Väitän olevani ns. “järkevä” shoppailija. Ostan harkiten, tarpeeseen, kestävää ja entisen kanssa yhteensopivaa – ja vain, kun tarjolla on ns. hyvä diili. Mutta joskus sitten pimahtaa… Olin viime viikolla – juuri ennen tätä Tampereen reissuani – kaupungilla etsiskelemässä kivaa, ei-virkamiesmäistä, jakkua. Mielessäni ajattelin jotain sellaista blogipiireissäkin tosi suosittua Chanel-henkistä vaaleaa bouckle-kankaista versiota, joka kävisi kivasti pieneen menoon, mutta olisi ookoo myös toimistolle. Jakkubudjetin ajattelin olevan maksimissaan siinä sadan euron kieppeillä- eli mitään merkkivaatehurmaa ei ollut tarkoitus kokea.
Ja kuinkas siinä sitten kävi… Eksyin TopShopiin, eksyin pläräämään TopShopin Kate Moss -mallistoa. Ja rakastuin.

Olen ihan tietoisesti vältellyt tutustumasta näihin uusiin TopShopin Kate Moss -mallistoihin. Silloin, kun niitä blogiurani alkuaikoina oli säännöllisesti, onnistuin aina hankkimaan jotain tolkkutoman ihanaa, mutta ei ehkä niin kovin järkevää, garderobiini.
Nyt en voinut kertakaikkiaan vastustaa ihanan paisley-kuvioista silkkikimonoa, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin sitä, mitä lähdin hakemaan! En oikeastaan voi kuvitella, että lähtisin kimono päällä toimistolle, tuo ei ole erityisen monikäyttöinen ja hinta, no se oli about tupla ajateltuun budjettiini nähden (eurohinta onkin näköjään nettikaupassa huomattavasti edullisempi. Pah.). Kyllä siinä varmasti parikymmentä viestiä ja muutamat valokuvat singahteli kotona makutuomarina toimivalle Peetulle ennenkuin tohdin lähettää sen viimeisen, caps lockilla kirjoitetun tekstarin: “EIKU MÄ OTAN SEN!!”.
Puolustuksekseni sanottakoon, että useimmiten on kiva omistaa hauska statement piece, jota voi sitten yhdistellä niihin arkisempiin kokonaisuuksiin. Lisäksi kimonotakki on ihanaa, melko paksua silkkiä ja kaikinpuolin laadukkaasti ja nätisti tehty (mitä ei aina voi valitettavasti TopShopin vetimistä sanoa). Pieni morkkis kyllä iski siinä heti ostotapahtuman jälkeen, mutta sen jälkeen olen ollut kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kynnet piti tietty laittaa heti rimmaamaan uuteen kaunokaiseeni. Ringfinger-manikyyrivillitykseni ei vain ota laantuakseen, joten sommittelin värisuoran sen mukaan. Kimonojakun varsin puhtaiden värien paisley-kuosi sisältää todella houkuttelevan valikoiman yhteensointuvia sävyjä. En ensin oikein osannut päättää, mutta sitten totesin, että valitsen värit ihan mahanpohjafiiliksellä.

Perusväriksi valikoitui Ciatén aavistuksen koralliin taittava punainen sävy “Play Date”. Nimettömiin laitoin virallista varpaankynsilakkaani, jota en ole varmaan ikinä käyttänyt sormien kynsissä – eli Lumenen Natural Code -sarjan ihanan uima-allas turkoosia “Live it Up”-sävyä. Sormussormien on jostain syystä aina kimallettava, joten turkoosin päälle lennähti vielä Lumenen Gel Effect -sarjan “Glistering Sea” (saatu blogin kautta).
Olen tainnut ennekin sanoa, mutta tuo Gel Effect -sarjan glitterilakka on ihan parasta evö. Kimallukset päätyvät kynsille ahdistelematta ja ilman sataa hitaasti kuivuvaa kerrosta. Arvostan!

No nyt on! On väriä ja kuosia ja silkkiä ja kimallusta ja vaikka mitä! Pidän itseäni edelleenkin varsin hillittynä ja klassiseen kallellaan olevana pukeutujana, mutta näin kesällä näköjään pukkaa rokkihippinuoruus väkisinkin läpi!
Kirjoittelen tätä postausta Inter City -junassa matkalla Helsinkiin. Hesassa on luvassa Maybellinen Baby Lips -huulivoiteiden lanseeraustilaisuus. On niin mahtavaa, että kerrankin satuin olemaan Suomessa, kun jotain tällaista tapahtuu, että hyppäsin tietty heti Helsingin junaan. Aivan järkky kiire tuli, tietenkin, muuten olisin nakittanut kummitytön nappaamaan kuvat illan asustani, joka koostuu – yllätys, yllätys – ihanasta silkkikimonostani, mustista Filippa K:n pellavashortseista, Lacosten kiilasandaaleista, H&M:n mustasta topista ja kultaisesta kettu-kaulakorusta (saatu blogin kautta).
Tällaisena blogihäppening-iltana luulisi kyllä, että löytyisi joku vapaaehtoinen kameran taakse – eli melkein uskallan luvata huomiseksi kuvia asusta!