Yleensä yritän antaa täällä blogissa vinkkejä Tukholmaan reissaajille vähän erikoisempiin ja harvinaisempiin, vaikeammin löydettäviin matkakohteisiin. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Se, että tänne meille on avattu vuosikausien väännön jälkeen ABBA museo parisen vuotta sitten, ei ole varmasti uutinen enää kenellekään. Olen ollut jo muutamankin kerran melkein menossa tsekkaamaan mestan, mutta vasta nyt, kun Tuike oli täällä viikko sitten viikonloppureissulla, pääsin ihan paikanpäälle.
Nyt, kun olen siellä käynyt, voin kertoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt ja suosittelen lämpimästi lisäämään sen seuraavan Tukholman reissun ohjelmaan. En oikeastaan ollutkaan mitenkään epäileväinen museon laadukkuuden ja viihdyttävyyden suhteen etukäteen. Onhan sitä ollut toteuttamassa viihteen rautaiset ammattilaiset – ja lukuisat kävijät ovat todistaneet, että paikka on todella melko korkean sisäänpääsymaksunsa arvoinen.

En ole ollut mikään hillitön Abba-fani koskaan – siis todellinen fani-fani. Toisaalta kukaan 70-luvun puolenvälin jälkeen järjissään oleva ei kai ole täysin voinut välttyä super-bändin musiikilta. Toki muistan istuneeni kotona olohuoneen sohvalla kuulokkeet korvilla Abba-levyjä kuunnellen ja levypussiin painettujen laulun sanoja ulkoa opetellen. Pitihän sitä alakoulun diskossa osata laulaa fiksuna mukana eikä vain miimata jotain sinnepäin. Eli jonkun tason fanitusta oli kuitenkin havaittavissa.
Historia-osasto on museossa katettu hyvin. Vasta nyt tajusin mm. että kaikilla bändin jäsenillä oli pohjalla ihan lupaava ura musiikin parissa – eli mistään tyhjästä kootusta hittikoneesta ei tosiaankaan ollut kyse. Ja sitäkään en tietänyt, että molemmat pariskunnat olivat löytäneet toisensa ensin, ennen kuin he alkoivat esiintyä nelistään.

Abban huikean uran varsinainen lähtölaukaus oli Euroviisujen voitto 1974.

Puistonpenkillä Abban kanssa!

Täydellinen kopio Polar-studiosta, missä suurin osa (kaikki?) Abban levyt luotiin. Hauska yksityiskohta on studioon sijoitettu sähköpiano. Se on kuulemma yhdistetty Bennyn (Björnin?) kotistudiossa olevaan pianoon ja aina kun hän soittaa sitä myös museon studion piano soi. Tällä kertaa se ei valitettavasti soinut.

Lisää autenttista vuorovaikutteisuutta: mikäli puhelin olisi soinut, olisi toisessa päässä ollut joku Abban jäsenistä! Legenda ei kerro, miten usein puhelin oikeasti soi, mutta olisi kyllä ollut tosi hauskaa, jos niin olisi käynyt!
Kaikkea muutakin hauskaa toiminnallisuutta oli tarjolla vaikka miten paljon: musiikkivideon tekoa, levytystä, pelejä, tietokilpailuja, tanssilattioita etsetera.

Lauantai-aamupäivällä emme olleet niin bile-tuulella, että olisimme innostuneet muutamia tanssahduksia lukuunottamatta irroittelemaan. En yhtään ihmettele, että museo on tosi suosittu polttari-kohde. Parin skumppalasillisen jälkeen sitä voisi kuvitella hyvinkin kykenevänsä vetämään Dancing Queenin puhtaasti. Haha! Jotenkin tässä kohtaa tuntuu melkein hassulta puhua museosta, sillä paikka tarjoaa niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, että paremminkin kyse on aikuisten leikkikehästä.

Abba muistetaan musiikin lisäksi kertakaikkiaan huikaisevista esiintymisasuistaan. Niitäkin oli esillä kiitettävän paljon ja monista löytyi myös kaikkea kivaa taustietoa ja pieniä anekdootteja.
Suosittelen muuten ehdottomasti satsaamaan “kapuloihin”, joiden avulla voi kuunnella abbalaisten itse selostavan läpi koko museon. Opastukset löytyy sekä ruotsiksi että englanniksi. Kannattaa valita ruotsinkielisen opastus, jos vain kielitaito vähänkään kestää. On ihan älyttömän hauska kuunnella, kun Agnetha, Frida, Björn ja Benny kertoilevat tarinoita ja anekdootteja sekä olemisestaan Abbana että elämästään sinä aikana. Monesti he ovat äänessä yhdessä – ja vaikuttaa siltä, että heillä on tosi mukavaa yhdessä! Tosin ilmeisesti englanninkielinenkin selostus on tosi hyvä, mutta äidinkieli on aina äidinkieli.
Opastusnauhat voi siis kuunnella tuon kaulassani roikkuvan kapulan avulla.

