Tiedän monia, joiden mielestä helmikuu on vuoden karsein kuukausi. Kylmä ja pahimmillaan myrskyinen ajanjakso, joka ei vielä anna paljoakaan lupauksia keväästä.
En tiedä johtuuko siitä, että synttärini osuvat helmikuulle, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että tämä on yksi parhaimmista hetkistä koko vuodessa. Valoisan ajan lisääntyminen muuttuu tosi konkreettiseksi. Enää ei ole pilkkopimeää aamulla, kun lähtee töihin ja loppukuusta alkaa päivien pidentyminen tuntua jo illallakin, kun on toimistorotan aika hipsiä takaisin kotikoloon.
Parhaimmillaan on kirpeän aurinkoista – tsägällä myös lumista – ja niin hurjan kaunista. Valoisimpina hetkinä voi jo aistia selkeästi kevään tulon ja silloin sitä todella arvostaa sitä rikkautta, minkä vuodenajan vaihteluiden kokeminen antaa.

Harvemmin tulee esiteltyä täällä viikonloppuisia asujani, jos ei ole mitään erityistä ohjelmassa. Tässä kuitenkin viime lauantainen asuni, jossa kävin elokuvissa katsomassa The Post -leffan.
Lyhyesti sanottuna tykkäsin elokuvasta ihan ookoo, mutta huolimatta huikeista pääosan esittäjistä (Meryl Streep ja Tom Hanks) sekä ohjaajasta (Steven Spielberg) olin aavistuksen pettynyt. Siis tarina oli ihan mukaansatempaava ja message – vapaan, kriittisesti ajattelevan, faktatietoihin perustuvan ja riippumattoman lehdistön tärkeys, sananvapaus, vallankäytön korruptio etc – hyvin tärkeä & erityisen ajankohtainen. Mutta jotenkin se ei vain sitten kuitenkaan koskettanut pintaa syvemmältä, vaikka Meryl Streep olikin monisärmäinen, uskottava ja upea niinkuin aina.


Ja tosiaan – vaikka kyseessä ei nyt ollutkaan varsinainen työasu, olisin kyllä voinut mennä toimistolle tismalleen samoissa vetimissä!
Pantertant-paitani, johon olen ihan superihastunut, on peräisin Heidi Klumin Lidlin kanssa tekemästä yhteistyömallistosta. Ihan sattumalta osuin työpaikan lähellä olevaan Lidliin lounastunnilla työkaverini kanssa juuri samana päivänä, kun mallisto oli lanseerattu. Niinhän tuo päättyi siihen, että molemmat lähdettiin pois kassit täynnä kaikenlaisia löytöjä! Haha!

• kauluspaita, Cheap Monday
• neule, Heidi Klum / Lidl
• farkut, Primark
• kengät, Acne

Kaltaiseni pragmaattinen pukeutuja ei yleensä omista useita kunnollisia villakangastakkeja. Päinvastoin – yleensä käytössä on vain yksi huolella valittu hankinta ja uuden ostaminen tulee harkintaan vasta, kun se nykyinen alkaa osoittaa vakavia koossapysymisongelmia.
Blogiarkistojeni perusteella edellinen villakangastakkini muutti garderobiini talvisesongilla 2010/2011. (Ja nyt puhun siis sellaisista lämpimistä, talvikäyttöön tarkoitetuista takeista, ruotsiksi ”kappa” – enkä kevyemmistä välikausitakeista).
Hyvälaatuinen tummansininen Boomerang-löytö palveli monta monituista talvea kertakaikkiaan moitteettomasti. Vielä vuosi sittenkin sain kehuja takin kauniista leikkauksesta. Mutta onhan seitsemän sesonkia aika kunnioitettava elinikä vaatteelle, joka on käytössä kylmänä vuodenaikana käytännöllisesti katsoen päivittäin.
Kun viime syksynä kaivoin takkiveteraanin kesäsäilöstä esiin, huomasin, että laukunkanto-olkapäältä kangas oli hiutunut lähestulkoon puhki. Samoin hihansuut, taskujen reunat ja kyynärpäät. Tajusin, että nyt on aika löytää uusi taistelupari talvikauden kaupunkikäyttöön.

