Viikonlopun auringonpaisteen ja helteen keskelle osui pari pilvisempää tuntia. Sormet syyhysivät päästä Olssons Tyger -kangaskaupasta löytyneen i-ha-nan pitsinpalasen kimppuun. Haaveksin jostain simppelistä, helposta topista, jonka saisi vähällä vaivalla muunnettua söder-hipistä gala-kelpoiseksi.

Leikkuvaiheessa käytin henkisenä tukena vanhasta Ottobresta löytynyttä perustopin kaavaa. En nyt tiedä oliko kaavasta varsinaisesti hyötyä tai apua. Se on tarkoitettu trikoolle ja muutenkin muokkasin topin mittasuhteita leikkuuvaiheessa aika perusteellisesti.

Venepääntie tuli mukaan kuvioihin vähän – hups – sattumalta. Tai ehkä alitajunta ohjaili saksia, kun yritin vältellä kaikkea, mikä vähänkään vaikuttaisi syvään uurretulta. Pikkuiset kimonohihat tekee yleisilmeestä vähän puetumman, mutta ei kuitenkaan liian väkisin tehdyn näköisen.

Pitsi on laadukkaan joustavan pehmeää ja kivasti kolmiulotteista. Olen aika laiska penkomaan kangaskauppojen tilkkukasoja, vaikka niistä yleensä tekee parhaat löydöt. Olssons Tygerin tapaiset kangaskaupat ostavat usein design-merkkien tehtailta kaikki jäännöspakat ja välillä voi tosiaankin tehdä ihan mahtavia löytöjä. Toppiin tarvittava pitsipalanen maksoi alle 3 euroa.

Simppelin topin juju on selkäpuolen lurpsakasti laskeutuva pääntie.

Pitsitoppi on kuvattu yhdessä Uniqlon luonnonvalkoisen topin ja Monkin ikivanhan minihameen kanssa. Jalassa Mohedan puukengät ja koska en jaksanut meikata paitakuvien ottamista varten piti nassu peitellä raksuilla Tom Ford -arskoilla.