Voiko oikeasti olla parempaa vaatetta kuin mekko? Ei tarvitse kuin kiskaista yksi juttu päällensä ja koko asu on siinä! Muutamilla asusteilla voi toki säätää yleisilmettä, mutta todellisen pukeutumiskriisin kohdatessa pärjää hyvin ilmankin.
Ehkä olenkin ollut täysin hakoteillä, kun olen yrittänyt hikipinkoilla ja löytää jotain vaihtoehtoisia yläosia puolihameen tai housujen kanssa käytettäväksi. Pragmaattisen, mutta esteettisesti miellyttävää arkipukeutumista havittelevan ykkösvaihtoehdon kuuluisi ilman muuta olla mekko. Ei yhdistelyongelmia, ei puhtaan t-paidan etsimispaniikkia, ei stressiä kokonaisvaikutelmasta. Oikeastaan on ihan ihme, että en ole aikaisemmin – tai tämän enempää – jumittanut mekko-vaihtoehdossa.

Tiedän, että menin tuossa vähän aikaa sitten vannomaan, että opettelen käyttämään enemmän värejä. Jotenkin näin mielessäni sellaisen haavekuvan, että voisin kaupassa huudahtaa innostuneena: “tuossahan on juuri ne minun värini!!” (ja näin ehkä perustella jonkun muuten kyseenalaisen hankinnan…) tai että garderobini sisältö jotenkin salaperäisesti alkaisi koordinoitumaan keskenään. Puhumattakaan siitä tunteesta, että jopa joku ystäväni tunnistaisi tietyt värit Mintun signatureksi.
Tinnin lisäksi muutama muukin ystäväni on onnistunut garderobinsa värikoordinoinninssa. Tinnin keltainen, Tuiken pinkki, Uken metsänvihreä ja Kaijan violetti on kunkin pukeutumisen punainen lanka – ei missään tapauksessa ainoa aktiivikäytössä oleva väri, mutta kuitenkin se perusta, jota vasten on helppo miettiä, miten uusi mahdollinen hankinta joko sopii tai ei sovi osaksi jo olemassa olevaa pukeutumispalapeliä.

Minä sitten näköjään jumitan sinnikkäästi turvaväreissäni mustassa ja valkoisessa… En nyt ihan täysin ole luopunut ajatuksesta saada vähän pysyvämminkin jotain värillisiä elementtejä garderobiini, mutta minkä sille voi, jos musta-valkoinen vain toimii?
Niinkuin esimerkiksi tämä Henkan alesta hankittu mekko. Alaosa on paksua, napakkaa jerseytä ja paitaosan alempi kerros jumppapukutrikoota ja päälliosa sifonkimaista ohutta huitulaa. Toimii toimistolla ja säästää monelta kiireaamun pukeutumispäänsäryltä.

 

• mekko, H&M
• kengät, Bronx
• kaulakoru, Marni for H&M

Joskus se on pienestä kiinni. Lomamatka on hyvin suunniteltu ja hartaasti odotettu. Kohdevinkkejä on luettu iltapuhteiksi sivukaupalla, hotellin koordinaatit selvitetty ja eksoottisempaan kohteeseen matkustettaessa ne muutamat kohteliaisuusfraasit on opeteltu interwebsin kielikoulujen avulla.
Kaikki on siis hyvin ja olet valmis matkaan. Vai? Tässä viisi yksinkertaista ja helppoa vinkkiä, jotka eivät ehkä pelasta lomaasi, mutta aivan varmasti auttaa selviämään muutamista hyvin tavallisista mutkista, joita ei ehkä matkavalmisteluja tehdessä tule edes ajatelleeksi.
Vinkki nro 1:
Ota “kuvakaappaus”-kuva kännykällä kaikista keskeisistä matkadokumenteista.