 
Abban musiikki kuuluu luonnollisesti joka puolella museossa. Bändin huikaisevan retro-upeat musiikkivideot pyörivät pitkin museota sijoitetuissa näytöissä. Täytyy sanoa, että molemmat yhdessä tekivät tosi voimakkaan vaikutuksen ja koko aamupäivä meni alakoulunostalgisessa huumassa.
Suosittelen ABBA museota ehdottomasti kaikille, jotka ovat edes vähänkään kiinnostuneita musiikista, musiikkibisneksestä, viihteestä tai populaarikulttuurin lähihistoriasta. Se ei missään tapauksessa ole suunnattu vain todellisille Abba-faneille, vaan erittäin antoisa ja viihdyttävä kokemus, jos ei nyt erityisesti inhoa syvästi heidän musiikkiaan!

Nyt vihdoinkin on Helsinkimatkapäiväkirjan aika! Ennenkuin mennään asiaan haluaisin hiukan murmuttaa tämänpäiväisestä Balmain X H&M -yhteistyömalliston lanseerauksesta – ja etenkin verkkokaupan tukkeisuudesta jälleen kerran.
Muutamana edellisenä vuonna olen ollut jo keskiviikko-iltana VIP-shoppailutilaisuudessa hankkimassa ennakkoon himoamiani yhteistyön hedelmiä. Myös ennakkoshoppailussa pätee viidakon lait ja siitä syystä olen yleensä parsinut hankintojani seuraavana päivänä nettiputiikissa. Tänä vuonna olin valitettavasti estynyt osallistumaan eiliseen shoppailutilaisuuteen – ja siksi netti oli ainoa vaihtoehtoni.
Jokaikinen vuosi nettikauppaan “jonottaminen” on ollut tuskallista puuhaa, mutta sitkeällä yrittämisellä ja “yritä uudelleen” -napin väsymättömällä klikkaamisella, jossain vaiheessa shoppailutaivas on auennut. Yleensä siinä vaiheessa osa tuotteista on jo loppu, mutta sellaista se on, siihen on totuttu ja siitä en valita.
Sen sijaan pisti kyllä korpeamaan aika reilusti, kun tänään ensin päästyäni sisään putiikkiin noin 8 minuuttia myynnin alkamisesta ja klikattuani nopeasti kaiken haluamani (t-paidat sekä valkoisena että mustana, helmibrodeeratun mustan kauluspaidan, musta-valkoraitaisen kauluspaidan, sen ihanan huivin ja hopeisen clutchin), kello 10.13 klikkasin itseni ensin kassalle (tiedän, että pitää toimia nopeasti, sillä yhteistyömallistotuotteet eivät ole sinun ennenkuin olet maksanut), mikä meni mainiosti ja nopean tarkistuksen jälkeen painoin “check out” – ja järjestelmä heitti mut ULOS!!
Tällaista ei ole tapahtunut i k i n ä !! Siis nettiputiikkiin sisään pääseminen voi olla nahkeaa, mutta sitten kun on sisällä, kaupat saa kyllä vietyä loppuun ja saa syyttää vain omaa hitauttaan, jos tuotteet on tässä välissä ehtinyt loppua. Klikkailin tauotta ja sormi turtana “yritä uudelleen” -nappia sekä tietokoneella että puhelimessa. Kun sitten lopulta yhden aikaan – eli vähän vajaan kolmen tunnin pykeltämisen jälkeen – pääsin vihdoin viemään ostokseni loppuun (puhelimessa…), oli ostoskorissa enää musta-valkoraitainen kauluspaita (joka oli toivelistani alimpana, mutta onhan se toki hieno) ja hopeinen clutch (joka on kyllä tosi ihana ja tulee varmasti käyttöön ziljoonaksi vuodeksi).
Eli siis aavistuksen ottaa päähän nyt – eikä tällä kertaa voi lähettää edes Tinniä scouttaamaan Tampereen tarjontaa – niinkuin on tehty joskus aikaisempina vuosina – kun koko Balmainia ei ole Tampereelle asti saatu.
No, puhinat sikseen ja viime viikonlopun Helsinki-elämyksiin. 🙂

