Aaaargh – ihan hirmu kiire!! Nyt pitää ihan justiinsa hypätä suihkuun, mutta tässä pieniä maistiaisia illan asustani..
Aamupaivällä ensin tyvikasvun värjäys. Sitten korviksien fiksailua mustalla kynsilakalla ja nutturan väsäystä.
Mekko on vanha Diana Orving ja laukku H&M-ltä…
Viime viikolla aloiteltiin hiukan Fashion Week -meininkejä Café Operassa pidetyissä parissakin eri häppeningissä. Moderådetin järkkäämä tapahtuma kokoaa lähinnä myynti- ja ostopuolen ammattilaisia paikalle tavallisen pressi-, stylisti- ja mikälie-mielipidevaikuttajajoukon sijaan.
Käytiin Peetun kanssa vähän tsuumailemassa tilannetta. Sisällä Café Operassa oli niin tunnelmallinen valaistus, että kuvista tuli ihan mössöä. Kaikkea mukavaa siellä oli taas tarjolla käsihieronnasta pikamanikyyreihin ja meikkikonsultaatioon.
Yritettiin ottaa sisäänkäynnin luona ihan muina muotibloggareina vähän asukuvia. Valoa oli vähän paremmin kuin sisällä, mutta muuten tungoksessa kuvaaminen tuntui vähän omituiselta.
Eikä tuo valaistuskaan nyt ihan maailman paras tainnut tuossa kohtaa olla!
Muotinäytöksessä esiteltiin lähinnä “tavallisia” käyttövaatteita viileiden designer-luomusten sijaan. Ihan kiitettävästi kuitenkin kamerat räpsyi catwalkin vieressä – varsinkin uimapukujen ja alusvaatteiden ollessa esittelyvuorossa.
Näytöksen jälkeen siirryttiin ulos Kungsträdgårdeniin kuvailemaan asuja. Pikkuisen oli jo ehtinyt hämärtyä tässä vaiheessa, enkä ollut ottanut mukaan valovoimaisempaa vaihto-objektiivia. Sen verran vielä olen nössö kuvaajahifistelijä, että vaihtoputkia en jaksa kantaa mukanani.
Kungsträdgården on yksi lempparipaikkojani Tukholmassa. Ihanaa, että keskellä kaupunkia on kaunis keidas, paljon vihreää, kivoja kahviloita, mahtavat ulkoilmatapahtuma-areenat ja tietty ne kuuluisat kirsikkapuut! Jos kirsikkapuut olisivat kukkineet, Peetun asu olisi rimmannut mainiosti.
Peetun vetimet
En raaskinut rajata tätä kuvaa, kun ihanaa Kungsträdgårdenia reunustavat arvokkaat kauniit vanhat rakennukset näkyy taustalla niin hienosti.
Mintun vetimet:
Ihan ensimmäiseksi: eilinen Princen konsertti oli jotain niin mielettömän mahtavaa, että en ole oikein vieläkään palannut takaisin maan pinnalle. Tai edes takaisin koti-galaxille… Jätän tarkemmat musiikkianalyysit niille, jotka niitä osaavat tehdä. Mutta on se vaan ihan käsittämätön fiilis, kun heti keikan ensimmäiset soundit on viedä jalat alta, sen jälkeen meno jatkuu sellaisena, että aika ja paikka unohtuu tanssiessa. Välillä tekee mieli itkeä, välillä nauraa ääneen. Kaksi ja puoli tuntia meni yhdessä hujauksessa. Olen niin onnellinen, että sain olla mukana – ja että kaikki oli niin uskomattoman eeppistä ja legendaarista, että jopa Mintun sanavaraston superlatiivit loppuvat kesken.
