Tämäkin syksyisen pimeä marraskuun viikko on jo puolivälissä – jei! Ensi viikonloppuna virittelen kyllä aivan varmasti valonauhat parvekkeelle, vaikka etiketti miten sanoisi, että vasta ensimmäisenä adventtina on niiden aika. Jotain helpotusta ja joustoa pitää olla, kun kerran ollaan niin hulluja, että asutaan näillä pimeillä seuduilla. Juuri tänään päiviteltiin taas lounaspäydässä sitä, että mikä ihme sai meidän esi-isät asettumaan pysyvästi tänne..
Matsasin päivän asun sopimaan pimeään vuodenaikaan: mustaa-mustalla tuntui aamuhämärässä juuri oikealta ratkaisulta. Erilaiset materiaalit, kenkien nahka ja t-paidan himmeäkiiltoinen pinta kyllä elävöittävät kokonaisuutta mielestäni tarpeeksi.

Normaalin office-päivän lisäksi olen tänään poikkeuksellisesti käynyt yhdessä pressitilaisuudessa. Tukholmassa on parhaillaan menossa “Retail Fashion Week” – tai tuttavallisemmin pressiviikko – ja tapahtumia olisi vaikka joka tunnille. Oikeat työt vähän kuitenkin haittaavat harrastuksia, sillä lähes kaikki pitävät avoimia ovia juuri toimistoaikaan.
Tänään kävin kuitenkin töiden jälkeen Peetun entisen työpaikan Americana Classic Vintagen tilaisuudessa. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa ihanaa Americana-porukkaa. Ainoa miinuspuoli on se, että nyt tekisi mieli laittaa koko kodinsisustus ja garderobi uusiksi… Mitähän ne tuumaisivat toimistolla, jos ilmestyisin huomenna paikalle cheer leader -asuun pukeutuneena? Haha!

Jos nyt joku sattumoisin ihmettelee tuota postauksen otsikkoa, niin kerrottakoon, että paidassa lukee kohopainettuna “Choose your player”. Hauska teksti – ja ihan käypä elämänviisaus, jos niin ajattelee. Paita on peräisin Alexander Wangin Henkka-mallistosta miesten puolelta. Se oli tänään jo toistamiseen toimistoasuni osana ja täytyy sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen hankintaani. Toisaalta harvoinpa mustan t-paidan kanssa menee pieleen.

• t-paita, Alexander Wang for H&M
• jakku, H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Tänään olen ollut varsinainen copycat – puin Espritiltä saadun violetin palmikkoneuleen alle haileansinisen pehmoisen puuvillaneuleen, aivan kuten Ella Woodward viime tiistain illallisilla. Ja jos omistaisin nahkahousut, olisin kopioinut senkin, mutta niitä ei nyt ainakaan toistaiseksi varastoistani löydy. Tosin olen kyllä vakavasti harkinnut, että josko sittenkin antaisin periksi ja hankkisin jotkut hyvälaatuiset tekonahkaiset versiot. Sitten, jos ne  tuntuu hyvältä ja omalta, voisi investoida aitoihin, laadukkaisiin nahkahousuihin. Visiona on nimenomaan yhdistää tuollaisia muhkeita neuleita niihin..
Hiukan kateellisena olen seuraillut suomalaisten ystävieni Instagram-päivityksiä – vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin Helsinki-Tampere-Turku -akselilla on ollut varsin kivoja, kauniita ja aurinkoisia syyspäiviä. Voin kertoa, että Tukholmassa on ollut harvinaisen harmaata. En nyt taas tänäkin maanantaina vedä perusveisuutani kaiken tahmeudesta, mutta kun aamulla luin lehdestä, että marraskuu on täällä ollut tähän asti pimein kymmeneen vuoteen, alkoi palaset loksahdella paikoilleen. Ehkä se en olekaan vain minä? Ehkä täällä oikeasti on poikkeuksellisen synkkä meininki tänä syksynä?

