Aika usein saan kuulla töissä, että “hyvähän sun on (miettiä asuja), kun sulla on se blogi”. Että varmaan on aamulla helpompi pukeutua, kun on jo edes ajatustasolla, blogin vuoksi, pikkuisen miettinyt tulevan viikon toimistoasuja. Enkä missään tapauksessa väitä vastaan. Blogin ansiosta vähintään yksi, usein jopa kaksi, aamua on pukeutumisen kannalta helpompia, etten jopa sanoisi yksinkertaisia, ainoastaan ja vain siitä syystä, että blogin vuoksi olin miettinyt asun jo etukäteen.
Joskus etukäteen miettiminen voi myös mennä metsään. Esimerkkinä voidaan käyttää vaikka tätä, valitettavasti ei yhtään teoreettista esimerkkiä, joka sattuu olemaan tämänpäiväinen työasuni.

Tämänpäiväisen toimistoasuni huomiotaherättävin osuus oli viimekesäinen Marimekon (verho)kankaasta ompelemani melkein ballerinamittainen hame. Tykkään hameesta ihan hurjasti ja inspiraatio tulee, kuten sanottu, suoraa Diorilta. Hamekangas on peräisin niistä pakanjämistä, jotka jäivät ensimmäisiä Tukholman-kodin verhoja ommellessa. Laadukasta ja elegantisti läpinäkyvää pellavaa toisin sanoen!
Viime kesänä valmistunut hame oli yksi edellisen kesäsesongin suosikkivaatteitani. Jostain syystä se ei ollut kuitenkaan kertaakaan päälläni toimistolla. Tänään ymmärsin miksi. Kaikessa muka rentoudessaan ruotsalainen “epämuodollinen” toimistopukeutumiskoodi on varsin tiukka, Eli jos et halua laittaa jakkua ja siistejä farkkuja, rennommaksi vaihtoehdoksi jäänee vain Dagmarin Fortuna -neuletakki (joka, btw, taitaa löytyä jokaiselta meidän markkinointiosaston naispuoliselta jäseneltä jossain värissä).

No mutta tarkoitus ei siis ollut omistautua kritisoimaan ruotsalaista, muka rentoa toimistopukeutumistyyliä, joka kuitenkin odottaa, että kaikki ovat “rentoja” tismalleen samalla tavalla, vaan kertoa siitä, että ei, en ollut sitä mieltä, että tuo mielestäni hurjan kaunis ja kiva hame on sopiva toimistolle. Se ei myöskään käy ranta-asuksi, joten ainoa vaihtoehto on se, että ensi kesänä on ohjelmassa tosi paljon kaikkia kivoja kaupunkilomamaisia häppeningejä, elegantteja brunsseja, innostavia taidenäyttelyvisiittejä ja mitä kaikkea ne kultturellit ihmiset nyt keksivätkään hulmuavissa helmoissaan.
En nyt suorastaan usko, että viime kesän lempparihame jää käyttämättä, eihän niin käynyt viime kesänäkään. Mutta plz – älkää nyt sanoko, että nuo ihanat minimarketin kengät näyttää yhden koon liian isoilta. Tiedän sen kyllä ihan hyvin, mutta what can I do!?

 

• t-paita, minimarket
• hame, Mintun ompelimosta
• rotsi, Acne
• kengät, minimarket

Muotimaailman vuoden tärkein red carpet -häppening on MET gaala Metropolitan Museum of Artissa. Eilen juhlittu tapahtuma kerää paikalle muodin silmäätekevät – ja tietty varsin edustavan katsauksen fashion-henkisiä celebrityjä. MET gaalan dress code on sama kuin esim. Oscareitten – eli white tie – mutta yleensä MET tarjoaa vähän uskaliaampia ja kokeilevampia luomuksia.
Tänä vuonna mitään ihan posketonta mekkovirittelyä ei silmiini osunut. Silti en voi mitenkään väittää, että kaikki olisi mielestäni ollut onnistuneesti ja kauniisti pukeutuneina paikalla.
Vahvimmat juhlapukeutumistrendit MET gaalan perusteella ovat: metalliset materiaalit (edelleen), gobeliinikukkaset (metallinkiiltoa näissäkin monesti), isojen koristekivien käyttö puvun kankaassa ja materiaalien kolmiulotteisuus muutenkin, kapea kaistale paljasta ihoa ylävatsan kohdalla ja merenneitosiluetti.
Bongasin omat suosikkini punaiselta matolta. Koko kavalkadin voi käydä tsekkaamassa vaikka täältä.

