Viime perjantain väitöskaronkassa tuli leikittyä prinsessaa ihan koko rahan edestä… Hiukset kikkuralla, dimangit korvissa, punaa huulissa ja muutenkin hyvä meininki.

Itse väitöstilaisuus sujui mallikkaasti ja hyvässä hengessä. Ylpeänä olen saanut bongata ystävättäreni väitöskirjoineen niin YLEn uutisista kuin Tamperelaisestakin.

Iltajuhla pidettiin Hatanpään kartanossa, joka sopi tunnelmaltaan tilaisuuteen erinomaisesti. Vaikka kyllähän tietenkin hyvä ruoka, iloinen seura, lämminhenkinen ohjelma, tanssiin houkutellut hilpeä teinibändi ja säteilevä juhlien keskipiste, olivat ne, jotka takasivat ikimuistoisen juhlan.

Eipä niitä hopeisia – tai muuten diskreettejä – asusteita osunut kohdalle missään. Kas, enpä ehtinyt edes kauppaan. Vauhdissa päätin, että violetit sandaalit ja pikkulaukku ajavat saman asian. Yhdistelmä oli kieltämättä aika ärtsy, mutta tykkäsin kyllä itse kovasti! Valitettavasti kuvasta ei oikein erotu, että varpaankynnet ovat tismalleen puvun väriset. Ha ha!

Vielä kampaajalla napsaistu lähikuva hiuksista:

Periaatteessa aika klassista kiharahässäkkää on modernisoitu kreppaamalla osa haituvien päistä sähköiskun saaneen näköisiksi. Kampauksen teki Jari Lakka Hämeenkadun Glo Hairista.

Ihanihan ensimmäisenä haluan ilmoittaa, että spämmikammotuksen pitäisi olla nyt aisoissa, mikä on hienoa. Samalla katosi muutamia ihan oikeita ja ihaniakin kommentteja. I’m so very sorry – elikkä ottaa kyllä muakin päähän, mutta kai se nyt sitten parempi on kummiskin olla ilman spämmiä…

Sitten päivän aiheeseen.

Kuvasin eilisen sunnuntain päivänvalossa kaikki Costa Rican reissun ostokset ja hämmästyin itsekin. Olen yleensä äärimmäisen pidättyväinen lomareissushoppailija kahdestakin eri syystä: a) tiedostan, että lomalla sitä elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kuvittelee kaikenmaailman rantsuhuituloitten ja buddha-paitojen olevan osa relevanttia pukeutumista vielä kotonakin, vaikka niin ei todellakaan ole, b) olen äärimmäisen huono heräteostojen tekijä ja lomareissulla sitä harvemmin tulee palattua samoille apajille niiden kuuluisien yksien yöunien jälkeen. Siihen nähden Costa Ricasta tarttui mukaan hämmästyttävä määrä kampetta.

Rantahuitulaosastoa tuli tietty kartutettua – etenkin, kun muutamaa tuntia ennen koneen lähtöä ajoitettu pakkauksen aloitus ei houkuttanut kaivelemaan edellisten reissujen saronkeja mistään kellarin syövereistä. Ja ei kovinkaan yllättäen perillä tuli kiskottua matkapakkauksiin päätyneet farkut jalkaan tasan nolla kertaa…

Kivan hippirenttumainen rantakassi oli oikeastaan tämän ostoksen “hankinta”. Vasta hotellilla huomasin, että kassin sisällä oli samankuosinen, mutta ohuemmasta kankaasta valmistettu saronki. Toivottavasti tuo kuului hintaan… ja jos ei, laskun voi lähettää Mintulle. Tykästyin kovasti sekä laukun pussukkamaiseen malliin että sarongin 100 % puuvillaa (harvinaista!) olevaan materiaaliin. (Lisäksi kuvassa Karkilta konfiskeerattu Forever21-toppi).

Toinen huitula on 100 % modaalia, epäsymetrinen olkapäät paljastava leikkaus. Santa Teresassa tosi hot. Saapa sitten nähdä onko Tukholman kesäyöt ikinämilloinkaan yhtä rantahippirelax… Kotiseutuplussaa kuitenkin harmaasta väristä??