Olin jo ehtinyt aloittaa suoraansanottuna toivottomalta tuntuvan etsiskelyprosessin. Kriteerini eivät mielestäni olleet mahdottomia. Halusin ajattoman oloista, mutta jollain kutkuttavalla tavalla hiukan edgyä leikkausta, reilusti polven alle ulottuvaa pituutta, hiukan maskuliinista yleisilmettä (eli ei missään tapauksessa nyt niin trendikästä vyötä vyötäröllä) ja laatua ilman taivaisiin kohoavaa hintalappua.
Varmaan jo arvaattekin, mihin tämä on menossa? Kyllä, etsintäni oli täysin tuloksetonta – ja tuntui suoraan sanottuna aivan toivottomalta.

Ratkaisu takkipulmaan lennähti luokseni H&M:n Erdem -yhteistyömalliston muodossa.
Kaikki, aivan kaikki toiveeni toteutuu tässä täydellisessä villakangastakissa (69% villaa, 29% polyamidia ja 2% muita kuituja.): tummansininen pohja hauskasti turkoosilla pörrölangalla ruudutettuna, klassisen moderni kaksirivinen leikkaus levein kauluskääntein, ihanat viimeistellyt yksityiskohdat huolitelluista napinlävistä ketjusta tehtyyn ripustuslenkkiin. Täydellinen pituus ja mittasuhteet just eikä melkein.

Sinänsäkin hyödyllistä tämä asukuvien ottaminen blogiin, että enpä olisi muuten tajunnut, että olen unohtanut aukaista helmahalkion tukipistot!

Katsokaa nyt noita kankaisia nappeja ja ihania napinläpiä!! Ex-ompelija ei voi olla menemättä kiharalle tuollaista nähdessään. 🙂

Takki ei sitten muuten ole mitenkään pölyinen, nukkainen tai nuhruinen. Tuo hienon hieno jauhe, joka näkyy erityisen hyvin tässä kuvassa, on itseasiassa sadevettä. Hiuksistanikin ehkä näkyy, että koko kuvauksen ajan satoi kevyttä (mutta tiuhaa!) tihkua.
Muuten tässä näkyvä asuni on aika lähellä univormua, joka on päälläni lähes päivittäin. Musta neule (tässä ribbi-poolo), farkut (voisivat olla myös mustat) ja yhdet eniten käytetyistä kengistäni tällä hetkellä: Elloksen lämminvuoriset klassiset nupukkinilkkurit. Kestävät muuten hyvin pienen tihkusateen ja loskakelit, kun on hyvä paksu pohja ja kunnollinen suojasuihke. (Kengät saatu Ellokselta, kaupallinen linkki).

• neulepoolo, Primark
• farkut, Lindex
• nilkkurit, Ellos
• takki, Erdem x H&M

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Muutamana viime vuonna olen ollut niin kypsä, väsynyt ja kyllästynyt kuluvaan vuoteen, että en ole malttanut odottaa vuodenvaihteen tarjoamaa symbolista puhtaan uuden alun mahdollisuutta. Hiukan autopilotilla olin suhtautumassa myös 2017-vuoteen samalla meiningillä. Sitten, tarkemmin asiaa mietittyäni, tajusin, että vaikka tummilta sävyiltä en todellakaan saanut välttyä, vuoteen mahtuu paljon ihanaa ja kivaa.
2017 on ollut hyvä monella tavalla. Olen tavannut ystäviäni enemmän kuin monena vuonna, käynyt leffassa tosi monta kertaa (La la Land taisi kuitenkin olla paras kaikista), matkustanut vaihteeksi muuallekin kuin Tampereelle, käynyt Ruisrockissa (eipä tarvi taas seuraavaan 15 vuoteen mennä), aloittanut golfin harrastuksen (green card ei tosin ole vieläkään hallussa…), saanut huiman ylennyksen töissä ja hankkinut salijäsenyyden vuosien tauon jälkeen.

