Jokavuotinen juhla- ja kissanristiäissesonki alkaa marraskuun alussa ihan yhtä varmasti kuin kuin tilauksesta kasvoille läiskähtelevä räntäsade (Jep. Myös täällä meillä tänään…). Ihannetapauksessa juhliin valmistautumiseen on hyvin aikaa. Kukapa ei haluaisi pulahtaa virkistävään vaahtokylpyyn ja sen jälkeen kaikessa rauhassa laittaa hiuksia ja rakennella harkittua meikkiä? Tai vielä parempaa – päätyä johonkin ihanaan paikkaan samppanjalasi kädessä ja joku muu fiksaa kampauksen kuntoon ja piirtää glamourin kasvoille.
Tavallisen työssäkäyvän, mahdollisesti perheellisen, aikuisen naisen elämä näyttää hyvin usein vähän toisenlaiselta. Niin mukavaa kuin tuntikausien virittäytyminen juhlatunnelmaan, samalla itseään tälläten, olisikin, juhlafiiliksestä ja -lookista ei tarvitse tinkiä, vaikka aikaa valmistautumiseen olisikin vain joitakin minuutteja. Arkiminästä iltaglamouriin siirtyminen vaatii muutaman hyvän tuotteen (ja ropauksen positiivista asennetta), joiden avulla muodonmuutos on toteutettavissa vaikka työpaikan naistenhuoneessa.
Tässä oma taktiikkani päivittää arkimeikki iltalookiksi. Aikaa toteutukseen menee noin kolme minuuttia.

Arkimeikkini on ollut jo vuosikausia lähes sama. Neutraaleilla väreillä toteutettu hyvin luonnollinen, melkein värittömän oloinen ehostus saa hiukan terävyyttä mustasta ripsarista ja kevyistä silmänrajauksista. Tämän tapaiselle pohjalle on varsin helppo tehdä hiukan näyttävämpi iltameikki.
Parasta tietysti olisi, jos voisi pestä kasvonsa ja tehdä kokonaan uuden ehostuksen. Vanhan meikin päälle puleeraaminen on aina hiukan epäilyttävää. Mutta kuten sanottu, aina ei ole vaihtoehtoja ja silloin kantsii tehdä parhaansa niillä edellytyksillä, mitä on.

3 minuutin iltamuodonmuutokseen tarvittavat asiat: hyvä hienojakoinen irtopuuteri (Mintulla nyt käytössä Clinique, mutta mm. Diorin irtopuuteri on kanssa tosi ihanaa!), highlighter, musta silmienrajauskynä, kulmavaha (mieluiten värillinen), tumma luomiväri ja näyttävä huulipuna. Enempää ei tarvita, jos alla on jonkunlainen perusarkimeikki.

Aloita highlighterilla. Levitä aavistus hohdetta poskipäille silmäkulman ulkonurkkaan ja kulmaluulle kulmakarvojen alle. Itselläni on käytössä Lumenelta saatu, melkein seerumimainen valovoide. Käsittääkseni tuo on oikeasti tarkoitettu levitettäväksi koko kasvoille meikkivoiteen päälle. Ihan hyvin se toimii myös niin – erityisesti, kun kasvot ovat hieman päivettyneet. Käytän sitä kuitenkin mieluiten nimenomaan highlighterina, koska normaalisti tähän tarkoitukseen myytävät tuotteet ovat mielestäni aivan överihohtavia, melkein voidemaisen luomivärin luokkaa, ja toisinaan jopa glitterisiä.Sellaisillakin on varmasti paikkansa, mutta erityisesti pikameikkitilanteissa haluan, että tuotteet ovat helppokäyttöisiä ja että nopealla sutaisullakin saa kivan näköisen lopputuloksen.
Hohdevoiteen jälkeen on aika puuteroida kasvot. (Tämä on kriittinen vaihe)

