Väitän olevani ns. “järkevä” shoppailija. Ostan harkiten, tarpeeseen, kestävää ja entisen kanssa yhteensopivaa – ja vain, kun tarjolla on ns. hyvä diili. Mutta joskus sitten pimahtaa… Olin viime viikolla – juuri ennen tätä Tampereen reissuani – kaupungilla etsiskelemässä kivaa, ei-virkamiesmäistä, jakkua. Mielessäni ajattelin jotain sellaista blogipiireissäkin tosi suosittua Chanel-henkistä vaaleaa bouckle-kankaista versiota, joka kävisi kivasti pieneen menoon, mutta olisi ookoo myös toimistolle. Jakkubudjetin ajattelin olevan maksimissaan siinä sadan euron kieppeillä- eli mitään merkkivaatehurmaa ei ollut tarkoitus kokea.
Ja kuinkas siinä sitten kävi… Eksyin TopShopiin, eksyin pläräämään TopShopin Kate Moss -mallistoa. Ja rakastuin.

Olen ihan tietoisesti vältellyt tutustumasta näihin uusiin TopShopin Kate Moss -mallistoihin. Silloin, kun niitä blogiurani alkuaikoina oli säännöllisesti, onnistuin aina hankkimaan jotain tolkkutoman ihanaa, mutta ei ehkä niin kovin järkevää, garderobiini.
Nyt en voinut kertakaikkiaan vastustaa ihanan paisley-kuvioista silkkikimonoa, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin sitä, mitä lähdin hakemaan! En oikeastaan voi kuvitella, että lähtisin kimono päällä toimistolle, tuo ei ole erityisen monikäyttöinen ja hinta, no se oli about tupla ajateltuun budjettiini nähden (eurohinta onkin näköjään nettikaupassa huomattavasti edullisempi. Pah.). Kyllä siinä varmasti parikymmentä viestiä ja muutamat valokuvat singahteli kotona makutuomarina toimivalle Peetulle ennenkuin tohdin lähettää sen viimeisen, caps lockilla kirjoitetun tekstarin: “EIKU MÄ OTAN SEN!!”.
Puolustuksekseni sanottakoon, että useimmiten on kiva omistaa hauska statement piece, jota voi sitten yhdistellä niihin arkisempiin kokonaisuuksiin. Lisäksi kimonotakki on ihanaa, melko paksua silkkiä ja kaikinpuolin laadukkaasti ja nätisti tehty (mitä ei aina voi valitettavasti TopShopin vetimistä sanoa). Pieni morkkis kyllä iski siinä heti ostotapahtuman jälkeen, mutta sen jälkeen olen ollut kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kynnet piti tietty laittaa heti rimmaamaan uuteen kaunokaiseeni. Ringfinger-manikyyrivillitykseni ei vain ota laantuakseen, joten sommittelin värisuoran sen mukaan. Kimonojakun varsin puhtaiden värien paisley-kuosi sisältää todella houkuttelevan valikoiman yhteensointuvia sävyjä. En ensin oikein osannut päättää, mutta sitten totesin, että valitsen värit ihan mahanpohjafiiliksellä.

Perusväriksi valikoitui Ciatén aavistuksen koralliin taittava punainen sävy “Play Date”. Nimettömiin laitoin virallista varpaankynsilakkaani, jota en ole varmaan ikinä käyttänyt sormien kynsissä – eli Lumenen Natural Code -sarjan ihanan uima-allas turkoosia “Live it Up”-sävyä. Sormussormien on jostain syystä aina kimallettava, joten turkoosin päälle lennähti vielä Lumenen Gel Effect -sarjan “Glistering Sea” (saatu blogin kautta).
Olen tainnut ennekin sanoa, mutta tuo Gel Effect -sarjan glitterilakka on ihan parasta evö. Kimallukset päätyvät kynsille ahdistelematta ja ilman sataa hitaasti kuivuvaa kerrosta. Arvostan!