Mitään kovin radikaalia yhteiskunnallista hyvää en ole saanut aikaiseksi, mutta osallistuin sentään naisten päivän mielenilmauksiin perusteellisessa pussy grabs back -hengessä (neuloin pussy hat -myssyt myös Karkille ja Peetulle), ryhdyin kummitädiksi Dominikaanisessa tasavallassa asuvalle tytölle ja liityin Ruotsin vihreisiin, Miljöpartietiin (tosin puoluetoimintaan osallistuminen ei taida sittenkään olla minun juttuni, hyvää voi mitä ilmeisimmin tehdä helpommin ilman politiikkaa).
Haluaisin sanoa, että olen myös kehittynyt ihmisenä, mutta valitettavasti olen edelleen yhtä lyhytjännitteinen tunteilla ajattelija kuin aina ennenkin. Hiukan sentään osaan nykyään paremmin priorisoida asioita, jotka ovat itselleni hyväksi ja antaa armoa liian tiukoista vaatimuksista. Se on johtanut mm. aikaisempaa rauhallisempaan postaustahtiin täällä blogissa, mutta onneksi te kaikki ihanat lukijani tunnutte pysyvän mukana siitä huolimatta, vaikka höpinät eivät päivitykään konekivääritahdilla.


Blogielämä on ollut muutenkin vähän erilaista kuin ennen. Poikkeuksellisesti en osallistunut yksiinkään blogikekkereihin koko vuoden aikana, vaikka tähän asti on ollut vähintään kahdet gaalat kalenterissa.
Olen ollut tosi kiitollinen kaikista ihanista yhteistyökampanjoista, joihin olen saanut osallistua – toivottavasti myös sinne ruudun toiselle puolelle on välittynyt hyvä fiilis, joka on mahdollista vain silloin, kun on päässyt mukaan kampanjoihin, joihin todella haluaa.

Instagramin “bestnine” – eli vuoden 2017 tykätyimmät kuvat kertovat selkeän tarinan: tärkeintä on kotikulmat, kissat (Karkin supersuloinen Diaz-pentu on päässyt top ysiin peräti kahdella eri kuvalla!) ja viesti siitä, miten rakkaus voittaa väkivallan.
Niin – ja olihan itselleni aikamoinen muutos luopua pitkistä kutreistani vuosien kärvistelyn jälkeen.

Postauksen kuvituksena välipäivien toimistoasu viimeviikolta. Ihanat mokkanahkaiset nilkkurit tuntuu niin aikuismaisilta, kun yleensä kuljen pääasiassa tennareissa. (Näyttävät olevan hyvässä alessa juuri nyt!).
Punaisen neuleen alla oleva tunika on nyt Elloksella hyvässä alessa. Melkein tekisi mieli hankkia sama myös tummansinisenä. Liuhupunttiset culottesit ovat olleet yksi tämän syksyn suosikkivaatteeni. Niitäkin näyttää olevan vielä jonkin verran varastossa.

Superihana, käsintehty kettu-kuvioinen kauluskoru on joululahja Peetulta. <3

• tunika, Ellos
• neule, Ellos
• housut, Ellos
• kengät, Ellos

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Tänään taitaa olla tämän kauden viimeinen virallinen pikkujoulupäivä. Ihan hyvä niin – tässä on nyt ihanasti vielä kokonainen viikko aikaa valmistautua siihen oikeaan isoon jouluun.
Siitä huolimatta, että pikkujoulusesonki alkaa hiljalleen hiipua, loppuvuodelle on yleensä vielä tiedossa monenlaista menoa ja juhlaa. Yhä useammat laittautuvat nykyään jouluaaton iltaa varten, vaikka muuten pyhät menisivätkin pyjamassa ja Ugly Christmas Sweater -paidoissa. Tapanin tanssit vievät viimeistään tahmeammankin joulun viettäjän ulos tuulettumaan – ja kaiken kruununa vuoden kimaltavin juhla: uusi vuosi!
Tässä muutama huippu vinkki, joiden avulla on helppo laittautua upeaksi loppuvuoden juhliin ilman, että muutenkin tähän vuodenaikaan koetuksella oleva budjetti kärsisi ihan liikaa.

