Superassistentin (ja random.orgin…) suosiollisella avustuksella titiMadam-arvonnan voittajat ovat nyt vihdoin selvillä!

Ihan ensimmäiseksi haluan kuitenkin kiittää kaikkia osallistujia! Oli taas niin ihana ja ilahduttava lukea vastauksianne. Kuvauspaikkaa koskeva kakkoskysymys oli tietenkin siinä mielessä leikkimielinen, että kaikki vastaukset olivat oikeita. Tosin ikuisesti sydämeltään tamperelaista bloggaria ilahdutti kovasti, että niin moni tunnisti Telakan terassin!

Vaikka voitto olisikin tällä kertaa mennyt ohi, ei ole syytä isoon harmitteluun, sillä alekoodi Go4it2013 on voimassa titiMAdamin nettikaupassa 12.5. asti. Koodilla saa tilauksensa ilman postituskuluja ja loppusummasta vähennetään 20 %.

Itse ajattelin tilata Camillalle synttärilahjaksi kisukorut vihreinä (Camilla ei puhu suomea, joten uskallan paljastaa yllätyksen täällä). Kyseinen kissanomistajaystäväni oli suorastaan vihreänä kateudesta, kun näki mustat kattikorvikseni, joten veikkaisin, että saaja ilahtuu saadessaan samanlaiset omassa lempivärissään.

Kolme onnekasta voittajaa ovat:

Elina:
Valinta oli vaikea, mutta ehkä tää (jää)karhu (valkoisena tietysti!) symbolois mun vaihtarilukukautta, vaikken jääkarhua ole nähnytkään 😉

Yksisarvinen taitaa viettää iltaa Tampereen telakalla!

Satugee:
Yhden valitseminen on kovin, kovin hankalaa. Mäyris- ja kissakorut ovat aina ihania, koska sellaisia pöyrii ihan aitoinakin kotona. Ja hevoset, kukapa niistä voisi olla pitämättä. Mutta koska kilpailussa pitää valita yksi niin se olkoon sitten häkistään karannut musta lintu.

Kuvauspaikkana lokille näyttää toimineen lentokone.

Merja:
Suosikkini on merihevoskorvakorut

Yksisarvinen on kuvattu Tampereella Telakan terassilla.
Kaunista kevättä kaikille!

Mahtavat onnittelut kaikille kolmelle voittajalle!!

Onnettaren suosikeille on laitettu sähköpostilla tieto voitosta. Mikäli viikon kulutta en ole kuullut jostakusta mitään, arvon uuden voittajan.

Pidättyväinen ja nirso shoppailija tässä päivää!

Menin omassa mittakaavassani aikas kreisiin ostosmoodiin Filippa K:n varastotyhjennysmyynnissä, mutta ei voinut mitään – niin hyviä diilejä oli tyrkyllä. Esimerkiksi kaikki housut mallista, materiaalista ja tyylistä riippumatta maksoivat vaivaiset 100 kruunua, eli noin 10 – 11 euroa! Muutenkaan eivät hinnat juuri päätä huimanneet, vaikkeivat nyt ihan kirppishinnoissa olleetkaan.

Ensimmäinen “new in” -juttu ei tosin ole Filippa K:lta vaan Forever21:lta.

Karkki tilasi kivan mustavalkoisen viskoosimekon Forever21:lta noin viikko sitten. Samassa paketissa tuli paljon muutakin (nelisen toppia, yksi toinen mekko ja leikkipuku… muistaakseni. Ainakin.) ja pääosin kaikki oli neidon mielestä tosi jees hankintoja. Mutta mekko vaan oli auttamattoman iso. Hetken sitä tsuumailtuamme totesimme, että ei siitä oikein pienentämällä tule kalua, sivutaskut ja vyötärönauhakuja olisivat tehneet muuten simppelin mekon pienentämisestä kohtuuttoman ison urakan. Koska muuta palautettavaa paketissa ei ollut, sai tämäkin armon – ja Minttu itselleen uuden mekon. Jee!