No, mikään tappokylmä ei kuitenkaan ole, eikä loskarähjäkelit ole vielä saapunut, mikä antaa kuitenkin aika paljon vapauksia pukeutumiselle. Ei tarvitse ajatella säälien kauniita kenkiään ja hameen voi kiskaista päälle ilman pelkoa bussipysäkille pystyyn kohmettumisesta.
Pitkästä aikaa pidin hiukseni myös ihan luonnontilassa. Jotenkin olen viimeaikoina vierastanut tuota vapaasti kuivunutta kiharasöheröä. Vaikken mikään supersiistien kampauksien ystävä olekaan, ihan kokonaan laittamatta jätetty tukka on ollut vähän too much jopa itselleni. Niinpä hiukseni ovat yleensä aina pikanutturalla, jos en ole niitä jaksanut tai ehtinyt yhtään kiharrinharjalla sukia. Ennen tosin annoin useinkin karvapääni olla vapaana ihan luonnontilassa – onhan se aika helppoa, kun ei tarvitse laittaa ollenkaan!

• kauluspaita, H&M
• neulepaita, Esprit
• hame, H&M
• kengät, Acne

Olen normaalisti todella rauhaa rakastava tyyppi.  Minua on hyvin vaikea saada hermostumaan – saatika sitten vauhkoontumaan – etenkään joillain idioottimaisilla lausunnoilla tai ilmaan heitetyillä väitteillä. Toki mielelläni osallistun keskusteluihin ja teen yleensä kaikkeni vakuuttaakseni esim. päivällisseurueeni kantani oikeellisuudesta. Sananvaihto tapahtuu kuitenkin aina hyvässä hengessä, kun seura on fiksua ja tilanne sen mukainen.
Sen sijaan tapanani on jättää kaikenlaiset, nykyään varsinkin sosiaalisessa mediassa levitetyt, yleensä jollain tapaa moralistiset ja tarkoitushakuisesti kärjistetyt jutut omaan arvoonsa. Siitäkin huolimatta, että kyseiset yleistykset olisi esitetty entisen kotimaani käsittääkseni edelleenkin valtalehden asemaa pitävän Hesarin viikkoliitteessä. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu. Eihän sitä muuta ehtisi tehdäkään, jos kaikesta maailman typeryydestä yrittäisi ehtiä pahoittaa mielensä.

Muotiketjun Wang-mallisto tuli myyntiin: Huippusuunnittelijan vaate halvalla on perverssi keksintö, kirjoittaa Helsingin Sanomien toimittaja Aino Frilander jo viime keväänä julkaistun kolumninsa otsikossa. Te tiedätte jo, mitä mieltä olen yhteistyömallistoista: rakastan niitä vilpittömästi ja käytännöllisesti katsoen poikkeuksetta. Aluksi en kiinnittänyt Frilanderin tekstiin sen kummempaa huomiota. Mielestäni kolumni oli kirjoitettu sen verran överisti kärjisten, etten jaksanut siihen oikeastaan edes paneutua. Elitistinen, ekologisuudellaan elvistelevä, muiden valintoja moralisoiva, reilu kolmikymppinen mediahenkilö ei nyt varsinaisesti ole mikään uusi ilmiö.

Sen jälkeen, kun sain kyseisen artikkelin linkattuna kommenttiboksiini, en yrityksistäni huolimatta kyennyt jättämään sitä enää täysin huomiotta. Juttu pyöri muutaman päivän takaraivossa ja lopulta päätin, että tänään, kun olen pukeutunut hyvin rakkaaseen Viktor & Rolf for H&M yhteistyömalliston (vuosi 2006, materiaali: 53,3 % silkkiä, 18,2 % villaa, 16,1 % polyamidia ja 14,4 % viskoosia) neuletakkiin, annan itselleni luvan vähän sauhuta.  Minä olen nimittäin sitä mieltä, että:

• Vaatteen ei ole pakko olla kallis. Se, että se on kallis ei takaa bangladeshilaislapsille yhtään sen parempia oloja tai enempää palkkaa.
• Se, että vaate on halpa ei automaattisesti tarkoita sitä, että se on huono, ei kestä tai että sitä käytetään vain kerran ja sitten heitetään roskiin.
• Yhteistyömallistot tuovat huippusuunnittelun niidenkin ulottuville, jotka eivät voi tai halua, maksaa niin paljon kuin mitä suunnittelijan varsinainen mallisto maksaa.
• Myös halpaa on täysin mahdollista ostaa harkiten! En ymmärrä, mikä ihmeen perusolettamus on, että kaikki muka haluavat ostaa niin paljon kuin mahdollista. Eli jos ostaa halpaa, ostaa enemmän. Ei pidä paikkansa.
• Miksi ihmeessä “pitäisi säästää ja hankkia aito Wang”? Sitä voi ihan yhtä hyvin olla sitä mieltä, että Henkan Wangeissa on hinta-laatu-käyttöarvo täysin kohdillaan eikä aitoa Wangia pidä hyvänä ostoksena, vaikka siihen olisi hyvin varaakin.
• Myös yhteistyömalliston näköjään hävettävän halvat vaatteet voivat olla rakkaita ja oikeasti käytössä vuosikausia. (Ja myös kalliit vaatteet voivat olla heräteostoksia, jotka jäävät käyttämättä).
• En tosiaankaan kaipaa ketään besserwisseröimään ostopäätöksiäni kevein yleistyksin.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että niin Bangladeshissä, Tallinnassa, Milanossa kuin Ypäjälläkin ompelemalla elantonsa ansaitsevien tulee voida tehdä se järkevissä olosuhteissa, kohtuullisella korvauksella ja ilman ruumiillisen vammautumisen pelkoa.

Olen myös sitä mieltä, ettei pidä vähätellä tekstiiliteollisuuden sen paremmin kuin tekstiilijätteenkään ympäristövaikutuksia. Luonnonmukaiset kasvatusmenetelmät, suljetut tuotantoprosessit, kierrätykseen velvoittaminen (vrt. pullojen palautus) ja yleinen kulutusilmaston muutos on kuitenkin huomattavasti palkitsevampia ja pitkäjännitteisempiä tapoja. Se, että joku Hesarin kolumnisti huutelee perverssiksi on tietty aika mitätön asia, mutta vanhojen kliseiden pukeminen huutomerkkejä vilisevään trendiasuun ei ole ennenkään tuonut mitään hyvää.
UGH, olen puhunut.

• neuletakki, Viktor & Rolf <3 H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

12.11.2014 EDIT: arvostettu ruotsalainen lifestyle magazine BON kirjoittaa tänään sattumoisin samaa aihetta sivuten: “Är dyrt lika med kvalité?”

Ensimmäistä kertaa Go 4 it vol. 2 -blogin historiassa: klassikkopostaus “Päivä kuvina”.
Melkein päädyin otsikoimaan jutun “Manic Monday”, mutta sitten tajusin, että tänään oli kyllä ihan niin Mintun perusmaanantai kuin vain voi. Pitää säästää tehokkaammat adjektiivit siiheksi, kun niitä oikeasti tarvitaan.

(kuva on otettu kutakuinkin klo 7.40 – juuri ennenkuin hyppäsin työmatkani ensimmäiseen julkiseen kulkuvälineeseen, Tvärbana-nimiseen raitiovaunuun)
Päivän kulun kuvaraportointiin antoi hyvän syyn Olympuksen ja Indiedaysin kampanja, johon suureksi ilokseni pääsin mukaan. Olympus PEN E-PL7 on aivan täysverinen järjestelmäkamera, mutta pienen kokonsa ja uuden huipputeknologisen litteäksi painuvan objektiivinsa ansiosta niin kätevän kompakti, että se kulkee vaivatta mukana pienemmässäkin laukussa.
Jos olet joskus miettinyt, millainen mahtaa olla tyypillinen arkipäiväni, niin voin kertoa, että kaikessa huikentelevaisessa villiydessään se menee suunnilleen näin:

6.15 Herätyskello soi. Taistelen kaiken tahdonvoimani avulla torkuttamista vastaan. Lojun kuitenkin hetken sängyssä ja totuttelen siihen ajatukseen, että nyt on taas aika aloittaa uusi työviikko.

