Terveisiä vaan taas täältä flunssaparantolasta! Koko päivä on kulunut leppoisasti kissavideoita torkkujen välissä tuijotellen, (kissa)kuvia pinnaillen ja nettikauppojen tarjontaa ihmetellen. Onneksi on väsyttänyt sen verran, että en ole juuri jaksanut sängystä nousta. Kun vinyyli ei ole käden ulottuvilla ei ole tullut myöskään tehtyä mitään kuumehöyryisiä hankintoja.

Kevään musta-valko -trendi on iskenyt (flunssan lisäksi…) tänne oikein kunnolla. Olen käyttänyt jo pari kertaa uutta mustavalkoista mekkoani – tosin sellaisina päivinä, että en ole ehtinyt ottaa asukuvaa. Tykkään mekon graafisesta raikkaudesta tosi paljon ja erinomainen bonus on se, että kuvio tuntuu huijaavan olemuksen vähän todellisuutta virtaviivaisemmaksi.

Tänään nettiputiikeissa pyöriessäni bongailin saman tyyppisiä optista harhaa aiheuttavia mekkoja. Olen ollut niin tyytyväinen, että toinen saman tyyppinen, mutta vähän kesäisempi, sopisi hyvin garderobiini. Jos ei muuta niin siltä varalta, jos ei se kaalisoppakuuri toimikaan toivotulla tavalla. Haha!

Kaikkein ilmiselvin “hoikennusleikkaus” on Shopbopin valikoimasta löytyvässä Black Halo -merkkisessä (never heard…) mekossa. Olisi varmasti päällä oikein kivan näköinen, mutta 375 dollarin hinta ei nyt juuri tällä hetkellä tunnu sopivalta. Tykkään kovasti hihojen kyynärpääpituudesta, mutta toisaalta se ei kyllä tee mekosta erityisen kesäistä.

(Ja edelleenkään me Indiedaysin bloggaajat emme piilottele kaupallisia linkkejä juttuihimme – eli kaikki linkit on tuossa vain sitä varten, jos joku haluaa tutustua aiheeseen tarkemmin).

TopShopilla on usein tosi kivoja mekkoja, eikä surffailu tuottanut vesiperää tälläkään kertaa. Musta-valko-osastolta löytyi suloisen raikas puistoshakkimekko. TopShopin mitoitus on tosin sen verran teinimäinen, että en kyllä uskaltaisi välttämättä tilata sieltä mitään. Ainakin helmat tuppaavat olemaan sen verran lyhyitä, että jopa Mintun sietoraja alittuu.

Kaikkein eniten innostuin Zaralta bongaamastani kauniista hihattomasta mekosta. Koko takaosa on musta ja ovelat leikkaukset antavat vakuuttavan illuusion vyötäröstä. Aivan pakko käydä tsekkaamassa löytyisikö tuota livenä sovitettavaksi, kunhan nyt taas selviän täältä punkan pohjilta ihmisten ilmoille. Mekon malli on yllättävänkin sporttinen fiilikseltään, vaikka onkin oikeastaan aika klassinen hihaton perusveto. Ehkä se on tuo leikkauksien polyuretaani? En tiedä, mutta selkeästi potentiaalinen yksilö Mintun garderobiin!

“Tää olis äiti ja se olis isä. Nyt se isä lähtis töihin ja tää äiti laittais näille ruokaa.” / Peetu 3 v.

Paitsi, että meidän perheessä äiti ei laittanut ruokaa ikinä. 

Havahduin lastenhuoneesta korviini kantautuneen leikkiselostuksen jälkeen miettimään, mistä tuo tulee, miten pieni raisuliini ja metsäleikeissä viihtyvä tyttö jo tietää, että äidin ja naisen “kuuluu” jäädä kotiin laittamaan ruokaa ja isin lähteä töihin? Miten vahvasti ympäristö vaikuttaa omaan käsitykseen siitä, millainen naisen pitää olla. Asettaa muotin, määrää hyväksytyn rajat. Kolmivuotias tuskin vielä kokee paineita “roolin täyttämisestä”, mutta muistan itse päättäneeni ryhtyä ensimmäistä kertaa laihdutuskuurille jo ennen alakoulun ensimmäistä luokkaa.