Ja sitten niihin Filippa K -hankintoihin!

Veriappelsiininoranssi pellava/puuvillaneule (60/40) on kivan lyhyt ja vähän laatikkomainen muodoltaan. Materiaali on aivan ihanan tuntuista ja 3/4-pituiset hihat just tähän aikaan vuodesta erittäin passelit. Vähän vaikuttaa siltä, että neuleen pintaan tulee aika helposti jälkiä, karkaavia kuituja, venyneitä lenksuja ja sen sellaista. Varmaan tuo on juuri siksi päätynyt poistomyyntiin. No, eiköhän se aikansa palvele siistinä toimistoneuleena ja sitten sen voi siirtää kivaksi kotipaidaksi.

Hihaton silkkiviskoosipaita (54/46) on ihan täydellinen jakkujen ja neuleiden alle puettava toimistovaate. Materiaali on aika läpinäkyvää – ja aloin miettiä, että sopivasti asustettuja se sopisi varmasti vähän epävirallisempaan edustuskäyttöönkin… Tykkään kovasti mallia pienempi olevista kauluksista.

Farkkushortsit. Hienot. Perus.

Filippa K -filosofiaa: brändiä ei tarvitse julistaa – vähemmälläkin selviää, mistä on kyse. Bonuksena ihana istuvuus (vähän ovat kyllä isot, mutta eihän se farkkushortseissa haittaa?), täydellinen sinisen sävy ja pesu, sekä reipas pläjäys juostavan mukavuuden takaavaa elastaania.

Mustat paperbag-shortsit. Malli on sen verran huoliteltu, että ajattelin noiden sopivan office-asuksi. Pituus on myös sitä luokkaa, että edellisen trendiaallon aikana olisin varmaan mennyt töihin saman pituisessa hameessa. Materiaali asetaatti/modaali -sekoitusta (viskoosin kaltaisia kuituja molemmat) – eli lievästä rypistymishalukkuudesta huolimatta ihan ookoo.

Lohenpunaiset viskoosilökärit. Väriä oli ihan tajuttoman vaikea saada onnistumaan kunnolla kuvissa. Oikea sävy on ehkä parhaimmillaan jossain tuossa polven kohdalla. Lahkeensuun halkiot, sivutaskut, huolitellut laskokset ja pukuhousujen malliset takataskut lieventävät pyjamavaikutteita. Mutta taidan kyllä tarvita pellavanvaalean bf-bleiserin lökäpöksyjen kaveriksi.

Oranssinpunaiset farkut. Aika kreisi väri – enkä ole ollenkaan varma, onko se yhtään tyyliseni… Älyttömän mukavat nuo ovat kuitenkin päällä, ja jotenkin kummasti ilostuttaa ja piristää tuollainen huikea, häpeilemättömän räiskyvä oranssi!

Sitten – sokerina pohjalla… KARVAISET NILKKURIT!!!

Eikö olekin i-ha-nat!? I’m so in lööööv!!

Ja on kyllä ihan pakko vielä kertoa, että kenkälaatikon hintalapussa noiden hinta oli 2700,- kruunua. Arvatkaa, mitä minä maksoin!? No, 300,- kruunua!! Kolmesataa kruunua!! Ihan uskomaton löytö – eikö!

No niin – siinä ne nyt olivat. Taidan mennä tästä silittelemään ja rapsuttelemaan uusia kenkiäni…

Torstaina on taas (lue: vihdoin!) palkkapäivä. Kyllä sitä on vaihteeksi ehtinyt odottaakin… En ole tosiaankaan mikään shoppailija, mutta yhtä sun toista on kieltämättä ehtinyt kertyä hankintalistalle tiliä odotellessa. Ainakin ne nyt jo melkein pakkomielteeksi muodostuneet Dr. Martensit on pakko saada. 

