Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut – tai “julbord” – niinkuin täälläpäin on tapana sanoa. Häppeningin teema on rock, mikä aiheutti pientä päänvaivaa, koska halusin hauskan ja teeman mukaisen asun, mutta en mitään hevirokki-naamiaispukua.
Hiukka on taas vaihteeksi kiire, mutta.. kengät check!
korut (saatu Glitterltä – kiitos!!)… check!
Hillitysti rock asu. check!
tiukka rokkimeikki. check!
puudelikiharat in making. check!
Huomenna lisää, nyt täytyy juosta!! Pussss!
Jostain syystä Tampere-talossa järjestetyn itsenäisyyspäivävastaanoton pukujen arvostelu ei tunnu ihan samalta kuin perinteisten Linnan juhlien. Tämä modernimpi tapa juhlia tuntui aluksi omituiselta – eikä rehellisesti sanottuna ollenkaan kiinnostavalta, mutta lopulta olen sitä mieltä, että näistä juhlista katsojat sai paljon enemmän. Olihan ohjelma aika synkkä sävyltään, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää, että ensimmäisellä kerralla haluttiin mennä perinteisellä linjalla. Kyllä sitä lopulta katsoo mielummin laadukasta ohjelmaa kuin väkinäistä valssaamista piukkaan ahdetussa salissa.
Päätin sitten kuitenkin sanoa mielipiteeni juhlan parhaimmista pukeutujista. Kyllä – olen sitä mieltä, että “kaikkien” lehtien yleisöäänestykset voittanut Pamela Tola oli kovin suloinen Mert Otsamon suunnittelemassa jätskipaperiluomuksessaan. Siitä huolimatta uuden pukeutumiskoodin mukaiset elegantit, tyylikäät ja viehkot asut olivat ihan muut.
Itsenäisyyspäivävastaanoton asut – TOP 3
Vuoden lehtivalokuvaaja Meeri Koutaniemi oli valinnut etnishenkisen vihreäsävyisen asun. Tykkään kokonaisuudesta ihan hurjasti! Koutaniemi on onnistunut siinä, missä niin moni meni metsään: asusteet, kampaus, korut, kengät, meikki – kaikki sopivat täydellisesti yhteen ja muodostavat saumattoman tyyli- ja värikokonaisuuden.
Elina Kiikko pystyy periaatteessa kantamaan millaista mekkoa tahansa. Jostain syystä kuitenkin kokonaisuus on helposti hiuksenhienosti white trash -linjan väärällä puolella. (ehkä se vain johtuu boyfriendin kyseenalaisesta tekstaritaipumuksesta, joka säteilee Kiikko-raukan ylle myös?). Tämä nahkainen kotelomekko on kuitenkin mielestäni hyvin elegantti ja oikealla tavalla cool. Myös clutch toimii hyvin ja teräväkärkiset pumpsit. Superpaljon pisteitä kultaisesta pantamaisesta vyöstä. Sen sijaan poskipunan kanssa olisi voinut ottaa vähän rauhallisemmin ja suuremmat & löysemmät kiharat olisivat olleet selkeästi elegantimmat. Mutta kokonaisuus on pienistä puutteista huolimatta mielestäni oikein onnistunut!
Kenkäsuunnittelija Minna Parikan kokonaisuus on lähestulkoon täydellinen! Sileät hiukset ja säästeliäs meikki toimivat tosi upeasti vastakohtana huikeakuosiselle asulle. Dress code olisi toki sallinut vähän enemmän paljasta pintaa, mutta jotenkin tällainen elegantti tyylikkyys alkoi tuntua virkistävältä kaikkien niiden barbie-leikkeihinsä unohtuneiden rouvashenkilöitten jälkeen.
Kenkäsuunnittelijan kengät. Itselläni ei ole ollut mitään Parikka-himoa aikaisemmin, mutta juuri tismalleen nuo (ehkä toisen värisenä…) voisi olla todella huippu lisä juhlakenkävalikoimaani. Yhdet kengät, joilla oikeasti voisi kävellä, ei ehkä olisi mikään kovin huono asia.
Siinä oli Mintun vuoden 2013 Virallinen TOP 3 -lista.
Erikoiskunniamaininnan ja virallisen (virtuaalisen) paras pukeutuja pystin saa kuitenkin Duudson-poppoo!
Tämä oli juuri tismalleen oikea juhla pukeutua tyyliteltyihin superseksyihin Härmän pukuihin gTien kaulavaatteisiin ja charmikkaaseen leveään hymyyn. ME likes!
Presidentin linna taitaa olla vielä useamman vuoden remontissa. Oikeastaan aika mainio tekosyy uudistaa itsenäisyyspäiväjuhlaperinnettä ihan pysyvästikin. Nythän sitä voi alkaa vaikka heti spekuloida, että Turkuunkohan ne juhlat menee ensi vuonna ja osaavatkohan ne siellä mitään kekkereitä edes järjestää… Haha!
