Kävi vähän vanhanaikaisesti tämän keittiöremppafinaalin esittelyn kanssa. Kaikkien vastoinkäymisten, viivästyksien ja (ei-toivottujen) kompromissien jälkeen, olen oikeasti aivan supertyytyväinen uuteen keittiööni. Halusin, että koko ihanuus välittyy sinne teillekin, enkä mielestäni saanut koskaan otettua tarpeeksi kivoja kuvia. Aina oli muka jotain vielä kesken ja fiksaamatta. Niinpä esittely viivästyi ja kynnys vaan kasvoi.
Seuraavaksi tuntui aivan valtavalta urakalta kirjoittaa kaikesta, mielestäni tärkeästä. Asioita, joita opin, joita tekisin toisin ja ottaisin huomioon, jos vielä samanlaiseen urakkaan ryhtyisin (toivottavasti ei ikinä tarvitse – itse olen enemmän kuin tyytyväinen tähän!).
Siinä suuria suunnitellessa itse asettamani rima senkuin kohosi ja suorituspaineet kasvoivat. Kunnes tänään tuumasin, että jos ikinä aion keittiöstä jotain kirjoittaa (sanottavaa on paljon!), on pakko aloittaa vain jostain ja pilkkoa koko stoori tiiliskiviromaania helpommin pureskeltaviin paloihin. Kuvat on otettu jo alkuvuodesta – pahoitteluni sesonkiin sopimattomasta stailauksesta.. Ihan näin pitkälle kevääseen edes Mintun hippifiilis kestä joulusesongin juttuja sisustuksessa.
Eli näillä sanoilla: TERVETULOA MINTUN KEITTIÖÖN!!
Lupaan palata kaikkiin yksityiskohtiin ja oppitunteihin vielä, mutta tosiaan perusfiilis on ollut ihan mahtava!
On aika jännä tunne, kun asiat, joita on pyöritellyt päässään vuosikausia – ja vähän pidempäänkin – vihdoin toteutuvat. Olen niin onnellinen ja kiitollinen kaikesta, materiaalit hivelee silmää ja sielua – ja kokonaisuus toimii juuri niinkuin toivoin. Painopiste tässä keittiössä ei ole ruuanlaitto, vaikka Peetu on kyllä pitänyt täällä jo useammat illalliset ja hyvin sujuu kuulemma kokkailu isommallekin porukalle.
Oikea käsivarteni palailee pikkuhiljaa käyttökelpoisten joukkoon – eli kohtapuoleen varmasti itsekin taas palaan ruuanlaittohommiin. Ihan vielä ei kykene kantamaan kattiloita tai pannuja kahdella kädellä (koittakaapa kaataa pastavesiä pois yhdellä kädellä!), mutta munakkaan teko sujuu ja sen sellaiset simppelit jutut.
Yksi syy siihen, että en saanut tätä postausta tehtyä nököttää tuossa keittiösaarekkeen kulmalla. Olkoon tämä samalla tribuutti aina mukana menossa hyörineelle, maailman parhaimmalle blogikuvausassistentille – Sailor Moonille. RIP ❤️
Yksi pääsyistä, miksi koko remonttiin ryhdyin, oli päästä eroon keittiön ja olohuoneen välisestä seinänpätkästä – ja saada tilalle kaikenlaiseen hommailuun, ompeluun, maalaamiseen, bujoiluun etcetera, sopiva keittiösaareke. Enkä voisi olla tyytyväisempi! (kuvia vanhasta pohjaratkaisusta löytyy esmes täältä: Keittiöremontti – tästä se lähtee)
Keittiösaareke on toiminut jo nyt vaikka minkälaisissa tehtävissä Baby Shower -buffetista, aperitif islandiin ja sen päällä on niin piirretty kaavoja kuin pidetty pan-European videopalavereja. Vietän ehdottomasti enemmän aikaa saarekkeen ääressä hääräillen kuin sohvannurkassa.
Tykkään ihan valtavasti keittiön massiivitammea olevista avohyllyistä! En ole mikään “kaikki piiloon sileiden ovien taakse” -minimalisti – päinvastoin nautin siitä, kun kauniit astiat on esillä ja silmän ilona aina.
Avohyllyjen kanssa tuli tosin otettua pari kierrosta ennenkuin tähän lopputulokseen päädyttiin. Nyt, kun tiedän paremmin, olisin ehkä valinnut neljä hyllyä ja matalammat hyllyvälit. Astioiden säilyttäminen – ja etenkin käyttäminen – olisi ollut niin helpompaa. Toisaalta näin, miten nämä nyt sitten lopulta päätyivät tuohon, onnistuu myös korkeampien asioiden säilyttäminen ja yleisvaikutelma on varmasti ilmavampi.
