On kaksi hyvää syytä pysyä ainakin jonkin verran kärryillä siitä, mitä voimakkaita trendejä on tulossa:

1. On hauskaa olla tietoinen tulevista trendeistä hyvissä ajoin, koska silloin on helpompi kaikessa rauhassa poimia kivoja ajankohtaisia mausteita omaan pukeutumiseensa ja tehdä itselle sopivia sovelluksia trendijutuista.
2. Mahdollisten vähän kalliimpien ja pitkäaikaisempaan käyttöön ajateltujen vetimien kohdalla on yleensä hyvä olla tietoinen siitä, mihin suuntaan trendipyörä on pyörähtämässä. Eli, jos on vähänkään epävarma, kannattaa poletit satsata sellaiseen tyyliin, jonka tietää olevan ns. nousussa. Näin saadaan garderobiin mahdollisimman pitkäikäisiä kamppeita.

Juuri nyt on oivallinen tilaisuus käydä lukemassa täältä juttu, jossa olen analysoinut Tukholman muotiviikon kaikki näytökset ja karsinut jyvät akanoista. Lopputuloksena on neljä vahvaa trendiä kevät-kesä 2015 -sesongille ja vinkit käyttöön otettavaksi jo nyt! Koko juttu löytyy siis täältä: Neljä trendiä muotiviikoilta.
Tämänkin kollaasin kuvat: Kristian Löveborg

Huomasin juuri, että viimeisen Tukholman muotiviikkopäivän raportti on jäänyt jonnekin Peetun muuton aiheuttaman kaaoksen jalkoihin. Kuvia peratessani ajattelin, että kirjoittelenkin vähän yleisemmin siitä, millaista muotiviikoilla oleminen noin ylipäätään on. Tai on täällä Tukholmassa. Voin vain kuvitella, että kaikenlainen bisnes ja show ja säätäminen on ihan eri luokkaa maailman suurilla Fashion Weekeillä. Perusasiat on varmaankin kuitenkin aika samat oli missä tahansa.

Eli tästä lähdetään. Ohjelma on yleensä rakennettu väljän tiiviiksi, mikä tarkoittaa sitä, että näytösten välillä ehtii tehdä oikeastaan vain yhtä asiaa: jonottaa seuraavaan näytökseen. Syöminen rajoittuu pikaisesti suuhun tungettuihin kolmioleipiin ja mahdollisesti jossain tapahtumassa tarjottuihin pikkupalleroihin. Jos haluaa lounaalle tai illalliselle, se pitää tehdä joko aikaisin aamulla tai myöhään illalla – tai sitten pitää jättää joku näytös väliin. Jonossa on tosin yleensä leppoisa tunnelma ja fashionistat astuvat mielihyvin sivuun kuvattavaksi, kunhan vain joku kaveri jää pitämään paikkaa.
Tosin jonopaikalla ei kyllä varsinaisesti ole mitään väliä, sillä sisään pääsee kaikki, joiden nimi on kutsuvieraslistalla ja istumapaikan saa ne, joille sellainen on etukäteen määrätty. Ja front row – se kaikkein tärkein paikka näytöksessä – on tietty varattu niille kaikkein tärkeimmille vieraille.

Jonotuksen jälkeen päästään saliin ja järjestävän PR-toimiston ahkera henkilökunta yritää parhaansa mukaan löytää kaikkien oikeat paikat ja saada vieraat istumaan ajoissa paikoilleen. Näytöksen pitää alkaa ainakin suht ajallaan, koska suurimmalla osalla on jo taas kiire seuraavaan näytökseen. Ei kyllä käy kateeksi PR-ihmisiä tuossa hommassa, välillä väki ei vain kertakaikkiaan suostu istumaan, kun vielä tuon ja tuonkin kanssa pitää vaihtaa äkkiä kuulumiset tässä ja nyt. (PS. Ruotsalainen fashion-väki ei käytä poskisuudelmia! Olen yllätyksekseni huomannut, että suomessa bloggari- ja muotiporukoissa on vallalla oikeen fransmannien kolmen pusun menetelmä. Huisaa!)
Tuo ylläoleva hurjan tarkka ja hieno, kolmosriviltä napattu, kuva on Altewaisaomen aivan mielettömän upeasta näytöksestä!

