Yleensä yritän antaa täällä blogissa vinkkejä Tukholmaan reissaajille vähän erikoisempiin ja harvinaisempiin, vaikeammin löydettäviin matkakohteisiin. Tällä kertaa teen poikkeuksen. Se, että tänne meille on avattu vuosikausien väännön jälkeen ABBA museo parisen vuotta sitten, ei ole varmasti uutinen enää kenellekään. Olen ollut jo muutamankin kerran melkein menossa tsekkaamaan mestan, mutta vasta nyt, kun Tuike oli täällä viikko sitten viikonloppureissulla, pääsin ihan paikanpäälle.
Nyt, kun olen siellä käynyt, voin kertoa, että olen todella positiivisesti yllättynyt ja suosittelen lämpimästi lisäämään sen seuraavan Tukholman reissun ohjelmaan. En oikeastaan ollutkaan mitenkään epäileväinen museon laadukkuuden ja viihdyttävyyden suhteen etukäteen. Onhan sitä ollut toteuttamassa viihteen rautaiset ammattilaiset – ja lukuisat kävijät ovat todistaneet, että paikka on todella melko korkean sisäänpääsymaksunsa arvoinen.

En ole ollut mikään hillitön Abba-fani koskaan – siis todellinen fani-fani. Toisaalta kukaan 70-luvun puolenvälin jälkeen järjissään oleva ei kai ole täysin voinut välttyä super-bändin musiikilta. Toki muistan istuneeni kotona olohuoneen sohvalla kuulokkeet korvilla Abba-levyjä kuunnellen ja levypussiin painettujen laulun sanoja ulkoa opetellen. Pitihän sitä alakoulun diskossa osata laulaa fiksuna mukana eikä vain miimata jotain sinnepäin. Eli jonkun tason fanitusta oli kuitenkin havaittavissa.
Historia-osasto on museossa katettu hyvin. Vasta nyt tajusin mm. että kaikilla bändin jäsenillä oli pohjalla ihan lupaava ura musiikin parissa – eli mistään tyhjästä kootusta hittikoneesta ei tosiaankaan ollut kyse. Ja sitäkään en tietänyt, että molemmat pariskunnat olivat löytäneet toisensa ensin, ennen kuin he alkoivat esiintyä nelistään.

Abban huikean uran varsinainen lähtölaukaus oli Euroviisujen voitto 1974.

Puistonpenkillä Abban kanssa!

Täydellinen kopio Polar-studiosta, missä suurin osa (kaikki?) Abban levyt luotiin. Hauska yksityiskohta on studioon sijoitettu sähköpiano. Se on kuulemma yhdistetty Bennyn (Björnin?) kotistudiossa olevaan pianoon ja aina kun hän soittaa sitä myös museon studion piano soi. Tällä kertaa se ei valitettavasti soinut.

Lisää autenttista vuorovaikutteisuutta: mikäli puhelin olisi soinut, olisi toisessa päässä ollut joku Abban jäsenistä! Legenda ei kerro, miten usein puhelin oikeasti soi, mutta olisi kyllä ollut tosi hauskaa, jos niin olisi käynyt!
Kaikkea muutakin hauskaa toiminnallisuutta oli tarjolla vaikka miten paljon: musiikkivideon tekoa, levytystä, pelejä, tietokilpailuja, tanssilattioita etsetera.

Lauantai-aamupäivällä emme olleet niin bile-tuulella, että olisimme innostuneet muutamia tanssahduksia lukuunottamatta irroittelemaan. En yhtään ihmettele, että museo on tosi suosittu polttari-kohde. Parin skumppalasillisen jälkeen sitä voisi kuvitella hyvinkin kykenevänsä vetämään Dancing Queenin puhtaasti. Haha! Jotenkin tässä kohtaa tuntuu melkein hassulta puhua museosta, sillä paikka tarjoaa niin paljon kaikkea kivaa tekemistä, että paremminkin kyse on aikuisten leikkikehästä.

Abba muistetaan musiikin lisäksi kertakaikkiaan huikaisevista esiintymisasuistaan. Niitäkin oli esillä kiitettävän paljon ja monista löytyi myös kaikkea kivaa taustietoa ja pieniä anekdootteja.
Suosittelen muuten ehdottomasti satsaamaan “kapuloihin”, joiden avulla voi kuunnella abbalaisten itse selostavan läpi koko museon. Opastukset löytyy sekä ruotsiksi että englanniksi. Kannattaa valita ruotsinkielisen opastus, jos vain kielitaito vähänkään kestää. On ihan älyttömän hauska kuunnella, kun Agnetha, Frida, Björn ja Benny kertoilevat tarinoita ja anekdootteja sekä olemisestaan Abbana että elämästään sinä aikana. Monesti he ovat äänessä yhdessä – ja vaikuttaa siltä, että heillä on tosi mukavaa yhdessä! Tosin ilmeisesti englanninkielinenkin selostus on tosi hyvä, mutta äidinkieli on aina äidinkieli.
Opastusnauhat voi siis kuunnella tuon kaulassani roikkuvan kapulan avulla.

 
Abban musiikki kuuluu luonnollisesti joka puolella museossa. Bändin huikaisevan retro-upeat musiikkivideot pyörivät pitkin museota sijoitetuissa näytöissä. Täytyy sanoa, että molemmat yhdessä tekivät tosi voimakkaan vaikutuksen ja koko aamupäivä meni alakoulunostalgisessa huumassa.
Suosittelen ABBA museota ehdottomasti kaikille, jotka ovat edes vähänkään kiinnostuneita musiikista, musiikkibisneksestä, viihteestä tai populaarikulttuurin lähihistoriasta. Se ei missään tapauksessa ole suunnattu vain todellisille Abba-faneille, vaan erittäin antoisa ja viihdyttävä kokemus, jos ei nyt erityisesti inhoa syvästi heidän musiikkiaan!