Osaan olla jonkin verran joustava käyttämieni meikkituotteiden kanssa, vaikka vaatimuslistani tiukentuukin koko ajan, mitä enemmän kokemusta kertyy. Puuteri on kuitenkin asia, jonka suhteen olen ollut varsinainen niuho niin kauan kuin muistan. Erityisesti meikkiä korjaillessa on aivan äärimmäisen tärkeää, että puuteri on läpikuultavaa, hienojakoista ja kevyttä. Muussa tapauksessa lopputulos paakkuuntuu heti ensi yrittämällä ja lopulta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pestä kasvot ja aloittaa alusta.
Viimeiset pari kertaa olen ostanut Cliniquen irtopuuteria – ja se toimii kyllä oikein hyvin. Seuraavan täydennysostoksen kanssa taidan kuitenkin suunnata Diorin osastolle. Käytin Diorskin Loose Powder -puuteria vuosikaudet ja tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Taisi olla muutaman kruunun säästöstä kyse, kun ryhdyin merkkiä vaihtamaan. Ja siis ihan tyytyväinen olen myös Cliniqueen, mutta Dior on kyllä ihan paras!

Puuteroinnin jälkeen on aika laittaa kulmat ojennukseen. Juuri mikään ei anna niin paljon ryhtiä ilmeelle kuin kauniisti järjestyksessä olevat kulmat. Lumenelta saamaani luonnollisen ruskeaa kulmavahaa suosittelen erittäin vilpittömästi myös heille, jotka muuten arvuuttelevat kulmavärien käytön kanssa. Tosin tuosta löytyy myös väritön versio. Itse laitan aina aamuisin hiukan myös kulmaväriä, mutta meikinkorjausvaiheessa sitä ei ole enää syytä lisätä.
Tähän mennessä aikaa on kulunut maksimissaan minuutti. Seuraava minuutti omistetaan silmille.

Tarvitaan pehmeähkö hyvä silmienrajauskynä – mieluiten musta, mutta toki jokin värillinenkin käy, jos siltä tuntuu. Itse olen sitä mieltä, että mustalla saa kauneimman ja “neutraaleimman” lopputuloksen. Värillisten kanssa saa olla paljon tarkempana, että homma ei mene överiksi.
Kynälempparini on Chanelin tavallinen rajauskynä. Se on todella pehmeä – eli sen avulla on helppo saada hyvin hentoinenkin lopputulos. Sähäkkäämpää rajausta haluavien kantsii ehkä vetää alle kunnon eye-linerit, kuten itselläni on tapana.

Perusajatus tässä on se, että silmät rajataa ympäriinsä. Jäljen ei tarvitse olla siisti tai tarkka, koska heti seuraavassa vaiheessa rajausta pehmennetään entisestään luomivärin avulla. Lisää intensiivisyyttä katseeseen haluavat voivat vetää mustaa myös alaripsien sisäpuolelle, ns. vesirajaan. Aina sanotaan, että pitäisi olla tosi isot silmät, että sisärajaus toimii. Olen eri mieltä – mielestäni se sopii ihan kelle vaan, jos se muuten tuntuu hyvältä.
Seuraavaksi rajaus sötkötetään sumuiseksi tumman luomivärin avulla.

Itselläni on käytössä L’Oréalin musta-harmaa trio-paletti. Useimmiten käytään tähän tarkoitukseen tuota alimpana näkyvää tosi tummanharmaata sävyä, jossa on mukana myös glitteriä. Se ei ole liian kimalteleva (näin iltakäytössä), mutta antaa vähän kolmiulotteisuutta ja säihkettä rajauksiin. Aika usein tulee sudittua myös vaaleampaa tummanharmaata, kun taas tuo melkein musta sävy on käytännöllisesti jäänyt käyttämättä.

Tummalla luomivärillä häivytetään kynällä tehty rajaus ja saadaan sumusilmämäistä utuisuutta katseeseen. Sen lisäksi vahvistan aina silmän ulkonurkassa olevaa varjostusta – se antaa iltameininkeihin sopivaa syvyyttä katseeseen. Sen sijaan en milloinkaan (enää) vedä tummaa varjostusta silmävakoon koko matkalle sisäkulmaan asti, vaikka se miten kuuluisi oikeaoppiseen sumusilmämeikkiin. Mielestäni se vain vanhentaa ja tekee väsyneen näköiseksi – iiriksen keskikohtaan asti tehty rajaus sen sijaan nostaa katsetta oikein mukavasti.

