Blogosfääri taitaa juuri nyt olla ihan tikahduksissaan kaikista ihanista vauvauutisista. Itseäni ilahduttaa erityisesti Nelliinan pienen perheen tyttövauvatulokas, joka on varmasti ihan yhtä huippu tyyppi kuin äitinsäkin. Tsemppipeukut on pystyssä myös viimeisiä raskauspäiviään viettävälle Moksulle – kyllä se siitä, mä lupaan!!
Maanantai-illasta lähtien myös meillä on eletty pikkuvauvaelämää. Ihana, hellyttävä, positiivinen hömelö karvakuonokatti, Sailor Moon nimeltään, muutti meille viimeinkin, loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen.

Oltiin jo alunperin sovittu Peetun kanssa, että meidän yhteisestä lomaviikosta, jolloin kummallakaan ei ole erityisiä suunnitelmia, tulee meidän “vauvalomaviikko”. Juuri tälle viikolle luovutusikäinen pentu löytyi onneksi jo reilu kuukausi sitten, joten ehdittiin tavata tuleva perheenjäsen muutaman kerran tässä välillä ennen varsinaista kotiin muuttoa.
Kuusihäntäisen pentukatraan ainoa tyttö oli selkeästi koko lauman varovaisin ja olemukseltaan hillityin. Sitä on kyllä ollut aivan hillittömän vaikea uskoa, kun on seuraillut pienen karvakuonon väsymättömiä toilailuja täällä meillä.

Välillä sitä oikein ihmettelee, että miten sitä voi tuollaisessa rääpäleessä olla virtaa. Tärrähäntä jaksaa hyppiä, loikkia, kiivetä, hyökkäillä, jahdata ja riehua ihan muuten vaan, tunti toisensa jälkeen.

Sunshine on ollut vain  äärimmäisen viileästi kiinnostunut uudesta pikkusiskostaan. Mitään lämmintä ystävyyttä ei nyt kai heti ensimmäisille päiville odotettukaan, mutta kyllähän se vähän sydäntä särkee, kun toinen vain sähisee ja murisee pikkuiselle. Ollaan kyllä yritetty antaa molemmille herkkuja ja hellyyttä niin, ettei kumpikaan tuntisi oloaan hylätyksi.
Tiedän, että kissat eivät välttämättä ikinä hyväksy heidän reviirille, muka kaveriksi hankittua toista kissaa. Mitään suurempaa tappelusta täällä ei kuitenkaan ole ollut, joten vielä jaksan uskoa, että Sunshine ja Sailor Moon ovat kohta ihan bestiksiä.

No että toinen voi olla kertakaikkiaan aivan järkyttävän suloinen!!