Juhlafiilis muodostuu monesta osatekijästä. Itselleni on tosi tärkeää, että valmistautuminen ei ole liian vaivalloista ja mutkikasta. Kuvittelen esimerkiksi aina, että tälläydyn juhliin virittelemällä irtoripset silmiini. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan vielä tapahtunut siitä yksinkertaisesta syystä, että vaikka mielelläni kokeilenkin kaikkea uutta, juuri h-hetkellä on ihanaa, kun käytössä on jo valmiiksi hyväksi tietämänsä tuotteet – eikä tarvitse alkaa opetella täysin uusia taitoja! 😀
Lempeän luumun värisellä luomiväripaletilla saa helposti tehtyä kauniit, aikuisellekin sopivat sumusilmät. Luumu on siitä hyvä luomivärin sävy, että se sopii yhteen aivan kaiken väristen silmien kanssa. Sillä on myös huomattavasti helpompi tehdä iltalookiin sopivat sumusilmät ilman, että näyttäisi siltä, että edellinen ilta on mennyt nakkikioskilla nyrkkitappelussa.

Kuvan meikkiin käyttämäni Elloksen paletti on tarkoitukseen aivan erinomainen! Sävyskaala on juuri riittävä ja pigmenttiä tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tiedän, että monet kehuvat, että sitä parempi, mitä enemmän luomiväri sisältää pigmenttiä. Itse olen sitä mieltä, että vähempikin riittää.
Runsaspigmenttisiä luomivärejä saa olla häivyttelemässä puoli ikää, kun taas esimerkiksi tuo Elloksen luomiväri on helppo levittää pehmeästi ja tumminkaan sävy ei istu kuin tauti, jos sitä sattuu sutaisemaan väärää paikkaan.

Perusohje Mintun juhlameikkiin:

1. Levitä toiseksi vaaleinta sävyä koko luomelle, luomivakoon ja luomivaon yli melkein kulmakarvoihin saakka. Häivyttele skarpit reunat.
2. Tee toiseksi tummimmalla kaarimainen varjostus luomivakoon. Laita vähän ekstraa silmän ulkonurkkaan.
3. Ota kapeakärkinen suti ja tee sillä rajaus yläripsien tyveen. On makuasia haluaako alarajauksen tehdä koko matkalle alaripsien tyveen vai vain ulkonurkkaan. Itse teen rajauksen niin, että aloitan silmän keskeltä kevyesti ja siitä vedän sitten kohti ulkonurkkaa. Kivan kissamaisen ilmeen saa, kun jatkaa alarajausta silmäkulmasta pikkuisen pidemmälle, samalla yläviistoon nostaen.
4. Luomiväri viimeistellään vaaleimmalla sävyllä. Iltameikkiin laitan yleensä vain pienen sipaisun yläluomen keskikohtaan valoa ja kolmiuloitteisuutta tuomaan ja samoin kulmakarvojen alapuolelle puolesta välistä ulkonurkkaa kohti.

Jos luumu ei värinä kiehdo, samaa hyvää luomiväripalettia löytyy myös ihan perinteisen harmaan skaalan sävyissä ja nude-sävyjä on sekä kylmää, lämmintä että pienellä shimmerillä. Kaikki nuo on näköjään nyt myös alessa!
Periaatteessa silmämeikin voisi nyt vain täydentää ripsivärillä, mutta juhlissa on ihana kokeilla jotain näyttävää. Musta tussirajaus sopii aivan erinomaisesti tuomaan sähäkkyyttä vähän pienempiinkin juhliin.

Ainakin ziljoonaa erilaista rajaustussia kokeilleena (ja aina kakkumaiseen rajausväriin palanneena) voin sanoa, että tuo Elloksen rajaustussi on aivan erinomainen. Jäntevän aplikaattorin avulla on tosi helppo tehdä siistiä jälkeä. Väri pysyy siellä missä sen pitääkin, mutta lähtee erittäin helposti pesemällä pois. Hinta-laatu -suhde on tuolla siis vähintäänkin erinomainen!