Perjantaina pistäydyttiin Karkin kanssa Fashion & Beauty Forumin kivassa after work -tilaisuudessa. Hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, kauniita koruja ja vaatteita, kivoja sisustusideoita, kuplivaa juotavaa ja noin ziljoonan aivan mahtavan palkinnon arvonta – paljon sen hauskemmin ei Helsinki-viikonloppuni olisi voinut alkaa!
Hiukan kyllä ihmetyttää, että onko maailmankaikkeudella ja kohtalolla – ja mitä näitä nyt on – jotain Minttua ja Mintun jälkikasvua vastaan. Aivan huikean upeita palkintoja arvottiin tosiaankin monta, mutta kumpikaan meistä ei onnistunut voittamaan yhtään mitään. Tosin ei meitä kyllä yleensä ikinä arpaonni potki muutenkaan. Haha!
No, kivaa oli siitä huolimatta! Erityisesti jumiuduttiin testailemaan Karkin kanssa Trend Opticin paikalle tuomia ihania kehyksiä ja aurinkolaseja. Periaatteessa suosikkini olivat nuo aivan mahtavan ihanat kissalasit, jotka on Saran päällä tuossa ylempänä. Malli oli kuitenkin sen verran keski-eurooppalainen, että tällaisia slaavilaisia poskipäitä oli aivan turha yrittää tunkea niiden alle. Ihan kivat ovat nuo jännällä tavalla futuristiset arskat lähes kirkkailla pokilla myös. Livenä tykkäsin niistä kyllä vielä enemmän kuin kuvassa…

“Karkilla on sellainen pää, että sille sopii kaikki” – sanoi Karkin päiväkodin lemppari-ohjaaja silloin, kun neito oli noin 3 tai 4 vee ja ihastelin päähän ilmestynyttä palmikkokruunuviritelmää kotiinhakuhetkellä. Tuntuu vähän siltä, että sama pätee edelleen. Kaikki pokat, joita Karkki kokeili, näytti vähintäänkin tosi hyvältä neitokaisen päällä.
Omat suosikkini taitavat olla oikean yläkulman maskuliiniset arskat – vaikka yllättävän kivalta punaiset retro-kisulasitkin kuvassa näyttää.
Perjantai-iltaan tuli hiukan jännitystä, kun kotiinpaluu mutkistui aavistuksen raitiovaunun reitille sattuneen tulipalon vuoksi. Pimeässä syysillassa vilkkuvat hälytysvalot ja suojavarusteissaan vakavana liikkuva pelastushenkilöstö loivat ihan elokuvakulissimaisen tunnelman. No, sen dramaattisemmin ilta ei kuitenkaan päättynyt. Päädyimme vain aavistuksen myöhässä Karkin suurlähetystön saunasta varaamalle vuorollemme.
Saunan jälkeen oltiin aika valmista kamaa punkkaan. Tosin hiukan kyllä piti ensin ottaa hiukopalaksi Karkin ostamaa taivaallisen hyvää Brie-juustoa samalla, kun viriteltiin viimeisiä lauantain Halloween-asuja varten.
Lauantaina Karkin luona nautitun aamiaisen jälkeen olikin Mintun aika suunnata Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumaan ja Karkin asentaa itsensä muutamaksi tunniksi gradunkirjoitusasentoon.

Inspiration Day oli jälleen nimensä mukaisesti inspiroiva – ja sen lisäksi myös ihanan rentouttava kokemus. Aloitin päivän hankkimalla mustan geelilakkauksen kynsiini. Olikin ensimmäinen kerta ever, kun kynsilläni on jotain muuta kuin tavallista lakkaa. Täytyy sanoa, että olen kohtuullisen tyytyväinen. Siis lauantaina olin ihan supertyytyväinen, mutta jos tämän todella pitäisi kestää kaksi viikkoa hyvänä niin nyt vajaan viikon jälkeen tuntuu, että tuskin pitää paikkansa. Aika paljon väri on jo ehtinyt rispaantua, vaikka en ole edes tiskannut tällä viikolla.

Bloggareita hemmoteltiin ihanilla herkuilla!