7.00 Aamiainen on toinen asia, jonka kanssa tsemppihenki joutuu koetukselle. En oikeastaan tykkää syödä mitään aikaisin aamulla – tai ihan heti heräämisen jälkeen. Yritän kuitenkin elää terveellisesti ja kuulemma aamiainen on päivän tärkein ateria. Ihan joka päivä en tuohon pysty, mutta sentään joskus.
Aikaisemmin olen ollut siinä luulossa, että kamerapaketin mukana tulevat objektiivit ovat valoteholtaan ja muilta ominaisuuksiltaan aikas vaatimattomia. E-PL7:n vakio-objektiivi 14 – 42 mm EZ on kyllä osoittautunut aivan loistavaksi ja päivittäisessä käytössä erinomaisen tehovoimaiseksi. Illan datailukuvia lukuunottamatta kaikki tämän postauksen kuvat on otettu tuolla vakio-objektiivilla.

8.00 Lisää kaffetta ja peitevoidetesti aamun Metro-lehdessä. Vietän aikas monta tuntia viikossa julkisissa liikennevälineissä. Koska mielestäni on aivan turha harmitella markoihin kuluvaa aikaa, olen päättänyt tehdä matkustamisesta mahdollisimman mukavaa. Kahvikupponen ja päivän lehti on oikein mukava tapa aloitella arkipäivää.
Ainoa miinuspuoli on se, että nyt on ihan pakko selvittää, että mikä tuo Metron kehuma Perricone MD– niminen ihmevoide on (never heard!) – ja ostoslistalle taisi päätyä myös HR:n Magic Concealer -peitevoide. Lisäksi tekisi mieleni testata viisi maapalloa saanut By Terry, Touche Veloutee -voide (tästäkään en ole ikuna kuullut…). Tieto lisää tuskaa – tai ainakin tietää rahanmenoa näköjään.

9.00 Toimistohommaa. Kuvassa työpisteeni näyttää kovin karulta, mutta viihdyn juuri remontoidussa konttorissamme oikein mainiosti. Paikkani on siis tuo etualalla näkyvä. Muut “neliapilan” jäsenet kuuluvat samaan tiimiin kanssani. Plussaa uusi työpiste saa moottorilla toimivasta korkeudeltaan säädeltävästä työpöydästä. Nykyään seison vähintään kolmasosan työajasta. Istuminen kun kuulemma tappaa.
10.00 Piti saada aikaiseksi hieno “kuva tunnissa” -tyyppinen toteutus, mutta sitten en kuitenkaan kehdannut ottaa kameraa mukaan markkinointiosaston maanantai-aamupäivisin pidettävään viikkopalaveriin. En, vaikka kaikki tietävätkin, että olen bloggari ja viikkopalaveri on varsin epämuodollinen ja rento tilaisuus. Jotenkin noloa silti…

11.30 Lounasaika! Käyn korkeintaan kerran kuussa lounaalla ulkona, aina muulloin ohjelmassa on kotiruokaa. Tänään lounaslaatikosta löytyi astetta herkullisempaa sapuskaa: Peetun ja Karkin viikonloppuna leipomaa pitsaa! Omnomnomnomnom!! (Huomenna sitten taas kaalisoppaa…)
Jos tässä alkaa kamerahermoa kutkuttaa, niin voin kertoa, että Olympuksella on juuri nyt Verkkokauppa.comissa aivan superhuikea tarjous!. 599,90 -hintaisen E-PL7:n ostaja saa kaupan päälle supermakean design-lampun! Design House Stockholmin Harri Koskisen suunnittelema Mini Block -klassikkolampun arvo on 121,00 €. Sitten, kun laitan täällä koko kämpän remonttiin ja vaihdan huonejärjestyksen, haluan kyllä tuon Block-lampun yöpöydälleni.