Eilisillan konsertin (tai siis Stockholm Music & Arts -festarin päätöksen, mutta konsertilta se kyllä enemmän tuntui) ja tämän päivän työpäivän väliin jäi vajaan neljän tunnin yöunet. Työpäivä meni ihan vanhoilla adrenaliineilla, mutta nyt alkaa kyllä jo masiina tökkiä siihen malliin, että pakko suoriutua peiton alle asappina.
Princen vaatimuksesta festareilla oli eilen kielletty kameroiden vienti alueelle ja kaikenlainen valokuvaaminen muutenkin (esmes kännyköillä). Tässä kuitenkin aurinkoisia fiiliskuvia ja meidän porukan festariasut lauantailta.
Karkki festari-kesäheinänä chillailemassa Skeppsholmenin rannassa.
Vannoutunut mekkotyttö Peetu puki lauantain festareitten kunniaksi juuri pari päivää aiemmin Forever21:lta saapuneen mekon päällensä.
Riemullisesti valottuneissa kuvissa mukana mm. Mintun hikisen päivän ansiosta ihanaksi ryppypalloksi rutistuneet puolipellavashortsit. Tunnen myös oloni tosi viisaaksi, kun yritän tuossa väkijoukon keskellä esitellä illaksi varaamani mustan sifonkipaidan epäsymmetristä leikkausta. Haha!
Karkki fiilistelee.
Virallinen festari-urpokuva! Mitä ihmettä me tehtiin roudaustauoilla ennen digi-kameroita ja kännyköitä??
Camillan überhieno kisukaulakoru on peräisin Berliinistä. Miau!
Rodriguez – lauantai-illan pääesiintyjä. Mielenkiintoinen elämys – ja etenkin Searching for Sugarman -dokkarin antamaa taustaa vasten. Ehkä ei musiikillisesti ihan niin koskettava kuin ehkä salaa toivoin, mutta jotenkin historiallisesti merkittävältä tuntui kuitenkin se, että sai olla paikalla. Eikä se ole ihan vähän sekään.
Ensimmäinen loman jälkeinen toimistopäivä on ohitse! Eikä se ollut ollenkaan niin mänttiä kuin olisi voinut kuvitella.
Jos onnistuneen loman perusteena pidetään sitä, että töihin palatessa on unohtanut kaikki ovikoodit, salasanat ja muut office-elämään olennaisesti kuuluvat kommervenkit – olen epäonnistunut. Muistin kaiken ja mitään erityisiä “mites tämä nyt menikään” -hetkiä ei ollut. Sen sijaan onnistuin unohtaamaan matkalukemiseni aloittelijamaisesti kotiin. No, tulipahan tsekattua Instagramin ja Facebookin päivitykset toooodella perusteellisesti – haha!
Päätin pidentää kesälomafiilistä kunnon riemunkirjavalla kukkahörhöpaita-oranssihousu -combolla. Ja pikkuisen kai sain vielä pidettyä rennosta lomamoodista kiinni.
Kesäisin juhlapukeutuminenkin on jotenkin iisimpää. Pikkujoulukauteen hankittu musta pitsipeplumtoppi toimii mielestäni aivan mainiosti myös heinäkuussa, kun laittaa kaveriksi valkoiset shortsit ja paljaat kintut.
Valkoiset shortsit on kyllä muuten ehkä älyvapain vaatehankinta pitkään aikaan. Tähän asti ne on lentänyt pyykkiin jokaisen käyttökerran jälkeen – ja harvoin ne pysyy siistin näköisenä edes yhtä päivää. En nyt sitten tiedä, miten järkevää on pukea nuo päälle grillijuhliin, mutta luotan siihen, että kesäyön hämärässä pienet roiskeet eivät erotu. Haha!
Valokuvaajana toiminut Peetu antoi lievää kritiikkiä; kuulemma poseeraan aina tismalleen samalla tavalla tylsästi. “Kokeile äiti näyttää vaähän joltain muulta välillä!” kävi käsky – ja tässä on tulos. Jalat on ainakin bloggarityyliin vinksallaan, jos ei muuta. Haha!