Nyt Inspiration Blog Awards gaalan kuvaseinäkuvat on vihdoin julkaistu! Kaikki kuvat voi käydä tutkailemassa täältä: Katso kuvat Inspiration Blog Awards -juhlasta. Itse keskityn esittelemään vain omaa asuani ja lisäksi muutama muu, joista tykkäsin ihan erityisesti. 😀
Parhaiten asuni näkyy tässä ekassa kuvassa, jossa pääsin ikuistettavaksi ihanan ihanan Stellan kainaloon. Stella on aivan järkyttävän hottis huippukorkeissa otk-buutseissaan, nudessa asussa ja suloisessa surffitukassaan. Omassa asussani tykkään eniten siitä, miten Kalevalalta lainaan saadut Hämäläiset juhlakäädyt rimmaavat Filippa K:n karvanilkkureitten kanssa ja tietty tuosta Diana von Furstenbergin mekosta. Mekkoa oli nyt tällä kertaa ihan pakko vähän rokintaa Acnen elämää nähneen nahkarotsin avulla…
Oli nyt pakko laittaa tämäkin kuva tänne, vaikka meikäläisen naama onkin jotenkin kummasti levinnyt pitkin (tuplana näkyvää) kaulaa. Ei sitä ihan joka pääse kuvaan näin mahtavien naisten kanssa! Business Womanin asu höyhenhörselöisine vyötäröineen on aivan mielettömän chic, samoin Karlan flapper-henkinen samppanjan värinen mekko. Dahlia oli niin hienona, että ensin en edes ollut tunnistaa ja Marjukan nuden värisin asustein stailattu Filippa K:n mekko sopi kantajalleen aivan täydellisesti. Ja aika kivasti rimmaa tuon ylläolevan naisjoukon värisävytkin keskenään!
Illan upein pari oli ehdottomasti Nata ja Saara!
Vaikka kyllä Rilla ja gorilla pistivät aikas hyvin kampoihin tuolle edelliselle pariskunnalle. Rillan Vivienne Westwood oli mielestäni yksi koko illan ehdottomasti kauneimpia mekkoja ja koko kokonaisuus muutenkin tosi viehättävä.
Ja jos nyt ihanista mekoista alettiin, niin täytyy sanoa, että Indiedays-tiimin 2OR+ByYATit olivat kyllä aivan mielettömän hienoja jokaikinen!!
Kuvat: Pauli Siuruainen/Olympus
Tämän pimeän, sateisen, kylmänkalsean marraskuisen tiistain pelastaja oli kivat ja intiimit Decades: A Century of Fashion -kirjan lanseerausbileet. Kirjan tekijä, charmatti Cameron Silver oli myös paikalla. Peetu yritti yllyttää, että olisin käynyt kysymässä, onko hän jotain sukua upealle bloggarikollegalle Vesa Silverille. En mennyt. Haha!
Hieno, kovakantinen, noin about A3-kokoinen kirja on hiukaisevan kattava katsaus koko viime vuosisadan keskeisimmistä tyyleistä. Jokainen vuosikymmen on esitelty omassa kappaleessaan ja jotenkin ilmiselvän helposti Cameron Silver onnistuu nostamaan esiin juuri ne olennaisimmat tyylit ja aina yhtä vaikeasti vangittavan “ajan hengen”.
Etenkin 1900-luvun viimeiset vuosikymmenet, jotka jollain tapaa tuntuvat edelleen olevan niin lähellä, on kokeneemmallekin fashion editorille aikamoinen haaste. Lähihistorian kirjoa on vaikea kiteyttää sortumatta suosimaan omia suosikkivirtauksiaan. En toki ehtinyt kirjaa vielä syvätutkimaan, mutta päällisin puolin näyttäisi siltä, että Silver on tehnyt herkullisen analyyttistä työtä – ja fiksun päätöksen jättää 2000 -luku seuraavaan kirjaan.
Oivaltava kiteyttäminen ei ole kirjan ainoa hyve. Ikonisten, mutta ei liiaksi mediassa kuluneiden kuvien haalimiseen ja valintaan on pakko ollut mennä mittaamaton määrä työtunteja. Itse olisin ollut valmis hankkimaan kirjan jo pelkästään sen kuvamateriaalin ansiosta (vaikkei nyt silti mistään valokuvataidekirjasta ole kysymys – vaan enemmänkin upeasti toteutetusta historian kirjasta).
Valokuvien lisäksi kirjasta löytyy harvinaisia muotisuunnittelijoiden luonnoksia ja mallipiirroksia – todellinen aarreaitta alasta kiinnostuneelle!