12.00 Kävelylenkki sadetihrussa. Ihan älytöntä, miten jotkut päivät eivät tunnu valkenevan ollenkaan. Vartin-kahdenkymmen minuutin ulkoilu virkistää silti kummasti, vaikka aina ei kyllä tee mitenkään hurjasti mieli poistua toimiston lämmöstä kesken päivän.
Ja kyllä, Tukholma on erittäin kaunis kaupunki ja täällä paistaa aina aurinko. Valitettavasti toimistomme sijaitsee niukasti kaupungin rajan pohjoispuolella, Solnassa. Sen on pakko olla ainoa selitys tällaiseen harmauteen!

15.15. Vessaselfie. Olen onnistunut olemaan ziljoona vuotta bloggarina ilman, että olen oppinut ottamaan edes auttavasti järkevän näköisiä kuvia peilin avulla. Haha! Tuo käynee kuitenkin paremman puutteesta myös päivänasu-kuvasta: vyötäröjakku Henkalta ja farkut Weekdayltä.
Olympus PEN E-PL7 -kamerassa on sisäänrakennettu WiFi. Sen ansiosta kameralla otettujen laadukkaiden kuvien jakaminen on ihan tolkuttoman helppoa. Puhelimeen tarvitaan vain Olympuksen ilmainen appi. Kamerassa olevista kuvista voi valita mieleisensä ja sen jälkeen jakaa ne Instassa, fb:ssä, muuten somessa – tai vaikka lähettää sähköpostilla mummulle Tampereelle. Esimerkiksi Mintun hieno ja virallinen vessa-selfie löytyy myös Instagramista… (@minnapaakkulainen, jos haluat vilkaista! Vähän eri versio tosin kuin tuo ylläoleva)

16.00 Vielä tunti töitä. Ulkona on entistäkin pimeämpää ja sateista. Alan käydä itseni kanssa kauppaa, jaksanko mennä salille työpäivän jälkeen. Päätän, että saan syödä hyvällä omatunnolla viikonlopulta jääneen kinuskijätskin, jos selätän laiskotteluntarpeeni ja treenaan edes 40 min.

17.40 Let’s do this!! 20 minuuttia stepperillä + 20 min hartioita, selkää ja vatsaa. Ei mikään supertreeni, mutta kaikki vähäkin on tyhjää parempaa. Every step counts – on mottoni!
Tuo SATS:in ulkopuolella sateisessa iltapimeässä otettu kuva on täysin käsittelemätön. En ole edes lisännyt valoa tai kontrastia (paljon muuta en kyllä osaakaan… :P) – eli siitä näkee hyvin vakio-objektiivin todella loistavan tason!

18.30 Done and done! Päätän, että olen tosi himskatin ylpeä siitä, että olen niin reipas, vaikka jonkun himourheilijan mittakaavalla en sitä olisikaan. Every step counts ja treenin jälkeen vain mustavalkoisia selfieitä. Haha!
E-PL 7 -kamerassa on tosi huippu, myös alaspäin kääntyvä näyttö. Sen avulla kivojen selfieitten ottaminen on tosi iisiä. Itseasiassa koko tämä blogipostaus: 3 minuutin juhlameikki, on toteutettu käsivaralla otetuilla selfieillä! Eli jos tämä hikinen treenin jälkeen näpsäisty otos ei vakuuta, kantsii tsekata tuon meikkipostauksen kuvat.

18.45 Täydennysostoksia. Tuorepuristettua appelsiinimehua ja basilikaa, luomua så klart. Ihme juttu, miten yrtteihinkin voi tulla himo. Tuntuu, että en osaa edes olla, jos keittiön pöydältä ei löydy rehevää basilikapuskaa.

19.30 Illallissalaatin jämät eiliseltä. Ylitän itseni ja syön sivistyneesti oikein keittiön pöydän ääressä. Toki samalla viikonlopulta lukematta jääneitä sanomalehtiä selaillen. Salaatissa on kanaa, sinihomejuustoa, kaikenlaisia erilaisia salaatteja, kirsikkatomaatteja, kurkkua, porkkanaa, Cantaloupe-melonia, oliiveja, parmesaniraastetta ja basamico-kastike. Ja se on hyvää!