No nyt on! On väriä ja kuosia ja silkkiä ja kimallusta ja vaikka mitä! Pidän itseäni edelleenkin varsin hillittynä ja klassiseen kallellaan olevana pukeutujana, mutta näin kesällä näköjään pukkaa rokkihippinuoruus väkisinkin läpi!
Kirjoittelen tätä postausta Inter City -junassa matkalla Helsinkiin. Hesassa on luvassa Maybellinen Baby Lips -huulivoiteiden lanseeraustilaisuus. On niin mahtavaa, että kerrankin satuin olemaan Suomessa, kun jotain tällaista tapahtuu, että hyppäsin tietty heti Helsingin junaan. Aivan järkky kiire tuli, tietenkin, muuten olisin nakittanut kummitytön nappaamaan kuvat illan asustani, joka koostuu – yllätys, yllätys – ihanasta silkkikimonostani, mustista Filippa K:n pellavashortseista, Lacosten kiilasandaaleista, H&M:n mustasta topista ja kultaisesta kettu-kaulakorusta (saatu blogin kautta).
Tällaisena blogihäppening-iltana luulisi kyllä, että löytyisi joku vapaaehtoinen kameran taakse – eli melkein uskallan luvata huomiseksi kuvia asusta!

Sain jo joskus talvella testattavakseni Lumenen uuden Bright Now Visible Repair -sarjan ihovoiteita. Eli olen ehtinyt käyttää ryppyjä suomalaisen lakan kantasoluteknologian avulla vähentävää tuotesarjaa jo varsin pitkään. 35+ ikäryhmälle suunniteltu ihonhoitosarja on ollut kaupoissa maaliskuusta alkaen.
Ja jos nyt lukijasta alkaa tuntua siltä, että Minttu kehuu aina, kun uusi Lumenen tuote tulee markkinoille, niin olen ensimmäisenä myöntämässä, että juuri näin on asia. Jostain syystä ne vain sopivat iholleni aivan erinomaisesti. En usko, että se on sattumaa. Kotimainen huippututkimus ja pohjoismaisen ihon tuntemus on varmasti pääsyyt siihen, että tyypillinen suomalainen ihoni yksinkertaisesti viihtyy Lumenen ihovoiteiden hoidossa.
Lumene Bright Now Visible Repair -ihonhoitosarja sisältää siis suomalaisesta lakasta kasvatettua soluviljelmää. Kuullostaa aika yli hilseen menevältä jutulta, mutta jos tämän tulkitsee vähän maanläheisemmin, it makes sense. On jotenkin päivänselvää, että mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä kompaktimmin marjojen (ja mahdollisten hedelmien) tulee sisältää vitamiineja, antioksidantteja ja muuta elinvoimaa. Tässä omat käyttökokemukseni.

Olen onnistunut viime aikoina (lue: vuosina) kehittämään varsinaisen seerumi-addiktion. Tuntuu, että ihonhoito ei ole mitään, jos ennen päivä- tai yövoidetta ei levitä mitään seerumia. Esim. matkoilla en ole seerumipulloa sen pienestä koosta huolimatta pitänyt mukana ja olo on ollut ihan vajavainen. Pikkuisen siis riippuvuusoireita ilmassa, tunnustan.
Mutta on niin helppo tottua johonkin niin ihanaan tuotteeseen kuin tämä Bright Now Visible Repair Serum. Se on ohut mutta riittoisa (jotkut seerumit vain häviävät ihoon, mutta ei tämä), fiilis on aktiivinen, muttei silti aiheuta punoitusta (toiset tuotteet ovat aktiivisuudessaan ihan jees, mutta jos iho varsinkin leuan ja otsan alueelta helottaa tulipunaisena, tulos ei kai ole kovin toivottu) ja lisäksi seerumin sisältävät valoa heijastavat pigmentit antavat heleän fiiliksen, vaikka seuraavan päivän presentaatio olisikin pitänyt hereillä puoli yötä.
Lumenen Bright Now Visible Repair Serum on mielestäni erittäin hyvin toimiva ja ehdottomasti testaamisen arvoinen. Viinijutuissa usein kerrotaan onko viini hintansa arvoinen tai peräti löytö (tai sellainen, josta ei ko. hintaa todellakaan kannata maksaa…) ja nyt sanoisin, että tämä seerumi on todellinen löytö.

