Meillä kans!

Näköjään hinkuni pysyä juonessa mukana ja rakkauteni hyvään ruokaan ylittää jopa luontaisen laiskuuteni ja myötäsyntyisen kokkailun vieroksumisen. Meilläkin nimittäin syötiin viime sunnuntaina sitä käsittämättömän suosion saanutta blogipastaa.

Pidempään blogia lukeneet tietävätkin, että nyt, kun Peetu on reissussa, on Minttu ensimmäistä kertaa elämässään sellaisessa tilanteessa, että samasta taloudesta ei löydy ketään ruuanlaittotaitoista. Olen päättänyt, että koko vuotta en elä voileivillä, keitetyillä kananmunilla ja take away -ruualla. Niinpä on aika ottaa hurja loikka ulos comfort zonelta ja aloittaa henkilökohtainen kokkikoulu.

Ehkä aika uhkarohkeaa, mutta päätin aloittaa laittamalla avocadopastaa sunnuntaipäivälliseksi viime sunnuntaina, kun Karkki ja Eric tulivat luokseni syömään. Sitäpaitsi Hanna lupasi, että tuo onnistuu tumpelommaltakin kokilta – niinkuin kuulemma kaikki muutkin Safkaa-keittokirjan ohjeet.

Tiedän ainakin muutaman tällä puolella lahtea asuvan suomenkielisen, jotka ovat kaikki testanneet avocadopastaa ja järkyttävän hyväksi todenneet. Suomi-piirit ovat täällä silti sen verran rajalliset, että kaupoista löytyy vielä ihan hyvin kaikkia tarvittavia aineksia – toisin kuin ilmeisesti Suomessa.

Ruokaostoksilla käyminen voi tuntua monesta aika yksinkertaiselta asialta. Ymmärrän kyllä, että se periaatteessa onkin, mutta jos on elänyt koko aikuisikänsä niin, että ruokaa vain on ilmestynyt kaappiin – joskus on korkeintaan raapustanut jonkun toiveen kauppalistalle (äiskälle Hälsofiliä) ei asia ole ihan niin yksinkertainen. Niinpä on vaikea kuvailla sitä voiton tunnetta, kun kykenin löytämään kaikki avocadopastan ainekset kaupasta.

(Ensi kerralla ehkä uskaltaudun oikein juustotiskille ja ostan sellasta “parempaa” pecorinoa ja parmesania, kun nyt tiedän, miltä ne näyttää… Ja voin ostaa vaan lehtipersiljaa. Nyt tuli sekä korianteria että lehtipersiljaa, kun olivat piilottaneet persiljat eri puolelle kauppaa…)

Aika monessa paikassa vakuutettiin, että avocadopasta on tosi mainio ruoka siitäkin syystä, että se valmistuu tosi nopeasti. Päätin tehdä kaiken just niinku ohjeessa sanotaan, vaikka se ei ole kuulemma kovin tyylikästä keittiöhommissa. Ennemminkin pitäisi olla sellainen rentoranteinen nautiskelija. Nooh, ehkä senkin aika vielä tulee. Tälläkertaa siis tärkein ruuanlaittovälineeni oli tietokone.

En oikein tiedä, mitä tarkoitetaan keskimäärin ruuanlaittoon kulutetulla ajalla, kun puhutaan “nopeasti valmistuvasta” asiasta. Itselläni meni avocadopastan laittamiseen aika tarkkaan puolitoistatuntia. Ihan noin fiilispohjalta tein päätöksen, että en taida ihan heti ryhtyä kokeilemaan niitä ohjeita, joiden valmistukseen ilmoitetaan menevän vähän enemmän aikaa.

Aikas nälkäistä väkeä istui pöydän ympärillä siinä vaiheessa, kun kannoin pastakulhon tarjolle.

Mutta siis aiettä oli hyvää! Aivan hillittömän käsittämättömän hyvää! Kukaan ei tosin itkenyt… Koko valtava annos katosi nälkäisiin suihin ja myös Karkki ja Eric hyrisivät tyytyväisenä.

Karkin anoppi-prospekti on menossa tänään nuorenparin  luokse kylään – ja arvatkaa, mitä Karkki aikoo tarjota!? Haha, kohta avocadopasta valloittaa myös Ruotsin! Kuulemma Helsingin Stockan Herkku on kääntänyt reseptin ruotsiksi. Senhän voisi laittaa jakoon tännekin. (ja koskahan Safkaa-kirjasta tulee ruotsinkielinen versio??)

Jos nyt siellä ruudun toisella puolella on vielä joku, jolla ei ole virallisen blogipastan nimitystä kantavan avocadopastan reseptiä, se kannattaa lukea täältä: Chicling: Avocadopasta – the original recipe. Eikä vähiten Hannan ihanan tekstin ja Alexanderin kommenttien vuoksi.