Näytössalissa menee toki aikansa, ennenkuin itse action alkaa. Silloin voi vaikka diskreetisti bongailla kivoja detaljeja ihmisten asuista. Tuon samaisen, siis saman mallisen, Stella McCartneyn ketjulaukun bongasin niin monella muotiviikon aikana, että ihan tuli mieleen, että onko nyt joku salainen it-laukkuboomi, josta en ole kuullut ollenkaan.

Ja sitten lähdetään kohti seuraavaa näytöstä. Bussissa tuli istuttua pienen luokkaretken verran, sillä yksi Tukholman muotiviikon virallisista näytöspaikoista sijaitsee Djurgårdenilla vanhassa venevarastossa. (Kuullostaapa “venevarasto” kovin köyhältä? “Båthall” ruotsiksi eniveis.)

Valokuvaaja tiukassa paikassa. Kameroita ja kuvaajia on koko ajan ja joka paikassa. Kaikkia tosin ei kuvata. He he!

Joskus näytöselämys antaa vielä vähän enemmän. Erik Bjerkesjön musiikista vastasi livebändi. Hyvä oli myös näytös, mutta olen lopettanut melkein kokonaan miesten vaatteiden kommentoimisen, kun en siitä niin kovasti mitään kunnolla tiedäkään. Mutta jos siellä on muodista kiinnostuneita miehiä ruudun toisella puolella, suosittelen pistämään nimen muistiin!

Sit jonotetaan taas vähän lisää.. Pakko saada musta pohjemittainen kellohame, btw.

Ja sitten katsotaan näytöstä. Tässä ihan käsittämättömän lahjakkaan Ida Klambornin design. Viimeiselle muotiviikkopäivälle osui sekä upeimmat että myös ne vähän vahemmän vaikuttavat elämykset. Kaikki eivät ehkä ole ihan vielä valmiita oikealle catwalkille luomustensa kanssa, mutta esimerkiksi juuri Ida Klamborn on hyvä esimerkki siitä, että kun on kunnianhimoa, näkemystä ja taitoa, onnistua voi myös ilman vuosikausien kokemusta!

Seuraavaksi bongaillaan pitsejä ja nahkatakkeja.

Aina välillä sponsorit pitävät huolta muotiviikkovieraiden nestetasapainosta. Peroni on kyllä kunnostautunut myös auttamalla hyvin paljon eri taidealojen nuoria luovia suunnittelijoita ja muotoilijoita.

Sitten lopuksi vielä vähän front rown julkkisbongailua! Kesän suuren svenne-hitin (Girls) tekijä Beatrice Eli ja talvella Ida Klambornin näytöksessä esiintynyt Silvana Imam. (Karkki – tää oli sulle! <3)

Tässä vähän päällimmäisiä kuulimisia eiliseltä. Oikeasti pitäisi olla jo suihkussa ja laittautumassa tätä päivää varten, mutta pari kuvaa ja jokunen sana nyt kuitenkin.
Eilisen pressitilaisuudessa puhuttiin kahdesta asiasta: muoti- ja design alan yritysten rahoituksen tarpeesta ja brandin asemasta yhteiskunnallisena vaikuttajana. Sitä ei niin tule ajatelleeksi, että yritys on aikamoisissa vaikeuksissa, vaikka tilauskirja olisi täynnä isoja tilauksia, jos kassasta ei löydy tarpeeksi rahaa tilausten valmistamiseen ja toimittamiseen asiakkaille. Toisaalta nykyaikana(kaan?) yrityksellä ei ole varaa keskittyä vain bisneksen tekoon, jos mielii kestävään menestykseen, brandin pitää myös osata kantaa vastuu itselleen tärkeistä asioista.

Tärkeimpänä antina oli tietenkin ne näytökset. Tässä Hunkydoryn seating menossa.