Emma Stone toteutti “vilautan pikkuisen paljasta palleaani” -tyylin ehdottomasti raikkaiten. Pinkki toppi (Thakoon) on hiukan sporttihenkinen, mikä tunnetusti menee Mintulle himaan. Fuksia hulmuava helma (myöskin Thakoon, luonnollisesti) on upean elegantti ja metalliset asusteet yhdessä harkitun sotkuisen letin kanssa tekee kokonaisuudesta kertakaikkiaan nautittavan!

En ole mikään suunnittelija Vera Wangin suuri fani, mutta tämän Joan Smallsin kantaman puvun kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen. Ehdottomasti yksi illan kauneimpia tulkintoja merenneitosiluetista ja huikeilla violeteilla huulilla terävöitetty kokonaisuus on yhtäaikaa elegantti ja fashion.

Karolina Kurková ja Marchesan hengästyttävän upea puku. Täydellinen tulkinta klassisesta gaala-asusta huikein kukkaprintein ja korostetuin suurin aaltoilevin laskoksin vaatinee kantajaksi juuri Kurkován kaltaisen jääviileän pitkän kaunottaren. Upea timanttikaulakoru ja pelkistetty stailaus on täydellisessä tasapainossa. Ehdottomasti illan upein kokonaisuus!

Oma henkilökohtainen suosikkini on kuitenkin Margot Robbie ja Pradan älä mulle ala -cool kokonaisuus. Kivin ja metallirenkain koristeltu organza-toppi korkeine kauluksineen ja mosaiikkimainen hame eivät ehkä ole kaikkein pysäyttävin ilmestys MET gaalan tapaisessa tilausuudessa. Yhtäkaikki rakastuin kokonaisuuteen sen elegantin voimakkuuden ja tasapainoisen kompromisseja tekemättömän naisellisuuden vuoksi.

Voin kuvitella, että Stella McCartneyn Rihannalle suunnittelema asu jakaa varmasti mielipiteitä. Omasta mielestäni sen paikka on ehdottomasti top vitosessa. Kirkkaanvalkoinen, avomielisesti hyvin tuunattua vatsalihaksistoa paljastava, olkalinjaa markkeeraava mekko ei voisi sopia paremmin kantajalleen! Täydellinen esimerkki siitä, miten onnistunut kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa.
Tähän lopuksi vielä bonuskuva. En itseasiassa pidä SJP:n muhkeaa Oscar de la Renta -mekkoa mitenkään erityisen onnistuneena. Etupuolelta otetuista kuvista saa sen vaikutelman, että parka pieni aivan hukkuu asun pöyheyteen.

 
Takaa puku on sen sijaan kuin tehty virallisille MET gaala -rappusille!
Kiitos kuvista: PopSugar

Sanotaan, että monilla pukeutuminen ja kampaustyyli jämähtää siihen aikaan, kun oli “parhaimmillaan”. Mitähän se nyt sitten kenelläkin tarkoittaa – ehkä sitä, milloin oli hauskinta tai milloin päätti vakiintua, perustaa perheen ja saada lapsia? Itse olen (luonnollisesti – duh!) sitä mieltä, että elän mukavasti ajan hermolla. Poimin trendeistä ne omimmat ja fuusioin olemassa olevaan tyyliini. Lisäksi olen aivan vakuuttunut kyvystäni ymmärtää myös niitä trendivillityksiä, joista en itse ihan niin kovasti innostu.
Tänä keväänä olen kuitenkin törmännyt jo kahteen juttuun, jotka tulevat täysin puun takaa, ja jotka eivät todellakaan tunnu mitenkään itsestäänselviltä.
Toinen trendeistä on leopardikuosi. Kyseinen villieläin on toki siinä mielessä klassikko, että se on aina jossain muodossa eri mallistoissa mukana. Välillä leo on suositumpi ja välillä vähemmän suosittu – sen kanssa voin elää. Mutta että siitä yhtäkkiä tuli yksi sesongin kuumimmista kuoseista, jota hipsteritkin käyttävät ilman, että ironiaa tarvitsee alleviivata. Sitä en kyllä olisi osannut ennustaa.