Kuvausta Vagabondin osastolla. Idea oli se, että kuka tahansa saattoi käydä kuvauttamassa itsensä ja asunsa valitsemiensa Vagabond-kenkien kanssa. Kuvaussetting oli houkuttelevan ammattimainen valoineen, assistentteineen ja kuvaajakin taisi tehdä tosi hyvää jälkeä. Pisteeseen oli kuitenkin koko ajan sen verran pitkä jono, että levoton sieluni ei kyennyt olemaan niin pitkää aikaa paikoillaan. Lisäksi ajattelin, että tapahtuman lopussa siellä olisi varmasti jo tyhjää, mutta vielä kymmentä minuuttia ennen sulkemisaikaa jonoa oli niin paljon, että uusia ei enää otettu mukaan. Hiukan harmi, mutta oma vika, kun en jaksanut jäädä jonottamaan aikaisemmin.

Tämä on ehdottomasti yksi lempparikuvani tapahtumasta! Monta kameraa ja monta kuvaajaa. Bloggaritapahtumat on siitäkin niin ihanan rentouttavia, että kerrankin ei tarvitse pyydellä anteeksi sitä, että kaikesta pitää ottaa kuva. Haha!!

Aivan loistava vinkki pikkujouludrinksuksi: puolet Fresita -mansikkakuohuviiniä ja puolet Blossa-glögiä. Tarjoillaan kuohuviinilasista ja koristellaan mansikalla. Jos nyt tohdin tunnustaa, niin voin kertoa, että Fresita ei ole ollut mikään suosikkijuomani. Tykkään kuivista, kirpeistä ja puhtaista mauista. Ei se missään tapauksessa pahaa ole – vain hiukan liian makeaa makuuni. Oikeastaan ainoa makea juoma (tähän lasketaan mukaan sekä alkoholittomat että -holilliset), josta tykkään, on glögi.
Suureksi hämmästyksekseni kaikki aikaisemmat käsitykseni meni nurin Fresitan ja Blossan yllättävässä ja yllättävän onnistuneessa liitossa (ja tämä ei todellakaan ole maksettu mainos – paitsi, että lasillisen sain toki drinksua maistaa). Elegantti, kevyesti kupliva, raikkaan mansikkainen ja sopivasti oikealle glögille maistuva juoma sopii erinomaisesti pariksi glögikutsujen cocktail-paloille, pikkujouluetkoille ja muihin kepeisiin joulunalusajan tilaisuuksiin. Miksei itse jouluunkin, mutta meillä tarjoillaan kyllä silloin ihan perinteistä glögiä.

Instrun ständillä testailemassa pokia – siis tarkemmin sanottuna avian mielettömän ihania pokia! Sen sijaan tuo peilin kautta kuvaaminen ei ole oikein ikinä luonnistunut. Eikä näköjään vieläkään… 😀

Kamerakuolausta Olympuksen ständillä. En voi käsittää, että kamerastani ei löydy yhtään kuvaa heidän uudesta, chanel-henkisestä kamerahihnasta! Niin hieno – sellainen on ihan pakko saada!!

 
Lisäksi muotia, kenkiä, henna-tatuointeja ja vaikka mitä. Oikean alakulman täydellisen ruskeat Vagabond-nilkkurit päätyivät välittömästi ostoslistalle…
 

Inspiration Dayn jälkeen treffattiin jälleen Karkin kanssa. Käytiin syömässä ihan ookoot Cesar-salaatit hotellin ravintolassa ja alettiin laittautua iltaa varten. Oli tosi helppo yrittää asentaa irtoripsiä paikoilleen, kun Karkki nauratti huikeilla music video -esityksillään. 😀

Superkisut in action! <3

Sunnuntaina vedettiin vielä ihan mieletön ähkyaamiainen hotellissa Karkin kanssa ennenkuin Mintun oli aika lähteä takaisin kohti Tukholmaa. Hotelliaamiainen on ehkä maailman paras ateria ever!
Kotona odotteli kaksi tällaista killisilmää.

 
Sunshine & Sailor Moon
Kiitos kaikille viime viikonlopusta! Oli ihana tavata kaikkia teitä vanhoja rakkaita blogituttuja, kuten myös kaikkia teitä uudempia tuttavuuksia – tuntuu kuin olisimme tunteneet jo ikuisuuden ja löytäneet yhteisen aaltopituuden, vaikka livenä nähtiinkin nyt vasta ensimmäistä tai toista kertaa!
Hiukan harmittelen sitä, että jäi niin monta ihanaa tyyppiä tapaamatta ja monta kuulumista vaihtamatta. Toisaalta sitä suuremmalla innolla sitä odottaa sitten sitä seuraavaa tapahtumaa!