Kotileikkien salakuuntelua edeltävänä aikana olin keskittynyt “vain” olemaan äiti kahdelle ihanalle lapselle. Herätyksen jälkeen tajusin kasvattavani kahta nuorta naista maailmaan, jossa normi, peruslähtökohta ja määritelmien luoja on edelleen mies. Siis se standardi, josta nainen on poikkeus ja johon naisen – ollakseen tasa-arvoinen – tulisi muka pyrkiä.

Olen halunnut kasvattaa tyttäristäni vapaita tekemään omat päätöksensä, määrittelemään oman todellisuutensa, uskomaan itseensä (ja kovaan työhön) ja erityisesti siihen, että kaikki on mahdollista.

Karkin kutosluokan kehityskeskustelussa ainoa kritiikki, mitä MVG-lapselle annettiin oli, että kun tyttö kyselee ja kyseenalaistaa niin paljon. Että eikö se voisi olla hiljaa siellä tunnilla. Oletin automattisesti, että Karkki hölisee ja häiritsee opetusta, mutta ei, kaikki “keskeytykset opetukseen” suoritettiin asianmukaisen viittaamisen jälkeen. Olin niin ällistynyt, että en ollut saada sanaa suustani. Vastaava käytös pojalta olisi ollut kiitettävää kiinnostuksen osoitusta ja opetukseen osallistumista – tytön oletettiin istuvan hissukseen ja vain vetelevän niitä MVG:tä kokeista. Toivottvasti äidin sanat ja asenne on jäänyt paremmin ja syvemmälle mieleen kuin yhteiskuntaa 12-vuotiaan silmissä edustavan opettajan.

Nainen saa ottaa tilaa ja naisen määritelmä ei ole kiinni koosta tai ulkonäöstä. Siinä kaksi ajatusta, joiden mukaan haluan elää. Jälkimmäinen periaate voi tuntua ristiriitaiselta, kun ajattelee tätä blogiani ja kiinnostustani muotiin. Kauneuden ja estetiikan arvostus, vaatteilla ja asusteilla leikkiminen ja trendien seuraaminen on kuitenkin täysin eri asia kuin ihmisen määrittäminen ulkokuoren kautta. Tästä syystä en lähtenyt mukaan viime syksynä suurta suosiota saaneeseen villitykseen, jossa bloggaajat esittelivät kuvia itsestään ilman meikkiä. Muistan kyllä, että Veeran alkuperäinen juttu käsitteli ennemminkin kuvankäsittelyä, mutta aika pian juttuihin tuli sävy kelpaanhan tällaisenakin, vaikka olenkin ihan ilman meikkiä.

Tänään naistenpäivänä haluaisin muistuttaa kaikkia naisia – ei – kaikkia ihmisiä siitä, että todelliset muutokset eivät tapahdu poliittisin päätöksin (vaikka ei niiden vetoavusta toisaalta mitään haittaakaan ole…). Todelliset muutokset lähtevät omasta itsestä. Siksi toivon, että ihan jokaikinen aloittaisi todellisen tasa-arvoduunin omien korviensa välissä. Naisen esineellistäminen, arvon muuttuminen pelkäksi ulkonäöksi on standardi jopa meidän tasa-arvoiseksi mainostetussa pohjoismaisessa maailmassamme.

Ja nyt täytyy sanoa, että mainoksien törröpusuhuulia ja anteliaita asuja enemmän itseäni loukkaa sinänsä hyväätarkoittavat jutut tyyliin “kelpaat myös pyllerönä”. Siis niinku mitä?!

Oikeastaan piti tässä postauksessa kertoa Naisten Linjasta. Naisiin kohdistuva väkivalta on räikein esineellistämisen muoto. Naisten Linja on valtakunnallinen, maksuton neuvonta- ja tukipuhelin väkivaltaa tai sen uhkaa kokeneille naisille ja tytöille sekä heidän läheisilleen. Puhelut ovat luottamuksellisia ja soittaa voi nimettömästi, puh: 0800 02400.