Kampaajallakin pitäisi taas käydä. Ajattelin tehdä jotain, mitä en ole ikinä koskaan aikaisemmin tehnyt – mennä esimerkkivalokuvan kanssa leikattavaksi! Enkä minkä tahansa kuvan… Haluan nimittäin tismalleen samanlaiset otsahiukset kuin mitä Ainollakin on! Haha! Toivottavasti kampaaja (ja maailma) ymmärtää toiveeni..

Salakavalasti on jostain iskenyt myös ihan hillitön hinku saada värilliset peililasit! Ovat sitä sarjaa vaihteeksi, että ensin tuumasin, että ei vitsi vieköön, mikä karseen näköinen hullutustrendi ja että sopii varmaan, joo, jollekin muulle, mutta ei kyllä itselleni. No, tässä sitä taas ollaan… värillisiä, mieluiten sinisävyisiä, peililaseja himoamassa.

Aika lähellä täydellistä olisi Victoria Beckhamin Aviator-style peililasit. Tosin edukkaampiakin vaihtoehtoja löytyy takuuvarmasti, jos nyt saisi taas itsestään sen verran irti, että pääsisi tässäkin kuussa edes kerran kaupungille kirtelemään. Toinen vaihtoehto olisi nyt niin super-trendikkäät täyspyöreät aurinkolasit. Se olisi sikälikin kätevää, että sitten saisi hoidettua kaksi mitä suurella todennäköisyydellä aika lyhytikäistä trendiä “hoidettua” yhdellä hankinnalla. Ja aviatorit olisi ehkä järkevintä hankkia vähän klassisempana versiona niin niistä olisi iloa pitkään.

Tätä menoa kun taas jatkan henkilökohtaisia ostoskehäpäätelmiäni, kyllästyn koko aiheeseen ja tuumaan olevani erittäin hyvissä ilman yksiäkään uusia aurinkolaseja. Haha!

Kuva: n-a-p

Aksenttilaukkuangsti on ratkaistu! Mietin pitkään tilaisinko Cambridge Satchelin tai ehkä vieläkin mielummin Rebecca Minkoffin Mini MAC Bagin Shopbopista. Sitten kuitenkin päädyin pyörimään Tukholman Marc by Marc Jacobs putiikkiin ja lompakossa poltteli äiskältä synttärilahjaa varten saadut rahat. Ihan liian usein tuollaiset lahjaksi saadut “osta jotain kivaa itsellesi” -rahat päätyvät johonkin järkevään, asialliseen ja muka tärkeämpään. Tällä kertaa päätin, että hankin jotain kivaa ja huikentelevaista…

Sen verran olen kuitenkin järkevyyteni vanki, että melkein jalkoja heikotti, kun poistuin Marc by Marc Jacobsilta uuden neonkeltaisen laukun omistajana!

Mutta onhan tuo vaan niin hieno!! Mallin nimi on Classic Q Percy ja se on juuri täydellisen kokoinen ajattelemaani city-käyttöön. Se nielee sisäänsä tärkeimmät: lompakon, puhelimen, huulikiillon, nenäliinapaketin, Lakrisal-pötkön ja aurinkolasikotelon. Muuta ei oikeastaan tarvitsekaan?

Mustavalkoinen vuori suorastaan kehoittaa yhdistämään laukun juuri mustavalkoisiin asuihin. Toisaalta hoksasin, että laukku sopii ihan täydellisesti myös tänä sesonkina garderobiini vähän kuin varkain ujuttautuneen tummansinisen kanssa. Ja tuskin maltan odottaa, että voin matsata huikaisevan aksenttilaukun myös kesän valkoisten, pellavanvaaleiden ja army-vihreiden sävyjen kanssa!

Oikeasti tuon värin nimi on Citron, mutta luonnossa se on kyllä niin lähellä neonkeltaista kuin vain voi. Muutaman kerran olemme jo ehtineet ulkoilla yhdessä ja on suorastaan huvittavaa, miten ihmisten silmät kiinnittyvät laukkuun. Eipä kai turhaan kirkas keltainen ole luonnossakin se kaikkein varoittavin hälytysväri. Varokaa – tämä nainen voi olla myrkyllinen! Haha!