Päivän suuri uutinen: varasimme Karkin ja Peetun kanssa tänään aamupäivällä matkan New Yorkiin!!! JEIII!
En tiedä miten älyttömän monta vuotta olen halunnut matkustaa juuri New Yorkiin. Jotenkin se vaan on silti aina ollut liian kaukana, kallis ja ties vaikka mitä. Mutta nyt, nyt on matka varattu! Ajankohta on ensi helmikuu – mikä nyt varmasti säiden puolesta ei ole ihan maailman paras, mutta kaupunkikohteissa yleensä riittää tekemistä, vaikka kelit olisivatkin ulkoilmaelämän kannalta haasteelliset.
Suurin syy siihen, että tällainen lähes ex tempore -päätös tehtiin – ja juuri tuona ajankohtana – on se, että Mintulla on helmikuussa “The Syntymäpäivä”. Rakastan juhlia yli kaiken ja juhlien suunnittelemista ja järkkäämistä, jos mahdollista, vielä enemmän. Mutta tulossa olevat synttärit ei nyt vaan jotenkin herättänyt muuta kuin vastenmielisiä puistatuksia, ja niinpä oman, yli seiskakymppisen äiskäni innostamana, päätin juhlia klassisesti “matkoilla”.
Puhuin äidin kanssa puhelimessa viime maanantaina, Karkin ja Peetun kanssa innostuttiin New Yorkista torstaina ja tänään lauantaina ostettiin aamulla lentoliput. Hiukkasen kyllä huimaa näin nopeat päätökset, mutta ihan New York -hurmiossa on mennyt koko päivä. Lauantain todo-listalla oli vaikka mitä, mutta en ole saanut riivittyä itseäni pois NYC-saiteilta, Airbnb:stä etsetera. Pitkällä lenkillä sentään kävin, kun oli niin ihanaa ja aurinkoista taas tänäänkin, mutta muuten on kyllä kotihommat jäänyt New Yorkin varjoon.
Tämä on ihka ensimmäinen kerta New Yorkissa meille kaikille kolmelle, siksi kaikki tuntuu niin hurjan jännittävältä ja uudelta. Jo nyt vaikuttaa selkeästi siltä, että viikon reissu ei riitä kuin murto-osaan siitä, mitä kaikkea sitä haluaisi nähdä ja tehdä. Toisaalta on onni, että mennään helmikuussa, niin voidaan rauhassa skipata iso osa ulkoilma-must-nähtävyyksistä.
Mutta koska ollaan tosiaan ekaa kertaa matkalla meidän kaikkien unelmien kaupunkiin – ja ollaan hiukan pihalla kaikesta – olisi tosi mielettömän kiva saada vähän vinkkejä teiltä, jotka olette siellä jo käyneet. Ekakertalaisina me varmasti halutaan rampata kaikki perusnähtävyydet, vapaudenpatsaat, satc-kiertoajelut ja groundzerot, mutta erityisesti toivoisin vinkkejä:

• hyvät, kivat ravintolat (mellan tai budjet)
• erityisesti kiva ja mysigt ravintola “The Synttäri” -illaksi
• brunssipaikat
• majoittuminen, missä, miten
• vinkkejä kivoista Airbnb -asunnoista

Onhan tuohon reissuun vielä aikaa (sitä yritin tolkuttaa itselleni jo päivällä, kun olisi pitänyt tarttua imuriin…), mutta suunnittelu on aina mielestäni yksi ihana ja olennainen osa matkustamista. Lisäksi New Yorkin kaltaisessa paikassa sitä aivan varmasti päätyy pyörimään kaikkein pahimmissa turistiansoissa, jos ei yhtään suunnittele etukäteen.
Toisin sanoen: kaikki vinkit ja linkit hyville sivustoille otetaan erittäin mielellään vastaan! Myös kaikki ihan basic käytännön asiat, kuten esimerkiksi, että miten subway-lippuja ostetaan ja miten Newarkilta pääsee Manhattanille ja onko kaikki paikat suljettu sunnuntaisin etc. on täällä toistaiseksi aivan hämärän peitossa… 🙂

