Olin pitkään sitä mieltä, että kulmakarvojen huolittelu tarkoittaa lähinnä irtokarvojen poisnyppimistä. Kulmani ovat luonnostaan melko tummat ja ajattelin, että näytän tosi vihaiselta, jos lisään vähääkään väriä.
Pari-kolme vuotta sitten törmäsin jossain blogissa juttuun, jossa kirjoittaja kertoi koukkuuntuneensa täysin uuteen kulmakarvaväriinsä. Että ei oikeastaan kaivannut läheskään niin paljon muuten meikkiä, kauniisti muotoillut kulmat avasivat katsetta ja tekivät yleisilmeestä elegantin & pirteän.

Tuolloin päätin opetella kulmien meikkaamisen ihan kunnolla.
Alunperin käytin harmaan-ruskeaa, melko pehmeää kynää (muistaakseni MaxFactor), sitten siirryin FACE:n kakkumaiseen, niinikään harmaanruskeaan kakkumaiseen kulmakarvaväriin ja nyt – nyt perheesemme on muuttanut aivan taivaallinen Too Faced Brow Envy -setti.

Palettiin kuuluu vaalea harmaanruskea ja tummanruskea kulmaväri, kiinnitysvaha ja korostusväri. Lisäksi sievästä paketista löytyy pinsetit (yllättävän hyvät, vaikka käytänkin normaalisti omia vanhojani), vino sivellin ja tosi kätsy pikkuinen pyörökierreharja kulmien oikomiseen.

Suloisen vetolaatikon kätköissä on vielä hyvän keskisävyinen harmahtavan ruskea kulmakynä sekä kolme kulmienmuotoilumallia. Siis ihan oikein, kulmienmuotoilumallia!

“Girl Next Door”, “Glamour Queen” ja “Femme Fatale” -nimisien muotoilumallien avulla olisi tarkoitus saada itselleen upeat ja muodokkaat kulmat. Idea on kai periaatteessa ihan hyvä, tai ainakin kiinnostava. Itse en ole kyllä saanut kertaakaan mallien avulla toteutettua mitään esittelykelpoista. Ehkä en vaan osaa.

Paketin kannessa olevia ohjeita olen kyllä lueskellut tarkasti ja saanut hyvää osviittaa ihan ilman muotoilumallien käyttämistäkin.

En ole oikein vieläkään varma, onko kynä vai kakkumainen kulmaväri paras. Onkin tosi huippua, että tuossa Too Faced -kitissä on molemmat niin voi vaihdella vähän tilanteen mukaan. Arkisin käytän kyllä yleensä kakkumaista väriä, koska kynästä tulee helposti omasta mielestäni vähän liiankin näyttävä lopputulos.
Niin ja tuo ihana kulmavärisetti on siis oikeastaan Peetun. Onneksi äiskä saa lainata… 🙂

Kaikki varmaan siellä ruudun toisella puolella jo malttamattomana odottaa “Mintun flunssa” ja “Go 4 it vol. 2 goes sairastupa” -tyyppisiä tilannetiedotuksia. Tiivistetysti voin kertoa, että maanantai-aamu tuntui tavanomaisen nahkealta, mutta olin olevinani kuitenkin viikonloppuista paljon reippaampi, joten hoidin normaalit aamutoimet, kahvinkeitot, suihkut, meikkaukset etsetera ihan normi auto-pilotilla. Jossain vaiheessa heräsi Peetu, jonka kanssa nykyään kuljemme aina samaa matkaa töihin. Ensimmäisenä tyttö sai kähistyä, että äiti-mun-kurkkuni-on-niin-kipee-etten-mä-pysty-oleen. Koska olen karski finne-mutsi ilmoitin vain, että kyllä se siitä teen avulla tokenee.

Pääsimme matkaan, mutta kahden aseman jälkeen Peetu ilmoitti, että maailma pyörii ja häntä huippaa ja heikottaa niin pahasti, että on pakko kääntyä takas kotiin. Itse taistelin duunissa pari tuntia, mutta jokamaanantaisen aamupalaverin jälkeen nappasin tietokoneen kainaloon ja siirryin kotitoimistolle etähommiin. Varmaan olisin pysynyt jalkeilla koko päivän, jos olisin oikein tsempannut, mutta siinä sivussa olisin varmasti tartuttanut puoli markkinointi-osastoa pärskimiselläni. Ihanaa, että on sellainen duuni, että sitä voi tarvittaessa tehdä myös kotoa käsin!

