Olen aina ollut sitä mieltä, että bloggaamisessa yksi hienoimmista asioista on samanhenkisten, upeiden ihmisten tapaaminen. Useimmiten kohtaaminen tapahtuu netissä – mikä on aika luonnollista tässä formaatissa – mutta aina silloin tällöin on mahdollisuus tavata kaikkia mahtavan hienoja ihmisiä myös livenä.
Lisähuomautuksena edelliseen pitää nyt kyllä ehdottomasti sanoa, että en millään muotoa pidä automaattisesti vähempiarvoisena tai pinnallisempana netissä löydettyjä kaverisuhteita. Itselläni on ainakin muutamia lukijoita, jotka on ollut mukana jo todella pitkään, jotka ovat eläneet kanssani monet ilot ja surut, nähneet Karkin ja Peetun kasvavan yläaste-teineistä yliopistossa opiskeleviksi nuoriksi naisiksi ja nähneet omankin elämäni muuttuvan matkan varrella. Monet ovat olleet mukana tässä yhä jatkuvassa itseksi tulemisen prosessissani, kannustaneet, tukeneet ja antaneet vinkkejä.
Myös toisten bloggareitten kanssa ystävyyssuhteet kehittyy ensisijaisesti netissä, blogien, kommenttien ja facebookin kautta. Silti on aina niin ihanaa, kun välillä saa tavata ihan nokakkain.

 
Aina välillä harmittaa, että asun niin kaukana (ja turhan tyyrin matkan takana…) Helsingistä, että en pysty osallistumaan kovinkaan moniin tapahtumiin, joissa voisin tavata ihania bloggarikollegojani, mutta onneksi sentään aina joskus!
Kuvista kiitos: Krista Luoma Photography

Sain jo jokin aika sitten Tuulannelilta ihanan “Starlight Blogger Award” -tunnustuksen ja haasteen vastata kolmeen tiukkaan kysymykseen.
Joskus aikoinaan, blogitaipaleeni alkuaikoina, tällaisia bloggareitten toisilleen myöntämiä arvomerkkejä kiersi blogista toiseen aika useinkin. Nykyään ainakaan omalle kohdalleni ei näitä ole juuri osunut – johtuneeko sitten siitä, että kukaan ei ole sellaista blogilleni halunnut myöntää vai että niitä ei enää juurikaan ole jaossa. En osaa sanoa, mutta jotenkin tuntuu, ettei toisten blogeille kiitosten ja ihailun osoittaminen ole ihan samalla tavalla suosittua kuin joskus edellisellä vuosikymmenellä.
Oli miten oli, olen todella iloinen ja otettu saamastani kunniamerkistä! Lisäksi olen tosi mielissäni siitä, että vielä on pikkuisen sitä alkuaikojen yhteisöllistä blogihenkeä jäljellä, jolloin toisten blogien kehuminen ja juuri tällaisten tunnustustenkin jakaminen, oli ihan tavallista.

Todella paljon mietintää vaatineet haastekysymykset on alunperin laatinut Lady of the Mess -blogin Lady. Tuulannelin lisäksi Lady on osa uudempaa, vasta vuosi-pari sitten löytämääni inspiroivaa ja antoisaa aikuisten naisten blogiverkostoa. Aikaisemmin tunsin olevani ihan outo lintu nuorten muoti- ja lifestylebloggareitten joukossa, mutta nyt meitä aikuisia bloggarinaisia on jo ihanan paljon!
Mutta nyt niihin haastekysymyksiin!
1. Mistä olet kiitollinen juuri nyt?
Olen koko syksyn harjoitellut kiitollisuutta – ja erityisesti kiitollisuutta kaikista pienistä asioista, joita välttämättä yleensä ei edes huomaa. Tottakai olen kiitollinen kaikista isoistakin asioista – että olen saanut olla terve samoin kuin lapseni ja äitinikin, ja että on kiva työ, jossa viihdyn hyvin, mukava koti kivalla paikalla, kaksi pöljää kissaa ja ihania ystäviä, jotka tuntuvat läheisiltä, vaikka olisivatkin kaukana.
Ihan konkreettisesti olen juuri nyt tosi kiitollinen siitä, että ensi viikonloppuna on tiedossa mukava reissu Helsinkiin Karkkia tapaamaan ja blogihulinoimaan. Ja että Peetu löysi meille ihanan kisuvahdin, joten koti ei ole tyhjillään eikä kisut vailla seuraa poissaollessani.
Muutenkin koko loppusyksy tästä eteenpäin on täynnä kaikenlaisia mukavia tapahtumia, ystävän vierailua, Uumajan reissua ja kaikenlaista pienempää kiva. Olen kiitollinen siitä, että saan elää juuri omaa elämääni, enkä kenenkään muun.