Näytösten ohella tietty muiden muotiviikkovieraiden tyylien bongailu on ihan parasta.

Ja julkkisten bongailu myös! Olen kyllä aivan surkea svenne-julkkiksissa, mutta Marie Seirenholt on sen verran tuttu kasvo kaikista medioista, että hänet kyllä tunnistaa. (olin maanantaina kampaajalla ja luin kaikki mahdolliset öö-luokan juorulehdet siellä… My quilty pleasure! Haha!)

Jewellery Loungessa oli esillä myös kestävämpää korutaidetta.

Fantastinen Ida Sjöstedt! Pure love and respect! <3

Vähän kilisteltiin myös… 🙂

 
Filippa K SS15

Stiletoilla luonnikkaan näköisesti kävelemisen jälkeen ehkä haastavin pukeutumiseen liittyvä erityistaito on huivin solmiminen kivasti. Kuten korkokengät saisi myös huivi istahtaa luonnollisesti kokonaisuuten, lisäten sitä kuuluisaa pientä ekstraa ilman, että koko outfit kirkuu: “kattokaa ny, tällä olis tänään oikeen tällaset kengät/hauska huivi”.
Asustehuivivalikoimani on aikas mitätön. Ihan parin rakkaan lisäksi omistan käytännössä vain niitä lämmikkeeksi tarkoitettuja tylsiä villasysteemejä, joita ei kai koskaan ollut tarkoitettukaan varsinaisesti asusteeksi. Haluaisin kuitenkin oppia käyttämään erilaisia, eri mallisia ja kaikenlaisista materiaaleista tehtyjä huiveja tuomassa väriä ja vaihtelua asuihini.
Uskon, että tässä – niinkuin lähestulkoon kaikissa – asioissa, tekemällä ja testaamalla oppii. Ja onneksi moderni maailma on tehnyt opiskelun helpoksi, sillä Youtube tulvii toinen toistaan parempia tutoriaaleja. Jos joku oppii rakentamaan pommin Youtube-videon avulla, niin kai minä sitten solmimaan huivin kivan nonchalantisti ja tyylikkäästi?

Harjoitus tekee metsurin?

Kesäalesesonki taitaa olla juuri nyt ihan parhaimmillaan. Ainakin, jos tilannetta mitataan nettikauppojen tarjonta/aleprosentti -suhteella. Juhannuksen kieppeillä aleen päätyvät vain ne kaikkein ilmeisimmät sisäänostajien virheostokset yleensä varsin vaatimattomalla aleprossalla. Jos ihan suoraan sanon, 30 % alennus ei ole mielestäni vielä mikään oikea alennusmyynti. Vasta 40% kohdalla alan kiinnostua ja 50% tuntuu jo melkolailla hyvältä diililtä. Näin pari viikkoa juhannuksen jälkeen on aleen tullut kaikki ne jostain syystä pihdatutkin tuotteet ja aleprosentit alkaa pikkuhiljaa nousta hyväksyttäville tasoille.
Monestakin syystä (=kevään shoppailuinnostus, kesän lomasuunnitelmat ja tulossa oleva sisustusremontti) olen yrittänyt pitää itseni todella tiukasti aisoissa tämän sesongin nettialen kanssa. “Näyteikkunashoppailu” on onneksi ilmaista myös interwebsissä, joten ihan hyvällä omatunnolla tässä esittelen kesäalehimotuksiani, joista ehkä jonkun saatan jopa hankkia, jos kesälomille varatusta budjetista jää jotain yli…

