Voihan talviaika


Toinen arkipäivä tämänvuotista talviaikaa takana. Miltäs nyt tuntuu?
No, omasta ja joukkueen puolesta voin todeta, että migreenissä vietetty viikonloppu tuntui aivan yhtä pitkältä eli lyhyeltä kuin normaali kesäaikaviikonloppukin. Sellaista se joskus on – nykyään onneksi iskee kunnon migreeni enää aniharvoin.
Oikeasti jetlag on varmasti paljon muutakin kuin pelkästään sitä, että kellonaika muuttuu yhtäkkiä. Silti tuntuu, että kesä- ja talviaikojen kanssa vehtaaminen aiheuttaa kaikenlaisia oireita. Positiiviselle puolelle kuuluu tietty se, että aamulla on valoisampaa ja siten kai ainakin teoriassa herääminen hiukan helpompaa.
Miinuspuolelle, että tekee mieli mennä nukkumaan ihan suhteettoman aikaisin. Seiskalta sitä jo katselee haikailen kelloa, että voi, miten ihana päästä kohta peiton alle…

Sekä eilen että tänään on ollut aivan superihanaa, kun herätyskellon soidessa on jo voinut aavistaa syksyisen kirpeän, kauniin aurinkoisen päivän sarastuksen. Tänään tosin olin kiskaista kaffet väärään kurkkuun, kun siinä aamutoimia tehdessäni vilkaisin ulos ja ilma oli sakeana lumipyryä! Siis aivan hetkeä aikaisemmin, olin nähnyt auringon nousevan.
Sen verran oltiin kissojen kanssa shokkaantuneita luonnonilmiöstä, että vaikka arkiaamuisin ei juurikaan ole ylimääräistä aikaa jäädä ikkunan eteen fiilistelemään, oli nyt aivan pakko pysähtyä hetkeksi. Tai kissat eivät pysähtyneet. Karvakuonojen talvi-shokki purkautui villinä riehaantumisena ja ikkunalasin läpi lumihiutaleiden pyydystelynä.
Itse tuijotin ulos epäuskoisena, mutta jotenkin oudosti myös hiukan iloisena. Isot lumihiutaleet toivat niin vahvat joulufiilikset, että hyvä etten siitä paikasta lähtenyt ripustamaan tunnelmavaloja parvekkeelle!

Lumipyry kesti ehkä 10 sekuntia – ja kun puoli tuntia myöhemmin juoksin raitiovaunua kiinni, ei maa ollut edes märkä. Hetken mietin, että olinko kuvitellut koko jutun. Onneksi kuulin kanssamatkustajien päivittelevän lyhyttä, mutta vaikuttavaa lumisadetta, joten saatoin huokaista helpotuksesta. Ihan niin pimahtanut en sentään ole!
Talvinen hetki johti siihen, että pukeuduin tänään toimistolle muhkeaan villapaitaan, lempparishaaliini ja lempeisiin mukavuusvaatteisiin.
Viime perjantaina asuni oli astetta fiksumpi. Meillä oli innovaatiotiimin seminaaripäivä ja päätin sen kunniaksi kiskoa ylle kauluksettoman, yhdellä isolla nepparilla vyötäröltä kiinnitettävän jakun. (jakku saatu, kaupallinen linkki – testi). Seminaaripäivinä kaipaa yleensä vaatetta, jossa on taskut ja joka antaa skarppiudellaan pientä taustatukea. Siihen tehtävään tuo Elloksen edestä vähän pidempi ja takaa kivasti poimutettu Rosie-jakku sopii erinomaisesti.

Muuten mentiinkin sitten täysin mukavuuslinjalla jerseyhameen, kiiltonahkaloafereiden ja sifonkipaidan kanssa.

  • paita, H&M
  • hame, H&M
  • jakku, Ellos (saatu)
  • kengät, Vagabond
  • laukku, Mulberry

Submit a Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *