Vähän alkoi melkein huimata, kun tajusin, että nyt se on menoa. Kauan haaveiltu ja hartaasti suunniteltu projekti nimeltä keittiöremontti rysähti vihdoin käyntiin.
Heti alkuun täytyy tunnustaa, että en ihan tainnut kuitenkaan täysin tajuta, että kuinka valtavasta duunista tässä on kyse. Vaikka näin käsipuolena tein sekä Puustellin että remonttifirman kanssa täydellisen “avaimet käteen” -sopimuksen, itselle jäi kuitenkin aikas hurjasti tehtävää siitä huolimatta.
Kaikkein eniten aikaa vei kaappien tyhjentäminen.
Olen jo alkukeväästä alkaen karsinut kovalla kädellä kaappien sisältöä. Myyntiin ja kierrätykseen on mennyt kassitolkulla tavaraa mm. yllättävän runsaaksi paisunut käyttämättömien Tupperware-astioiden armeija. Kuivamuonakaappia (tai siis –kaappeja) olen tyhjentänyt ahkerasti sekä syömällä että heivaamalla menemään kaikkea parhaat päivänsä nähnyttä. Aikamoisia nostalgiahetkiä tyhjennyksen edetessä tuli vietettyä… Jalostajan pinaattikeittojauheen parasta ennen päivämäärä oli syyskuussa 1998 ja kolmen ananassäilykepurkin (omassa liemessä!) paketin kesäkuussa 2002. Molemmat ovat siis olleet matkassa jo, kun muutimme Suomesta tänne Ruotsiin! Oh my!!

Siitä huolimatta, että tein karsintaa mielestäni erittäin kovalla kädellä ja loppumetreillä apunani oli vielä armas tyttäreni, Karoliina “Marie Kondo” Joas, keittiöstä kertyi yhteensä kahdeksan (8) muuttolaatikollista kamaa ja lisäksi mm. parvekkeelle muuttaneet, aiemmin kylppärissä palvelleet vanhat Lundia-hyllyt toimivat astioiden hajasijoituspaikkana.
Parveke on muutenkin ollut tärkeä välivarastointipaikka. Mm. astianpesukone ja Karkin valtava nahkanojatuoli, joka edelleen asuu luonani, koska se on kissojen lemppari, saivat pakoilla remonttia partsilla.


Tyhjennyksen seuraavassa vaiheessa meni myyntiin vanha ruokapöytä ja tuolit (nyt vihdoin hankin sen pyöreän keittiönpöydän, josta olen haaveillut since forever!), lattialiesi, vanha kissojen raatelema sohva (meni jonnekin teinien hengausparatiisiin) ja umpeen jäätynyt ikivanha kaappipakastin.
Tässä vaiheessa tuli vähän outo ja haikea olo. En ole ikinä nähnyt kotiani näin tyhjänä. Siinä vaiheessa, kun käytiin sitä katsomassa, asunto oli vielä täynnä edellisen asukkaan tavaroita. Muuttopäivänä olin lastauspäässä – eli kämppä oli täynnä muuttolaatikoita, kun pääsin tänne asti.
Mutta sitten tuli into ja jännitys uudesta. Vain muutama viikko ja saisin nauttia uudenlaisesta avaruudesta ja toimivasta keittiöstä!


Eräänlainen before and after.
Vielä ei kovin hyvin näe, miten valtavasti pienen seinänpätkän poistaminen muuttaa tilaa avarammaksi, mutta tästä se lähtee!!

Työnjohtaja tarkkana ja aina tilanteen tasalla!


Kahden päivän työn tulos.
Vanha keittiö on vain muisto, seinä purettu ja keittiösaarekkeen paikka alkaa hahmottua. Tila tuntuu aivan valtavalta!

Hei, hei vanha keittiö!
Keittiöremonttisaagan seuraavissa osissa kurkistetaan millaista on elää kaaoksen keskellä, intoillaan uuden keittiön hahmottumisesta ja mitä tehdään, kun kaikki ei todellakaan mene niinkuin Strömsössä…