Ihanasti kimmeltelevät kynnet kruunaavat juhlijan kädet! En ollut aikaisemmin tajunnutkaan, että Ellokselta saa myös Ciatén kynsilakkoja. Olen ollut jo pitkään ihan totaalinen Ciaté-fani, mutta välillä niitä tuntuu olevan hiukan hankala löytää.
Tuo kynsissäni oleva ihana hopeakimallelakka on tullut Ciatén “minimani month” -joulukalenterista, jonka ostin itselleni joulunodotusta helpottamaan (ja koska ne lakat!!). Itseasiassa olen omistanut tismalleen tuon saman utuisen hopeisen kimallelakan jo aikaisemminkin, mutta se on yksi harvoja, joka on tullut käytettyä loppuun asti. Olikin ihan supermahtavaa saada vanha lemppari kalenterista!
Se on suosikkini, koska sillä saa aivan ihanat, sofistikoituneet kimallekynnet. Koostumus on poikkeusellinen, sillä lakassa vähän isompien hopeahiutaleiden lisäksi myös erittäin hienojakoista hilettä, jonka ansiosta lopputulos on kuin keiju olisi käynyt puhaltamassa taikapölyä kynsille!
Sävyn nimi on “Locket” ja sitä näyttäisi olevan vielä ainakin muutama pullo Elloksen valikoimissa.
Ja sitten vielä vinkki, joka on niin mieletön löytö, että olen aivan totaalisesti hykerrellyt, kun löysin sen Elloksen valikoimista. Ruotsin kuningasperheen prinsessojen lempisuunnittelijan, Ida Sjöstedtin, suunnittelema paljettikoristeinen juhlapuku – ja todella edulliseen hintaan!!

Mekossa on kaksi toisistaan täysin erillään olevaa osaa. Päällimmäinen kangas on ohutta ja pehmeää, mutta silti onneksi hyvin kestävän oloista pitsiverkkoa, johon on kirjailtu mustin, himmeän hopeisin ja tummanharmain paljetein kukkaköynnösryppäitä. Kyseinen kuosi on erittäin tyypillinen Ida Sjöstedtille.
Alusmekko on ohutta mutta laadukkaan tuntuista jerseytä. Se on ommeltu muotoon ja kunnollisissa olkaimissa on hyvä säätömahdollisuus. Eli myös alusmekko antaa laadukkaan ja hyvän vaikutelman.


Tykkään hurjasti siitä, että vaikka mekon päällimmäinen osa on hyvin väljä, se ei näytä läpinäkyvyytensä ansiosta lainkaan telttamaiselta. Päinvastoin vartalon linjat pilkottelevat sensuellisti paljettikuosin alta. Toisaalta samalla mekko antaa elegantin puetun vaikutelman, joka sopii kaikille meille, jotka emme ole innostuneita vilauttelemaan jokaista yksityiskohtaa kaikelle kansalle.
Olen edustanut mekossani jo Tukholman suomalaisen koulun Suomi 100 juhlissa ja työpaikan joulujuhlissa (aka pikkujouluissa). Todennäköisesti mekolle tulee vielä kolmaskin tilaisuus; uuden vuoden juhliin kun on tulossa ihan eri porukkaa kuin mitä kummassakaan aiemmassa tilaisuudessa, joten ajattelin olla säästelemättä uutta lempparimekkoani ja pukeutua siihen.
Toisaalta tuo mekkoihanuus on malliltaan niin kauniin klassinen, että ei haittaisi yhtään, vaikka se hetken lepäilisikin kaapissa. Voin hyvin kuvitella, miten käytän samaa asua vielä, kun vuosi 2027 vaihtuu vuodeksi 2028! Pelkästään jo tuosta fiiliksestä voi tunnistaa hyvän designin. En vaan voi todellakaan käsittää, miten Ellos voi myydä mekkoa niin edullisesti (42,- euroa ja kokojakin näyttäisi olevan hyvin jäljellä, isojakin!)!

