Moni asia on tänä vuonna toisin. Kaikkien suurempien asioiden keskellä huomasin kaipaavani aivan hurjasti sitä ihanaa tunnetta, kun voi kotikatsomossa seurata parhaimpiinsa tälläytyneen juhlakansan saapuvan Linnan juhliin. Itselleni televisioinnin seuraaminen on ollut vuosikausia jatkunut perinne – useimmiten yhdessä ystäväporukan kanssa samalla itsenäistä Suomea juhlistaen.
Juuri nyt olisin niin kaivannut pientä pakohetkeä kristallikruunujen loisteeseen, mutta minkäs teet. Kättelyitä on aika hankala järjestää arvokkaasti Zoomissa. Haha!
Suomalaiset suunnittelijat, korudesignerit ja muut taiturit kuten kampaajat, stylistit etc. ovat aina olleet hyvin esillä, jollei nyt aivan itse tapahtumassa, niin ainakin juhliin liittyvässä kirjoittelussa ja muutenkin mediassa. Voin vain kuvitella, miten ison loven pandemian aiheuttaman vaikutuksen vuoksi jo valmiiksi ahtaalla oleviin aloihin Linnan juhlien peruuntuminen on niiden bisneksiin aiheuttanut.
Kaipuuni kauniisiin pukuihin, glamouriin ja kimallukseen äityi niin pahaksi, että päädyin selailemaan omia vanhoja pukupostauksiani. Tässä muutama luomus, jotka edelleen nostaisin Linnan juhlien top vitoseen, jos astelisivat tänä vuonna itsenäisyyttä juhlimaan.

Elina Knihtilä Katri Niskasen luomuksessa on viime vuodelta – ja oikeastaan vain parantunut ajan myötä! Juhlapukeutumisen trendi on menossa peittävämpään suuntaan muutenkin ja tuollaisia Super Woman viitta-hiha -ratkaisuja on näkynyt paljon kansainvälisilläkin punaisilla matoilla.
Lisäksi stailaus – koko pakkaus, meikki, kampaus, korut, etc (alusvaatteet!) – on saumaton, tyylikäs kokonaisuus. Siksi olen aivan varma, että tämä tulee pitämään pintansa Linnan juhlien all stars galleriassa myös tulevina vuosina.

Kerttu Niskanen vuonna 2017 niinikään Katri Niskasen suunnittelemassa asussa. Puvun kangas on niin ihana ja upea, että en meinaa millään saada silmiäni irti siitä! Leikkaus korostaa upean silkki-duchessen hillitysti läikehtivää kauneutta.
Stailaus on myös tässä kokonaisuudessa erittäin onnistunut. Ja vaikka sanoinkin juhlapukeutumisen olevan yleisemmin menossa peittävämpään suuntaan, kaunis, tyylikkäästi toteutettu avonaisuus on toki aina paikallaan Linnan juhlien kaltaisessa, suurta iltapukua etiketin mukaan edellyttävässä, merkittävässä tapahtumassa.

Vuosi 2017 oli hyvä pukuvuosi – sieltä on myös tämä Sofia Wikmanin päällä näkyvä Anne-Mari Pahkalan suunnittelema liekehtivän punainen luomus. Oi, miten edelleenkin menee kylmät väreet, kun muistan, kuinka viittamainen selkäosa leiskui Wikmanin liikkeiden mukaan.
Tässäkin kokonaisuudessa täydet pisteet stailaukselle!
Kokonaisuudenhallinta ja esim. asun istuvuus on monelle hankala paikka. Ei auta, vaikka puvun olisi designannut itse Valentino, jos tikunlaiha formulavaimo liian lihavalta näyttämisen pelossaan vaatii kaksi kokoa liian pienen mekon. I say no more.

Jaana Pelkonen on ollut monta kertaa listoillani, mutta tämä, pudottavan ihana diskopallo-look vuodelta 2016 on aivan ehdoton ykkössuosikki! Teemu Muurimäen suunnittelema puku sopii täydellisesti upeana hehkuvalle Pelkoselle.
Silloin aikoinaan jaksoin niuhota, että Linnan juhlien kaltaisessa tapahtumassa ei pitäisi olla hiukset vapaana, mutta kamoon – kuka välittää, kun kokonaisuus on näin täydellinen!?!

Mert Otsamon vuonna 2015 Tiina Lymille suunnittelema mekko on taideteos. Herkkyys ja hurjuus, maalauksellisuus ja magiikka – täydellisesti näyttelijän olemukseen sopiva ja sitä korostava luomus.
Kampaus näyttää tänä päivänä aavistuksen pönäkältä ja tuo laukku – se oli mielestäni karsea riitasointu 2015 ja se on sitä myös tänään. Auts.

Maria Guzenina, vuosi on 2014 ja puku brittisuunnittelija Jenny Packhamin käsialaa. (Pitihän tänne nyt yksi muukin kuin suomalainen suunnittelija saada!) En mitenkään erityisesti arvota asukokonaisuuksia sen mukaan käyttäisinkö itse ko. pukua vai en. Tottakai oma tyyli vaikuttaa alitajuisesti ja taustalla, mutta edes tämän listan kaikkia mekkoja en haluaisi itselleni (ensimmäisen Katri Niskasen kyllä ja Teemu Muurimäen paljettipuvun toki). Tämän Guzeninan puvun haluaisin todellakin!
Kokonaisuus on mielestäni muutenkin varsin onnistunut. Kengät ja laukku aivan nappivalinta, kynsilakaksi olisin valinnut asteen lämpimämmän tummanpunaisen kuvissa fuksialta näyttävän pinkin sijaan, mutta pisteet siitä, että kynsissä ei ole asun kuparikultaa, ja että huuliakaan ei ole ylimatsattu sen paremmin lakkaan kuin asusteisiinkaan. Voimakkaat sumusilmät lienevät Guzeninan signature, joten siitä sen enempää, kampaus (“kampaus”) vaikuttaa unohtuneen täysin.
Sellainen pieni katsahdus menneiden vuosien loistoon. Toivottavasti teillä oli yhtä kivaa kimalluksen parissa kuin minulla tätä tehdessä!
Oikein mukavaa Itsenäisyyspäivän loppuiltaa! Nythän se taitaisi juuri televisiolähetys linnasta olla loppumaisillaan…