Kävi vähän vanhanaikaisesti tämän keittiöremppafinaalin esittelyn kanssa. Kaikkien vastoinkäymisten, viivästyksien ja (ei-toivottujen) kompromissien jälkeen, olen oikeasti aivan supertyytyväinen uuteen keittiööni. Halusin, että koko ihanuus välittyy sinne teillekin, enkä mielestäni saanut koskaan otettua tarpeeksi kivoja kuvia. Aina oli muka jotain vielä kesken ja fiksaamatta. Niinpä esittely viivästyi ja kynnys vaan kasvoi.
Seuraavaksi tuntui aivan valtavalta urakalta kirjoittaa kaikesta, mielestäni tärkeästä. Asioita, joita opin, joita tekisin toisin ja ottaisin huomioon, jos vielä samanlaiseen urakkaan ryhtyisin (toivottavasti ei ikinä tarvitse – itse olen enemmän kuin tyytyväinen tähän!).
Siinä suuria suunnitellessa itse asettamani rima senkuin kohosi ja suorituspaineet kasvoivat. Kunnes tänään tuumasin, että jos ikinä aion keittiöstä jotain kirjoittaa (sanottavaa on paljon!), on pakko aloittaa vain jostain ja pilkkoa koko stoori tiiliskiviromaania helpommin pureskeltaviin paloihin. Kuvat on otettu jo alkuvuodesta – pahoitteluni sesonkiin sopimattomasta stailauksesta.. Ihan näin pitkälle kevääseen edes Mintun hippifiilis kestä joulusesongin juttuja sisustuksessa.
Eli näillä sanoilla: TERVETULOA MINTUN KEITTIÖÖN!!
Lupaan palata kaikkiin yksityiskohtiin ja oppitunteihin vielä, mutta tosiaan perusfiilis on ollut ihan mahtava!
On aika jännä tunne, kun asiat, joita on pyöritellyt päässään vuosikausia – ja vähän pidempäänkin – vihdoin toteutuvat. Olen niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, materiaalit hivelee silmää ja sielua – ja kokonaisuus toimii juuri niinkuin toivoin. Painopiste tässä keittiössä ei ole ruuanlaitto, vaikka Peetu on kyllä pitänyt täällä jo useammat illalliset ja hyvin sujuu kuulemma kokkailu isommallekin porukalle.
Oikea käsivarteni palailee pikkuhiljaa käyttökelpoisten joukkoon – eli kohtapuoleen varmasti itsekin taas palaan ruuanlaittohommiin. Ihan vielä ei kykene kantamaan kattiloita tai pannuja kahdella kädellä (koittakaapa kaataa pastavesiä pois yhdellä kädellä!), mutta munakkaan teko sujuu ja sen sellaiset simppelit jutut.
Yksi syy siihen, että en saanut tätä postausta tehtyä nököttää tuossa keittiösaarekkeen kulmalla. Olkoon tämä samalla tribuutti aina mukana menossa hyörineelle, maailman parhaimmalle blogikuvausassistentille – Sailor Moonille. RIP ❤️
Yksi pääsyistä, miksi koko remonttiin ryhdyin, oli päästä eroon keittiön ja olohuoneen välisestä seinänpätkästä – ja saada tilalle kaikenlaiseen hommailuun, ompeluun, maalaamiseen, bujoiluun etcetera, sopiva keittiösaareke. Enkä voisi olla tyytyväisempi! (kuvia vanhasta pohjaratkaisusta löytyy esmes täältä: Keittiöremontti – tästä se lähtee)
Keittiösaareke on toiminut jo nyt vaikka minkälaisissa tehtävissä Baby Shower -buffetista, aperitif islandiin ja sen päällä on niin piirretty kaavoja kuin pidetty pan-European videopalavereja. Vietän ehdottomasti enemmän aikaa saarekkeen ääressä hääräillen kuin sohvannurkassa.