Mekko on mielestäni niin älyttömän hyvä löytö, että ostaisin sen uudelleen, jos en sitä jo omistaisi!

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet (paitsi kynsilakka) saatu Ellokselta

Toinen arkipäivä tämänvuotista talviaikaa takana. Miltäs nyt tuntuu?
No, omasta ja joukkueen puolesta voin todeta, että migreenissä vietetty viikonloppu tuntui aivan yhtä pitkältä eli lyhyeltä kuin normaali kesäaikaviikonloppukin. Sellaista se joskus on – nykyään onneksi iskee kunnon migreeni enää aniharvoin.
Oikeasti jetlag on varmasti paljon muutakin kuin pelkästään sitä, että kellonaika muuttuu yhtäkkiä. Silti tuntuu, että kesä- ja talviaikojen kanssa vehtaaminen aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Positiiviselle puolelle kuuluu tietty se, että aamulla on valoisampaa ja siten kai ainakin teoriassa herääminen hiukan helpompaa.
Miinuspuolelle, että tekee mieli mennä nukkumaan ihan suhteettoman aikaisin. Seiskalta sitä jo katselee haikailen kelloa, että voi, miten ihana päästä kohta peiton alle…

Sekä eilen että tänään on ollut aivan superihanaa, kun herätyskellon soidessa on jo voinut aavistaa syksyisen kirpeän, kauniin aurinkoisen päivän sarastuksen. Tänään tosin olin kiskaista kaffet väärään kurkkuun, kun siinä aamutoimia tehdessäni vilkaisin ulos ja ilma oli sakeana lumipyryä! Siis aivan hetkeä aikaisemmin, olin nähnyt auringon nousevan.
Sen verran oltiin kissojen kanssa shokkaantuneita luonnonilmiöstä, että vaikka arkiaamuisin ei juurikaan ole ylimääräistä aikaa jäädä ikkunan eteen fiilistelemään, oli nyt aivan pakko pysähtyä hetkeksi. Tai kissat eivät pysähtyneet. Karvakuonojen talvi-shokki purkautui villinä riehaantumisena ja ikkunalasin läpi lumihiutaleiden pyydystelynä.
Itse tuijotin ulos epäuskoisena, mutta jotenkin oudosti myös hiukan iloisena. Isot lumihiutaleet toivat niin vahvat joulufiilikset, että hyvä etten siitä paikasta lähtenyt ripustamaan tunnelmavaloja parvekkeelle!

Lumipyry kesti ehkä 10 sekuntia – ja kun puoli tuntia myöhemmin juoksin raitiovaunua kiinni, ei maa ollut edes märkä. Hetken mietin, että olinko kuvitellut koko jutun. Onneksi kuulin kanssamatkustajien päivittelevän lyhyttä, mutta vaikuttavaa lumisadetta, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Ihan niin pimahtanut en sentään ole!
Talvinen hetki johti siihen, että pukeuduin tänään toimistolle muhkeaan villapaitaan, lempparishaaliini ja lempeisiin mukavuusvaatteisiin.
Viime perjantaina asuni oli astetta fiksumpi. Meillä oli innovaatiotiimin seminaaripäivä ja päätin sen kunniaksi kiskoa ylle kauluksettoman, yhdellä isolla nepparilla vyötäröltä kiinnitettävän jakun. (jakku saatu, kaupallinen linkki – testi). Seminaaripäivinä kaipaa yleensä vaatetta, jossa on taskut ja joka antaa skarppiudellaan pientä taustatukea. Siihen tehtävään tuo Elloksen edestä vähän pidempi ja takaa kivasti poimutettu Rosie-jakku sopii erinomaisesti.

Muuten mentiinkin sitten täysin mukavuuslinjalla jerseyhameen, kiiltonahkaloafereiden ja sifonkipaidan kanssa.

• paita, H&M
• hame, H&M
• jakku, Ellos (saatu)
• kengät, Vagabond
• laukku, Mulberry