Olen erittäin ihastunut tähän nykyiseen, paperittomaan, maailmaan. Lentolippujen printatut A4-kopiot on menneisyyttä, eikä ainakaan länsimaihin matkustettaessa yleensä juuri vaadita mitään fyysisiä todisteita matkustusasiakirjoista. Joskus kuitenkin käy niin, että matkan aikana tai perillä matkakohteessa ei netti toimikaan kännykässä ihan samalla tavoin kuin kotiliittymällä.
Itse olen jo pitkään ottanut tavakseni, että otan kuvan kännykän screen shot -toiminnolla (kuvakaappaus suomeksi, kuulemma) kaikista mahdollisista lentolippukoodeista, hotellitunnusluvuista, ovikoodeista, etsetera. Helppoa, kun ei tarvitse stressata, saako lippua näytettyä netistä vai ei. Kaikki viiva- ja ruutuhässäkkäkoodit toimivat lentokenttien etc. skannereissa ihan yhtä hyvin kaappauskuvina kuin online-versioinakin.
(Ja siis iPhonen “kuvakaappaus” toimii niin, että painaa yhtäaikaa sekä “koti”-nappulaa, että reunassa sijaitsevaa “virta” -nappulaa. Näytön kuva päätyy ihan normaaliin tapaan puhelimen valokuvakansioon..)
Vinkki nro 2:
Helposti rypistyvien vaatteiden pakkaaminen pieneen käsimatkatavarakokoiseen matkalaukkuun.

Alle viikon reissut hoitaa melko helposti käsimatkatavarakelpoisella matkalaukulla. Poikkeuksena on ehkä talvireissut, joihin yhdistyy jonkinlaista alppiurheilua ja muotiviikkokeissit, jolloin mikään maailman matkalaukkutilavuus ei ole riittävä. Muuten on ihana välttää matkalaukkujen drop-in tiskien jonot ja jännittynyt venttailu lennon jälkeen liukuhihnalla. Terv. nimim. “Matkalaukku aina hukassa”.
En mitenkään erityisesti rakasta pakkaamista ja useimmiten onnistun saamaan matkalaukkuni tosi täyteen yllättävän vähillä asioilla. Ajan kanssa olen oppinut, että litteästi ja sileästi pakkaaminen kannattaa (ennen rullasin kaiken mahdollisen) ja että erityisesti kengät vievät hämmästyttävän paljon tilaa.
Pitkät, helposti rypistyvät vaatteet säilyy paljon suorempana matkan aikana, kun ne pakkaa ensin matkalaukun pohjalle sileästi päällekäin. Seuraavaksi kaikki muu mukaan tuleva sälä ja lopuksi taitetaan puntit ja helmat koko komeuden päälle. Perillä voi sitten nostella pitkät helmat ja puntit henkarille ilman matkalaukussa syntyneitä skarppeja vekkejä.
Vinkki nro 3:
Huolellista höyläystä hiusbalsamin avulla.

Etenkään vain käsimatkatavaroiden kanssa matkustettaessa ei tule kysymykseenkään, että siihen pieneen, litran vetoiseen, läpinäkyvään muovipussukkaan, jonka olisi tarkoitus niellä sisäänsä kaikki lomamatkan aikana tarvittava kosmetiikka, voisi kuvitella änkevänsä myös pullon säärienajelugeeliä. Voin tunnustaa, että kuivaihoisena tykkään muutenkin käyttää hiuksille tarkoitettua hoitoainetta säärikarvoja höylätessäni. Sääret jäävät todella kivan pehmeiksi ja itse toimitus sujuu oikein liukkaasti ja pehmoisesti.
Matkavinkiksi antaisin siis sellaisen neuvon, että ei kannata heittää hukkaan kaikkia niitä naistenlehtien välissä olevia hoitoainetestereitä. Ehkä ne eivät ole juuri sitä merkkiä, mitä haluat hiuksiisi käyttää, mutta säärikarvojen ajeluun ne ovat ihan loistavia!
Vinkki nro 4:
Sumutepullo ja kuinka se tehdään.