Silmämeikin korjailemiseen taisi mennä peräti puolitoista minuuttia, mutta peilistä katsoo jo takaisin Minttu, jonka toimistopäivä tuntuu olevan huomattavasti kauempana kuin se.
Viimeiset 30 sekuntia käytetään huuliin:

En ole ikinä ollut mikään huulipunien käyttäjä, mutta ihan huulirasvalta tuntuvat Lumenen Rasberry Sorbet -kynät totuttivat superpunaisten huulien huumaavaan vaikutukseen. Ensimmäisen kynän sain aikoinaan blogin kautta, mutta nyt käytössä on jo aika mones itse hankittu. Iisin huulirasvamaisen fiiliksen ja kivojen värien lisäksi tykkään kovasti siitä, että kynämallisten huulipunien kanssa ei tarvitse erikseen stressata huultenrajauksista tms. Puoli minuuttia punaamista varten on ihan ruhtinaallinen aika, kun liikkuvat osat on minimoitu.
Tässä vielä kaavakuva koko meikistä:

Jos tiedossa on jo aamulla, että töiden jälkeen on menoa, pyrin ottamaan mukaan korvikset, toisen paidan tai jotain muuta kivaa, jolla voin hiukan muokata päivän asuani. Hiukset sen sijaan saavat yleensä olla niinkuin ovat, jos en ehdi käydä kotona välillä.

Ennen ja jälkeen.
Eihän sitä nyt mitään total make overia kolmessa minuutissa tehdä, mutta juuri sen verran, että ainakin itsellä fiilis muuttuu. Paras juhla-look on kuitenkin se, kun silmistä näkee, että nyt on jätetty työstressit taakse ja on aika pitää hauskaa!

 
Ei muuta kuin juhlakutsuja odotellessa tässä näin…

Yleensä kynsilakkavuoteni menee suunnilleen näin: keväisin karamellipastelleja, mintunvihreää ja baby-vaaleansinistä, kesällä syvää fuksiaa, poltettua oranssia, farkunsinistä ja uima-allasturkoosia, syksyllä ja talvella mustaa glitterillä ja ilman, syvää violettia, syntisiä punaisia ja oikeastaan mitä tahansa väriä kunhan se on sieltä skaalan tummimmasta päästä. Ainoa, mikä on ollut ja pysynyt on glitteri. Harakka kun nyt vaan ei voi elää ilman pientä kimallusta.
Hämärästi muistan eläneeni joskus muinoin nopeasti ohimenneen Essie Mademoiselle ja Ballet Slippers -kauden. Muuten olen kyllä jättänyt luonnolliset nude-sävyt muiden nautinnoksi. Paitsi nyt. Sain jo alkusyksystä varsinaisen nude-herätyksen – ja huomasin suosivani kaikkia hennon paljaita ja nakuja sävyjä pukeutumisessani. Kynnet olivat jonkin aikaa jopa ihan luonnontilassa, mutta sitten sain Lumenelta aivan hurmaavan paketin, josta paljastui neljä ihanaa nude-sävyistä kynsilakkaa.
Kaksi lakoista on samettisen mattapintaisia ja kahdessa on luonnollisen himmeä helmimäinen hohto. Mattapintaisetkaan eivät siis ole kuin ne muutama vuosi sitten muodissa olleet mattalakat, jotka muistuttivat melkein liitutaulua himmeydessään. Lopputulos on ennemminkin tosiaan hiukan samettimainen ja himmeällä tavalla hohtava. Sekä “Matt Effect” että “Pearl Effect” lakat on jo aikaisemmin mahtavan kestäväksi todettua Lumenen Gel Effect -sarjaa.
Kaikki Lumenen nude-sarjan kynsilakat ovat olleet tehokäytössäni koko syksyn. Glitteritehosteista en ole edelleenkään kyennyt luopumaan – suosikkina on ollut jo jonkin aikaa “ring finger mani” -versio aiheesta. Varsinaisia suosikkikomboja on ziljoona, mutta tässä muutamia, joista tykkään erityisesti.

Matta sävy 34, Pilvipouta, oli ensimmäinen suosikkini ja sitä olen käyttänyt ehkä eniten. Vaalea nude on melkein luonnonvalkoinen ja sikäli yllättävänkin huomiotaherättävä.