Sain (tai saimme taitaa olla huomattavasti lähempänä totuutta…) Lumenelta testiin uusia Gloss & Care Artic Sand -kynsilakkoja. Eilen, kun vielä ajattelin, että tästä starttaa skarppi työviikko, päätin kokeilla, miltä uutukaiset näyttävät.

Artic Sand -kynsilakkojen ideana on, että ne kuivuttuaan muistuttavat hiukan hiekkaista pintaa, tavallisen kiiltolakan sijaan. Yhteensä markkinoille on tullut kahdeksan eri sävyä; meille testattavaksi saapui niistä kolme, Hiekkaa purossa, Rantahiekassa ja Hiekkamyrsky.

Kokeilin ensimmäisenä harmaan-hopeista -hiekkamyrsky -sävyä. Aluksi se vaikutti heti lakkaamisen jälkeen aika tavanomaiselta hilelakalta, mutta noin kymmenen minuutin jälkeen pinta muuttui jännän röpyliäiseksi ja himmeän kiiltäväksi.

Laitoin lakkaa kaksi kerrosta, mutta yksikin tuntui antavan ihan kivasti struktuuria. Kimalluslakkojen tapaan tuo tuntuu myös pysyvän todella napakasti kynnellä. Hopeahiekka selvisi jopa käsin tiskaamisesta!

Tässä vielä superlähikuva aiheesta. Täytyy sanoa, että hilelakkojen suurkuluttajana olen todella innoissani tästä uudesta tulokkaasta, joka on kimaltava, mutta jotenkin sofistikoituneemmin kuin perinteiset glitterilakat.

Meillä ramppasi jo eilen pikkuisia hirviöitä (ja jokunen prinsessa…) linkuttamassa ovikelloa ja mankumassa herkkupalleroita & uhkailemassa kiusanteolla.

Varsinainen Halloween taisi olla eilen, mutta juhlallisuudet jatkuvat varmasti koko viikonlopun. Niinpä ajattelin, että jollekulle voisi olla iloa tutoriaalista, jonka avulla tumpelo mämmikourakin loihtii hyytävän kamalat veriset vampyyrikynnet.

Jäljen ei tarvitse olla niin justiinsa – eihän sitä veriraapimat koskaan ihan tasaisesti asetu. Tietty epätasaisuus tuo vain lisää fiilistä, siksi tämä on oiva Halloween-versio niille, joiden taidot ja hermot eivät riitä pikkuisten kurpitsalyhtyjen tai monsterinaamojen maalaamiseen kynnen pinnalle.

Varusteiksi tarvitaan aluslakka, halutessa vaalea sävy verijälkien alle (myös pelkkä aluslakka, eli verijälkien maalaaminen naturellin kynnen kärkiin, toimii myös) ja sopivan tummanpunainen vereksi. Sävyillä voi hiukan vaikuttaa efektin asteeseen. Mitä aidomman sävyt sitä hyytävämpi lopputulos. Tärkein ylimääräinen apuväline on hammastikku!

Itse laitoin ensin alle puolipeittävää luonnonvaaleaa sävyä. Itseasiassa etsiskelin varastoistamme yhtä vanhaa Make Up Storen beige-harmaata nudelakkaa. Se olisi ollut mielestäni vähän tuota vaaleaa ärtsympi, mutta johonkin se oli nyt tehnyt katoamistempun eikä suostunut inkartoitumaan eteeni etsinnöistä huolimatta.

Vaalean lakan hiukan kuivahdettua vedetään punaisella rennot “ranskalaiset” kynsien kärkiin. Tosiaan ei ole mitään tarvetta yrittää olla liian siisti vetojen kanssa. Mikä helpotus kaikille meille, jotka olemme joskus epätoivoisesti yrittäneet saada oikeaa ranskalaista manikyyriä onnistumaan vapaalla kädellä!

Seuraavaksi pudotellaan kynnen puolivälin tietämille, vähän keskenään eri korkeuksille, kahdesta kolmeen pisaraa. Pisaroissa tulisi olla jonkun verran väriä – eli ihan pelkkä maalattu piste ei riitä.

Seuraavassa vaiheessa otetaan hammastikku apuvälineeksi ja vedetään pisara yhteen kynnen kärjen punaisen viirun kanssa. Suurin riski tässä vaiheessa on se, että pisara ehtii kuivahtaa ja verinoron vetäminen ei onnistu. Helpoiten tämän välttää sillä, että tekee aina yhden kynnen kerrallaan valmiiksi asti.

Toinen riski on, jos vaalea aluslakka ei ole ehtinyt kuivahtaa, värit saattaa sekoittua tässä vaiheessa. Suosittelen siis sekä kohtuullista malttia että kevyttä kättä.

