Hedelmäisen raikas Vuohenjuusto-mantelisalaatti on rakkaan ystäväni Tinnin bravuuri. Salaatti muuttaa aina eri tarjoilukerroilla vähän muotoaan, mutta tämä itsenäisyyspäivän illanvietossa tarjoiltu versio sopii erinomaisesti juuri tähän – ei niin salaattiystävälliseen – vuodenaikaan. Paahdetut mantelit antavat salaatille pehmeyttä ja täyteläisyyttä, vihreät viinirypäleet makeutta ja mehevyyttä, vuohenjuusto särmää ja suolaisuutta.

Vuohenjuusto-mantelisalaatti sopii suorastaan yllättävän hyvin glögin kanssa – ja siksi se on loistava valinta vaikkapa joululahjavalvojaisiin. Tinni tarjoili itsenäisyyspäivänä salaattia lohipiiraan lisukkeena. Tarjoiltuna pienistä kauniista annoskulhoista maukas ja monivivahteinen Vuohenjuusto-mantelisalaatti muuntautuu erinomaiseksi alkupalaksi tai cocktail-tarjoilun herkuksi.

VUOHENJUUSTO-MANTELISALAATTI

Ainekset

(“noin” määriä, lopputuloksena lisuksesalaatti 4 – 5 hengelle)

1/2 jääsalaatti

noin nyrkin kokoinen terttu vihreitä makeita viinirypäleitä (rypäleitten pitää olla makeita, jos ei, parempi laittaa vaikka tummia viinirypäleitä, vaikka niissä onkin toisenlainen fiilis)

150 g vuohenjuustoa (näin sanoo Tinni: vuohenjuusto Tourainen alueelta, Sainte-Maure de Touraine -vuohenjuustoa ja sais mieluusti olla kunnolla kypsää.)

1 pussillinen mantelilastuja

kastiketta varten:

EDIT: Tinniltä tuli korjaus itsenäisyyspäiväsalaatissa käytettyyn kastikkeeseen. Eli oikea ohje menee näin: muutama ruokalusikallinen hasselpähkinäöljyä, tuiskaus balsamicoa, oreganoa reipas hyppysellinen ja rouhittua mustapippuria.

Valmistus

No, salaatin valmistus ei ole mitään rakettitiedettä… Varmaan siksi tuo on about ainoa keittiöhomma, jossa samppanjapullojen aukaisun ja drinksujen valmistuksen lisäksi, saan auttaa. Elikkäs salaatti pestään, kuivataan ja revitään suht pieneksi. Viinirypäleet pestään, puolitetaan ja mahdolliset kivet kaivetaan veks. Juusto palastellaan kivoiksi nokareiksi ja sirotellaan sekaan.

Kaikkein vaikein vaihe on mantelilastujen paahtaminen (yleensä tämän vaiheen tekee joku muu, mutta pari kertaa olen ollut itse paistinpannun kahvassa, kun muut ovat olleet vielä kiireisempiä muissa keittiöhommissa). Eli mantelit kumotaan melko kuumalle, kuivalle teflonpannulle. Lastuja paahdetaan sen aikaa, että ne ovat saaneet hiukan toffeenruskeaa sävyä pintaansa. Paahtaminen muuttaa oleellisesti mantelien olomuotoa ja makua, joten tätä vaihetta ei missään tapauksessa pidä hypätä yli. Maun muuttumiseen riittää, että mantelit lämpiävät kunnolla. Liian tumma paahto tekee mausta helposti pistävän, joten kevyt vaalea ruskeus riittää mainiosti. Lastujen kääntäminen onnistuu parhaiten heilauttamalla pannua huolettomalla ranneliikkeellä.

Salaatinkastikeainekset sekoitetaan pienessä kupissa, maistetaan maku ja kaadetaan salaatin päälle.

Taidanpa muuten tarjoilla tätä salaattia jouluaattona alkupaloiksi. Pienen jouluseurueemme (Karkki, Karkin mummi, Minttu ja Sunshine-kisu) muut jäsenet paitsi Minttu (ja kisu – obviously…) ovat aattoaamusta iltapäivään Tukholman suomalaisella kirkolla sotaveteraanien joulujuhlan lippuvartiossa. Noin neljän aikaan kotiin saapuvat lippuvahdit ovat yleensä sekä kylmissään että nälissään. Koska varsinaista jouluateriaa ei viitsi alkaa syödä ihan heti – eikä noin aikaisin – on tapana ollut nauttia jotain lämmittävää ja ruokaisaa alkupalaa. Lämpimänä höyryävä mausteinen glögi ja mukavasti “puoliruokaisa” Vuohenjuusto-mantelisalaatti voisikin olla tämän vuoden valinta.