Ensi syksynä ja alkutalvesta on tulossa itseasiassa aika monta juhla-/cocktail-dress coden tapahtumaa sekä blogi- että privaattityöelämään liittyen. Hauska juhla-clutch ei ehkä ole se maailman tärkein hankinta, mutta tuo Stella McCartneyn helmibrodeerauksin koristeltu laukku on kyllä juuri sellainen, johon voisin kuvitella satsaavani. Klassinen malli ja perinteinen väritys yhdistettynä filosofiaan, jonka takana voi seistä (kaikki Stella McCarteny -tuotteet on vegaanisia) ja tyyliin, joka on persoonallinen mutta klassinen. Net-a-Porterin 30% alessa unelma-clutcin hinta on edelleen just ja just sen verran yli budejttini, että voin ihan rauhassa jatkaa päiväunelmointia.
Olen tässä viimeviikkoina miettinyt aika paljon nykyistä toimistogarderobiani. Melkein kirjoitin, että nyt “kesähelteillä”, kun tarkoitin loma-ajaksi hiljentyvää toimistomaailmaa, mutta juuri tämä aika on työpukeutumisen kannalta oudosti virallisen ja vapaan, työn ja loma-ajan väillä. Periaatteessa voisi töihin siis pukeutua melkein miten tahansa. Asiakaspalaverit ja viralliset palaverit palaavat ohjelmaan aikaisintaan vasta elokuun puolessa välissä. Tällaisiin välivaihehetkiin toivoisin garderobistani löytyvän jotain mukavaa, mutta tyylikästä. Kuten esmes tuon musta-valko-keltaisen French Connectionin mekon, jonka bongasin Asoksen alesta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten tajunnut huivien voiman asusteena. Aikaisemmin tuo kaulan ympärille ekstrana käärittävä juttu oli vain lisälämmike tai korkeintaan väriläikkä tumman talvitakin kanssa. Vasta viimeaikoina olen alkanut ymmärtää, että kauniilla, hyvälaatuisella huivilla voi muuttaa koko outfitin fiiliksen vähän samaan tapaan kuin upeilla kengillä. Shopbopin alesta bongasin tuon mielettömän hienon Diane von Furstenbergin silkki-/puuvillahuivin 50 % alessa. Se on varmasti loppuunmyyty siinä vaiheessa, kun teen kesäbudjetin lopputilitystä keskenäni, mutta vinkkinä teille muille…
Hiukan todennäköisemmältä hankinnalta tuntuu H&M:n valkoinen, mustaruutuinen kauluspaita. Jos jotain “uuden vuoden päätöksiä” tulee tehtyä syyskauden alkuun, niin yksi niistä on aivan varmasti se, että yritän käyttää vähän enemmän oikeita paitoja toimistolla ja paljon vähemmän t-paitoja. Mielestäni Henkalla on itseasiassa tosi paljon kivoja toimisto-/työpaitatyyppisiä juttuja, mutta muutamia positiivishenkisellä asenteella testanneena voin kertoa, että ei, polyesteri ei toimi edelleenkään. Valitettavasti. Tuo kiva ruudukkokauluspaita on poikkeuksellisesti 100 % viskoosia – eli pisteet siitä!

Laitetaan tähän loppuun vielä ihan ne ykkösunelmat. Tosin ekaksi pitää sanoa, että kai olette huomanneet, että Aplacen alessa kaikki on – 50 %? Viiskytprossaa on kuitenkin ihan ookoo ale – silloin tuntuu, että tekee hyvän diilin. Paitsi, jos näkee, että alessa on sekin Acnen t-paita, joka tuli ostettua täyteen hintaan… Oh well. Oikeasti haluaisin Aplacen alesta about kaiken, mutta ihan eniten himottaisi Dagmarin elegantinrokut nahkahousut. Kivaan paitaan/neuleeseen/jakkuun yhdistettynä nuo olis juuri tismalleen se, mitä toivoisin uuden, paremman toimistogarderobini täydennykseksi.
En edes tiedä, mitä sanoisin viimeisen kuvan lättänäpohjaisista sandaaleista – tuntuu vain, että ne siellä interwebsissä huutelevat “Minttuu, Minttuuuuu..” koti-ikävissään.
Nyt olen ollut jo monta tuntia kesälomalla ja vain haaveillut aleshoppailuista. Ehkä nyt, kun tilanne on edelleen sama, pitäisi vain mennä nukkumaan… (säästyisi ainakin rahat – haha!).