Kirjaimellisesti kamalan ihana tai ihanan kamala, ihan miten vaan, on viimeksi testaamani kynsilakkasävy. Lakkasin kynnet matsaamaan sunnuntaiseen silkkipaita-asuun – tosin vasta asukuvien ottamisen jälkeen. (Kyllä. Allaolevat kynsilakkakuvat on otettu Helsinki-Vantaan lentokentällä… Mitäpä sitä ei bloginsa eteen tekisi, haha!!)

China Glazen hernesopanvihreä lakka päätyi omistukseeni jostakin muotiviikon goodie-bagista. Peetun tuomio tuli välittömästi: aivan kauhea. Itsekään en juuri ruokaisasta sävystä piitannut, joten pullo jäi pölyttymään meikkihyllyn nurkkaan.

Kunnes sitten tajusin, että tuollainen lämpimään taittava vihreä voisi olla aikas mehukas silkkikuosipaidan kaveri. Ja tavallaan mikäettei. Sävy on kieltämättä aika hirveä, mutta sitten aika hieno kuitenkin. Ihanan kamala, kamalan ihana. Niin se kai on.

En nyt todellakaan väitä, että tästä olisi tullut lempparilakkani, mutta kynnet ovat pysyneet hernesoppaisina sunnuntaista lähtien. Itseasiassa tuo lämmin, pienellä kullanhohteella terävöitetty vihreä toimii yllättävän hyvin erilaisten sinisävyisten asujen kaverina.

Kynsilakkasävyn nimeäminen ei ole mikään pikkujuttu. Joihinkin sävyihin olen rakastunut lähes pelkästään nimen perusteella (vaikka onhan se Essien “Rock Star Skinny” ihan kivan värinen… ;P). Sikäli siis rohkaisevaa, että hernesoppa = 1000 Trendsetter!!

Laadullisesti China Glaze -lakoissa ei ole mitään valittamista. Hyvin tuo pysyy suht kiiltävänä ja lohkeilemattomana useammankin päivän. Pientä kulumisjälkeä on muutaman päivän jälkeen näkyvissä, mutta harva lakka enää neljäntenä päivänä on täysin lyönnissä.

Eilisen feeling blue -tunnelma taisi vaikuttaa kynsilakkavalintaankin. Teoriassa olin ajatellut haluavani kunnon mehukkaanherkulliset kesähassut kynnet, mutta koska tällaiset päätökset tehdään aina intuitiivisesti ja fiiliksen mukaan, ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sininen.

Aina silloin tällöin yritän valita kynsilakkasävyn jotenkin järkevästi asuun/asusteisiin tai tilaisuuteen sopivaksi. Joitakin kertoja vuodessa saattaa erityistapauksissa se onnistuakin. Yleensä tilanne on kuitenkin se, että seison oman kynsilakkahyllyni edessä (tai tongin Peetun kynsilakkalaatikkoa…) ja jotenkin vain jokin sävy tuntuu oikeammalta kuin mikään muu. Fiiliksen mukaan kynsiin saattaa päätyä kesäpinkkiä keskellä talvea tai murrettuja syksyn sävyjä kevään olessa heleimmillään.

Puhdas farkunsininen yhdistettynä ihanimpaan glitterilakkaan evö, matsaa kuitenkin sesonkiin aika hyvin. Ehkä suurin ristiriita tai ero tuleekin siitä, että jotenkin ajattelin, että nyt laitetaan jotain oikein purukumipinkkiä, mutta sitten tuo sininen onnistui vain tuntumaan siltä ainoalta oikealta.

Pohjavärinä on siis Essien kaunis puhtaansininen sävy Mesmerize. Lakka on jo pari vuotta vanhaa (mutta edelleen erinomaisessa kunnossa!), enkä ole ihan varma saako tismalleen tuota samaa sävyä enää. Sinisiä tuntuu tosin löytyvän tosi hyvin monien merkkien valikoimista, joten ei luulisi vastaavan löytämisen olevan mikään isompi ongelma.

Päällysglitterinä on Tampereen Sokkarilta hankkimani Lumenen Natural Code -sarjan sävy 60 Macig Dust. Olen niiiin rakastunut tuohon kimalluslakkaan!! Tällä kertaa, sinistä taustaa vasten, nousevat nuo kullanoranssit konfettihituset ihan mahtavan hienosti esille. Tuntuu kuin kynsiin paistaisi aina vähän aurinko!

Tai sitten näistä tulee mieleen tähtitaivas. Tähtitaivas, jossa tähtöset on pakattu tosi tiukkaan. Haha!

