Hedelmäisen raikas Vuohenjuusto-mantelisalaatti on rakkaan ystäväni Tinnin bravuuri. Salaatti muuttaa aina eri tarjoilukerroilla vähän muotoaan, mutta tämä itsenäisyyspäivän illanvietossa tarjoiltu versio sopii erinomaisesti juuri tähän – ei niin salaattiystävälliseen – vuodenaikaan. Paahdetut mantelit antavat salaatille pehmeyttä ja täyteläisyyttä, vihreät viinirypäleet makeutta ja mehevyyttä, vuohenjuusto särmää ja suolaisuutta.

Vuohenjuusto-mantelisalaatti sopii suorastaan yllättävän hyvin glögin kanssa – ja siksi se on loistava valinta vaikkapa joululahjavalvojaisiin. Tinni tarjoili itsenäisyyspäivänä salaattia lohipiiraan lisukkeena. Tarjoiltuna pienistä kauniista annoskulhoista maukas ja monivivahteinen Vuohenjuusto-mantelisalaatti muuntautuu erinomaiseksi alkupalaksi tai cocktail-tarjoilun herkuksi.

VUOHENJUUSTO-MANTELISALAATTI

Ainekset

(“noin” määriä, lopputuloksena lisuksesalaatti 4 – 5 hengelle)

1/2 jääsalaatti

noin nyrkin kokoinen terttu vihreitä makeita viinirypäleitä (rypäleitten pitää olla makeita, jos ei, parempi laittaa vaikka tummia viinirypäleitä, vaikka niissä onkin toisenlainen fiilis)

150 g vuohenjuustoa (näin sanoo Tinni: vuohenjuusto Tourainen alueelta, Sainte-Maure de Touraine -vuohenjuustoa ja sais mieluusti olla kunnolla kypsää.)

1 pussillinen mantelilastuja

kastiketta varten:

EDIT: Tinniltä tuli korjaus itsenäisyyspäiväsalaatissa käytettyyn kastikkeeseen. Eli oikea ohje menee näin: muutama ruokalusikallinen hasselpähkinäöljyä, tuiskaus balsamicoa, oreganoa reipas hyppysellinen ja rouhittua mustapippuria.

Valmistus

No, salaatin valmistus ei ole mitään rakettitiedettä… Varmaan siksi tuo on about ainoa keittiöhomma, jossa samppanjapullojen aukaisun ja drinksujen valmistuksen lisäksi, saan auttaa. Elikkäs salaatti pestään, kuivataan ja revitään suht pieneksi. Viinirypäleet pestään, puolitetaan ja mahdolliset kivet kaivetaan veks. Juusto palastellaan kivoiksi nokareiksi ja sirotellaan sekaan.

Kaikkein vaikein vaihe on mantelilastujen paahtaminen (yleensä tämän vaiheen tekee joku muu, mutta pari kertaa olen ollut itse paistinpannun kahvassa, kun muut ovat olleet vielä kiireisempiä muissa keittiöhommissa). Eli mantelit kumotaan melko kuumalle, kuivalle teflonpannulle. Lastuja paahdetaan sen aikaa, että ne ovat saaneet hiukan toffeenruskeaa sävyä pintaansa. Paahtaminen muuttaa oleellisesti mantelien olomuotoa ja makua, joten tätä vaihetta ei missään tapauksessa pidä hypätä yli. Maun muuttumiseen riittää, että mantelit lämpiävät kunnolla. Liian tumma paahto tekee mausta helposti pistävän, joten kevyt vaalea ruskeus riittää mainiosti. Lastujen kääntäminen onnistuu parhaiten heilauttamalla pannua huolettomalla ranneliikkeellä.

Salaatinkastikeainekset sekoitetaan pienessä kupissa, maistetaan maku ja kaadetaan salaatin päälle.

Taidanpa muuten tarjoilla tätä salaattia jouluaattona alkupaloiksi. Pienen jouluseurueemme (Karkki, Karkin mummi, Minttu ja Sunshine-kisu) muut jäsenet paitsi Minttu (ja kisu – obviously…) ovat aattoaamusta iltapäivään Tukholman suomalaisella kirkolla sotaveteraanien joulujuhlan lippuvartiossa. Noin neljän aikaan kotiin saapuvat lippuvahdit ovat yleensä sekä kylmissään että nälissään. Koska varsinaista jouluateriaa ei viitsi alkaa syödä ihan heti – eikä noin aikaisin – on tapana ollut nauttia jotain lämmittävää ja ruokaisaa alkupalaa. Lämpimänä höyryävä mausteinen glögi ja mukavasti “puoliruokaisa” Vuohenjuusto-mantelisalaatti voisikin olla tämän vuoden valinta.