2. Minkä valinnan tai asian haluaisit muuttaa elämässäsi, jos pystyisit?
Olen äiti – kahden fantastisen upean, hyväsydämisen, älykkään, omapäisen, fiksun, luovan ja lahjakkaan nuoren naisen äiti. Ei tarvitse kuin vähän raaputtaa pintaa, kun mieleen tulee tuhansia kertoja, jolloin olen ollut turhan äkkipikainen, liian jyrkkä, väsynyt kuuntelemaan, purkanut omaa turhautumistani äksyyn käyttäytymiseen, asettanut oman pikkumaisuuteni etusijalle ja ylipäätään ollut niin kamala äiti, että klumppi mahassa muuttuu tonnin painoiseksi, kun vain ajattelenkin sitä. Siinä pohjattomassa huonon omatunnon säkissä riittäisi muutettavia asioita, jos se vain olisi  mahdollista.
Todella tyhmiäkin valintoja on tullut tehtyä. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen se, kun nyt jo viisi vuotta sitten satutin selkäni pahasti. Jos voisin valita uudelleen, menisin lääkäriin heti, enkä vasta, kun selkä ei vielä kahden vuodenkaan (!!) jälkeen ollut tullut kuntoon. Ehkä olisin pystynyt jatkamaan itselleni silloin niin rakasta juoksuharrastusta, enkä olisi päätynyt tähän ikuiselta vaikuttavaan “elämäntaparemonttien” suohon.
Hedelmällisintä on tietenkin miettiä, mitä haluaisin muuttaa elämässäni nyt – eikä murehtia menneitä. Vaikka olenkin varsin tyytyväinen olooni ihan yleisesti ottaen, hiukan kuitenkin häiritsee se, että vaikka toisaalta päivät, viikot, kuukaudet vilahtelevat ohi ihan älytöntä vauhtia, tuntuu välillä siltä, että ikinä ei tapahdu mitään. Se ei faktisesti pidä paikkansa – sen voin todeta helposti vain vilkaisemalla kalenteriani. Jonkinlainen tässä hetkessä olemisen kokemus kuitenkin puuttuu ja uskon, että sen vuoksi mielen valtaa aina silloin tällöin outo tyhjyyden tunne. Haluan siis muuttaa sen miten koen juuri tämänkin hetken. Ja tämän. 🙂

3. Mikä sinun mielestäsi on elämän tarkoitus?
Tästä ei juuri kysmys voi vaikeammaksi muuttua…
Mielestäni elämän tarkoitus on tehdä maailma paremmaksi paikaksi kuin mitä se oli tänne tullessamme. Itsensä ja toisten kunnioittaminen, ympäristön arvostaminen ja kaiken elävän rakastaminen on ainoa tie siihen. En oikein osaa ajatella, että mikään muu voisi olla elämän tarkoitus. Klassinen itsensä toteuttaminen, yhteisöllisyys, onnellisuuden tavoittelu ja sen sellainen on mielestäni alisteista tuolle.
Toisaalta kysymys on niin vaikea, laaja ja melkein mahdoton hahmottaa, että yhtä hyvin voisin vastata: neljäkymmentäkaksi.
Tai: “No, se ei ole mitään kovin erikoista. Hmm, yritä olla kiva ihmisille, varo syömästä rasvaa, lue hyvä kirja silloin tällöin, kävele hieman, ja yritä elää rauhassa ja sopusoinnussa yhdessä kaikkien uskontojen ja kansojen edustajien kanssa”. (Monty Python’s Meaning of Life, 1983)

Starlight Blogger Award -haasteen mukaisesti haastan mukaan blogeja ja bloggareita, jotka innostavat, inspiroivat, koskettavat, ilahduttavat, opastavat, viihdyttävät ja osaltaan luovat sen blogimaailman, jossa niin kovin viihdyn ja jota ilman elämä olisi niin paljon tyhjempää ja tylsempää! Haasteet lähtevät:

