Tiedättekö sen tunteen, kun on ajatellut johonkin kivaan puolijuhlalliseen, mutta ehkä henk. koht. syistä aika tärkeään tilaisuuteen jotain asua, mutta sitten se vaan ei jostain syystä onnistu. Asu voi ihan oikeasti olla aikalailla mietitty ja stressitön – mutta jokin ihan pikkuriikkinen, kaikessa yksinkertaisessa selkeydessään lähes itsestäänselvyydeltä tuntuva detalji pitäisi vielä hankkia. Mutta sitten sitä vaan ei löydy.
Itselleni kävi juuri näin. Tarvitsin asuani varten selkeän, simppelin mutta mielellään kauniisti leikatun, mustan sileän neulepaidan mieluiten v-pääntiellä. Ajattelin, että poikkean poimimassa sen ihan pikapikaa matkalla töistä kotiin. Koska budjetti ei nyt juuri tällä hetkellä anna myöden millekään huikentelevaisille hankinnoille, mitään suloista kashmir-vaihtoehtoa en ottanut edes harkintaan. Otin siis suunnan kohti ketjuputiikkeja.
Rampattuani läpi keskustan perusvaatehtimot Henkasta American Apparelliin & Lindexiin ja Åhlénsista Cubuksen kautta Weekdayhin totesin, että sellaista mustaa perusneuletta, joita kuvittelin hyllyjen notkuvan kaikkialla, ei näköjään taideta edes valmistaa.
Epätoivon edetessä aloin joustaa kriteereistäni. Mutta kyllä se pörröinen oli aivan too much, eikä poolokaulus ehkä sitten olekaan se mun juttuni, eikä t-paita ole sama kuin “sileä neule”.
Jälleen kerran totesin, että hyvä, kauniisti istuva perusvaate kannattaa ostaa, jos sellaiseen sattuu törmäämään. Kyseinen vaatekappale osaa nimittäin tehdä täydellisen katoamistempun sillä hetkellä, kun sitä kipeästi tarvitsisi ja ajattelee vain äkkiä poiketa sellaisen ostamassa.
Kuinka tässä sitten kävi? No, kävi niin, että päädyin kotiin Weekdayn alesta löytämäni Love-printtipaidan kanssa… Ei mulla muuta. Onneksi on perjantai.