Aika hauska yhteensattuma, että sain ystäviltäni lahjaksi Finlaysonin keittiötekstiilejä, joissa on juuri tismalleen tähän keittiöön suunnittelemani sävyt, jo kuukausia ennen ennenkuin he tiesivät, että ikuisuuden suunnitelmissa ollut keittiöremontti vihdoin toteutuisi!
Eteishallissa aikaisemmin peruskirjahyllynä palvellut ikivanha Lundia päätyi ruokailutilaan. Se alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta omaan silmääni se on juuri täydellinen. Hyllyn historia alkoi jo Suomessa, ysärin puolivälissä, jolloin tämä ja kaverinsa (joka on tällä hetkellä Peetulla käytössä) palvelivat, täyspitkin lasiovin varustettuina, kirjakaappeina.
Sittemmin hyllykaksikko on ollut sekä yhdessä että hajasijoitettuna eri osoitteissa, olohuoneessa, työhuoneessa, tyttöjen huoneissa, välillä ovien kanssa, välillä ilman. Täällä mun luona ovet on pysynyt kellarissa ja hyllyt toimi pitkään kaoottisina kaiken mahdollisen säilytystilana. Ankaran uudelleenjärjestelyn ansiosta (kiitos Peetu!) Lundia on jälleen hylly paikallaan!
On jotenkin ihana ajatella koko historiaa, mitä tuokin hylly on nähnyt, enkä missään tapauksessa haluaisi vaihtaa sitä mihinkään uudempaan, vaikka se ehkä olisikin siistimmän näköinen.
(Ja kyllä, kuvat on otettu niin kauan aikaa sitten, että pöydässä oli vielä joululiina… Ja kyllä nro 2, mulla on nyt pyöreä pöytä!!)
Täytyy kyllä tunnustaa, että hetken mietin vaihtavani hyllyn String-hyllysysteemiin. Lähinnä siksi, koska halusin pienen vitriinin, johon laittaa jotain rakkaita astioitani.
On täysin Lundian erinomaisen asiakaspalvelun ansiota, että lopulta tajusin, miten tuohon vanhaan hyllyyn saa erinomaisesti rakennettua juuri tismalleen sellaisen vitriinin, jonka halusin. Eikö vain olekin hieno!! (Ja jos joku Lundialta sattuu lukemaan tätä: suurkiitokset!! Ja suurkiitokset myös pitkämielisyydestä allekirjoittaneen loppumattomien kysymysten kanssa!)
Tässä ensimmäiset kuvat ja esittely uudesta keittiöstäni – mitäs tykkäsitte?
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa mm.
- materiaalivalinnoista, mm. miksi kivitaso on ykkönen!
- keittiötoimittajan valinta, mitä tekisin e h d o t t o m a s t i toisin nyt
- kodinkoneiden valinta, miksi jätin mikron pois (nörttivaroitus!)
- uusia huonekaluja keittiöön… esmes se pöytä ja liuta toinen toistaan ihanampia tuoleja
- vertailu: ennen ja jälkeen kuvat joka kulmasta
- jotain muuta, mitä?
12 Comments
Hyvää kannatti odottaa – aivan ihana! Ja älä vaan luovu Lundiastasi – ne ovat tällä hetkellä kovin kysyttyjä täällä lahden toisella puolella.
Ja – Sailor Moon <3
Iloisia hetkiä uudessä keittiössäsi!
Voi kiitti Lady!! Ihanaa kevättä! <3
Aivan ihana, itsellekin tuli kauhea keittiöremontti-into!! Nuo avohyllyt ovat aivan täydelliset, samoin tasot!! Parasta on kuitenkin kokonaisuus, joka näyttää huolettoman upealta, toimivalta tilalta. Ehdottomasti kiinnostaa keittiöön liittyvät kuvat ja jutut!
Lundia on kyllä omaan silmään aina vaan ihana ja parasta siinä on toimivuus ja muunneltavuus. Itsellä on Lundia kirjahyllynä, päädyin siihen ikiajat sitten, koska sellaisia kirjahyllyjä, jotka oikeasti kestävät sen, että niillä on kirjoja, ei ollut ihan helppo löytää. Toisaalta se on muuntautumiskykyinen eli ovien ja erilaisten hyllyjen( kuten sinulla) avulla se muuntuu upeasti myös kaikenlaiseen muuhun tarkoitukseen.
Kiitos!! Olen kyllä viihtynyt täällä aivan erinomaisesti!
Ja Lundia on ihan ykkönen – se tuli taas tässä todistettua. Itselläni on jonkin verran muitakin Lundioita, tällä hetkellä sijoitettuna vaatehuoneeseen ja vierashuoneeseen (aka ”romuvarastoihin”…). Nekin ovat olleet mukana pitkään – pidempään kuin tuo nyt ruokailutilassa oleva tummaksi betsattu hylly – ja erittäin joustavasti nekin aina on taipunut kulloiseenkin tarpeeseen!