20.15 Tiskaus. Olen yksi niitä harvoja, joilla ei vieläkään ole käytettävissä astianpesukonetta. Aikaisemmin vetkuttelin tiskiharjaan tarttumisen kanssa, mikä johti siihen, että viikonloppuina likaisia astioita riitti helposti parin tunnin sessiota varten. Nykyään yritän olla vähän edes kurinalaisempi ja ajatella, miten ihanaa onkaan, kun on siistit tasot keittiössä. Toisaalta koko hommaan ei myöskään silloin mene puolta iltaa.
E-PL 7 -Olympuksessa on valmiina kaikenlaisia hienoja suodattimia, joiden avulla kuviin voi saada helposti hauskaa efektiä ja ekstrapotkua. Tiskauskuvaan kuuluu mielestäni ehdottomasti vintage-suodatin. Meininki on sen verran antiikkista – ja lopputulos mielestäni tosi kivan näköinen!’

21.30 Datailua ja mm. tämän postauksen naputtelua. Kello alkaa olla jo aika paljon ja pitäisi alkaa suoriutua yöpuulle. Sitäpaitsi päivän todo-listalla on vielä toteuttamista vaativia asioita: kissojen hiekkalaatikot odottavat pesijäänsä. En kuitenkaan malta olla mainitsematta muutamasta mahtavasta E-PL 7:n ominaisuudesta. Tulen kyllä varmasti kirjoittamaan tästä vielä tarkemminkin, mutta olen nyt niin innoissani, että ihan pakko raapaista kuvaushommaa vähän tältäkin kantilta.
Olympus Image Share ja kameran liittäminen puhelimeen.

App Storesta löytyy Olympuksen ilmainen image share appi. Kun se on puhelimella tarvitsee vain klikata kameran näytön vasemmassa yläkulmassa olevaa WiFi-tekstiä ja sen jälkeen puhelin ja kamera ovat yhteyksissä toisiinsa. Ensimmäisellä kerralla pitää lukea puhelimeen kameran näytölle tuleva ruutuviivakoodi, mutta siihenkin menee vain viisi sekuntia.

Sen jälkeen on helppo tarkastella kameran muistikortilta löytyviä kuvia ja tallentaa ne puhelimeen. Tässä ei siis tapahdu mitään automaattista miljoonan kuvan latausta, joka tukkii koko puhelimen muistin, vaan sitä voi ihan kaikessa rauhassa valkkailla juuri ne kuvat, jotka haluaa.

WiFin avulla puhelinta voi käyttää kauko-ohjaimena. Tässä on screen shotteja siitä, kun säädän kameraa puhelimen avulla. Ihan kaikkia järjestemäkameran toimintoja ei luonnollisestikaan tarvita tässä vaiheessa, mutta tärkeimmät pääsäädöt onnistuu.
Kuvaa voi tsuumata ja tarkennuspistettä vaihdella kuvaa näpäyttämällä ihan samaan tapaan kuin muissakin Olympus PEN -kameroissa – sillä erolla, että kauko-ohjauksen avulla myös nuo toiminnot siirtyvät käytettäväksi puhelimen näytön kautta.
Lisäksi on mahdollista asettaa kuvan ottoon viive kahdesta kahteentoista sekuntiin. Erinomainen toiminto, jos ei halua esiintyä kännykän näyttöä tuijottavana idioottina kaikissa kuvissa!

Kuvan muokkausta en ole vielä ehtinyt ihan hurjasti testailla. Filttereitä on tarjolla melkoinen valikoima (mielestäni nämä ovat ihan samat kuin kamerassakin. En ole ihan satavarma, sillä kamerani puhuu englantia ja appi suomea…) ja lisäksi innostuin testailemaan kuvaan liitettävää tekstiä.
Itsellänikin kamera ja kaikki sen hienoudet ovat vasta testivaiheessa, mutta jo nyt voin sanoa, että en ole ikinä käyttänyt mahtavampaa vehjettä! Luonnollisesti arvostan monia toimintoja, koska olen bloggari, mutta voin niin nähdä, miten samoista toiminnoista on apua ihan kelle tahansa kuvaajalle: kaukolaukaisimen avulla saa aina koko perheen kuvaan, WiFin avulla lomakuva-albumin voi jakaa ystäville ja sukulaisille huolitellun näköisenä helposti ja nopeasti, kompakti tyylikäs kamera ei jää kotiin, koska se mahtuu pieneenkin laukkuun (jopa taskuun) ja erinomaisen kuvavakauden ansiosta kuvat onnistuvat haasteellisemmissakin olosuhteissa.