Bright Now Visible Repair -sarjan päivä- ja yövoiteet ovat taattua Lumenea. Koostumuksesta sen verran, että olin aluksi hieman hämmentynyt, kun molemmat voiteet tuntuivat vanhoihin luottotuotteisiini, Bright Now Vitamin C -sarjaan, verrattuna aika ohuilta. Mutta, joskus ensivaikutelma pettää, ja näiden kohdalla todella kävi niin. Siinä missä Vitamin C -sarja oikeasti tuntuu runsaalta ja jättää sellaisen olon myös iholle, on Visible Repair -sarja ravitsevuudessaan ihan omaa luokkaansa. Eli fiilis on kevyt, mutta iho ei tunnu kaipaavan yhtään mitään. Aikas ihana tunne voin kertoa näin ärtyneestä, paikoin kutiavan kuivasta ja muutenkin tosi helposti rasittuvasta ihosta kärsivänä.

Silmänympärysvoide on sarjan uudistuksellisin tuote. Ihan tulee mieleen, että miksei kukaan ole tullut ajatelleeksi tätä aikaisemmin!? Siis silmänympärysvoide ja tummien silmänalusten peittoon sopiva voide samassa purkissa – aikas hienoa. Ainakin teoriassa. Perusvoide on samaa sukua muiden sarjan voiteiden kanssa – eli kevyt, mutta yllättävän ravitseva. Tykkään todella paljon, vaikka mieluiten ehkä kuitenkin käyttäisin pumppupulloa tai tuubia ihan hygieenisyyssyistä.
Integroitu peitevoide on mielestäni aivan huippu idea. Silmänaluseni on kroonisesti mustat, edes kymmenen päivän detox-kuuri ei auttanut (pitäisi varmaan lisätä kymmenen yön, kymmenen tunnin yöunet kuuriin). En ole kuitenkaan oppinut käyttämään kunnon peitevoiteita siitä huolimatta. Silmäaluset saa kyytiä vain valokynäsipaisulla silloin, kun siihen on aikaa. Valitettavasti silmänympärysvoiteeseen integroitu peitevoide ei myöskään tuonut toivomaani ratkaisua. Useimmiten se jää levittämättä, mutta lähinnä siksi, että se vain – valokynän helppouteen tottuneena – tuntuu liian hankalalta. Parhaimman lopputuloksen mielestäni saa, kun levittää peitevoiteen ennen meikkivoidetta, mutta tosiaan, uskon edelleenkin mielummin valokynän hohtavaan voimaan. Varmasti jollekin, joka on tottuneempi peitevoiteiden käyttäjä, tuo voisi sopia paremmin.

Ihan muutama päivä sitten sain Bright Now Visible Repair -sarjan uuden tulokkaa, ihon sävyä korjaavan Tone Corrector -seerumin. Seeruminörtti täällä on jo tietty ihan täpinöissään uudesta tuotteesta ja luonnollisesti odotan sen tekevän ihmeitä tulevana aurinkoisena ajanjaksona. Mikä yleensä tarkoittaa aika hurjan suurta tarvetta ihon tasoittamiselle, pigmettiläiskien hävittämiselle ja kaikenlaiselle muullekin kirkastamiselle.

Jahuuu!! Nyt se olis sitten muutama päivä vapaata – vähänkö mahtavaa!? Ajattelin kohta pinkaista pienelle lomanaloitusjuoksulenkille, kun on niin mahtavan makea kelikin, mutta laitetaan nyt ensin esittelyyn viralliset pääsiäiskynteni.
Olen ihastellut Instassa ja facebookissa ihmisten huippuhienoja “tipu kuoriutuu munasta” ja “pääsiäispupu jakaa munia” -tyyppisiä kynsiin väsättyjä minitaideteoksia. Ajattelin tunnustaa rajallisuuteni siveltimenkäyttäjänä ja päätyä hiukan helpompaan, mutta silti juhlasesonkiin sopivaan keltainen + glitteri -tyyliin.

Lakkauksen inspiraationa toimi pääsiäiseen olennaisesti kuuluvat, kauniin kiiltäväpaperiset suklaamunat. Nämä herkut on Karkin tuomisia parin viikon takaiselta juristiopiskelijoiden kanssa tehdyltä Brysselin reissulta. Käsintehty suklaa on aivan taivaallisen hyvää – ja onneksi myös tuntuu sen verran luksukselta, että perinteisiä pääsiäisen suklaaövereitä á la Mignon-munat, noilla ei kehtaa tehdä.
Pääsiäispraliiniaiheinen kynsilakkaus syntyy keltaisella pohjalakalla ja viime viikonlopun Inspiration-tapahtumassa Lumenelta saadulla geeliglitterilakalla.