Tällaista viestiä pyysivät levittämään:

Naisten Linjan toiminnan mahdollistavat kymmenet vapaaehtoiset naiset, jotka haluavat antaa aikaansa väkivaltaa kokeneiden naisten tukemiseen ja ovat kouluttautuneet päivystäjiksi. Naisten Linja aloittaa naistenpäivänä ennätyksellisen suuren vapaaehtoisrekrytoinnin. Etsimme pääkaupunkiseudulla noin 60:tä uutta vapaaehtoista naista päivystäjiksi Naisten Linjalle. Tavoitteena on päivystysaikojen laajentaminen vuonna 2014 myös viikonloppuihin.

Sain rakkaalta ystävältäni Tinniltä joskus yläasteaikana (synttäri?)kortin. Siinä olleen runon – ja sen sanoman – haluaisin antaa (tämän kaiken paasaamisen jälkeen) matkaevääksi kaikille isoille ja pienille naisille. 

Kulutin aikaa ja etsin inspiraatiota – niinkuin niin usein – Stockholm Street Style -sivustoa selailemalla. Välillä kyllä ihmetyttää, että miksi sivusto on edelleen nimeltään Stockholm Street Style. Aika iso osa kuvista kun on jo aika pitkään ollut muualla kuin Tukholmassa otettuja. Siis, jos etsiskelisi juuri tukholmalaista katukuvaa värittäviä tyylitaitureita ja päätyisi vain nimen perusteella tuonne, pettyisi varmasti.

Itselleni tuolla ei nyt ole suurempaa merkitystä tai paremminkin ihan kiva, että yhdeltä sivustolta löytyy erityylisiä ja eri “hinta-tasoisia” pukeutujia. Edelleenkin olen sitä mieltä, että on helpompaa näyttää killer-fashionistalta, kun on pukeutunut päästä varpaisiin huippu-designereitten vetimiin – niinkuin kansainvälisiltä muotiviikoilta  sivustolle bongatuilla tyypeillä usein on. Hiukan enemmän pitää tsempata, kun käytössä on arkisempi pukeutumisbudjetti ja ilman kansainvälisesti arvostetun muotimagazinen designer-kontakteja.

Lontoon muotiviikolta sivustolle on kuvattu pukeutumisen valtavirrasta keskimääräisesti enemmän eroava  Huikea haalarimimmi. Tiedän, että ysärit ja kasarit ovat muotia, mutta tässä ei voi kuin ihmetellä, onko asu ironiaa vai ei? Jos tytöllä ei olisi söpö meikki ja ammattitaitoisen oloinen pose, olisin aivan vakuuttunut, että kysymyksessä on joku virhe. Mutta ehkä en vain tajua.

Haalarimimmin kohdalla en oikeasti tietänyt olisinko itkenyt, nauranut vai tuntenut myötähäpeää. Todennäköisesti relevantein reaktio olisi ollut kuitenkin häpeä. Häpeä siitä, etten tajua, miten ironisen cool haalari ja koko outfit on… Se sijaan selailin sivustoa eteenpäin ja enemmän perinteisten katumuotityylien joukosta löytyi eiliseen pohdiskeluun mainiosti sopiva kuva.

Eli Tyylikäs Kånkenin käyttäjä

Tämän kuvan perusteella taidan olla päätökseni tehnyt – eli musta sen repun olla pitää. Toisaalta ainoa (nyt mieleen tuleva…) musta päällystakkini on Acnen nahkarotsi – ja sekin on sellainen hiukan hailea oliivinmusta. Eli toisaalta se lämpimänruskeanmusta Kånken voisi sittenkin olla vielä parempi…

Kuvat: Stockholm Street Style

Tunnustan – olen servettien suurkuluttaja. Haluan kattaa nätisti aina, kun syöjiä on enemmän kuin yksi, mutta yleensä mihinkään hirmu väsäilyihin ei arki-iltanaa ole sen paremmin aikaa kuin virtaakaan. Niinpä kauniin kattauksen virkaa saa toimittaa lehdistä ja päivän postista tyhjennetty pöytä ja kivat servetit. Harvoin tosin kukaan erityisesti käyttää ruokailuvälineiden alle taittelemiani lautasliinoja. Silloin, kun ruokana on jotain, jolloin oikeasti tarvitsee paperia sormien pyyhkimiseen (tacoja, tortilloja, ribsejä, vaikeaa kanaa…), lennähtää pöytään yleensä talouspaperirulla.