Toinen trendeistä on traktoripohjaiset klompsukengät. Siis nyt jo? Kuvittelin, kun Peetu hankki nuo kuvissa näkyvät kengät, että kyseessä on nyt rakkaan tyttäreni super-ironinen fashion-statement. Mutta ei – yllätyksekseni saman tyylisiä kenkiä on ilmestynyt muillekin bloggareille ja vieläpä laajan lukijakunnan hurraa-huutojen siivittämänä.
Tiedän olevani varsinainen takinkääntäjän perikuva, mitä trendityyppisiin asioihin tulee, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tässä on esitelty kaksi selkeästi huippusuosittua juttua, jotka eivät varsinaisesti puhuttele itseäni ollenkaan. En tietty myöskään tuomitse. Mielestäni Peetu näyttää tosi raikkaalta leopardikuosisessa trikoohameessaan ja valkoisissa klompukengissään. Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska kykenin yllättymään molempien trendien suosiosta ja yleisyydestä.
En kai vaan – voi kauhistus – ole tulossa vanhaksi?? 😀

 

• trikoomekko, H&M
• neuletakki, Primark
• kengät, H&M
• korvikset (Mintun), Dybern&Kern
• kello, Michael Kors

Viime viikonlopun juhlimisputkessa tämä viimeinen, Indiedaysin Inspiration Awards -asu oli ehdottomasti oma suosikkini. Tykkäsin toki muistakin – enhän niin olisi muuten pukeutunutkaan, mutta tämä oli jotenkin keväisin ja hyvin persoonaani sopiva. Vähän hassu, pikkuisen kimaltava ja helppo kantaa.
Kun esittelin gaalaviikonlopun asuja pikaisessa sneak peak -postauksessa, sain kommenttiboksiin kysymyksen tuosta omasta mielestäni aivan mielettömän hienosta t-paidasta. Onko tosiaankaan mitään järkeä maksaa t-paidasta 900,- kruunua? Hyvä kysymys, jota olen miettinyt tässä useamman päivän. Ja tässä on vastaukseni:
Muoti on itselleni rakas harrastus. Rakastan hyvää laatua, kaunista suunnittelua, siluettiajattelua ja myös sitä, miten joskus pienillä asioilla voi tehdä isomman stamentin. Tykkään siitä, miten vaatteiden avulla voi pukeutua johonkin valitsemaansa rooliin, osoittaa arvostavansa tilaisuutta, itseään, tapaa, millä kokonaisuus rakentuu. Olen sitä mieltä, että muoti on hieno harrastus. Ihan niinkuin tennis tai valokuvaaminen tai keramiikkapyttyjen väsääminen, voi myös muoti olla harrastus. Ja jos nyt mistään mitään ymmärrän 900,- kruunulla (noin 100 euroa) ei vielä kovin kaksista tennismailaa saa hankittua.
Muodin käsittäminen harrastukseksi on sikäli vaikeaa, että kaikkien pitää pukeutua ja ihan kaikki ovat todella kiinnostuneita siitä, mitä laittavat päällensä. Olen hankkinut ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa etenkin miesten keskuudessa tuolla väitteellä. Monet tosimiehiksi itsensä laskevat ovat sitä mieltä, että heille “pukeutuminen ei merkitse mitään” ja että he “laittavat päällensä ihan mitä sattuu” (näin siis jopa täällä svennelässä). Näille olen sitten sanonut, että: “siinä tapauksessa varmaankin menet huomenna NK:lle pinkissä paljettimekossa, vain todistaaksesi, että on todellakin aivan sama, mitä laitat päällesi”. (Ei varmaan tarvitse sanoa, että olen edelleen sinkku?)
Itse hankin pääasiassa vaatteita. Tarvitsen esimerkiksi mustan hameen, että voin näyttää fiksulta töissä – sen ostaminen ei ole varsinaisesti muodin harrastamista vaan ihan tavallista pukeutumista. Joskus sitten pitää saada Cat Woman t-paidan kaltainen hienous ja sillä taas ei ole mitään tekemistä rationaalisen t-paitahankinnan, vaatteiden ostamisen, kanssa. Ostin sen, koska rakastuin eleganttiin printtiin, ihanan pehmeään ja sikalaadukkaaseen puuvillaan. T-paitojen suurkuluttajana arvostan myös leikkausta, joka on väljä “suora” malli, mutta kuitenkin sen verran muotoiltu, että se ei näytä teltalta päällä.
Ostin paidan tukholmalaisesta Mrs. H -kaupasta. Mielestäni on fantastista, että täällä on tuollaisia pieniä putiikkeja, joiden valikoimissa on Balmainia, Isabel Marantia, Alexander Wangia. Varmasti moni on sitä mieltä, että kyllähän Tukholmassa on rikasta väkeä pitämään Mrs. H ja ne muutamat muut rohkeat hengissä – ja ovat tietty ihan oikeassa. Toisaalta on aika todennäköistä, että juuri nuo ihmiset lentävät Lontooseen, New Yorkiin, Pariisiin ja mitä näitä nyt on, kun shoppailuhammasta alkaa kolottaa. Yksi Mintun ostama t-paita ei tietenkään pidä pystyssä mitään putiikkia, vaikka paita kuinka olisi ylihinnoiteltu, mutta haluan kuitenkin äänestää lompakollani myös tässä tilanteessa. Varmaan jostain nettiputiikista tuon olisi saanut halvemmallakin. En ole googlannut.
Koska rakastan muotia, haluan myös tukea pienempiä merkkejä. Rika ei enää kai lukeudu niihin kaikkein aloittelevimpiin indie-merkkeihin, mutta viimeaikaiset uutiset todistavat, että edes menestyneen oloisilla merkeillä ei aina mene taloudellisesti kovin hyvin. Valitettavasti henkilökohtaiset taloudelliset realiteetit estävät sen, että voisin tehdä kaikki pukeutumiseen liittyvät ostopäätökseni tästä näkökulmasta, mutta että edes joskus on mielestäni parempi kuin ei koskaan.
Periaatteessa kaksi viimeistä perustelua menee hiukan samaan kategoriaan kuin klassinen “Support your local band”. Tosin kukaan tuskin ikinä kokee riittävän cooliksi toteuttaa “Support your local designer” -pinssiä. Haha!