Tämä vinkki menee siihen “aina oppii” -osastoon. Kotona käytän tosi paljon sumutepulloa vaatteiden kostutukseen sekä silloin, kun silitän ja kun vain ihan muuten vain haluan kostuttamalla suoristaa jotain tekstiilejä. Lisäksi kostuttelen mielelläni myös hiuksiani pelkällä vedellä varsinkin näin kesällä. Sumutepullon ja puhtaan veden avulla saa luonnonkiharaan kivat surffilaineet paremmin kuin millään aineilla.
Aikaisemmin en ole kuitenkaan pitänyt sumutepulloa mukana reissuissa. Kellä oikeasti on niin paljon tilaa pakkauksissa, että sinne muka mahtuisi kokonainen (tyhjä) sumutepullo? No, en ehkä ole penaalin terävin kynä (ehe, ehe), koska en tosiaankaan ollut tajunnut, että eihän sitä koko pulloa tarvitse pakata mukaan. Pelkkä suihkeosa riittää oikein hyvin. Tämän opin tänä kesänä sekä reissukaveriltani Tinniltä että Tuikelta (en muista kumpi on idean äiti, joten kredsit molemmille!). Mistä tahansa hotellin hammasmukista tai vapaavalintaisesta paikallisesta vesipullosta saa sitten paikanpäällä sen “säiliöosan”.
Me keskiverrot otetaan matkalle mukaan tavallinen suihkepullon suu-osa ja Tinnin kaltaiset hard core -matkustajat pitävät aina mukana kulkevassa meikkipussissa ylimääräistä suihkesuutinta. Vaikka niinhän se on, joskus sitä tarvitsee vesisumua paljon kipeämmin Keuruulla kuin Koh Samuilla.
Vinkki nro 5:
Viimeisenä vielä varsinainen reissuklassikko – eli silittäminen suihkussa!

Hotellissa/majoituspaikassa ripustetaan vaatteet henkarille ja hypätään lämpimään suihkuun. Toimii parhaiten ei-niin-luksus -luokan majoituksissa, joissa kylpyhuonetilojen ilmastointi ei ole mitenkään super-tehokas. Lämmin kosteus ja vesihöyry suoristaa hyvin useimmat luonnonmateriaalit. Tekstiilien kantsii antaa kuivua kunnolla, jos mahdollista, ennen käyttöönottoa.
Mukavia loppukesän reissuja teille kaikille siellä ruudun toisella puolella. Me lähdetään nyt Peetun kanssa uimaan!

Me kaikki – minä itse mukaanlukien – taisimme ajatella, että Nellyn alesta hankittu kreisi kissamekko ei ehkä ikinä koskaan päädy oikeasti käyttöön. Peetu tosin on ilmoittanut, että hän kyllä mielellään pukeutuu kissaprinttiin, mikäli helman pituus voidaan säätää siihen vähän polven yläpuolelle.
Ihana helle täällä vain jatkuu. Tänään tosin puolen päivän aikaan heitti päälle ihan kauhuelokuvatasoisen ukkosen. Olin ihan kaikessa rauhassa lukemassa aamun lehteä ja hörpimässä aamukaffetta (kieltämättä tavallista myöhempään, mutta onnistuin eilen tekemään pienen visiitiin “viihteellä” kutsuttuun elämänalueeseen ja nukuin aamulla poikkeuksellisesti niinkin myöhään kuin vähän yli kymmeneen…), kun yhtäkkiä alkoi pimentyä niin, että tuskin enää näin lukea ilman valoa.
En muista, milloin olisin todistanut yhtä rajua ukkosenilmaa. En varmaan milloinkaan täällä Tukholmassa asuessani ainakaan. Ukkos-mäiskettä ja monsuuni-tyyppistä sadetta kesti vajaan tunnin. Hienoa oli kyllä kuunnella ja katsella showta. Tosin sen verran taajaan alkoi pii-paa-autojen mekastus välittömästi pahimman hässäkän jälkeen, että hiukan pelkäsin, että jotain vakavaa olisi sattunut. No, iltapäivälehtien otsikoihin luottaen voin kai uskoa, että mitään sen katastrofaalisempaa ei kuitenkaan tapahtunut.

Yhä edelleenkään en suostu valittamaan helteestä. Oikeastaan ainoa miinus-puoli on se, että tietyt, vähän hikisemmät kotihommat ei vain nyt yksinkertaisesti onnistu. Pelkkä imurin ajatteleminenkin saa kropan sisälämpötilan nousemaan epäterveellisiin lukemiin.
Eilen tuli tosiaan siis pyörähdettyä ihan oikein yöelämässä (old is not dead – you see…). Oli oikein mukavaa ja kivaa ja tapasin monia hauskoja tyyppejä illan aikana. Jos nyt tähän heittäisin yhden tosi kivan Tukholma-vinkin, se menisi näin: af Chapman -laiva Skepsholmenilla on ehkä monille tuttu majoituspaikkoja etsiskellessä. Tänä kesänä yksi mun all time favorite ravintola, Urban Deli, vastaa af Chapmanin keittiöstä
Eli tarjolla on siis kivaa (=hyvää ja mietittyä) “pikaruokaa” (=hampurilaisia, wrapsejä, katkarapuleipiä), kohtuulliseen hintaan. Konseptin nimi on näköjään “Urban Deli goes af Chapman”, mutta sen tarkempia nettikoordinaatteja tälle yhteistyölle ei näytä löytyvän.

