaajaa samaan!

Haaste on hiukan hankala, en nimittäin juuri kuuntele musiikkia. Eikunsiis korjaan – en juurikaan kuuntele omaa musiikkiani. Kun perheeseen kuuluu kolme intohimoista musiikkifania, joista kaksi vielä ottaa soittimen kainaloonsa aina kun vain mahdollista, on talo enemmän tai vähemmän täynnä musiikkia koko ajan.

Oma musiikkini kuuntelen lähinnä lenkillä ja autolla ajaessa… Tässä niistä tällä hetkellä rakkaimmat:

1. Madonna: Express Yourself
Ihan ehdottomasti paras biisi lenkin jälkeisten punnerrusten vääntämiseen. Second best is never enough!

2. Blondie: Call Me
Blondie on yksi ehdottomia all time feivorittejani ja Call Me on toimii täydellisesti myös lenkillä. Mutta kyllä kuulkaa oli musiikkivideot liikkiksiä silloin joskus…

3. Otis Redding: Sittin’ On the Dock of the Bay

Siitä yksinkertaisesta syystä, että tämä on soinut ja soinut ja soinut meidän oman kotibändin soittolistalla sitkeästi jo keväästä alkaen. Sama biisi oli myös viimekesän fashion high-lightsin, elikkä Minimarketin SS2009 näytöksen musiikkina. 🙂

4. Coconut Record: West Coast
Peetu latasi mp3:eeni uutta musiikkia, kun kerroin, että olen vähän kyllästynyt Madonnaa, Clashiä ja Tehosekoitinta sisältävään ikivanhaan settiini. Kansioita tuli kaksi, “deppis” ja “not deppis”. Coconut Recordin West Coast nousi välittömästi suosikiksi. Sen sijaan Håkan Hellström ei kyllä putoo, vaikka kuinka yrittäisin. No offence, Peetu!

5. Marit Bergman: No Party
Just love this one!!

Tämä meemi on ihan varmasti yksi sitkeimmin, laajimmin ja pisimpään kiertäneistä, joten en tohdi haastaa enää ketään. Sen sijaan toivon, että jos et ole tätä vielä tehnyt, niin ole kiltti ja nappaa se tästä! 🙂

Aika harvat menneisyyden leffat (okei, nuoruuden) säilyttävät hohtonsa ajan kuluessa. Elokuvat, jotka ilmestyessään olivat veret seisauttavan upeita, käsittämättömän oikeassa ja huimausta aiheuttavan viileitä, saavat nykyään aikaan lähinnä kurjaa penkissä kiemurtelua ja epämukavia itsetutkiskelun hetkiä… Mitä olenkaan joskus nähnyt mm. maailmanhistorian parhaimmaksi elokuvaksi julistamassani tanskalaisen ohjaajan Liekehtivät Sydämet -leffassa?

Eilen illalla tsekattiin porukalla vanha hittisuosikki The Blues Brothers, joka todisti, että muutkin kuin vaikeat mustavalkoiset ranskalaisleffat voivat pitää kutinsa. Ihana camp-huumori on niiin 80’s, musiikki toimii eikä hyvänolontunnetta voi välttää.

Tsekkaa, jos et usko:

Old stuff