• BusinessWoman -blogille, joka on ehtymätön inspiration lähde klassisen tyylikkäisiin toimistotyyleihin.
• Sara S. -blogin Saralle, jonka rennontrendikästä tyyliä ja upeita kuvia ei voi kuin ihailla.
• Glitz&Glam -blogin Minnalle ja samalla lähetän suurkiitokset erinomaisista tutoriaaleista ja kädestä-pitäen -neuvoista sekä ystävällisistä vastauksista allekirjoittaneen moniin kysymyksiin!
• Muoti mielessä -blogin Anna Malialle, jonka tyyli, valokuvat ja sisustusvinkit ilahduttavat visuaalisesti ja inspiroivat niin kotona kuin garderobissakin.
• Secret Wardrobe -blogin Anna-Marialle, jonka valoisa ja optimistinen ote elämään on tehnyt vähintään yhtä suuren vaikutuksen kuin kaunokaisen hurmaava olemus.
• Tunnetilan Ninalle – kiitos aidosta, kauniista ja itsesi näköisestä blogista – sekä pitkästä blogikaveruudesta!
• Lumo Lifestyle -blogin Lumolle, jonka silmiähivelevän kauniit kuvat ja ihanat reseptit tuovat kultareunuksen harmaaseenkin päivään.

Toivottavasti, ette ole saanut haastetta vielä kovin moneen kertaan – ja toivottavasti Starlight Blogger Award -tunnustus ilahduttaa. Tykkään itse lukea vastauksia tämän tapaisiin haasteisiin, vaikka kysymykset poikkeaisivatkin blogin muusta linjasta. On niin kiinnostava päästä tutustumaan hiukan paremmin seuraamaansa bloggariin ja siihen yleensä haastekysymykset antavat hyvän tilaisuuden.
The Starlight Blogger Award is to highlight and promote Inspiring Bloggers. Here are the rules for the Starlight Blogger Award:

1. Thank the giver and link their Blog to your post.
2. Answer the 3 questions given to you.
3. Please Pass the award on to 6 or more other Bloggers of your choice and let them know that they have been nominated by you.
4. Include the logo of the award in a post or on your Blog please never alter the logo and never change the rules.

Olen viime aikoina yrittänyt tietoisesti listata mielessäni asioita, joista voin olla kiitollinen. Enkä itseasiassa pelkästään mielessäni. Kirjoitan joka ilta ennen nukkaanmenoa pari sivua kiitollisuuspäiväkirjaa. Se tuntuu hyvältä ja jotenkin rakentavammalta kuin onnellisuuspäiväkirja, jota yritin pitää, mutta se alkoi tuntua niin teennäiseltä päkistämiseltä, että en montaa iltaa jaksanut.
Vaikka kyllähän se kiitollisuuskin välillä on kiven takana. Niinkuin esimerkiksi eilen, kun pikkuisen vilustuneena läksin rämpimään ruokakauppaan sysipimeässä syysillassa. Päivä oli ollut aurinkoinen, mutta pimeyden tultua ilman kosteus tuntui jäätävältä. Ihan kuin olisi satanut jotain minipieniä piikkejä, vaikkei edes satanut. Ja pimeys, syksyn pimeys, jota vihaan yli kaiken, imi kaiken vähäisenkin valon. Ihan kuin katuvalojen valo ei olisi ylettänyt maahan asti.
Kissojen nappulat oli loppu, joten kauppareissua ei voinut jättää väliinkään.

Hyvä etten itkuun pillahtanut, kun olin niin, että voi kun on kamalan kurjaa ja voi parka-Minttua.
Sitten muistin lukemani artikkelin, jossa väitettiin, että kiitollisuus – ja jopa pelkästään niiden asioiden etsiminen mielestään, joille voi olla kiitollinen – kääntää positiiviseksi miten kurjan mielialan tahansa. Päätin yrittää. “Olen kiitollinen, että tajusin laittaa päälleni lämpimämmän takin” aloittelin varovaisesti – ja jatkoin: “Olen kiitollinen siitä, että flunssa näköjään ei iskenytkään kunnolla, vaan selvisin pikkuisella köhällä”.
Kävelymatka kauppaan on vähän vajaat 15 minuuttia. Jatkoin kiitollisuusharjoituksiani koko matkan ja perillä ollessani tajusin olevani aivan mainiolla tuulella!