af Chapman – hostellilaiva sijaitsee tosiaan niin herkullisen hyvässä paikassa kunkun linnaa vastapäätä Skeppsholmenilla, että suorastaan kuvittelisi, että paikalla olisi enemmänkin jengiä tilaamassa herkullista “pulled beef wrap” -annosta – ja muitakin terassihengailua ajatellen rakennettuja annoksia. Ihan hyvin riitti aurinkokannella kuitenkin vapaita lepotuoleja aurinkoisena lauantai-iltana. Vaikuttaa siis siltä, että kovin moni ei tätä mansikkapaikkaa ole vielä löytänyt.
Camilla tilasi “skagen toast” -katkarapuleivän, joka oli raikas ja täyttävä, hintaansa nähden iso ja käsin kuoritut tuoreet katkaravut kerrassaan herkullisia. Itse söin “pulled beef” -wrapin, joka sekin oli suorastaan yllättävän mehevä sekä lihan että kasvisten puolesta.
Kantsii siis tosiaankin miettiä af Chapmania lounas- tai illallispaikkana, etenkin, jos on muutenkin tsekkailemassa esmes läheisen Moderna Museetin näyttelyitä.

 

• mekko, Nelly.com
• aurinkolasit, Ray Ban 
• sandaalit, Marni for H&M

Lomamoodi, mitenkähän sen kiteyttäisi? Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on sen verran runsaasti lomapäiviä käytettävissä, että ne ikuisuusprojektiksi meillä muilla luokiteltavat kaapit tulevat ihan oikeasti siivottua. Meillä muilla fiiliksen löytämisen tulee tapahtua aikas sukkelaan, muuten ne arvokkaat vapaat valuvat joko tekemättömien töiden stressaamisen tai, mikä melkein vielä pahempaa, siihen kuuluisaan “ei mihinkään”.
Tiedän kokemuksesta, että kotona vietetty kahden viikon loma voi tuntua todella upealta, rentouttavalta ja energiaa antavalta vapaa-ajalta tai loputtomalta sunnuntailta, jolloin ei oikein saa mitään tehtyä, paitsi pingotettua siitä, että nyt pitäis rentoutua, koska kohta taas alkaa ne työt.
Paras keino maksimoida lomafiilis on mielestäni lähteä heti välittömästi töiden loppumisen jälkeen pois kotoa. Lyhytkin poikkeus normaalista riittää katkaisemaan liiallisen yhteyden arkiminään. Itselläni ei ole mitään “tsekkaan meilit lomallakin” tai “tietty työkännykkäni on aina mukana” -ongelmia. Kun olen lomalla, olen vapaalla – ja toisinpäin. Töiden jättäminen toimistolle ei siis ole mikään ongelma, mutta välillä pitää kyllä tsempata lomafiiliksen ylläpitämisessä silloin, kun ei ole reissussa eikä säätila anna toivottua taustatukea.

Kaikki on jostain syystä niin paljon helpompaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Pukeutuminenkin.
Tässä on yksi Gotlannin reissun ilta-asuistani. Meidän iltaohjelma tarkoitti lähinnä sitä, että käytiin illallisella ja mahdollisesti satunnaisilla drinksuilla, mutta varsinaista yöelämää vietettiin käytännössä hotellihuoneessa jalkapallon MM-kisoja vahdaten. (Tai Tinni vahtasi ja Minttu simahti, mutta teoriassa olin kuitenkin mukana…). Eli ilta-asu ei tällä(kään) kertaa tarkoita mitään bileasua vaan sitä hetkeä, jolloin raaskin luopua Filippa K:n farkkushortseista ja edes yritin näyttää vähän ihmismäisemmältä.