Sailor Moon <3 Saanko kysyä, oli Sailor Moon rohkea vai arka kissa? Katselin tuon linkkaamasi postauksen kuvia ja siellä hän ainakin oli innoissaan tutustumassa remppakeittiöön 😀 Mulla on myös kissa, mutta hän on arastelee vieraita melko paljon.
Keittiöstä tuli todella kiva ja kodikas! Siinä on nyt jotain mannermaista henkeä mielestäni (Ranska, Italia).
Sailor Moon oli reipas ja utelias. Peetu sanoi, että se on sellainen tyypillinen vaihto-oppilas/prom queen, aina kaiken keskipisteenä, innokkaana auttamassa kaikissa askareissa, iloisella mielellä tekemässä tuttavuutta, vaikkei sitten esim. koskaan mennyt vieraiden syliin ja muutenkin ihan loppuun asti energinen sählääjä. Remppaporukkaakin kävi ahkerasti “neuvomassa”. Onneksi olivat eläinystävällistä porukkaa. Kovasti on kyllä pientä karvakuonoa ikävä… <3
Mulla oli tosiaankin sellainen italialainen kahvila/deli keittiötä suunnitellessani yhtenä inspiraation lähteenä. Ja varmasti vaikuttaa myös, että on vähän väriä ja perus-scandityyliin verrattuna Karjalan punagraniittia olevat tasot on aika kuviolliset vaikutelmaltaan.
Wau, aivan mahtavan näköistä, kiitos postauksesta, hyvä että laitoin vaan tulemaan!! Niin harmillista kyllä tuo käsi, kun varmaan tosiaan moneen asiaan vaikuttaa, niinkuin kattilan tyhjennykseen, ei osaa ees aatella mihin kaikkeen muuhun. Kuvat oli oikein tyylikkäät, mää voimaannuin niistä jopa ottaan pölyrätin käteen,mutta aloitin kannettavasta ja päätin sittenkin kommentoida ensin, pölyrätti lepää tossa vieressä jo ja odottaa aikaansa:) Lundiaa on paljon meilläkin varastossa, tosi sirot ja kivat noi lasiovet. Meillä on muutenkin ollut koko tämän maalaisromanttisen valkoisen kauden mäntykalusteita, oon aina kavereille sanonut, että ihan pian oon taas niiden kanssa ihan trendin kärjessä ja niin varmaan on alkanut jo käydä. Olisi ihana, jos ehdit kertoa kaikki yksityiskohdat ja tarkemmat kuvaukset ja tylsää, että kompromisseihin oot joutunut jossain, kaikki näyttää kyllä vimpan päälle mietityltä.
Täällä meillä mäntykalusteet on jo kysyttyä kamaa! Eli ootte aivan trendin kärjessä!
Kyllä nyt laitan kaikki keittiöjutut tänne kokonaisuus kerrallaan. Pysyvätpähän sitten siinä samalla itsellekin muistiin kirjattuna!
Hieman myöhässä kommentoin, mutta sinulla on aivan ihana keittiö!
Mitä tulee Lundioihin, ne ovat kestäviä ja ajattomia klassikkokalusteita. Olin joskus taannoin hieman kyllästynyt omaan kirjahyllykokonaisuuteeni vuodelta 1987, mutta onneksi en laittanut kiertoon, koska tuossa on juuri sitä jotakin. Se lievä kuluneisuus on ajan patinaa. Ja oikeasti, patinahan on kuluneisuuden hienostunut muoto, hah hah.
Nauti nyt oikein uudesta keittiöstäsi – niin kuin nautitkin.
Voi kiitos Leena! Nautin todellakin uudesta keittiöstäni – ja on aivan ihanaa, että kaiken uuden rinnalla on myös juuri sitä patinaa ja elämän kerroksia!
Hei Minttu, ihana keittiö! Ja olipa kiva lukea aiheesta (odotan seuraavia postauksia!), koska meilläkin valmistui juuri keittiöremppa (itse asiassa koko asunnon remppa) ja voi hyvät hyssykät miten paljon oli mutkia matkassa, virheitä, viivästyksiä, sitä kaikkea 🙂 Onneksi lopputulos on meilläkin silmää hivelevä, joten hyvä näin 🙂 Iloista kevättä!
Kiitti hurjasti Mia! Remppahommat on kyllä aivan oma lukunsa tosiaankin.. Olin muka valmistautunut siihen, että kaikki ei mene niinkuin suunniteltu, mutta siitä huolimatta oli kyllä hermot piukassa useammatkin kerrat!