Kiitollisuudesta puhuttaessa tulee helposti sellainen olo, että pitäisi olla niin mahottoman kiitollinen, kun itsellä on kaikki niin hurjan hyvin. Ei tarvitse lähteä sotaa pakoon, ei ole vakavia sairauksia eikä onnettomuuksia tai katastrofeja sattunut kohdalle. Tuo kaikki on enemmän tai vähemmän totta ainakin omalla kohdallani. Silti tunnen, että niistä on ikäänkuin pakko olla kiitollinen – eli jos et ole kiitollinen, olet kiittämätön ja mistään mitään ymmärtämätön nulikka.
Älkää käsittäkö väärin! Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen kaikesta edellä mainitusta. Se ei kuitenkaan toimi samalla tavalla mielialaa kohottavasti kuin pienten arkisten asioiden tietoinen huomaaminen.
Samasta syystä jokailtainen kiitollisuuspäiväkirjanikin täyttyy mitä triviaaleimmista asioista, jotka sinä päivänä ovat antaneet aihetta kiitollisuuteen. Ja tiedättekö mitä – nukahdan kirjoittamisen jälkeen aina hyvillä mielin, vaikka päivän aikana olisi sattunut mitä mänttiä.

Joku mainitsi, että Merkurius olisi perääntymässä, ja siitä syystä monet olisivat kokeneet tämän syksyn harvinaisen raskaaksi. Voi hyvinkin pitää paikkansa. Itse kyllä helposti masistelen syksyllä, vaikka mitään erityisiä tähtikuvioita ei olisi tilannetta pahentamassa. Toisaalta olen jo oppinut, että näitä tällaisiakin vaiheita tarvitaan; sisäiset energiavirrat vain vetävät vähän henkeä. Kyllä se siitä sitten taas.
Lisää aurinkoenergiaa, voimaa, valoa – ja tietenkin niitä kiitollisuuden aiheita – hain tänään selailemalla viime kesän valokuvasatoa. Tuntui, että kesä meni nopeasti, mutta näköjään sitä tuli tehtyä vaikka mitä kivaa, useampi matkakin: Tampereelle, Italiaan Riminille, Berliiniin, Tukholman saaristoon Nåttaröön ja kesän päätösreissu Helsinkiin. Monta ihanaa hetkeä, lämmintä kohtaamista, kuplivaa naurua ja syvää rauhaa.

Juuri nyt olen kiitollinen siitä, että mulla on tällainen blogi, jonne voin kirjoittaa mielessäni pyöriviä asioita. Olen kiitollinen jokaikisestä lukijasta, sinusta, joka olet kanssani samaa mieltä, sinusta, joka olet ihan eri kannalla ja sinustakin, jonka mielestä Minttu höpisee ihan hölmöjä tänään.
<3

Ihanaa, että on perjantai! Ja ihan superihanaa, että on aurinkoista ja suhteellisen lämmintäkin. Viikko ei ole ollut mitenkään poikkeuksellisen raskas, vaikka muutamana iltana on taas tullut tehtyä ylitöitä pitkälle iltaan. Siitä huolimatta tuntuu, että perjantai ja vapaa viikonloppu ei tullut hetkeäkään liian aikaisin!
Olen juurikin kiitämässä takaisin kaupungille – kävin vain pikapikaa vaihtamassa vähän vaatteita kotona työpäivän jälkeen. Ohjelmassa on treffit ja illallinen hurmaavan Blond Boulevard -Veeran kanssa. Niin ihanaa päästä tiukan työputken jälkeen vähän ihmisten ilmoille ja parantamaan maailmaa hyvässä seurassa.

Ihan niin lämmin ei ole, että tänään olisin tohtinut lähteä Havaianakset jalassa liikkeelle. Katsotaan, jos saisimme järkättyä illallisen lomassa pienet asukuvaussessiotkin, niin voin sitten myöhemmin esitellä myös tämäniltaisen asuni. Mutta tämä hapsukimono- ja risafarkkuasuni on loppukesän lomilta. Taisi olla perjantai ja terassituulettumisen aika silloinkin.
Tykkään Asokselta* hankkimastani River Islandin* hapsukimonosta tosi paljon! Alunperin ajattelin sen vain rantakäyttöön, mutta kyllä se kesän mittaan oli aika usein muutenkin päällä. Nyt se on jo vähän liian kesäinen fiilikseltään ja tuskin jaksan odottaa, että saan ottaa sen uudelleen käyttöön seuraavan lämpimän sesongin koittaessa!