Kuivattelu kestää aikansa, koska tuossa on melko monta kerrosta lakkaa, mutta siinä välissä ehtii hyvin vaikka lukemaan läpi kaikki lempibloginsa.

Voin kuvitella, että verinorot olisivat tosi makean näyttävät vähän pidemmissä kynsissä, mutta ihan hauskat nuo on näissä Mintun nysissäkin. Ei muuta kuin hyytävää Halloweenia kaikille!

Yhä vain pimeämpiä syysaamuja ei yhtään kevennä se, että kesäinen päivetys alkaa olla jo muisto vain. Aamulla peilistä katsoo takaisin sen verran haalistuneet kasvot, että lähestyvä Halloween tuntuu lähinnä huonolta pilalta.

Vaikkei olisikaan mikään himoauringonottaja kyllä se vaan niin on, että pieni kesäinen päivetys tekee ihmeitä. Sitä näyttää iloisemmalta, reippaammalta, raikkaammalta… niin, yksinkertaisesti paremmalta.

Onneksi ihana kosmetiikkateollisuus tarjoaa erilaisia pakoteitä haamunvalkoisesta ihosta. Monet vannovat itseruskettavien nimeen – meillä ei niitten makuun olla oikein koskaan päästy. Kasvoille tarkoitettua rusketusainetta ei tietääkseni ole kokeillut Peetu eikä Karkkikaan. Itse en ainakaan. Mielummin turvaudun pariin hyvään luottotuotteeseen, joiden avulla kesäisen hehkun saa viipymään kasvoilla pahimman kaamoksenkin aikana.

Hyväntuuliseen kesä-lookiin ei oikeastaan tarvitse kuin hyvän aurinkopuuterin. Ja hyvällä tarkoitan sellaista, joka on riittävän keveä koostumukseltaan, jolloin se on helppo levittää huomaamattomasti ja tasaisesti. Liian paljon pigmenttiä ja homma mene aivan nysväämiseksi. Aurinkopuuteri saisi mielellään olla myös täysin ilman mitään kimalletta ja kultahileitä. Oikea sävy löytyy parhaiten kokeilemalla. Itse tykkään lämpimän puhtaan ruskeista sävyistä, jotka eivät taita liikaa keltaiseen.

Lumenelta löytyy todella hyvät, pohjoismaiselle iholle ja täkäläiseen sävymaailmaan sopivat kesänpidennystuotteet.

Saimme Lumenen aurinkopuuterin ja hohtovoiteen testiin jo joskus kesällä. Peetu on käyttänyt molempia tuotteita ihan arkisinkin. Itse olen pitäytynyt pelkässä aurinkopuuterissa työpäivinä ja hohtovoide on päässyt käyttöön lähinnä iltamenoissa.

Aurinkopuuterin paikka on poskiluun alla “lommoposkien” kohdalla. Ihan liian tiukkaa aurinkopuuterikolmiota kannattaa vältellä, jos ei halua näyttää tukholmalais-fjortikselta. Pehmeät vedot ovat parhaat. Yleensä pyöräytän vielä paksun puuterisudin koko kasvojen ympäri hiusrajaa pitkin alas leukaluihin.

Ennenkuin saimme Lumenelta testiin heidän hohtovoiteensa, en ollut moisesta kuullutkaan. Toki käytin vaaleita luomivärejä ja valokynää tarpeen vaatiessa korostamaan silmänurkkia ja tuomaan valoa kulmiin.

Lumenen hohtovoide on ihanan ohutta ja luonnollisesti kuultavaa. Sen kanssa on vaikea saada liian räväkkää jälkeä aikaiseksi – siinä mielessä hyvin turvallinen korostustuote siis.

Hohtovoidetta voi laittaa kaikkiin kasvojen korkeisiin kohtiin ja paikkoihin, joita halaa korostaa. Itse sivelen sitä yleensä vain ohimoille ja silmien ulkonurkkien alle.

Jälki on tasaista ilman ylenpalttista työstämistäkin – mikä on aivan loistojuttu tällaisille kokeilunhaluisille, mutta vähän kärsimättömille meikkaajille. Kuvasta tuota ei edes mitenkää hurjan selkeästi erota, mutta Peetu on laittanut hohtovoidetta ohuelti koko poskipäälle tuomaan valoa.

Tervettä sävyä kevyesti aurinkopuuterilla ja häivähdys auringon hehkua hohtovoiteella. Parilla pienellä asialla saadaan kesä viipymään vielä hetken pidempään kasvoilla.