En itseasiassa tykkää tavallisesti keltaisesta sävystä kynsilakassa. Tämä samainen Orlyn “Spark” on siitä huolimatta tainnut koristaa kynsiäni jo ainakin parina, kolmena pääsiäisenä aikaisemminkin. Kiitettävän hyvänä on koostumus pysynyt, vaikka lakka on jo tosiaan ihan reilusti vanhaa. Levittyi tänään ihan yhtä helposti ja kuivui nopeasti kuin uutenakin. Kaksi kerrosta tuo kyllä vaatii. Yhdellä kerroksella jälki on epämääräisen hailu ja läikikkään oloinen.

Lumenen glitterilakka kuuluu merkin uudehkoon geelilakkojen perheeseen. En ole tuota vielä muuten kokeillut, mutta Inspiration Day:ssä sutaisin pikkuisen testin peukalon kynteen ja se ainakin pysyi kuin peruskallio paikallaan siitä lähtien. Levittäminen leveän pensselin avulla on tosi helppoa ja nopeaa. Sen verran geeliglitterilakka taitaa ainakin erota tavallisesta glitterilakasta, että geelimäisen koostumuksen ansiosta glitteriä on paljon helpompi annostella kynnelle. Ihan perinteisen glitterilakan kohdalla kun on joskus se ongelma, että kynnen päälle ei tahdo tarttua kuin pari hassua hilettä. Etenkin siis, jos kimallus on koostumukseltaan aika isojakoista, niinkuin esim. tässä Lumenen geelilakassa.

 
Kun suunnittelin, että haluan tehdä jonkun pääsiäiseen sopivan kynsilakkauksen edellisviikonlopun tummanpuhuvan ja nyt jo aikas ränsistyneen gaalamanikyyrin tilalle, ajattelin, että tästä keltainen + glitteri -yhdistelmästä tulee pääasiassa aika hassu. Nyt kun olen ehtinyt ihastella lopputulosta pienen hetken, olen sitä mieltä, että tuohan on ihan tosi hieno!
Mutta nyt lenkille! 🙂

Kirjoittelin joku aika sitten Peetun uudesta kulmakarvojen fiksauspaletista – ja siitä, miten hurjan suuri merkitys siisteillä merkatuilla kulmilla on yleisilmeeseen. Olen aika vähän aikaa sitten vasta alkanut opetella kulmakarvojeni muotoilua. Aikaisemmin se tuntui sekä hankalalta että tarpeettomalta. Hetken aikaa harjoiteltuani tajusin, että siistikin meikki voi näyttää tosi nuhjuiselta, jos kulmat ovat hujan hajan. Toisaalta taas ojennuksessa olevat karvat antavat illuusion huolitellusta lookista, vaikka muu meikki olisi aivan minimaalinen.
Muutama helppo askel auttaa jo hyvään alkuun täydellisten kulmakarvojen metsästyksessä. Laadukkaat ja omaan sävymaailmaan sopivat tuotteet ovat ihan must.

 
Oma kulmien meikkaus arsenaali koostuu Face Stockholmin kakkumaisesta runsaspigmenttisestä väristä (sävy: Myrrah) ja Lumenen sävytetystä muotoiluvahasta (Soft Brown, saatu blogin kautta). Litteä vinoharjaksinen sivellin toimii parhaiten kakkuvärin levittäjänä.
Viisi askelta huoliteltuihin kulmakarvoihin onnistuu aloittelijaltakin, kun kerran minultakin.

 
Askel 1: Kulmakarvojen harjaaminen ylöspäin ja ojennukseen. Vaikka mitään muuta ei ehtisi tehdä, kannattaa karvat edes sukia siistiksi. Paraskaan luomiväri ei pelasta tilannetta jos kulmat sojottavat sinne tänne.

 
Askel 2: Irtokarvojen nyppiminen. Hifistelijät voivat tehdä tästäkin vaiheesta vaikka mitä taidetta. Meille “vain” siistejä, luonnollisen näköisiä kulmia metsästäville sanoisin, että kannattaa nyppiä kaikki kulmien alla olevat irtokarvat sekä mahdollisesti kulmien välissä olevat haituvat. Muuten on ehkä turvallisinta jättää pinsetit rauhaan.