Peetun punainen linssikeitto on mehevän herkullinen ja ruokaisa ruokalaji. Kaiken lisäksi se on helppo ja nopea valmistaa, plus kevyttä ja halpaa!

Ihan ensimmäisenä haluan kuitenkin ilmaista ihmetykseni siitä, että ettekö tosiaan ole kiinnostuneita voittamaan Philipsin uskomattoman mahtavaa Wake-Up Light -herätysvaloa? Siis tiedän, että joskus (ja varsinkin ehkä juuri tähän vuodenaikaan erityisesti) on vähän ärsyttävää kaikkien arvontojen ja arvontamuistutusten ja osallistumiskehoitusten kanssa… Mutta kamoon – herätysvalo on niiin mahtava, että on se nyt ihme, jos ei sellaista halua voittaa! Osallistu arvontaan täällä: Pehmeä herätys – parempi alku päivälle!

Mutta nyt siihen keitto-ohjeeseen. Tämä on siis yksi ensimmäisistä ruokalajeista, jotka kuuluivat Peetun ennen maailmalle lähtöään Mintulle pitämän kokkikoulun ohjelmaan. Sen jälkeen olen valmistanut lempeän punaista linssikeittoa muutaman kerran – ja voin todeta, että onnistuminen ei ole sattumaa! Tämä on niin helppo ja hyvä ohje.

Lisäksi just tähän aikaan vuodesta keitossa on herkullisuuden lisäksi myös muita hyviä puolia: edullinen valmistaa (rahaa säästyy kaikkeen kivaan jouluhässäkkään), ravintoarvoltaan erinomainen, mutta kevyt (pikkujoulukauden jälkeen pitäisi kai mahtua siihen mekkoon uutena vuotena?), toimii hyvin myös pakastettuna (one word: lunchlåda!) ja lisäksi keitto lämmittää aivan ihanasti sisuskaluja hyisenpimeänä päivänä.

PEETUN PUNAINEN LINSSIKEITTO

Ainekset

(Peetu antoi ohjeeksi: määrillä ei niin ole väliä)

3 – 4 porkkanaa

1/2 kg perunoita

1 keltainen sipuli

pari valkosipulin kynttä

1 1/2 dl punaisia linssejä

2 kasvisliemikuutiota

jos haluaa (= haluaa):

1 purkki hyvää tomaattimurskaa (Peetu teki kyllä tuon aina tuoreista tomaateista, mutta tämä onkin kokkikouluversio.. Se italialainen on kuulemma melkein yhtä hyvää kuin itse tehty!)

mausteeksi: cayenne pippuria, paprikajauhetta ja tuoreena rouhittua mustapippuria

Valmistus

Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Laita reilu ruokalusikallinen öljyä kattilaan (jos on käynyt niin, että joku on käyttänyt pop cornien tekemiseen kaiken öljyn, käy about saman kokoinen nokare voita myös ihan hyvin) ja laita pilkotut sipulit paistumaan öljyyn. Tarkoitus on silleen kivasti kuullottaa sipuleita, mutta keitosta tulee ihan huippua myös vähän “paahdetumpien” sipulien kanssa. Testattu on (no, en oo niin nopee…). Kuori ja pilko porkkanat ja perunat. Laita pyöriskelemään kuumaan öljyyn. Heitä seuraavaksi linssit mukaan ja laita samalla vedenkeittimeen litra vettä kiehumaan.

Lisää kiehuva vesi ja kasvisliemikuutiot. Kiehauta noin vartti. Mausta cayenne pippurilla, rouhitulla mustapippurilla ja paprikajauheella. Maista tarvitaanko suolaa lisää. Keitto on edukseen, jos mausta löytyy vähän potkua – eli reilusti vaan sitä cayenne pippuria! Lisää tomaattimurska ja halutessasi purkki creme fraichea, ruokakermaa tms. On hyvää!

Linssit imevät paljon vettä, joten sitä saattaa joutua lisäämään – muuten lopputuloksena on lähinnä muhennos…

Ai hitsi miten hyvää!!

Keitto ei kaipaa kyytipojaksi välttämättä edes normaalia “keittoleipää”, koska se on niin ruokaisaa. Tämä on siksi aivan loistava vaihtoehto myös vaikka Uuden Vuoden juhlien yöpalaksi ikuisten nakkien ja perunasalaatin sijaan. Ruokaisaa, täyttävää, herkullista, helppo valmistaa suuriakin määriä ja edullista! 🙂

(Kuvassa annos koristeltu kunnon kokkikoulutyyliin ripauksella persiljaa. Se kyllä sopii hyvin makuun – eli suosittelen!)