Pilvipoudan kaverina Ciatén isohileinen snow globe. Tykkään tosi paljon tuosta hilelakasta myös. Läpikuultavat isot glitterit hohtelevat maltillisesti jäisissä sinisen sävyissä, mutta aivan järkyttävän vaikea saada kaunokaista tallentumaan kuviin..

Tällä hetkellä kynteni ovat olleet useimmin lakattuna hyvin luonnollisen beigellä sävyllä 33, Utuharso. Lopputulos on niin sofistikoitunut, että mielelläni annan kokonaisuuteen hiukan energiaa vähän häikäilemättömämmän glitterin avulla. Tässä Ciatén diskopallolakka, confetti.

Ihastuin niin kovasti Lumenen nude-sarjan mattalakkoihin, että pearl effect -versiot jäivät aluksi aivan paitsioon. Onneksi tuli kuitenkin testattua, sillä himmeästi hohtavat lämpimänluonnolliset kynnet tuntuvat juuri nyt niin ajankohtaisilta!

Aavistuksen maitokaakaon sävyyn taittava helmenhohtoinen lakka nro 35, Aamuinen sade ja sormussormissa yksi ehdoton hopeaglitterilempparini: Ciatén superpientä ja keskikokoista hilettä sisältävä locket.

Koko Lumenen uutuussarjan lämpimin sävy on pearl effect -lakka nro 36, Himmeää valoa. Se melkein vaatii kaverikseen kullanväristä glitteriä, joten suosikkini jo vuosien takaa, Ciatén aavistuksen eri sävyissä kimmeltelevä party shoes on ihan must valinta.

Jos joku olisi vuosi sitten väittänyt, että syksyn tullen skippaan kaikki tummat, syvät ja dramaattiset kynsilakat ja jumitan eri sävyisissä nudeissa, olisin nauranut puhujan suohon. Enpä kuitenkaan arvannut, miten kivaa nakusävyjenkin kanssa voi pitää. Tai miten yllättävän hyvältä tuntuu, kun kynnet näyttävätkin sofistikoituneen huolitelluilta.

En nyt lupaa, että pysyn nude-linjalla tästä lähtien ikuisesti, mutta juuri nyt se tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Onneksi nakuilussakin on paljon erilaisia fiilisvaihtoehtoja!
 

Olen jo pitkään yrittänyt löytää hyvän voidemaisen poskipunan. Ihoni on varsinkin talvisin tosi kuiva ja haluaisin jättää puuterin käytön aivan minimiin. Kakkumaisen perusposkipunan levittäminen siististi puuteroimattomille kasvoille on kuitenkin aivan mahdoton tehtävä.
Olen testannut aika moniakin erilaisia voide- tai moussemuodossa olevia ei-puuterimaisia poskipunia, mutta tähän asti kaikissa on ollut niin paljon puutteita, että mikään ei ole jäänyt testausta pidempiaikaiseksi tuttavuudeksi. Osa (varsinkin ne moussemaiset) antavat kyllä ihan kauniin sävyn, mutta viimeistään lounaaseen mennessä peilistä kurkistaa takaisin vitivalkoposkinen haamu. Mihin lie väri muutamassa tunnissa haihtunut… Jotkut voidemaiset punat ovat puolestaan niin rasvaisia, että hiukset tuntuu liimaantuvan kiinni poskiin, mikä ei tietty ole kovin toivottavaa.

Sain muutama viikko sitten testattavakseni Lumenen Rasberry Miracle -sarjan voidemaiset poskipunapuikot. Sen verran olin lukenut tuotteesta etukäteen, että odotukset olivat varsin korkealla. Poskipunapuikkojen helppokäyttöisyyttä, kestävyyttä, kauniin luonnollisia sävyjä ja samettimaista olemusta tuntuvat kehuvan käytännöllisesti katsoen kaikki.