Niinkuin varmaan muistattekin, olin parisen viikkoa sitten pienellä blogilomamatkalla Helsingissä. Reissun ihaninta antia oli aivan ehdottomasti kaikkien mahtavien blogikollegoiden tapaaminen. Meille järjestetty hauska ohjelma ja kaikki ihanat herkut olivat nekin ihan ykkösjuttuja. Yksi asia tekee kuitenkin näistä Helsinki-viikonlopuista aivan erityisiä ja se on yöpyminen hotellissa!
Tällä kertaa meille oli varattu huoneet viime keväänä avatusta Hotel Indigosta. Elegantisti skandinaaviseen ja aavistuksen 50-lukuiseen henkeen stailattu hotelli sijaitsee kätevästi Boulevardilla, kävelymatkan päässä kivoista ravintoloista, kiinnostavista putiikeista – ja Helsingin rautatieasemasta!
Itselleni on tärkeää, että hotellini on Helsingissä kävelymatkan päässä rautatieasemalta, jonne päädyn aina Finnairin bussilla lentokentältä. Olen nimittäin niin onnettoman surkea suunnistamaan armaassa pääkaupungissamme, että sorrun helposti tuhlaamaan taksiin, mikäli etäisyys näyttää vähänkään pidemmältä.

Tämä ei ollut ensimmäinen kertani Hotel Indigossa – vaan sain ilokseni yöpyä siellä jo viime keväänä ID:n ja Indigon yhteistyön ansiosta. Sinänsä hyvin mielenkiintoista, kun voi vertailla kahta eri kokemusta samasta paikasta. Oliko mikään muuttunut tai eri tavalla?
Vastaus on kyllä ja ei. Tällä kertaa sain astetta isomman huoneen kuin viimeksi. Yksinäinen matkailija, joka ei ole shoppailureissulla, mahtui kyllä ihan mainiosti siihen kaikkein pienimpäänkin huonekokoon yhdeksi yöksi. Pariskunnille, ystävyksille, suurshoppaajille ja useammaksi yöksi majoittujille suosittelen tätä isompaa huonetta. Siellä mahtuu levittelemään pariakin matkalaukkua, kaappitilaa on todella reilusti ja muutenkin huoneessa mahtuu hengittämään paljon paremmin.

Palvelu on hotellissa edelleen ihan kiitettävää – eli kaikki into ei ole karissut avajaisten jälkeisessä arjessa. Hiukkasen tosin palvelualan veteraanin korvaan särki se, että vastaanottovirkailija ilmoitti up-greidauksesta isompaan huoneeseen tyyliin “varaamanne huonetyyppi on valitettavasti loppu, joten siirrämme teidät isompaa huoneeseen”. Ehkä jokin muu kuin pahoitteleva äänensävy tällaisen postiivisen uutisen kanssa olisi ollut paikoillaan? Mutta pikkupottujahan tuo on, enkä halua antaa pelkästään sen vuoksi miinusta Hotel Indigon henkilökunnalle.

Edellisestä reissusta poiketen, söimme tällä kertaa illallista hotellin Bröd-nimisessä illallisravintolassa. Menu on tyylisuunnaltaan varsin skandinaavinen – ja tarjolla on paljon tuttuja makuja, osin innovaatisin yhdistelmin. Kaikki, mitä tarjottiin, oli mielestäni ihan ookoo hyvää. Mitään kovin huikeita makuelämyksiä ei syntynyt ja hiukan tuntuikin kuin ravintola Bröd ajattelisi asiakkaansa tulevan jostain Pohjoismaiden ulkopuolelta, jolloin meille tutut maut ovat jo sinänsä uusia ja kiinnostavia.
Parasta oli mielestäni ennen alkupaloja tarjotut hauskan kaareviksi kuivatut ohuen ohuet näkkärit, joiden päällä oli muutama pisara punajuurimajoneesia.

Brödissä voi ihan vapautunein mielin ajatella tilaavansa kaikki aterian osat alkupaloista jälkiruokaan, sillä annosten koot ovat sen verran hienostuneet, että varsinaista ähkyn vaaraa ei ole. Enpä muista milloin viimeksi olisin jaksanut syödä yhdeltä istumalta neljä eri ruokalajia! Voin kertoa, että en ollut seurueemme ainoa, josta tuntui tältä ja monet olivatkin kuulemma parsineet tilannetta vielä samana iltana hampurilaisella. Itse tyydyin huoneen minibaarista löytyneisiin salmiakki-traktoreihin ja suklaapatukkaan…

Hotelli-aamiainen taitaa olla suosikkini kaikista maailman aterioista! Indigon aamiainen on pitänyt kutinsa: tuoreita hedelmiä on edelleen runsaasti, kaikki on ihanan freesia, pannukahvi maukasta ja maksapatee kertakaikkiaan taivaallista.
Vaikuttaa silti vähän siltä, että ainakaan aamiaistarjoilusta vastaavat eivät ole lukeneet edellistä arvosteluani, sillä tarjolla ei edelleenkään ollut maukkaita maustekurkkuja maksapateen kaveriksi – eikä lämpimiä kuuden minuutin munia tai munakuppeja. Toisaalta kaikki muu oli niin hyvää, että jotenkin ei kehtaa valittaa.