Tykkään tosi paljon tästä kuvasta, vaikka ensin ajattelin, että se on ihan oudosti valottunut. Alkusyksyn aurinko paistaa ilmeisesti jo niin alhaalta, että se asettaa ihan omat haasteensa kuvaamiselle. Toisaalta joskus tulee ihan sattumalta tällaisia epätavallisen runollisia kuvia. Tuota ei ole edes käsitelty mitenkään, paitsi että leikkasin hiukan ylimääräistä kiviseinää pään yläpuolelta pois. Kuvatodiste, että Minttukin voi joskus näyttää ainakin hiukan seesteiseltä! 😀

 

• kimono, River Island
• toppi, Primark
• farkut, Esprit (saatu)
• lipsut, Havaianas
• aurinkolasit, Tiger of Sweden

*= mainoslinkki

Sain Business Woman -blogista haasteen vastata muutamaan hauskaan kysymykseen – monet kiitokset! Pelkään, että vastauksista tuli hiukan liiankin paljastavia – en olekaan sellainen sivistynyt kahviloissa istuskeleva city-ihminen kuin kuvittelin… mutta menköön nyt!

Kuvituksena on Peetun loppukesäinen toimistoasu. Klassisten tyylisäännösten mukaan sinisen ja ruskean yhdistelmä olisi todella iso no-no. Omasta mielestäni combo näyttää kivalla tavalla syksyiseltä – samanaikaisesti sekä raikkaalta että tunnelmalliselta.
Paita ja hame Asokselta, sandaalit Alexander Wangin H&M mallistosta.

Mutta nyt haastekysymyksiin!
1. Millaista on paras kahvipöytäkeskustelu?
Ihan hävettää tunnustaa, että en käytännössä milloinkaan “istu kahvipöydässä”, vaikka asunkin täällä fika-kulttuurin kotimaassa! Juon kahvini aina lennossa – enkä töissäkään koskaan kahvittele, paitsi jos on joku pakottava syy, jonkun syntymäpäivät, läksiäiset tms. Ne harvat kerrat, kun päädyn fikalle, tapaan yleensä ystävää, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Ja silloin vaihdamme lähinnä kuulumisia. Tai sitten olen päätynyt Tinder-deitille ja silloin keskustelu muistuttaa yleensä työhaastattelua. Eli paras kahvipöytäkeskustelu on näistä kahdesta vaihtoehdosta valittuna kuulumisten vaihtaminen.
2. Millainen on sinun roolisi siinä?
Olen yleensä aika aktiivinen – vähän ehkä liiankin suulas. Olen yrittänyt opetella antamaan muillekin tilaa enemmän, enkä tosiaankaan kuvittele, että olen mitenkään briljantti ja että sen takia tarvitsen kaiken ilmatilan. Innostun vain herkästi ja saattaa olla, että minulla on mielipide kaikkeen. Yritän kuitenkin tehdä myös kysymyksiä ja kuunnella toisia – se ei kyllä ole mikään vahvuusalueeni…

3. Mitä teet seuraavaksi?
Seuraavaksi? Katson ehkä jakson Gilmore Girlsiä Netflixistä ja menen iltapesulle ja nukkumaan noin niinkuin välittömästi ajateltuna.
Filosofisesti otettuna vastaus on: en tiedä. Se, että elämäni seuraava “siirto”, ei ole vielä oikein kirkastunut, ei häiritse lainkaan. Pari viime vuotta on ollut niin täynnä muutoksia, että hiukan kaipaankin hengähdystaukoa ja rauhallisempaa vaihetta. Uskon, että tiedän, mitä teen seuraavaksi, kun sen aika koittaa.
4. Rantaloma vai kaupunkiloma?
Mieluiten niiden yhdistelmä! Siksipä unelmamatkakohteitani ovat mm. Barcelona, Palma de Mallorca, L.A. (tai puolet Kalifornian rannikkoa kai täyttää kriteerin), Rio de Janeiro jne. Toisaalta haaveilen reissusta New Yorkiin, Tokioon, Milanoon, Pariisiin ja moneen muuhun suurkaupunkiin – samoin kuin noin ziljoonalle maailman kauneimmaksi valitulle rannalle.
(Minäkö keski-ikäinen? -blogin Tiia sai saman haasteen Business Woman blogista ja hänen vastauksistaan bongasin yhden suurimmista haaveistani: kunnon road trip Jenkkien läpi. Siinäkin saisi sekä ranta- että kaupunkielementit toteutettua!)