Tykkään ihan valtavasti keittiön massiivitammea olevista avohyllyistä! En ole mikään “kaikki piiloon sileiden ovien taakse” -minimalisti – päinvastoin nautin siitä, kun kauniit astiat on esillä ja silmän ilona aina.
Avohyllyjen kanssa tuli tosin otettua pari kierrosta ennenkuin tähän lopputulokseen päädyttiin. Nyt, kun tiedän paremmin, olisin ehkä valinnut neljä hyllyä ja matalammat hyllyvälit. Astioiden säilyttäminen – ja etenkin käyttäminen – olisi ollut niin helpompaa. Toisaalta näin, miten nämä nyt sitten lopulta päätyivät tuohon, onnistuu myös korkeampien asioiden säilyttäminen ja yleisvaikutelma on varmasti ilmavampi.
Aika hauska yhteensattuma, että sain ystäviltäni lahjaksi Finlaysonin keittiötekstiilejä, joissa on juuri tismalleen tähän keittiöön suunnittelemani sävyt, jo kuukausia ennen ennenkuin he tiesivät, että ikuisuuden suunnitelmissa ollut keittiöremontti vihdoin toteutuisi!
Eteishallissa aikaisemmin peruskirjahyllynä palvellut ikivanha Lundia päätyi ruokailutilaan. Se alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta omaan silmääni se on juuri täydellinen. Hyllyn historia alkoi jo Suomessa, ysärin puolivälissä, jolloin tämä ja kaverinsa (joka on tällä hetkellä Peetulla käytössä) palvelivat, täyspitkin lasiovin varustettuina, kirjakaappeina.
Sittemmin hyllykaksikko on ollut sekä yhdessä että hajasijoitettuna eri osoitteissa, olohuoneessa, työhuoneessa, tyttöjen huoneissa, välillä ovien kanssa, välillä ilman. Täällä mun luona ovet on pysynyt kellarissa ja hyllyt toimi pitkään kaoottisina kaiken mahdollisen säilytystilana. Ankaran uudelleenjärjestelyn ansiosta (kiitos Peetu!) Lundia on jälleen hylly paikallaan!
On jotenkin ihana ajatella koko historiaa, mitä tuokin hylly on nähnyt, enkä missään tapauksessa haluaisi vaihtaa sitä mihinkään uudempaan, vaikka se ehkä olisikin siistimmän näköinen.
(Ja kyllä, kuvat on otettu niin kauan aikaa sitten, että pöydässä oli vielä joululiina… Ja kyllä nro 2, mulla on nyt pyöreä pöytä!!)
Täytyy kyllä tunnustaa, että hetken mietin vaihtavani hyllyn String-hyllysysteemiin. Lähinnä siksi, koska halusin pienen vitriinin, johon laittaa jotain rakkaita astioitani.
On täysin Lundian erinomaisen asiakaspalvelun ansiota, että lopulta tajusin, miten tuohon vanhaan hyllyyn saa erinomaisesti rakennettua juuri tismalleen sellaisen vitriinin, jonka halusin. Eikö vain olekin hieno!! (Ja jos joku Lundialta sattuu lukemaan tätä: suurkiitokset!! Ja suurkiitokset myös pitkämielisyydestä allekirjoittaneen loppumattomien kysymysten kanssa!)
Tässä ensimmäiset kuvat ja esittely uudesta keittiöstäni – mitäs tykkäsitte?
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa mm.
- materiaalivalinnoista, mm. miksi kivitaso on ykkönen!
- keittiötoimittajan valinta, mitä tekisin e h d o t t o m a s t i toisin nyt
- kodinkoneiden valinta, miksi jätin mikron pois (nörttivaroitus!)
- uusia huonekaluja keittiöön… esmes se pöytä ja liuta toinen toistaan ihanampia tuoleja
- vertailu: ennen ja jälkeen kuvat joka kulmasta
- jotain muuta, mitä?