Ottaen huomioon tämän ei-niin-kovin-salaisen pakkomielteeni keittiön paperiliinoja kohtaan, olin aivan huippuiloinen, kun pääsin mukaan Lotuksen Emilia Design “Tyhjän paperin haaste 2013” -kampanjaan.

Ideana on siis se, että kuka tahansa voi suunnitella kivan talouspaperiin sopivan painokuosin joko käyttämällä valmiiksi annettuja elemettejä tai sitten lataamalla ihan oman mallin. Ohjeet ovat tosi helpot – ja itse olen suunnitellut jo kaksi kuosia!! Tarkemmat ohjeet löytyy täältä: suunnittelutyökalu.

Arvovaltainen tuomaristo valitsee kaikista 15.3.2013 mennessä galleriaan ladatuista kuvioista kymmenen parasta, joista sitten yleisö saa äänestää parhaimman. Tarkemmat kilpailuohjeet löytyvät täältä: Ohjeet.

Yleisöäänestyksen voittaja saa palkinnoksi 1000 euron lahjakortin Finnish Design Shopiin ja voittokuosi päätyy ihan oikeasti tuotantoon ja syksyllä kauppojen hyllylle! Tuo kuvan Kiitos-kuosi on yksi lemppareistani (ei omani!).

Viime vuonna kisaan osallistui yli 1100 mallia. En tiedä tämän päivän tilannetta, mutta galleriaa selamaalla tuntuu, että tänä vuonna osallistujia on vähintään yhtä paljon. Kuvan pantterikuosikaan ei ole Mintun suunnittelema. Tavallaan harmi, sillä tuon version voisin hyvinkin mielelläni nähdä keittiöni talouspaperitelineessä.

Iloisesta viirikuviosta on galleriaan ladattu jo aika monta versiota. Itse tykästyin eniten tähän rehellisesti ja konstailemattomasti monenkirjavaan versioon. Ja ei, tämäkään ei ole täällä päässä ruutua suunniteltu.

Emilia Design -kilpailun galleriassa vierähtää helposti hetki jos toinenkin erilaisia kuvioita tiiraillen. Aika äkkiä tulee kyllä yliannostus sydämiä ja sööttejä norsuja eri konstellaatioissa. Tosin kyllä niistä valmiina tarjotuista elementeistäkin saa todella hienoja painokuvioita aikaiseksi, kun vähän tsemppaa.

Sen verran olin tässä nyt ovela, että en paljastanut omia suunnitelmiani vielä ollenkaan – ne eivät ole siis mitkään näistä. Pientä vinkkiä kilpailukuosieni olemuksesta löytyy tämän blogijutun otsikosta. Katsotaan, josko pääsen jommalla kummalla kymmenen parhaan joukkoon – silloin tietty paljastan luomani mahtavat suunnittelutaiteen helmet!

Toivon tietty ihan hillittömästi, että menestyisin itse, mutta ylipäätään on tosi mahtavaa, että kivoja ja persoonallisia talouspapereita on taas tulossa. Ja kuvioiden suunnittelu on jo itsessään niin ältsin hauskaa, että suosittelen tosi lämpimästi päästämään luovuuden valloilleen ja osallistumaan kisaan!

This is so much FUN!!

Kuvat: Lotus Emilia Design

Hyvää uutta vuotta! Tänään on kiinalaisen kalenterin mukaan Käärmeen vuoden ensimmäinen päivä.