Virallinen hotellinvessa-selfie! 😀
Palvelun, mukavien huoneiden, ihanan aamiaisen, kauniin interiöörin ja erinomaisen sijainnin lisäksi Hotel Indigo on kunnostautunut yhdessä, matkailijalle täysin kriittisessä asiassa: sängyt on niin täydelliset, että jos niissä ei nuku hyvin, niin ei kai sitten missään!

Oikeastaan tuntuu, että mieli on ollut koko viikon aika surullinen, välillä jopa toivoton, kun on seurannut tämän viikon uutisvirtaa. Siitä, kun reilu viikko sitten avauduin aiheesta, tilanne on vain pahentunut ja enää kai kukaan ei voi ummistaa silmiään siltä, että käsillä on pahin pakolaisongelma sitten toisen maailmansodan. Samanaikaisesti onneksi ne maltilliset ja suvaitsevaiset, jotka vielä viikko sitten olivat aika hiljaa, ovat avanneet suunsa ja sydämensä – ja vaikkei se vielä tilannetta täysin muuksi muutakaan, antaa se uskoa siihen, että meitä, jotka uskomme ihmisyyteen, inhimillisyyteen ja hädässä olevien kanssaihmisten auttamiseen, on kuitenkin enemmistö.
Melkein groteskia kirjoittaa blogipostausta kevyestä hömpästä ja kivoista elämänpilvien kultareunuksista, kun tietää, että niin monet taistelevat pysyäkseen hengissä. Toisaalta elämä on aina täynnä kaikkia sävyjä. Mikään onni ei ole puhdasta kultaa ja vain harva synkkyys on pelkkää mustaa. Se, että itse nauttii kohdalle tulevista ilon hetkistä, ei tarkoita sitä, etteikö samanaikaisesti voisi surra mielessään niiden kanssa, joita elämä potkii mahanpohjaan ihan kunnolla.
Yksi omista huippuhetkistäni oli viime viikonloppuna Helsingissä, Indiedaysin perinteisellä luokkaretkellä.

On monta syytä, miksi tykkään ihan älyttömästi blogata Indiedaysillä. Yksi niistä on tunne, että meitä bloggareita todella arvostetaan. Pari kertaa vuodessa meillä on palaveri, ihan normaaliin työpaikkatyyliin, jossa kerrotaan kaikista ajankohtaisista asioista, miten meillä menee ja puhutaan avoimesti kaikkia askarruttavista asioista. Kesälle osuva palaveri on kulkenut jo vuosia nimellä “luokkaretki” ja silloin on aina ohjelmassa virallisen osuuden lisäksi jotain muutakin hauskaa, team building -tyyppistä, ohjelmaa.
Viime lauantaina aloittelimme ihanan, runsaan brunssin merkeissä. Näin ulkosuomalaisena olin ihan nirvanassa varsinkin taivaallisten karjalanpiirakoiden kohdalla. Tosin kaikki ihanat juustot, hedelmät, tuoreet marjat, croissantit ja muut herkut maistuivat kyllä nekin. Ja suomalainen kahvi! Sanokoot mitä sanovat cappuccinoistaan ja caffe latteistaan, mielestäni mikään ei ole parempaa kuin kunnon suodatinkahvi!
Palaverin jälkeen suuntasimme ravintola Gaijiniin sake tastingiin. (Ensimmäinen kuva on Gaijinista ja vasta jälkeenpäin sain kuulla, että ravintolan omistaja, Tomi Björck, on Suomessa oikeasti julkkis ja hottis ja vaikka mitä! Onneksi en tiennyt sitä heti – en olisi varmaan tohtinut käydä pyytämässä kuvaa siinä tapauksessa! Haha!)