Rasberry Miracle -poskipunat muistuttavat isoa huulipunaa. Hylsy myös toimii samaan tapaan – eli hopeisesta kannasta ruuvaamalla puikkoa saa enemmän esiin. Sävyjä on neljä: luonnollinen, hiukan rusehtava Aamun kajo (1), roosan koralli Ruusut hehkuvat (2), heleä roosa Kukkaniityllä (3) ja lämmin koralli Kesä hymyilee (4).
Meidän kolmihenkinen (Karkki, Peetu, Minttu) ja kuivaihoinen testaustiimimme ihastui poskipunapuikkoihin aivan välittömästi. Tuntuu aika hassulta, mutta Karkin sanoin: kaikki valikoiman sävyt näyttävät sopivan kaikille. Voidemainen väri sulautuu pehmeästi omaan ihoon, joka edelleen kuultaa alta kauniisti. Koska emme enää asu saman katon alla, meidän oli kuitenkin valittava suosikkimme. Peetulle sopii aina parhaiten puhtaimmat ja heleimmät punaisen sävyt, niinpä hän nappasi mukaansa Uumajaan roosan sävyn nro 3. Karkki viihtyy parhaiten lempeän lämpimissä sävyissä, joten hän omi korallin sävyn nro 4.

Itse olen pääasiassa käyttänyt erittäin luonnollisen sävyistä poskipunapuikkoa nro: 2, mutta myös aavistuksen aurinkopuuterimaisen efektin antava sävy nro 1 on ollut mieluinen.
Rasberry Miracle -poskipunien käyttö on helppoa. Sen kuin vain töpsyttelee puikosta hiukkasen väriä poskipäille heti meikkivoiteen päälle ja tasoittelee sormenpäillä. Pelkäsin etukäteen, että miten vaikea lopputuloksesta on saada luonnollisen näköinen – mutta voin kertoa, että se on ihan superhelppoa ja homma sujuu todella nopsaan.

Lopputulos on kivasti raikkaan ja reippaan näköinen, ihan kuin olisi ollut ulkoilemassa ja sen jälkeen nauttinut super-vihersmoothien. Arkiaamuisin varsinkin arvostan todella paljon sitä, että parin punasipaisun avulla voin näyttää heränneeltä ja terveyttä puhkuvalta, vaikka fiilis olisi kaikkea muuta.
Suosittelen siis lämpimästi kaikille muillekin – ja etenkin, jos iho on kuivuuteen taipuvainen. Nyt noin neljän viikon aktiivisen testaamisen jälkeen ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Paitsi ehkä se, että kantsii muistaa kiertää poskipunapuikko takaisin alas, jos ei halua, että se liiskaantuu korkkiin. Mutta sekin taitaa olla enempi käyttäjän kuin itse tuotteen vika.

 
Heinäkuun viimeinen viikko on jo perinteisesti Tukholmassa omistettu sateenkaaren väreille. Mm. kaupungin bussit ja monet julkiset rakennukset liputtavat Pride-viikon kunniaksi. Pohjoismaiden suurin homo-, bi-, trans- ja queer-identiteettien tapahtuma näkyy katukuvassa – ja hyvä niin.
Itse olen jo perinteisesti samana viikonloppuna järjestettävällä Stockholm Music and Arts -kaupunkifestarilla. Halusin kuitenkin osoittaa respektiä myös Pridelle, joten tunnustan väriä kynsilakan avulla.

 
Pikkuisen hankalaa, kun Pride-lipussa sateenkaarivärejä on kuusi ja keskivertokädessä kynsiä vain viisi. Ratkaisin asian siten, että oranssin ja punaisen sijaan valitsin yhden oranssinpunaisen sävyn.
Käytetyt kynsilakat:

• violetti: H&M:n minilakka, sävy “Purple” ja Maybellinen Color Show, sävy “Tutti Fruity” kynsien kärjissä (Maybelline saatu blogin kautta)
• sininen: Essie, sävy 679 “Mesmerize”
• vihreä: Viva la Diva, sävy 56 ja Lumenen Natural Code -sarjan sävy 12 “Go crazy”
• keltainen: Orly, sävy “Spark”
• punaoranssi: Ciaté, sävy PP106, “hopscotch”