Länsimaissa käärmettä pidetään helposti pelottavana, ikävänä, luikertelevana niljakkeena. Itämaisen mytologian mukaan käärme on kuitenkin viisas ja syvällinen, arvostettu eläin. Ja kyllähän käärme täällä meilläkin on mukana monissa lääketieteen symboleissa.

Käärmeen vuoden pitäisi olla rauhallisempi tempoltaan kuin juuri päättynyt Lohikäärmeen vuosi. Kaikki älyllinen toiminta on arvossaan ja parantuminen sekä fyysisellä, psyykkisellä että metaforisella tasolla myötätuulessa. Täysin sisäänpäinkääntynyt vuoden ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä kuten käärme luo nahkansa, tarjoaa samoin nyt alkanut vuosi mahdollisuuden uuteen raikkaaseen alkuun.

Nahan luontia tai ei, monien mielestä tulossa on myös pelottava vuosi. Yllättävän lukuisia, ihan tavallisen bloggarinkin elämää hetkauttavia tapahtumia on osunut edellisille Käärmeen vuosille. Kiinan demokratialiikkeen mielenosoitus murskattiin verisesti Käärmeen vuonna 1989, ja samana vuonna alkoi vähän rauhanomaisemmat kapinat lähialueillamme Baltiassa. Toinen maailmansota sai uuden käänteen Käärmeen vuonna 1941, kun Saksa hyökkäsi silloiseen Neuvostoliittoon. Nuoremmatkin bloggarikollegat muistanevat Twin Towereihin NY:ssa suunnatut terrori-iskut 11.9.2001 , Käärmeen vuosi sekin.

Kiinalaiset vuodet jaetaan 12 vuoden sykleissä vaihtuviin “eläin”vuosiin ja sen lisäksi viiteen elementtiin. Puu-, tuli-, maa-, metalli-, ja vesivuodet eroavat intensiteetiltään ja siten, mitkä vuosieläimen “luonteenpiirteet” tulevat eniten esiin. Itse olen kiinalaiselta horoskooppimerkiltäni tulihevonen, joka on kuulemma kiinalaisen astrologian katastrofalisin merkki erityisesti naiselle. En oikein tiedä miten, mutta kaikenlaista onnettomuutta tuovat kuulemma mukanaan ja tulihevosen vuosina tyttölapsia “jää henkiin” yllättävän vähän Kiinassa.

Nyt alkava vuosi on vesikäärmeen vuosi ja sen pitäisi olla rakentavin ja rauhallisin kaikista käärmeen vuosista. Sanotaan, että tänä vuonna jos koskaan on mahdollista tehdä sovinto menneisyyden kanssa, saattaa päätökseen keskeneräiset prosessit ja poistua “välivaiheen” tunteesta, jos niin haluaa. Kaikenlainen eheytymisen, menneisyyden virheiden korjaamisen ja hyväksymisen sekä maltillisen älyllisen uuden luomisen vuosi olisi tiedossa.

En nyt ala eritellä suhdettani astrologiaan (se selvinnee rivien välistä?), mutta varsinaista lohikäärmeen vuoden vuoristorataa tuli kyllä viime vuonna vietettyä. Oikeastaan toivotan rauhallisemman, seesteisemmän ja eheyttävämmän Käärmeen vuoden erittäin mielelläni tervetulleeksi. Eikä se älyllinen/ammatillinen kasvukaan tuntuisi ollenkaan huonolta. Ja ne muutkin muutokset, jotka vielä Lohikäärmeen vuonna tuntuivat olevan too much, too soon – niillekin toivottavasti löytyisi oikea hetkensä nyt, parantavan, eheyttävän Käärmeen vuoden aikana.

Ja jos astrologiaan uskomisen kanssa on vähän niin ja näin, niin ainahan sitä voi olla iloinen siitä, että tässä on jälleen tuore mahdollisuus aloittaa uuden vuoden lupausten täyttäminen uudelleen. (Ja jos nytkään ei onnistu, niin seuraavana on muistaakseni tulossa atsteekkien uusi vuosi. En kyllä nyt yhtään muista, että milloin, mutta eiköhän sekin tässä selviä).