Tosiaan, jos on uutta kameraa vailla, kantsii muistaa Olympuksen mahtava kampanja Verkkokauppa.comissa! Tässäkin jutussa näkyvien kuvien kuvaamiseen käytetyn muotoilultaan klassisen tyylikkään retrohenkisen 599,90 -hintaisen E-PL7:n ostaja saa kaupan päälle kampanja-aikaan hienon design-lampun! Design House Stockholmin Harri Koskisen suunnittelema Mini Block -klassikkolampun arvo on 121,00 – eli aikas mainio diili!
Kannattaa klikata samantien myös Olympuksen ja Indiedaysin kampanjasivulle, jonne kaikkien mukana olevien bloggareitten kuvia kerätään. Siellä on käynnissä kilpailu, jossa kuvia kommentoimalla osallistuu arvontaan, jonka voittajalle lähtee oma E-PL7! Osallistuminen on toisin sanoen superhelppoa – ja palkinto aivan huippuluokkaa! Kilpailu päättyy 20.12.2014.

Kaikki maanantait ei todellakaan tunnu ihan niin siltä itteltään – joskus on jopa hämmentävän hyvä draivi heti viikon aluksi. Tänään ei ollut yksi niistä.
Olin viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun omia juttujani laiskanpulskeasti hommaillen ja onnistuin jopa olemaan valvomatta pikkutunneille jonkun tv-sarjan kanssa (en ole vielä päättänyt, mitä alan seuraavaksi katsoa…). Ei siis ollut mitään järjellistä syytä siihen, että tänään aamulla herätyksen paukahdettua pimputtelemaan, olin aivan että are you kidding me!! En voinut uskoa todeksi, että yö on ohi ja olisi muka pitänyt nousta ja lähteä töihin. Ei se tulossa oleva työpäivä niinkään tökkinyt, peiton alta poistuminen vain tuntui täysin mahdottomalta tehtävältä.
Tällaisena päivänä se, mitä pukee päällensä toimistolle, on erityisen tärkeää. Vaatteiden tulee antaa suojaa, uskottavuutta, tukea vaihvihkaa itsetuntoa ja olla mukavat päällä. Suojan antamisella tarkoitan sitä, että tällaisena päivänä ei testailla officen pukeutumiskoodin rajoja, vaan laitetaan jotain niin keskimääräistä, että voi mennä itsensä kanssa virkamiesilmeen taakse piiloon. Uskottavuus menee samaan kategoriaan ja asun pitää huomaamattomalla tavalla toimia kainalosauvana hakalan maanantain karikoissa.

Luonnollisesti tällaiseen perusmaanantaihin, josta olen tänään saanut itse nauttia, kuuluu se, että punkassa vanumisen seurauksena aamulla on kaiken lisäksi vielä älytön kiire. Mihinkään kovin erityisiin kommervenkkeihin asunkaan kanssa ei ole aikaa.
Päädyin siis ensimmäiseen luottovaatekomboon, mikä kaapista osui käteeni. Valkoinen t-paita ja musta hame yhdistettynä mustaan jersey-jakkuun. Ihanan pääkallohuivini ajattelin kiinnittävän huomion pois itsestäni ja toisaalta hyväilevän pehmoisena kaulaani. Sitäpaitsi melko vinkeästi se matsaa nyt myös Halloween-kauteen.

Kyllä nyt taidan taputtaa itseäni olalle ja palkinnoksi reippaasta suoriutumisesta taas tänäkin maanantaina etsiä uutta seurattavaa Netflixistä. Tietääkö muuten joku, löytyykö True Bloodin viimeinen sesonki jo HBO Nordicista?

 

• jakku, frk
• t-paita, Filippa K
• hame, H&M
• tennarit, Nike
• huivi, Alexander McQueen