Postilaatikkoon kolahti muutama päivä sitten Marimekon kirja Surrur – Tee oma Marimekkosi. Piintyneelle Marimekko-fanille, joka jo kasikytluvulla pakotti äiskän ompelemaan raitapöksyjä ja kukkahameita Marimekon kankaista, kirja on varsinaista nannaa.
Kirjan idea on, että seitsemän Marimekon suunnittelijaa Mika Piiraisesta Maija Lounekariin ovat saaneet vapaat kädet suunnitella jotain kivaa Marimekon kankaista. Jotain kivaa, jonka kuka tahansa enemmän tai vähemmän ompelutaitoinen voi itse toteuttaa.
Ohjeita on ihan laidasta laitaan. Vaatteita, leluja, sisustusjuttuja, asusteita ja jokunen käsittämätön – mutta kieltämättä kivan näköinen härpäkekin on mukana. Osa vaikuttaa äärimmäisen helppotekoiselta (ja myös näyttää siltä…), kuten pelkästään leikkelemällä tehdyt “kaulakorut”. Kirjan kansikuvan variksenpelätti taas on kyllä kieltämättä hienon näköinen, mutta vaikuttaa ihan tajuttoman suuritöiseltä ja näin kerrostaloasujan kannalta aika turhalta jutulta. Mutta tajuan toki, että kirjan tarkoitus ei ole olla Burda goes Marimekko…
Kirjan yli 60 ohjeeseen mahtuu toki mukaan riittävän iso liuta sormia syyhytttävän kivoja malleja. Rento duunarin haalari pitää ainakin toteuttaa. Ja kimono (vaikka en kyllä tajunnut, miksi kankaan pitäisi olla nurinpäin??) ja shortsit ja monitoimihuivi ja pitkä rivu helppoja rinkulatauluja.
Ohjeiden lomassa on suunnittelijoiden omia sanoja työstään, elämästään, ympäristöstä, inspiraatiosta. Niitä lukiessa tulee lämmin ja läheinen olo. Ihan kuin lukisi heidän henkilökohtaisia blogejaan. 🙂
Tuossa on ne shortsit, jotka haluan ehdottomasti ommella. Ja ajattelin testata lippistä kanssa. Kesällä aurinkoa ottaessa pitää kuitenkin olla jotain päässä, ettei hiukset pala ihan karrelle. Huivihässäkkämäinen lippis olisi ehkä just sopivan rento ja hassu siihen puuhaan.
Osa sisustusjutuista vaikuttaa niin haastavilta hommilta, että tuskin tohdin ryhtyä edes haaveilemaan moisien toteuttamisesta. Muutenkin Mintun ompeluprojekteista noin 70 % tuppaa jäämään suunnitteluasteelle. Siksi pidänkin aina huolen, että toteuttamista on odottamassa aina iso kasa erilaisia asioita sisustuksesta vaatteisiin ja asusteisiin. Toteutumisprosentti kun vaikuttaa olevan vakio oli suunnitelmia vähän tai paljon.
Jos perheessä tai tuttavapiirissä on lapsia, löytyy kirjasta ihan ekstrapaljon kaikkea kivaa. Yhdessä toteutettavia askartelujuttuja, leluja, käsinukkeja ja hauskoja toimivanoloisia perusvaatteiden kaavoja.
Käsityölehtimäiseen tyyliin kaavat on esitelty kirjan lopussa selkeästi työpiirroksin. Tästä ei nyt saa ihan koko kuvaa kirjan sisällöstä, sillä monet inspiroivat jutut eivät tosiaankaan vaadi kaavoja. Ompeluhommia pedagoginen esitystapa helpottaa ihan varmasti ja piirretyistä kuvista saa myös välillä paremman käsityksen vaatteen rakenteesta kuin valokuvista.
Tunnistettavaa Marimekkoa myös kaava-arkkisivulla.
Olen nyt selaillut kirjaa pari päivää ja olen ihan liekeissä suunnittelemassa yhden sun toisen jutun toteuttamista. Lisäksi Peetu on ilmoittanut haluavansa ainakin duunarin haalarin ja kietaisupaidan. Vielä en ole ehtinyt testailla malleja käytännössä, mutta jo nyt tuntuu siltä, että monet kaavat tulevat olemaan käytössä (ja oman muokkauksen kohteena…) vielä pitkään. Ihan ihanaa, että kirja on oikea kirja eikä loppumattomiin lehtipinoihin häviävä magazine. Kivasti toteutettu ja hyvin marimekkomainen kirja on ehdottomasti must jokaisen Marimekon kanssa kasvaneen kirjahyllyssä – vaikkei niin ompelemisesta välittäisikään!