Heti ensimmäisenä iltana tajusin kyllä, että tännehän olisi tosibloggari raahannut puoli garderobiaan päivänasukuvattavaksi. Niin kauniita kadunpätkiä, ihania värisävyjä ja suloisia taustoja ei kyllä heti löydy edes täältä rakkailta kotikulmiltani Tukholmasta.
Mutta viime viikon Gotlannin reissun yksi ilta-asuistani koostui siis aika peruspalasista, jakusta, t-paidasta ja hameesta. Jakun olen ommellut itse (Burdan kaavoilla) ja se on 100 % pellavaa. Matkalaukun virkaa toimitti itselläni Peetun partio-rinkka. Olen ollut ko. rinkan kanssa menestyksellisesti melkein viikon reissulla Roomassa ja Etelä-Italiassa Reggiossa, joten tuumasin, että eiköhän sama kantoväline toimi mainiosti myös about saman pituisella kotimaan matkalla.
Ja toimihan se, ainoa ongelma oli se, että suurin osa kamppeista, ja erityisesti tuo pellavajakku, oli aivan tuhannen rypyssä kuljetuksen jälkeen. Luonnonkuitujen hyvä puoli on onneksi se, että ne oikenevat helposti, kun vaan joku muistaa ripustaa ne henkarille ja pitää hetken esmes kostessa kylppärissä, jossa joku on juuri käynyt suihkussa. Etenkin villa, silkki ja pellava suoristuvat ihan uskomattoman hienosti pienellä, luonnollis-ekologisella kosteuskäsittelyllä.

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• sandaalit, Clarks
• laukku, Filippa K
• aurinkolasit, Hugo Boss

Blogosfääri taitaa juuri nyt olla ihan tikahduksissaan kaikista ihanista vauvauutisista. Itseäni ilahduttaa erityisesti Nelliinan pienen perheen tyttövauvatulokas, joka on varmasti ihan yhtä huippu tyyppi kuin äitinsäkin. Tsemppipeukut on pystyssä myös viimeisiä raskauspäiviään viettävälle Moksulle – kyllä se siitä, mä lupaan!!
Maanantai-illasta lähtien myös meillä on eletty pikkuvauvaelämää. Ihana, hellyttävä, positiivinen hömelö karvakuonokatti, Sailor Moon nimeltään, muutti meille viimeinkin, loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen.

Oltiin jo alunperin sovittu Peetun kanssa, että meidän yhteisestä lomaviikosta, jolloin kummallakaan ei ole erityisiä suunnitelmia, tulee meidän “vauvalomaviikko”. Juuri tälle viikolle luovutusikäinen pentu löytyi onneksi jo reilu kuukausi sitten, joten ehdittiin tavata tuleva perheenjäsen muutaman kerran tässä välillä ennen varsinaista kotiin muuttoa.
Kuusihäntäisen pentukatraan ainoa tyttö oli selkeästi koko lauman varovaisin ja olemukseltaan hillityin. Sitä on kyllä ollut aivan hillittömän vaikea uskoa, kun on seuraillut pienen karvakuonon väsymättömiä toilailuja täällä meillä.

Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten sitä voi tuollaisessa rääpäleessä olla virtaa. Tärrähäntä jaksaa hyppiä, loikkia, kiivetä, hyökkäillä, jahdata ja riehua ihan muuten vaan, tunti toisensa jälkeen.

Sunshine on ollut vain  äärimmäisen viileästi kiinnostunut uudesta pikkusiskostaan. Mitään lämmintä ystävyyttä ei nyt kai heti ensimmäisille päiville odotettukaan, mutta kyllähän se vähän sydäntä särkee, kun toinen vain sähisee ja murisee pikkuiselle. Ollaan kyllä yritetty antaa molemmille herkkuja ja hellyyttä niin, ettei kumpikaan tuntisi oloaan hylätyksi.
Tiedän, että kissat eivät välttämättä ikinä hyväksy heidän reviirille, muka kaveriksi hankittua toista kissaa. Mitään suurempaa tappelusta täällä ei kuitenkaan ole ollut, joten vielä jaksan uskoa, että Sunshine ja Sailor Moon ovat kohta ihan bestiksiä.

No että toinen voi olla kertakaikkiaan aivan järkyttävän suloinen!!