Virallinen kiertuepaita tuli hankittua aivan hillittömän ihastuttavasta, taide-ateljee-/kahvila-/putiikki-/etc -kombinaatiosta. Kolme toinen toistaan ihastuttavampaa nuorta neitoa teki herkullisen ihanansekavia taidehässäköitä, paistoi suussasulavia fajitaksia ja painoi persoonallisia surffiteeppareita pienessä tönössä savisen Santa Teresa -boulevardin varrella. Samasta puljusta on peräisin Karkin ja Peetun tuliaisteepparit, jotka mahdollisesti päätyvät esittelyyn vielä jonain päivänä.

Pikkumustahuitula, jota ihan oikeasti ja vakavasti ajattelin voivani käyttää myös Tukholmassa…  Tykkään kovasti mekon halterneck/painijanselkä -leikkauksesta ja musta on nyt kuitenkin aina musta!

Pari paria hillittömän kokoisia uistimia (joo, korviksia) tarttui mukaan yhdestä lukuisista turisti-ish-putiikeista. Oikeastaan tämä poikkesi valtavirrasta siinä, että suuri osa kamppeista oli paikallisten tai ainakin costaricalaisten käsityöläisen/yrittäjien omia tuotoksia. Kuten esmes nuo ylemmät, tummanruskeasta langasta virkatut ja simpukankuoren kappalein koristellut korvikset.

Jos lomapaikkamme Santa Teresa olikin enemmän hippi, tosi paljon rantsu ja lähes pelkästään surf, löytyi Costa Rican pääkaupungista San Josésta ihan toisen tyylistä shoppailua.

Ihana graafisennaisellinen mustavalkoinen mekko löytyi paluumatkalla, kun pysähdyttiin yhdeksi yöksi San Joséen. Mekko on ehkä täydellisin ja eniten “Mintun tyylinen” Chanel-rip off sitten 90-luvun alun. Tuskin maltan odottaa tarpeeksi lämpimiä kelejä, että voin esittää viileää uudessa mekossani! Ainoa miinuspuoli on se, että mielikuvituksessani asusteena olalla roikkuu aito musta (joskus myös beige) Chanel 2.55… Ha ha!

San José oli tosiaan muutenkin shoppailupaikkana ihan toista maata kuin ihana hippi-backpacker-surfparatiisi Santa Teresa. Silti suorastaan hämmennyin itsekin, kun hyvän ystäväni karonkkaa varten etsimäni iltapuku ihan oikeasti tuli vastaan Costa Ricassa…

Tässä pikkuriikkinen kurkistus ihanuuteen:

Se on siis kirkkaan (lime)vihreä, kiiltävää satiniimaista materiaalia, täyspitkä ja tosi avonainen…

Ja tosiaan aikaisemmin oli puhetta karonkan etikettisäännöistä. Käsittääkseni voimassa on vähän samankaltaiset värikoodit kuin häissäkin, mutta vain päinvastoin. Eli väittelijä pukeutuu mustaan ja vieraat yrittävät sitä vältellä… Sikäli ehkä tuo shokkivihreä on ihan bueno valinta? Vaikka nyt kyllä kävi niin että mekko valitsi Mintun – eikä toisinpäin! 🙂

H&M:n Lanvin -malliston mekko pääsi jo toistamiseen ulkoilemaan. Viime perjantain pikkujouluissa oli teemana “soul”, mutta tuumasin, että en jaksa alkaa leikkiä teemapukujuhlia, vaan hilpaisin matkaan ihan normimeiningillä. Kuvien napsimiseen jäi aikaa huikeat 4 minuuttia (miten aina voi tulla kiire…), joten laatu/taustat/ilmeet/etc on sen mukaiset…

Jep, jep – mekko on mielestäni tosi kiva, mutta miksiköhän ilmeen pitää olla niin tyrmäävän järkyttävä?? Haha!

