Aina välillä iskee auttamattomasti olo, että nyt-on-ihan-pakko-saada-jotain-uutta-kivaa-päällepantavaa. Jos samaan saumaan iskee tietoisuus tulevista pippaloista, jotka sitten yllättäen muuttuvat kaksiksi kivoiksi kemuiksi ja ihan sattumalta sattuu olemaan myös palkkapäivä, niin tietäähän sen, miten siinä käy…

Acnella uuteen mekkoon varattu budjetti tuplaantuu helposti ja ennenkuin sitä huomaakaan, roikkuu kätösessä vaaleanpunainen pussukka.

Mutta miten sitä voisikaan vastustella, kun eteen osuu jotain näin ihanaa:

Ja jotain, mikä heti ensisovittamisella tuntuu hyvältä ja omalta! Kyllähän sitä tietty pitää kelata kaikki vanhat ja hyviksi koetut perustelut tyyliin “musta ei mene koskaan muodista”, “kotelomekolle with-a-twist on aina käyttöä”, “onhan nyt juuri syksyn juhlakausi alussa” etsetera. Vaikka oikeasti en kyllä tarvinnut paljon vakuutteluja. 🙂

Tykkään ihan hurjasti mekon epäsymmetrisestä, toisen olkapään paljastavasta pääntiestä, bauhaus-henkisestä leikkauskuvioinnista ja ylipitkistä hihoista.

Hihat ovat todella ylitiöpitkät ja varustettu melkein kyynärpäähän ulottuvilla vetoketjuilla sekä peukaloreijillä! Pikkuisen tässä on kieltämättä urheiluvaate-/märkäpukuviboja, joihin olen langennut ennenkin. Mekko pääsee ensikäyttöön tulevana lauantaina ja silloin varmasti saan myös kuvia siitä päälläni.

Lisäksi Minttua lahjottiin ehkä maailman ihanimmilla, pettämättömän vintage-henkisillä Dolce&Gabbanan aurikolaseilla (thx luv!). Jotenkin näen itseni kurvailemassa punaisella skootterilla pitkin Roomaa just nämä sanikat päässäni!

Jotenkin meikkaamaton nassu ja kotiryytynyt olemus ei ihan täysin tee oikeutta kaunokaisille, mutta parempien kuvien puutteessa…