5. Mikä on viimeisin hankinta itsellesi?
Lentoliput Uumajaan.
Marraskuun puolen välin jälkeen suuntaamme Peetun kummitädin Tinnin ja Tinnin tyttären (joka on mun kummityttöni!) kanssa pitkäksi viikonlopuksi Uumajaan Peetua moikkaamaan. Marraskuun loppupuoli ei taida säiden puolesta olla se maailman paras ajankohta lähteä pohjoiseen, mutta mitäs siitä. Uumajassa on kuulemma uskomattoman hyviä ravintoloita ja vilkas kulttuuritarjonta, joten varmasti saamme aikamme kulumaan!
6. Kun kutsut ystäviä kylään, mitä kahvipöydästäsi löytyy?
Kuohuviiniä ja pikkusuolaista… Kuten sanottu, en ole varsinainen kahvittelija. Kun kutsun ystäviä kylään, useimmiten syömme lounasta tai illallista yhdessä – tai sitten tarjolla on tosiaan pieniä herkullisia cocktail-paloja kuohuvan kanssa. Olen niin surkea emäntä, että usein illallisellakin unohdan erikseen kysyä, että haluaako joku aterian päätteeksi kahvia. Onneksi ystäväni tietävät tämän ja osaavat pyytää kaffetta niin halutessaan. 😀

7. Mitkä osiot luet sanomalehdestä ja mitkä jää lukematta?
Tilaan lehteä vain pe-su ja silloin tykkään lukea sen hyvinkin tarkkaan. Ainoastaan yleisönosasto jää lukematta ja taloussivuilta pörssi-jutut. Urheilusivut tulee selattua varsin pintapuolisesti nekin, mutta muuten tavaan yleensä läpi kaikki pikku-uutiset ja mielipidekirjoituksetkin. Viikonloppuinen lehdenlukutuokioni venähtää helposti pitkäksi, mutta se on sellaista tavallisen elämän luksusta, josta en halua luopua!
8. Miten säilöt valokuvasi?
Säilytän kuviani armottoman sekaisin ja huonosti  – oli sitten kysymys digitaalisista tai paperikuvista. Pelkään, että olen tuhonnut ison osan ensimmäisen sukupolven digi-kuviani ajalta, kun vielä asuttiin Suomessa. Yksi ensimmäisiä irtokovalevyjämme kärähti jossain vaiheessa ja olen melko varma, että ainakin viiden vuoden kuvat meni siinä samalla. Onneksi ensimmäisistä Ruotsin vuosista tuli teetettyä jonkin verran paperikuvia. Tosin aikamoisessa epäjärjestyksessä nekin on säilötty kellariin.

9. Paras tapa rentoutua?
Kävely luonnossa ja uiminen järvessä tai meressä rentouttaa parhaiten sekä sielun että ruumiin. Bonuksena olisi kunnollinen suomalainen, mieluiten puilla lämmitettävä sauna, joita valitettavasti täältä Tukholman alueelta ei tiettävästi löydy ainoatakaan. Vaihtoehtoisesti kivan, fiksun, hömpän töllääminen Netflixistä sohvalla löhöten – mieluiten yhdessä Karkin ja Peetun kanssa.
10. Oletko sinä illan virkku ja aamun torkku vai miten nämä sanat järjestyvät sinun tapauksessasi?
Periaatteessa olen sitä mieltä, että olen tehokkaimmillani aamulla. Käytännössä olen kuitenkin illan virkku. Välillä tuntuu, että vaikka olisin ollut miten väsynyt päivän mittaan, alan vain virkistyä, kun kello näyttää nukkumaanmenoaikaa. Olen myös äärimmäisen huono siirtymään sohvalta sänkyyn, joten illat venyvät helposti ihan liian myöhäisiksi. Yritän pakottaa itseni ajoissa nukkumaan, sillä arkiaamuni voivat olla parhaimmillaankin melkoisen tahmeita.
Seuraavaksi haastan mukaan bloggarikollegat: Lady of the Mess -blogin Ladyn, At Maria’s -blogin Marian ja But I am human not a sandwich -blogin Iinan. Haasteeseen ovat tervetulleita tarttumaan muutkin!
Tässä teille räätälöimäni (vähän vähemmän kahvitteluun keskittyvät) kysymykseni:
1.  Lempiharrastuksesi (bloggaamista ei lasketa!)?
2.  Jos olisit ruoka-annos, mikä olisit? Miksi?
3.  Paras piirteesi äitinä?
4.  Jos saisit kokonaan vapaan viikonlopun, mitä tekisit?
5.  Mitä haluaisit vielä opiskella?
6.  Salainen taitosi?
7.  Oletko syys-, talvi-, kevät- vai kesäihminen?
8.  Seuraava itsellesi suunnittelema isompi hankinta?
9.  Turvavaate, johon pukeudut, kun et keksi, mitä laittaisit päällesi?
10.  Milloin ja miten aloitat jouluvalmistelut?