 
Askel 3: Klassinen muotoiluvinkki on, että kulmakarvojen pituus on hyvä, kun voi vetää suoran viivan suupielestä silmän ulkokulman kautta kulmakaaren päähän. Joku jäätyneen näköinen tyyppi tuossa kuvassa ei tiedä sen paremmin missä sijaitsee suupieli kuin silmäkulmakaan. Yritetään antaa sen olla häiritsemättä.

 
Askel 4: Sain tosiaan Lumenelta testikäyttöön paljon kehutun kulmavahan. Täytyy kyllä sanoa, että tuote on ehdottomasti kaikki kiitokset ansainnut. Olen tosiaan aivan koukkuuntunut kulmien korostamiseen, enkä mielestäni näytä edes kunnolla heränneeltä, mikäli karvat ovat luonnontilassa. Tässä on pieni ongelma, sillä aamuisin meikkaamiseen on aikaa melko tarkkaan 4 min 32 sek. Värillinen kulmavaha antaa shokkikiireaamuisin (= joka arkiaamu) nopeasti juuri riittävästi väriä ja ryhtiä, että olo on kuitenkin ihan huoliteltu.

 
Kulmavaha on kuin pieni ripsari. Käytössä tuo on aivan mielettömän kätevä: pyörökierreharja selvittää karvat ja laittaa ne ojennukseen, vahan sisältämä väri korostaa riittävästi arkikäyttöön ja vaha pitää kulmat ojennuksessa koko työpäivän.

 
Askel 5: Kulmaväri levittyy parhaiten pienellä litteällä vinopäisellä pensselillä. Sävy kannattaa valita huolellisesti. Liian tummasta tulee helposti “maalatun” ja halvan näköinen lopputulos ja liian lämmin tai keltainen näyttää likaiselta ja tukkoiselta. Väri levitetään karvojen sekaan ja niiden suuntaisesti lyhyin vedoin. Niinkuin muussakin meikkaamisessa, myös tässä pätee se, että on helpompi lisätä kuin ottaa pois. Eli aluksi vain hitunen väriä siveltimeen ja sitten, kun muoto ja ennenkaikkea oma tyyli on löytynyt, voi intensiteettiä lisätä turvallisesti.

 
Käytössäni oleva kulmakarvaväri on varsin vaalea, vaikka olen aina ajatellut, että kulmani ovat melko tummat. Sävyltään se on aika paljon harmaaseen taittava kylmä keskiruskea.

 
Valmista tuli!Kyllähän tuo melko hereillä olevalta näyttää – eikö vain!?

Tiedän olevani patologinen säätilojen raportoija, mutta näin lomilla se kuuluu jotenkin erityisesti asiaan. Tällä lyhyellä hiihtolomallani olen kokenut sekä vesisadetta, pilvipoutaa, kirkasta auringonpaistetta, posketonta sumua, huikeana puhaltavaa pohjoistuulta että pieniltä kiviltä tuntuvaa miniraesadetta. Oikeastaan ainoa hiihtolomakeli, mitä ei ole ollut tämän lyhyen Branäs-visiitin aikana tarjolla, on käsittämättömiin miinuslukuihin vajoava pakkanen (terkuin yksi, joka on viettänyt kokonaisen viikon laskettelureissun kolmenkympin kieppeissä pyörivässä pakkasessa..).
Säätilojen ei itseasiassa tarvitse edes olla mitenkään ekstreme-hurjat tällaisella ulkoilulomalla. Jo pelkästään se, että ylipäätään 90 % hereilläoloajasta tulee vietettyä ulkosalla, asettaa etenkin kasvojen ihon ihan toisenlaiseen rasitukseen kuin normaali toimistoarkihässäkkä.

Tässä hiukan osviittaa, millainen keli täksi viimeiseksi mäkipäiväksi osui. Kuva on otettu parin ensimmäisen laskun jälkeen, joskus kymmenen aikaan aamupäivällä. Jokainen aamu täällä on ollut varsin sumuinen, mutta viimeistään puolilta päivin on kirkastunut.
Tänään oli toisin. Aamupäivällä sumu istui tiukasti ylärinteillä, mutta kun ensimmäiset vaiheet selvitti hengissä, alkoi alempana olla vähän selkeämpää. Lounaspaussin jälkeen matkaseurueeni jäi loikoilemaan ja katsomaan leffaa, mutta itse päätin lähteä katsomaan, että etteikö se näkyvyys olisi sitten kuitenkin hiukan parantunut. Ei ollut. Sen sijaan oli alkanut vihmoa alijäähtynyttä vettä/rakeita, jotka piiskasivat kivasti nassua. Sumun takia en voinut pitää laskettelulaseja, joten naatiskelin siinä sitten muutamat rinteet veden valuessa valtoimenaan silmistä. Mahdan olla upea näky tomaattisilmineni juuri nyt… Haha!
Silmät saattavat muistuttaa lähinnä jotain punakkaa vihannesta, mutta ihoni voi kaikesta rääkkäyksestä huolimatta yllättävän hyvin. Uskon vakaasti, että voin kiittää siitä kolmea loistavaa voidetta.