Sahramin tuoksu kuuluu ruotsalaiseen jouluun aivan olennaisesti. Kauniin keltaiset Lusse-pullat saavat värinsä ja tyypillisen makunsa juuri sahramista. Periaatteessa sesonki alkaa vasta ensimmäisestä adventista, mutta Karkki on hinkunut Lussekatteja jo niin pitkään, että tänään niitä piti sitten saada. Tässä herkullisten joulupullien ohje teillekin!

Karkin parhaat Lusse-pullat

Aineet

50 g hiivaa
100 g voita
5 dl maitoa
1 purkki rahkaa
2 g sahramia
1 1/2 dl sokeria
1/2 pikkulusikka suolaa
noin 17 dl vehnäjauhoa

Koristeluun:
rusinoita

Voiteluun:
1 muna

Tee näin:

Murustele hiiva kulhoon. Sulata voi, lisää maito ja lämmitä ne maksimissaan 37°:een. (Karkki käytti paistolämpömittaria!). Kaada hiivan päälle kulhoon. Lisää loput aineet. Alusta taikina tasaiseksi. Anna taikinan nousta puhtaan pyyhkeen alla noin 30 min. Kuumenna uuni 225°:een. Leivo pullat jauhotetulla työtasolla. Tee pienistä pötkylöistä kivoja S-kirjaimia ja tunge ässän kiharoihin rusinat. Laita pullat uunipellille (älä unohda leivinpaperia!) ja anna nousta vielä noin 20 min. Voitele pullat kananmunalla ja paista uunin keskiosassa noin  5-8 min.

Voit toki tehdä myös näin:

Karkin mielestä pullissa ei kertakaikkiaan voi olla liikaa rusinoita. Perinteinen lussekiehkura ei oikein sovellu mallin puolesta rusinoiden yliannosteluun, joten osa taikinasta päätyi pienen sämpylän kokoisiksi sahrami-rusinaherkkupalleroiksi.

Lusse-pullien kanssa sopii loistavasti juomaksi esim. jouluglögi. Tosin kylmä maito toimii ihan yhtä hyvin varsinkin uunikuumien herkkujen kanssa.

Meillä kans!

Näköjään hinkuni pysyä juonessa mukana ja rakkauteni hyvään ruokaan ylittää jopa luontaisen laiskuuteni ja myötäsyntyisen kokkailun vieroksumisen. Meilläkin nimittäin syötiin viime sunnuntaina sitä käsittämättömän suosion saanutta blogipastaa.

Pidempään blogia lukeneet tietävätkin, että nyt, kun Peetu on reissussa, on Minttu ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että samasta taloudesta ei löydy ketään ruuanlaittotaitoista. Olen päättänyt, että koko vuotta en elä voileivillä, keitetyillä kananmunilla ja take away -ruualla. Niinpä on aika ottaa hurja loikka ulos comfort zonelta ja aloittaa henkilökohtainen kokkikoulu.

Ehkä aika uhkarohkeaa, mutta päätin aloittaa laittamalla avocadopastaa sunnuntaipäivälliseksi viime sunnuntaina, kun Karkki ja Eric tulivat luokseni syömään. Sitäpaitsi Hanna lupasi, että tuo onnistuu tumpelommaltakin kokilta – niinkuin kuulemma kaikki muutkin Safkaa-keittokirjan ohjeet.

Tiedän ainakin muutaman tällä puolella lahtea asuvan suomenkielisen, jotka ovat kaikki testanneet avocadopastaa ja järkyttävän hyväksi todenneet. Suomi-piirit ovat täällä silti sen verran rajalliset, että kaupoista löytyy vielä ihan hyvin kaikkia tarvittavia aineksia – toisin kuin ilmeisesti Suomessa.

Ruokaostoksilla käyminen voi tuntua monesta aika yksinkertaiselta asialta. Ymmärrän kyllä, että se periaatteessa onkin, mutta jos on elänyt koko aikuisikänsä niin, että ruokaa vain on ilmestynyt kaappiin – joskus on korkeintaan raapustanut jonkun toiveen kauppalistalle (äiskälle Hälsofiliä) ei asia ole ihan niin yksinkertainen. Niinpä on vaikea kuvailla sitä voiton tunnetta, kun kykenin löytämään kaikki avocadopastan ainekset kaupasta.

(Ensi kerralla ehkä uskaltaudun oikein juustotiskille ja ostan sellasta “parempaa” pecorinoa ja parmesania, kun nyt tiedän, miltä ne näyttää… Ja voin ostaa vaan lehtipersiljaa. Nyt tuli sekä korianteria että lehtipersiljaa, kun olivat piilottaneet persiljat eri puolelle kauppaa…)

Aika monessa paikassa vakuutettiin, että avocadopasta on tosi mainio ruoka siitäkin syystä, että se valmistuu tosi nopeasti. Päätin tehdä kaiken just niinku ohjeessa sanotaan, vaikka se ei ole kuulemma kovin tyylikästä keittiöhommissa. Ennemminkin pitäisi olla sellainen rentoranteinen nautiskelija. Nooh, ehkä senkin aika vielä tulee. Tälläkertaa siis tärkein ruuanlaittovälineeni oli tietokone.