Kun joka toinen kaveri ja tutuntuttu julistaa facebookissa Hullujen Päivien alkamista, ei täällä suuren valtameren toisella puolellakaan ole helppo välttyä joukkopsykoosilta.

Koko idean keltakuumeisesta alusta alkaen olen ollut suorastaan häkeltynyt nerokkaan yksinkertaisen toimivasta ideasta! Siis että saadaan ihmiset kirjaimellisesti tappelemaan tavarasta, jonottamaan tukahduttavassa tungoksessa, rynnimään kyynärpäät sojossa ja kahmimaan tavaravuoria, joita ei ehkä ollut alunperinkään tarkoitus hankkia. Ja kaikki tämä sillä fiiliksellä kuin kaikki ostettava loppuisi maailmasta just nyt. Tai että tämä olisi viimeinen mahdollisuus tehdä oikeasti hyvät kaupat. Siitäkin huolimatta, että Hullut päivät ovat kellontarkasti ohjelmassa aina pari kertaa vuodessa. Idean äidin on pakko olla ihailtu ja rikas!

Mutta siis koska en ole yhtään sen coolimpi kuin kukaan muukaan (ja haluan tietenkin hankkia hyvälaatuisia merkkituotteita huomattavasti normaalihintaa edullisemmin…) päädyin Hullujen Päivien verkkosivuille tutkimaan fb-ystävien statuksissaan hehkuttamaa tarjontaa.

Ja HEI – hoksasin, että Stockalla on nykyään oikein verkkokauppa! Tukholmassa asuvat keltakuumeiset suomalaiset on pelastettu!

Neuletakkien suurkuluttajana valkkasin suosikikseni niin Global Essentialin ihanan raikkaan raitaneuleen (100 % puuvillaa) kuin Filippa K:n merinovillaisen perusneuletakin. Mikäli merinovilla on yhtä ihanaa laadultaan kuin normaalivalikoimassakin, neuletakki kannattaa hankkia sekä korallinpunaisena että mustana.

Mekko-osastolta olisin löytänyt vaikka miten monta älyttömän ihanaa ehdokasta, mutta päädyin näihin kolmeen. Vasemmalla Esprit Collectionin hihaton puuvillaelastaanimekko, joka sopivasti asustettuna taipuu sekä juhliin että töihin. Keskellä Diana von Furstenbergin klassinen kietaisumekko. Olen hinkunut jo niin kauan DvF:n kietaisumekkoa, että suorastaan hihkuin, kun näin mekon nettiesitteessä ja lisäksi tuon kivan mustavalkoisen printin. Mustavalkoista linjaa jatkaa Malene Birgerin raikas raidallinen hyvin monikäyttöisen oloinen puuvillaneulemekko.

Pitkän aikaa cravings-listalla on jonottanut myös ruudulliset laadukkaat lakanat. Ralph Laurenin sini-punaruutu täyttäisi juuri sopivasti tuon aukon. Ja noista Iittalan Essence-sarjan samppanja-maljoista olen tainnut jankuttaa jo täällä blogissakin ihan kyllästymiseen asti. Onneksi niitä nyt löytyy myös Hullujen Päivien verkkokaupasta. Sänkytarjottimesta en ole ihan varma. Toisaalta se voisi olla kätsy, koska rakastan syödä aamiaista vuoteessa, mutta toisaalta en ole ihan varma kuinka kaunis tuollainen hökötys on.

Tänä globaalin kaupankäynnin aikana Mintun Hullut Päivät shoppailussa on vain yksi pulma:

Verkkokauppa toimittaa tuotteita vain Suomeen! Miten voi olla mahdollista!! Voi pettymysten pettymys! Ehkä täytyy sitten tilata Diane von Furstenbergit Ameriikasta, niinkuin tähänkin asti, ja Essence-sarjaa oli ihan hyvään hintaan Iittala-Outletissä. Tai ehkä, jos hyppäisi laivaan ja teroittelisi kyynärpäitään koko matkan… Tai..

Kuvat: Stockmann