Kauniin ulkomuotonsa vuoksi Decades: A Century of Fashion on aivan loistava joululahjaidea oikeastaan ihan jokaiselle, joka on kiinnostunut muodista muutenkin kuin shoppailemalla uusia kamppeita itselleen.
Lanseerausjuhlat pidettiin Stockholm Market -nimisessä putiikissa Östermalmilla. Ohi kulkiessa olen kyllä jollain tapaa rekisteröinyt kivan oloisen putiikin, mutta nyt taisin olla ensimmäistä kertaa sisällä. Ihan vakipaikkaa tästä ei taida kyllä tulla, sen verran hintahaitarin yläpäästä valikoima meidän budjetille näytti olevan. Sen sijaan hyviä “investointivetimiä” Stockholm Market on pullollaan. Nyt tsiigailtiin mekkoa Uuden Vuoden juhliin ja taitaa Mintulla olla tulossa yhdet toisetkin tärkeät juhlat ennen sitä.
Ida Sjöstedtin yönsininen paljettimekko pikkuruisista paljeteista on saanut pääntielle upean kristalliketjun.
Peetu rakastui niin täysillä tähän Valentinon Red -malliston täyteläisen kukkaiseen taftimekkoon, että Minttu taisi mennä lupaamaan, että sellainen kyllä ompelimosta ennen vuoden vaihdetta valmistuu. Seuraava ongelma onkin sitten, että mistä löytyisi kangasta, jossa olisi edes aavistus samaa fiilistä.
MSGM oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Täytyy kyllä tehdä mitä pikimmin vähän tarkempaa tutkimustyötä, sillä huomasin hyvin monen vaatteen, johon ihastuen tartuin, edustavan juuri tätä merkkiä. Yksi esimerkki on tuo kuvan hennon vaaleanpunainen neopreenipaita upeine koristeluineen. Kirkkaanpunaisesta neopreenimekosta ei nyt tullut kuvaa, mutta se oli yksi niistä jutuista, joita varten täytyy palata Stockholm Market -putiikkiin vähän paremmalla ajalla.
Juhlapukuhaaveilujen jälkeen päädyttiin sopivasti erinomaisen hyvin varustellun Spanx-hyllyn luokse. Haaveilemaani kokovartalo-Spanxia ei kyllä löytynyt, mutta luulenpa, että tuollaiset korkeavyötäröiset shortsit voisivat ajaa saman asian. Juhlakausi – täältä tullaan!
Tiedättekö sen tunteen, kun on ajatellut johonkin kivaan puolijuhlalliseen, mutta ehkä henk. koht. syistä aika tärkeään tilaisuuteen jotain asua, mutta sitten se vaan ei jostain syystä onnistu. Asu voi ihan oikeasti olla aikalailla mietitty ja stressitön – mutta jokin ihan pikkuriikkinen, kaikessa yksinkertaisessa selkeydessään lähes itsestäänselvyydeltä tuntuva detalji pitäisi vielä hankkia. Mutta sitten sitä vaan ei löydy.
Itselleni kävi juuri näin. Tarvitsin asuani varten selkeän, simppelin mutta mielellään kauniisti leikatun, mustan sileän neulepaidan mieluiten v-pääntiellä. Ajattelin, että poikkean poimimassa sen ihan pikapikaa matkalla töistä kotiin. Koska budjetti ei nyt juuri tällä hetkellä anna myöden millekään huikentelevaisille hankinnoille, mitään suloista kashmir-vaihtoehtoa en ottanut edes harkintaan. Otin siis suunnan kohti ketjuputiikkeja.
Rampattuani läpi keskustan perusvaatehtimot Henkasta American Apparelliin & Lindexiin ja Åhlénsista Cubuksen kautta Weekdayhin totesin, että sellaista mustaa perusneuletta, joita kuvittelin hyllyjen notkuvan kaikkialla, ei näköjään taideta edes valmistaa.
Epätoivon edetessä aloin joustaa kriteereistäni. Mutta kyllä se pörröinen oli aivan too much, eikä poolokaulus ehkä sitten olekaan se mun juttuni, eikä t-paita ole sama kuin “sileä neule”.
Jälleen kerran totesin, että hyvä, kauniisti istuva perusvaate kannattaa ostaa, jos sellaiseen sattuu törmäämään. Kyseinen vaatekappale osaa nimittäin tehdä täydellisen katoamistempun sillä hetkellä, kun sitä kipeästi tarvitsisi ja ajattelee vain äkkiä poiketa sellaisen ostamassa.
Kuinka tässä sitten kävi? No, kävi niin, että päädyin kotiin Weekdayn alesta löytämäni Love-printtipaidan kanssa… Ei mulla muuta. Onneksi on perjantai.