Tiedetään, että tänään on tiistai ja “Onnellisuutta metsästämässä” -postauksen aika. Tämä tiistai menee kuitenkin aika tarkkaan erilaisissa matkustusvälineissä istuskellessa (terveisiä vaan Norwegianin lentokoneesta tässä jossakin Helsingin ja Tukholman välillä, 10 km korkeudesta!), joten varsinainen metsästysjuttu tulee huomenna. Aika mageeta eniveis, että lentsikassa voi surffailla ihan tuosta vaan! Norwegianin wi-fi on kuitenkin sen verran hidas, että tein ihan oikein, kun latasin postauksen kuvat jo Helsingin kentällä. Ilmainen wi-fi sielläkin – on tää nykyään niin helppoa!

Tämän päivän aiheena on eilen esittelemäni uutukainen kosmetiikkalaukussani: Lumenen kertakaikkiaan aivan hillittömän kiva glitterilakka!

Isompia ja pienempiä, erivärisiä, kiiltäviä hileitä sisältäviä perustaltaan läpinäkyviä kynsilakkoja on toki näkynyt moilla muillakin merkeillä tällä sesongilla. Mielestäni Lumenen Natural Code -lakka peittoaa monet hipsterlakatkin kivan koostumuksensa ja ja täydellisen värikombinaationsa ansiosta.

Magic Dust -sävyn pikkuglitterit ovat hopeisia. Isot konfetti-hiutaleet ovat hopean, sinisen tai oranssin kiiltäviä. Voisiko olla täydellisempää komboa kesäkynsille?

Periaatteessa räväkkä kimmalluskynsilakka toimii ihan mainiosti myös keskenään. Halusin kuitenkin hiukan väriä alle ja – lucky me – sain lainata Tinnin kadehdittavan laajasta Kure Bazaar -valikoimasta kaunista pehmeän vaaleaa poltetun oranssin sävyä.

Kure Bazaarin “Hippie Chic” on ollut Tinnin tämän kesän suosikki – enkä yhtään ihmettele miksi. Sävy on hillityn sofistikoitunut, mutta aavistuksenomainen punaiseen taittava helmiäinen tuo jännää syvyyttä ilman, että kokonaisilme muuttuu liian hälyiseksi.

Mintun kynnet on (luonnollisestikin – haha!) kaukana sekä hillitystä että sofistikoituneesta…

Tarkemmassa tarkastelussa Lumenen Magic Dust -hiukkaset sulautuvat kuitenkin ihan kivasti ja iloisesti Kuren Hippie Chic -oranssiin. Ja kyllähän sitä kesälomalla on ihan ookoo vähän kimallella. (En kyllä lupaa ettenkö laittaisi tuota myös toimistolle… Haha)

Ah, nyt alamme laskeutua kohti Tukholmaa, joten hej så länge!

Tiedättekö mitä!? Minttu on nyt kesälomalla! Ha!

Elohopea on kivunnut koko viikonlopun reippaasti yli 25 asteen hellerajan. Me ollaan makoiltu auringossa, uitu (hämmentävän lämpimässä) järvessä, syöty aamiaista kolme tuntia viikonlopun lehteä lukien ja maailman tärkeimmistä asioista jutellen, hengattu kortteliravintolan terassilla margaritoja litkien ja  mietitty onko laituriin kiinnitetty pittoreski pikkulaiva markkinointijuttu vai oikeasti jonkun (oli oikeasti jonkun, ihanasti sekalaisen boheemi-hippi porukka nosti ankkurin auringon laskettua), hankittu oma pieni pallogrilli ja pidetty huikeat rillauspirskeet omalla partsilla. Ollaan myös nautittu siitä, että koko naapurusto tuntuu karanneen jonnekin. Ihanan rauhallista ja hiljaista kotikulmilla.

Ollaan myös naatiskeltu aivan häpeämättömästi mitään tekemättömyydestä. Vaikka onhan se oikeastaan vähän säälittävää, että sitä saa paremmatkin paha-tyttö-kicksit siitä, että lykkää pesutupavuoron maanantai-aamulle, vaikka oikeastaan olisi pitänyt pyykätä jo viikonloppuna. Haha! No, toisaalta aika mukavaa, että ei tarvitse esmes ryöstää pankkia tunteakseen itsensä pahikseksi.

Ehostusrutiinit siirtyivät myöskin lomamodeen välittömästi. Sipaus aurinkopuuteria, huulikiilto ja aurinkolasit  ovat enemmän kuin tarpeeksi, etenkin, kun meikkiin yhdistetään hölmö olen-vapaalla-ja-nautin-kesästä -hymy.