Vedin päälleni oikein kunnon H&M yhteistyömallisto-outfitin. Palasia Lanvinin lisäksi sekä Jimmy Choo että Sonia Rykiel -mallistoista. Vielä olisin voinut laittaa alle Roberto Cavallin alusvaatteet, mutta hokasin sen vasta, kun piti jo kirjaimellisesti juosta…

• mekko, H&M
• rannekoru, H&M
• sandaalit, H&M
• sukkikset, H&M
• laukku, Boss
• kynsilakka, OPI “Midnight in Moscow”

Päivän soundtrack:

En taida edes kehdata kertoa, miten kauan tweed-takkiprojekti on ollut työn alla… No eniveis, jostain pari vuotta vanhasta Burdasta löydetyillä kaavoilla valmistui vihdoin pikkuisin omin sovelluksin höystetty 50-lukuhenkinen villakangastakki. Tykkään oikein kovasti mallin isoista kauluksista, laatikkomaisesta muodosta ja pitkät nahkahanskat (mulla on uudet – pitääkin muistaa esitellä ne!) paljastavista väljistä hihoista. Ja tietty puisista aidoista 50-luvulta peräisin olevista napeista.

Burdassa oli muistaakseni parikin eri versiota takista ja pitihän mun itsekin vähän säätää kaavoja. Juuri nyt ei ole muistissa lehden numeroa, mutta kaivan sen ilman muuta esiin, jos jotakuta kiinnostaa…

Napit on tosiaan ihan oikeesti oikeesti 50-luvulta. Suuren kokonsa puolesta ei ehkä kaikkein käytännöllisin valinta, mutta eihän näitä päätöksiä sen perusteella tehdä! 🙂

Vuorikankaassa seikkailee söpöjä kettuvauvoja (vaikka taitavat kyllä olla susia, supikoiria tms…) metsänvihreällä pohjalla.

Takki on siis lähes musta – toisin kuin edellisistä kuvista voisi päätellä. Salamalla otetussa kuvassa on lähes luonnolliset värit.

Mikään hyperkylmien talvikelien takki tämä ei tosiaankaan ole, mutta pikkupakkasilla pärjäilee ihan varmasti.

Aina välillä iskee auttamattomasti olo, että nyt-on-ihan-pakko-saada-jotain-uutta-kivaa-päällepantavaa. Jos samaan saumaan iskee tietoisuus tulevista pippaloista, jotka sitten yllättäen muuttuvat kaksiksi kivoiksi kemuiksi ja ihan sattumalta sattuu olemaan myös palkkapäivä, niin tietäähän sen, miten siinä käy…

Acnella uuteen mekkoon varattu budjetti tuplaantuu helposti ja ennenkuin sitä huomaakaan, roikkuu kätösessä vaaleanpunainen pussukka.

Mutta miten sitä voisikaan vastustella, kun eteen osuu jotain näin ihanaa:

Ja jotain, mikä heti ensisovittamisella tuntuu hyvältä ja omalta! Kyllähän sitä tietty pitää kelata kaikki vanhat ja hyviksi koetut perustelut tyyliin “musta ei mene koskaan muodista”, “kotelomekolle with-a-twist on aina käyttöä”, “onhan nyt juuri syksyn juhlakausi alussa” etsetera. Vaikka oikeasti en kyllä tarvinnut paljon vakuutteluja. 🙂

Tykkään ihan hurjasti mekon epäsymmetrisestä, toisen olkapään paljastavasta pääntiestä, bauhaus-henkisestä leikkauskuvioinnista ja ylipitkistä hihoista.

Hihat ovat todella ylitiöpitkät ja varustettu melkein kyynärpäähän ulottuvilla vetoketjuilla sekä peukaloreijillä! Pikkuisen tässä on kieltämättä urheiluvaate-/märkäpukuviboja, joihin olen langennut ennenkin. Mekko pääsee ensikäyttöön tulevana lauantaina ja silloin varmasti saan myös kuvia siitä päälläni.

Lisäksi Minttua lahjottiin ehkä maailman ihanimmilla, pettämättömän vintage-henkisillä Dolce&Gabbanan aurikolaseilla (thx luv!). Jotenkin näen itseni kurvailemassa punaisella skootterilla pitkin Roomaa just nämä sanikat päässäni!

Jotenkin meikkaamaton nassu ja kotiryytynyt olemus ei ihan täysin tee oikeutta kaunokaisille, mutta parempien kuvien puutteessa…