 
Todella upeeta! Oman elämänsä Patsy Stone voisi opetella olemaan messuamatta edes kuvanottohetkellä. Puhuvasta ihmisestä ei kertakaikkiaan ole mahdollista ottaa järkevän näköistä kuvaa. Haha! Onneksi on vieressä aina niin ihana ja freesi Veera!
Indiedays Inspiration Blog Awards -asu:

• paita, Rika
• hame, H&M (Consicous Collection)
• laukku, Michael Kors
• sandaalit, Zara
• kaulakoru, H&M

Kuvat: Jim Bergström

Kukaan ei varmaan hämmästy, kun sanon, että taas on kauhee kiire ja pitä olla jo. Aussie Blog Awards alkaa tunnin päästä ja en ole vielä edes alkanut laittautuun. Haha!
Tässä kuitenkin pikapikainen kurkistus tämän viikonlopun asusuunnitelmiin.

Täksi illaksi Lindexin Matthew Williamson -malliston mekko, minimarketin kengät, Glitteriltä saatu kaulakoru ja Karen Millenin kirjekuorilaukku. Meikissä ajattelin korostaa huulia Lumenen syvänpunaisella huulipunakynällä (tämäkin saatu).

Huomenna päivällä lepuutan jalkoja Dr. Martenseissa, muuten & Other Storiesin housut, Isabel Marantin H&M -malliston jakku ja seksikaupanvastainen mielenosoitupaita saavat toimia asun kulmakivinä.

 
Lauantai-illan Inspiration Awardsin dress code on”Inspiration”, niinpä edustustehtäviin pääsee ehdottomasti hieno kissanainen teepparini (Rika). Lisäksi H&M:n Consious Collectionin paljettihame, Michael Korsin laukku, Zaran korot ja vihreäsävyinen meikki Body Shopin ja Make Up Storen luomiväreillä, huulilla koralli Lumenekynä.