Kaikki ihanat pienet herkkupalat, joita maistelimme sake-tarjoilun ohella, tekivät todella suuren vaikutuksen! En muista, milloin viimeksi olisin syönyt jotain niin ihanaa! Monet kyselivät, että mikä oli suosikkini, mutta kaikki oli niin mahtavan hyvää, että on tosi vaikea sanoa. Jos pakotetaan, niin vastaan, että tuo metallilusikassa tarjoiltu tonnikalajutska oli kyllä niin ihanaa, että superlatiivit loppuu.
Sake oli myös miellyttävä yllätys. Aikaisemmin olen vain maistanut pienestä keramiikkakupista tarjottua lämmitettyä versiota, mutta kuulemma vain halpoja ja huonolaatuisia sakeja lämmitetään. Nyt maistelemamme oli maultaan yllättävän lähellä valkoviiniä – tosin täysin ilman rypäleen kirpeyttä tai hapokkuutta. Ainakin aiempi negatiivinen mielikuvani muuttui täysin – tosin sekä Alkon että täkäläisen Systembolagetin sake-valikoima on sen verran rajallinen, että tuskin siitä mitään varsinaista kilpailijaa meidän kodin “talon viiniksi” tulee.

On ihan superhauska olla liikkellä muiden bloggareitten kanssa! Kukaan ei ole nokka nörpällään, vaikka kaikki annokset pitää kuvata joka kulmasta ennenkuin niihin voi käydä käsiksi. Ja muutenkin se, että haluaa ikuistaa kaiken hauskasti asetellusta servetistä taivaalla lentävään lintuun, on ihan luonnollista.

Haha – BUSTED!
Tässä vielä koko meidän ihana maistelu-menu:
SQUID CRACKER & SALMON
rapea mustekalakeksi, lohisashimi, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä
SOFTSHELL BUN & RED DRAGON
rapeaksi paistettua pehmeäkuorista taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää,red dragon-majoneesia
ALBACORE TUNA `TATAKI´ & CHARRED SHISO
Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shisodressing,
omena-marinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzumajoneesia, kirjolohenmätiä
BEEF TARTAR SHIZO & TRUFFLE
häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia, japanilaisia pikkeleitä
KALE & SPINACH GYOZA
höyrytetty japanilainen taikinanyytti, lehtikaalia,
pinaattia, lehtikaalituhkaa
Gaijinista suuntasimme seuraavaksi ratkomaan älyllisiä pähkinöitä aMazed Games Room Escape -mestaan.

Meidät jaettiin kolmeen eri joukkueeseen. Jokainen joukkue lukittiin omaan huoneeseen, josta piti tunnin aikana selvittää tie ulos nokkeluutta, älyä, hoksottimia ja ryhmätyötaitoja käyttäen.
Olin alunperin aavistuksen skeptinen tämän ohjelmanumeron suhteen. Ohjelmassa luki vain, että “escape room” ja näin mielessäni jonkun paint ball – katusotatyyppisen settingin, missä pitää hirmu ähräyksellä ja hiellä selvitä esteistä ja muista fyysisistä haasteista. Siitä ei todellakaan ollut kysymys, vaan tavoite oli tosiaan selvittää täysin älyllisesti, miten huoneen lukon saa auki annettuja vinkkejä hyväksi käyttäen.
Meidän tarinassa kahlekuninkaan viimeinen temppu oli mennyt pieleen ja meidät suljettiin hänen hotellihuoneeseen. Jos emme olisi selvittänyt tietämme ulos, kummittelevan kahlekuninkaan sielu olisi siirtynyt meihin. Hyytävää!! No, onneksi selvitimme tiemme ulos peräti 9 minuuttia ennen määräaikaa (tosin pienoisen onnenkantamoisen saattelemana…) – ja mikä tärkeintä – ensimmäisenä meistä kaikista kolmesta ryhmästä! 😀
Escape room -adrenaliinien jälkeen olikin sitten aika siirtyä aperitiiveille ja illalliselle.

Sanoinko jotain bloggareista ja kaiken kuvaamisesta? Haha!

Illallisella ihanassa ja inspiroivassa seurassa!
Toinen todella merkittävä syy siihen, että tykkään blogata Indiedaysissä on bloggareitten välinen ihana yhteishenki. Meidän ei tarvitse olla saman ikäisiä tai edes blogata samalta “alueelta” – yhteishenki, toista kannustava ilmapiiri ja todella mahtava samanhenkisyys on silti tosiasia! Tälläkin reissulla tuli taas tutustuttua uusiin bloggarikollegoihin, vaihdettua elämänkokemuksia ja kikatettua mahanpohjat kipeäksi. Kaikki kokemuksia, joita ilman en haluaisi olla.

Hotellin huikaisevan mukavassa sängyssä vietetyn yön jälkeen tein vielä pienen kiertokävelyn Helsingin keskustassa ennen lentokentälle lähtöä. Päätavoite oli käydä tsekkaamassa Karkin nykyiset hoodsit – ja hyvältähän ne näyttää!
Escape room -ryhmäkuva: aMazed Games Room Escape