Miten on mahdollista, että viikonloppuisin aika tuntuu menevän vielä nopeammin kuin normaalisti? Ei ollut todellakaan tarkoitus pitää mitään blogilomaa tässä, mutta aikaoptimistin perjantai ja lauantai meni sellaista haipakkaa, että tässä sitä ollaan, sunnuntai-illassa, vaikka tuntuu, että ihan juuri sekunti sittenhän sitä laittoi työtietokoneen kiinni ja läksi viikonlopun viettoon.

Eilen juhlittiin kollegan tupareita. Piti kyllä laittaa eetterin kuvat illan asustuksesta, mutta sitten se kuuluisa “pitäs-olla-jo” kiire muuttui niin konkreettiseksi, että edes jo kai melkein perinteeksi muodostunutta “en-oikeastaan-ehtisi-ja-nyt-pitäisi-jo-juosta” -postausta en ehtinyt tehdä.

Kuvat ehdittiin kuitenkin ottaa ja tässä nyt ensimmäisenä illan ehostus.

Olen aina ajatellut, että normaali silmämeikkini on suhteellisen voimakas, käytän päivittäin tummia rajauksia etc. Kuitenkin niin, että se on ok myös arkisin esmes töihin toimistolle. Bloggausvuosien aikana on tullut otettua päivänasukuva poikineen – ja kieltämättä välillä itsekin ihmettelen, että miksi meikki näyttää välillä suoraan sanottuna aika valjulta.

Pääsin mukaan Indiedaysin kampanjaan, jossa yhteistyössä Maybellinen kanssa on tarkoitus toteuttaa livenä catwalkilla nähtyjä tyylejä. Jo siinä vaiheessa, kun hain mukaan kampikseen, piti ilmoittaa, että minkä catwalk-lookin haluaisi toteuttaa.

Itselleni oli aika itsestäänselvää, että halusin kerrankin – hyvällä syyllä – testata oikein kunnollisia kissarajauksia. Niinpä laitoin ehdotuksen, että toteuttaisin oman tulkintani Dolce&Gabbanan AW13 -lookista Maybellinen tuotteilla.

Suureksi ilokseni pääsin mukaan kampanjaan! Ja tässä nyt sitten on tuo hurja kissarajausmeikki IRL. Yritin kaikkeni, että osaisin myös poseerata kuvassa yhtä viileänä kuin tuo yllä oleva style.comista bongaamani mallineito. (haha!)

Peilistä kun katsoin oli sellainen olo, että silmämeikkiä on ihan jo liikaa. Kuvista kyllä näkee, että eihän tuo nyt niin mahoton ollut ollenkaan.

Tässä on silmämeikkiin käyttämäni tuotteet. Aika ihana idea tuo, että luomiväripaletin takana on ohjeet, miten värejä tulisi käyttää.

Miau?

Maybellinen Big Eyes -ripsarin idea on se, että yläripsille ja alaripsille on omat harjat. Yläripsille tarkoitettu harja antaa aivan hurjasti volyymia – jopa suorastaan niin paljon, että mietin, mahtaako tuota tohtia tavallisena arkipäivänä edes käyttää..

Alaripsille tarkoitettu pikkuharja on mielestäni aivan upea! Ripseni eivät ole mitenkään fantastisen tuuheat ja varsinkin alaripset ovat välillä suorastaan olemattoman surkeassa kunnossa. Maybelline Big Eyes -ripsivärin alaripsille tarkoitetulla pikkuharjalla sain tosi kivan ja luonnollisen värin myös hentoihin alaripsiini.

On se kyllä hassua, miten itse ajattelin, että olen niin kovasti ja normaalia enemmän meikattu, että kuvittelin suunnilleen kaikkien kommentoivan olemustani eilisillan juhlissa. Olin jopa miettinyt valmiiksi, miten selostan olevani mukana juuri tässä Maybellinen kampanjassa… Ero tavalliseen taisi kuitenkin olla liian pieni, sillä kukaan ei sanonut mitään edes mielestäni aika räväköistä rajauksista! Haha!

Nyt myös sinulla on mahdollisuus voittaa nuo samat jutut (rajaustussi, luomiväripaletti, ripsari, yhteensä 40 eurolla meikkejä) vastaamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon kysymykseen:
”Kerro mitä mieltä olet tämän syksyn Big Eyes -trendistä, jossa ideana on meikata suuremman näköiset silmät laittamalla maskaraa myös alaripsiin?”

Vastausaikaa on torstaihin 17.10. klo 21.00 asti!

Ps. jätäthän toimivan sähköpostiosoitteen kommenttiisi, että saan tarvittaessa otettua yhteyttä!