Tänään reipastuttiin grillailuhommien jälkeen sen verran, että vedettiin kesävärit kynsiin.

Peetu toi Australiasta sikäläisen halpiskynsilakan, jonka intensiivinen puhdas vihreä sävy suorastaan säteilee kesä-energiaa.

Ihan tuota samaa ei täältä varmaankaan löydy, mutta monilla merkeillä on nyt just tosi kivoja vihreän sävyjä.

Peetu veti vihreän kynsilakan päälle niinikään Australiasta tuotua hopeista diskopallohilelakkaa. Aika uskomatonta, miten sama sävy näyttää ihan totaalisen erilaiselta glitteripäällyksen kanssa ja ilman.

Varpaiden kynsiin Peetu laittoi vanhaa suosikkia Essien Bermuda Shorts -pinkkiä.

Mutta oijoi, nyt täytyy kyllä varmaan vähän levätä ja ottaa jotain huikopalaa, kun on ollut niin kovin ahkera ja saanut oikein kynnet lakattua! On tää lomailu vaan aikas nastaa!

Vaatteiden kanssa olen aika tuuliviiri. Saatan silmät kirkkaina väittää pukeutuvani pääasiassa minimalistisesti mustaan samalla, kun jalassani on kultagobeliinihousut ja hälisevä printtitoppi. Yhdistelen värejä ja muotoja täysin fiiliksen mukaan – juurikaan välittämättä ns. yleisesti tunnustetuista tyylisäännöistä. Mutta kosmetiikan – ja varsinkin meikkaamisen – suhteen olen täydellinen konservatiivi.

Olen meikannut about tismalleen samalla tavoin lukioajoista lähtien – ja suunnilleen samoilla tuotteilla. Kun Cliniquen kakkumaisen eye-linerin valmistus lopetettiin, siirryin käyttämään Chanelin vastaavaa. Muuten huikein muutos on varmaan se, kun reilu pari vuotta sitten sain Karkilta laivatuliaisiksi Guerlainin aurinkopuuterin, joka päätyi pienen totuttelun jälkeen osaksi päivärutiinejani.

Huulipunaa en ole oppinut käyttämään koskaan – ja huulikiiltojenkin kanssa olen todella ronkeli. En kestä, jos huulet ovat tahmeat tai tönköt tai muuten vaan tököttisen oloiset. Eniten tykkään hyvästä huulirasvasta. Juhlakäyttöön on kelvannut hyvin huultenrajauskynä + huulirasva.

Sain Lumenelta testattavaksi pari huulipunakynää. Niiden kivasta ulkonäöstä huolimatta, en ensin edes testannut koko tuotetta. Ajattelin, että huulipuna mikä huulipuna. Vasta, kun Karkki kokeili ja ihan spontaanisti sanoi, että “tää tuntuu kyllä ihan pelkältä huulirasvalta”, kiinnostuin aiheesta.

Ja todellakin! Vadelmaa sisältävät hoitavat Miracle Lip Sorbet -kynät tuntuvat huulilla aivan kuin olisi laittanut vain ihan tavallista hyvää huulirasvaa. Efekti on kuitenkin huomattavasti sofistikoituneempi. Väri on hiukan pehmeästi läpikuultava, mutta selkeästi intensiivisempi kuin tavallisissa huulikiilloissa.

Arkikäyttöön päätyi välittömästi vaaleanpunainen sävy 13 “Kukkaketo”. Itsekin vähän ihmettelen edelleen, että miten tuo nyt tuntuukin niin kivalta. Sävyssä on aika paljon helmiäisen hohdetta – ja se on yleensä itselleni aina aivan välitön no-no.. Jotenkin tuo nyt kuitenkin sulautuu huulille tosi keveäksi ja heleäksi, helppokäyttöiseksi sävyksi, jossa olen viihtynyt todella hyvin.

Astetta railakkaampi on sävy 15 “Marjojen hehkua”. Karkin mielestä tuo sopii minulle tosi hyvin – eikä se oikeastaan yhtään hullummalta tunnukaan. Huulipunien vieroksumiseni ei ole niinkään johtunut mistään värikammosta – vaan siitä, että en ole tykännyt siitä, miltä ne tuntuu.

Nyt näyttä vähän siltä, että Mintun huulissa aletaan nähdä enemmän värejä, kun kerran löytyi tällainen käyttömukava vaihtoehto. Hauskahan se on meikkikonservatiivinkin venytellä tottumuksiensa rajoja aina välillä!