Vanha palvelija: Vitalis, mielletään helposti vain pakkassuojaksi. Voin kertoa, että ei ole parempaa voidetta turhaa ahavoitumista estämään, vaikkei miinusasteita olisi edes nimeksi. Kylmä tuuli, laskettelussa syntyvä viima ja ylipäätään runsas ulkoilu on koettelemus etenkin kasvojen iholle. Vitalis toimii kuin ohut Gore Tex -kuoritakki. Iho alla voi hyvin, kun voide pitää liialliset sään vaikutukset loitolla.

Huulivoide, kynsinauhavoide, hiertymävoide etc. Karkin Espanjan reissultaan viime kesänä tuoma Biopel näyttää, tuoksuu ja tuntuu aivan 8 Hour Creamilta. Ilmeisesti kuitenkin tuo on aikas paljon edullisempaa. Tuhannen taalan vinkki kaikille Espanjaan matkustaville: Biopel – best buy!

Uusin ihonpelastuskosmetiikkani on Lumenen SOS -voide. Sain ko. voiteesta vinkin lukijoiltani – ja sittemmin Lumenelta testiin tuon putelin. Hiihtolomakamppeita pakatessani tiesin heti, että SOS-voide on pakko ottaa mukaan. Ehdin vakuuttua sen tehokkuudesta jo tässä pari viikkoa sitten ikävässä talviflunssassa kipuillessani. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on nuhassa ja niistänyt niin monta kertaa, että ajatus siitä, että proseduuri pitäisi vielä toistaa, tekee kipeää?
Juuri sellaisessa tilanteessa otin käyttöön tuon SOS-voiteen. Sen lisäksi, että olo nenänpielissä helpottui lähes välittömästi, koko hökötys (siis nenä) näytti aamulla, illan rasvaamisen jälkeen, ihan ihmismäiseltä. Mikä siis voisi olla parempi suositus hiihtolomakasvovoiteelle? Olen käyttänyt Lumenen SOS-voidetta joka ilta saunan jälkeen poskipäissä, leuassa ja nenässä – eli kaikkein ärtsymmin ahavoituvimmissa kohdissa. Ja täytyy sanoa, että ihoni ei ole millään aikaisemmalla hiihtolomalla voinut yhtä hyvin!

 
Tässä vielä virallinen päivän rinne-selfie. (Lupaan, että ilman meikinhiventäkään esiintyvästä bloggarista ei tule mitään tapaa… :P). Kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä tai pehmennyksiä. Takanani aukeaa ihan normaali laskettelurinne, mutta sumun takia näyttää kuin seisoisin jossakin pilvessä.
Tämän päivän kokemuksista vielä sen verran, että eilinen vitsi-oon-hyvä-snoukkaan -euforia laskeutui tänään aika hyvin sille huomattavasti realistisemmalle tasolle. Äärimmäisen rajallinen näkyvyys ja eilisen jälkeen pistaamatta jätetetyt mäet (=kumparemäen ja off-pisteen sekoituselämys…) olivat sen verran haasteellinen yhdistelmä, että tänään on tullut kynnettyä rinnettä sekä takaraivolla että leualla. Useasti. Saunassa tuossa katselin myös, että onpas se hyvä, ettei kesän ja avoimien vaatteiden aika ole ihan vielä – sen verran on muija mustelmilla. Haha!
Ihan mahtava reissu on ollut kaikin puolin. Nyt aletaan paistaa pizzaa illalliseksi ja sitten vielä ehkä hetki chillailua jonkun tarpeeksi kevyen leffan kanssa. Huomenna kotimatkalle ja perjantaina takaisin sorvin ääreen. No, loppuu ne pitkätkin lomat.