 
Happy Stockholm Pride -weekend to ya all!! <3

Kesäkelejä odotellessa yritän pitää tunnelmaa yllä kaikin mahdollisin keinoin. Peetu tuossa vieressä pakkailee kamoja huomenna alkavaa Bråvalla -festaria varten ja tekee lähtöä partioleirin suunnittelukokoukseen – molemmat erittäin virallisia k e s ä -aktiviteetteja.
Itse olen tässä juuri viestitellyt noin ziljoonan tekstarin ja kuvaviestin verran Tinnille Italiaan. Bestiksen lomaohjelmaan kun osui myös visiitti Pradan outletiin ja taisin innoissani heittää pienen “toivottavasti löytyy” -tyyppisen tilauksen ilmaan. Valitettavasti himoitsemaani Double-Zip Totea ei sattunut olemaan missään koossa eikä minkään värisenä outletin valikoimissa juuri tänäiltana (Tinni: mähän sanoin, että Emmi sanoi, että sinne pitää mennä heti aamulla, kun se aukeaa!!). Oh well. Parempi kai niin. Voi tässä sitten hyvillä mielin alkaa suunnitella omaa Italian reissua…

Pääasiassa olen kuitenkin yrittänyt pitää kesätsemppihenkeä yllä suhtautumalla aiheeseen horjumattomalla kyllä se vielä tästä -asenteella (säätiedotukset tosin eivät kyllä anna minkäänlaista taustatukea tähän…). Yksi selkeä esimerkki olkoon vaikka se, että laitoin varpaiden kynnet viralliseen kesäkuosiin.
Toki kynnet on aivan ihana lakata milloin vain hyvälaatuisella glitterilakalla, mutta kesällä varsinkin se on todella tarpeen. Jos aikataulu tai lompakko ei anna myöten käydä laitatuttamassa pitkäkestoisia geelilakkauksia tai esim. Minxejä, on syytä miettiä tarkasti, kuinka paljon ja miten usein haluaa varvasmanikyyriään kohennella.
Itse kuulun siihen kategoriaan, että tykkään, kun kaikki on kivasti laitettu, mutta aikaa tai jaksua ei todellakaan riitä taukoamattomaan itsensä puunaamiseen.

Glitterilakat ovat ihan yleisesti hämmästyttävän hyvin kynsissä pysyvää sorttia. Kaikkein paras ja pitkäkestoisin kaikista testaamistani hilettä sisältävistä kynsilakoista on Lumenen Gel Effect -sarjan sävy Kimallus (saatu blogin kautta!). Ylipäätäänkin nuo Lumenen Gel Effect -lakat ovat pysyvyydeltään ihan omaa luokkaansa ja siihen kun vielä yhdistää glitterilakkojen yleisen kestävyyden niin päästään jo aikas hyvään käyttömukavuuteen.
Lisäksi isohileisen kimalluslakan etu on se, että etenkään varpaista pieniä lohkeamia ei todellakaan huomaa. Win-win kesämeininkejä ajatellen! Kaikkien olemukseen glitterivarpaat ei tietenkään ole ne omimmat, mutta meille muille: todella hyvä kesämanikyyrivinkki.

Samaan syssyyn tehtailin vielä sormiinkin uuden värikokonaisuuden. Halusin jotain raikasta ja aurinkoisen iloista kynsiini – käsiä kun tulee tuijoteltua aina, kun tekstintuotanto näppiksellä meinaa hyytyä. En ole vieläkään päässyt “ringfingermani” -maniastani, joten vaikka aika pian oli selvää, että muut kynnet tulevat puhtaan valkoisiksi (Yves Rocher: Blanc Perlé, saatu blogin kautta), piti nimettömien väritystä vähän fiilistellä.
Ensimmäinen ajatus vähän merihenkisestä manikyyristä jäi taka-alalle, kun tajusin haluavani vähän lämpöä, tai suoraan sanottuna kesäistä kuumuutta, elämääni. Siispä Kure Bazaarin kuuma oranssi sävy Afrika (saatu!) alle ja Ciatén punasävyiset irtohileet päälle.

Raikas ja kuuma – eikö vaan?
Sen verran pitää kyllä vielä jaella näitä noviisi-vinkkejäni, että irtohileitä käytettäessä kantsii ne kimalteita kaipaavat kynnet tehdä ensin alusta loppuun ja vasta sitten muut. On nimittäin aavistuksen rasittavaa yrittää lakata piiloon viereisille kynsille pölissyttä punaista hilettä vaalealla lakalla… Taisi olla ihan toinen kerta, kun testailin irtohilettä ylipäätään – ja aina muulloin sitä on tullut laitettua kaikille kynsille. No, aina oppii! 😀