En oikein tiedä, mitä tarkoitetaan keskimäärin ruuanlaittoon kulutetulla ajalla, kun puhutaan “nopeasti valmistuvasta” asiasta. Itselläni meni avocadopastan laittamiseen aika tarkkaan puolitoistatuntia. Ihan noin fiilispohjalta tein päätöksen, että en taida ihan heti ryhtyä kokeilemaan niitä ohjeita, joiden valmistukseen ilmoitetaan menevän vähän enemmän aikaa.

Aikas nälkäistä väkeä istui pöydän ympärillä siinä vaiheessa, kun kannoin pastakulhon tarjolle.

Mutta siis aiettä oli hyvää! Aivan hillittömän käsittämättömän hyvää! Kukaan ei tosin itkenyt… Koko valtava annos katosi nälkäisiin suihin ja myös Karkki ja Eric hyrisivät tyytyväisenä.

Karkin anoppi-prospekti on menossa tänään nuorenparin  luokse kylään – ja arvatkaa, mitä Karkki aikoo tarjota!? Haha, kohta avocadopasta valloittaa myös Ruotsin! Kuulemma Helsingin Stockan Herkku on kääntänyt reseptin ruotsiksi. Senhän voisi laittaa jakoon tännekin. (ja koskahan Safkaa-kirjasta tulee ruotsinkielinen versio??)

Jos nyt siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, jolla ei ole virallisen blogipastan nimitystä kantavan avocadopastan reseptiä, se kannattaa lukea täältä: Chicling: Avocadopasta – the original recipe. Eikä vähiten Hannan ihanan tekstin ja Alexanderin kommenttien vuoksi.

Perunasalaatin ei aina tarvitse olla majoneesia tiukuva kaloripommi. Etenkin kesähelteillä (legendan mukaan sellaisiakin osuu joskus kohdalle…) perinteinen versio tuntuu helposti aika tunkkaiselta ja raskaalta. Valmistin juhannuspäivän lounaalle superherkullisen ruokaisan perunasalaatin aattoillan aterialta ylijääneistä uusista perunoista. Salaatin ideasta ja “reseptistä” vastasi toki Tinni – Mintusta ei ole edellenkään keittiöhommissa muuhun, kuin suorittaviin tukitoimenpiteisiin. Haha!

Salaatista tuli niin hyvää, että ajattelin laittaa ohjeen tänne blogiinkin. Kaiken lähtökohta on tietty hyvät uudet perunat, muuten ohjetta voi varmasti soveltaa ihan sen mukaan, mitä kaapista sattuu löytymään.

 AURINKOINEN PERUNASALAATTI

Ainekset:

keitettyjä uusia perunoita kylmänä

öljyyn säilöttyjä aurinkokuivattuja tomaatteja

hyviä mustia oliiveja (Kalamata)

tuoreita paloista riivittyjä herneitä

kesäsipulin vartta

Valmistus:

Pilko ensimmäisenä kulhoon haluttu määrä makoisia uusia perunoita. Tässä ei ole merkattuna mitään määriä, koska se riippuu siitä, miten paljon perunoita on käytettävissä. Salaatti käy hyvin pääruuan lisukkeeksi – eli silloin voi pitää nyrkkisääntönä, että salaattiin kannattaa varata yhtä monta perunaa ruokailijaa kohti kuin mitä muutenkin perunoita tulisi.

Silppua saksilla sekaan maukkaat aurinkokuivatut tomaatit. Älä valuta tomaattien öljyä hukkaan, sillä se käytetään salaatin kastikkeena!

Lisää sopiva määrä mustia oliiveja ja riivi mukaan reilusti hyviä tuoreita herneitä. Mitä makeampia herneet ovat, sen parempi. Tinnin mukaan mustien oliivien sijasta voisi hyvin käyttää myös kapriksia. Niitä nyt ei sattunut mökiltä ex temporé löytymään, mutta itse kyllä tykkään melkein enemmän mustista Kalamata-oliiveista.

Silppua lopuksi saksilla haluttu määrä kesäsipulin vartta. Sipulin ystävät voivat toki pilkkoa mukaan yhden tai kaksi kesäsipuliakin. Mintun mielestä pelkkä varsi riittää tuomaan potkua salaattiin ihan tarpeeksi, mutta makuja on monia. 🙂

Kastikkeeksi lorotellaan aurinkokuivattujen tomaattien makoisaa öljyä. Päälle vielä muutama kiepsautus sekä suola- että pippurimyllystä ja kesän aurinkoisin perunasalaatti on valmis!