Ihan tässä oli tulla kiire. Lämpötilat huitelevat sellaisissa lukemissa, että lumet on jo aikapäiviä sitten hävinnyt kaduilta. Lähin laskettelurinteemme Hammarbybacken on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä (monot jalassa), mutta siitä huolimatta sinne tulee raahauduttua ihan rikollisen harvoin. Nyt hoksasin, että kannattaa pitää kiirettä, jos vielä haluaa nauttia lähisnoukkahuumaa tänä talvena.

Kontrasti kevääseen valmistautuvien puistojen, lorisevien purojen ja pluskelissä yllättävänkin kauniisti valkoisena hohtavan rinteen välillä on niin hurja, että ihan oli pakko nauraa ääneen…

Rinteessä oli yllättävän rauhallista. Pelkäsin, että mesta on täynnä pikkuruisia hiihtolomanviettäjiä viipottamassa pitkin poikin, mutta paikalla oli meidän lisäksi vain ihan muutamia muita. Ihan mukavaa, että ei tarvinnut taistella elintilasta. Hammarbybacken on oikein kiva pieni “hiihtokeskus”, mutta ei todellakaan mikään suurensuuri. Sen jälkeen kun Skistar otti paikan hoitoonsa on hissikapasiteetti toiminut aivan moitteettomasti, eikä jonoja ehdi syntyä kuin nimeksi ruuhkaisinakaan päivinä. Rinteessä sen sijaan on varsinkin jonain kauniina talviviikonloppuina melkein tunkua…

JEEEEE!!! Vähänkö siis KIVAAA!!!

Kypärä on oikeasti Peetun ja ostettu silloin, kun tyttö oli neljävuotias… Lasit on myös Peetun siitä sattuneesta syystä, että neito päätti napata Mintun tyylikkään (jos nyt niin voi sanoa kypärästä…) hopeanharmaan kypärän ja matsaavat laskettelulasit mukaansa hiihtolomareissulle Trysiliin. No, onhan tuossa 4-vuotiaan tyylitajulla valitussa kypärässä ainakin sporttiset vauhtitarrat! 😀

Viihdyttiin Hammarbybackenilla pimeän tuloon asti. Sen jälkeen oli kyllä reidet ja pohkeet niin maitohapoilla kuin vain voi olla! Täytyy kyllä tunnustaa, että eniten voimille otti ankkurihissillä ylös nouseminen. Hissilatu oli jäisen niljaskainen ja reunoilta mukavasti sulanut niin että molemmat puolet viettivät mukavasti metikön puolelle. Ainakin meikäläisen hissityttötaidoilla kävi kyllä ihan treenistä pysytellä oikeilla raiteilla… Haha!

 Klassikko: väsynyt mutta onnellinen!

Ai hitsi vieköön, että nyt iski sellainen himo päästä jonnekin oikein kunnolla laskettelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä Alpeille… Siellä en ole käynyt kuin muutaman kerran – ja edellisestä kerrasta on jo aikaa vaikka miten kauan. Ja kyllä sitä kelpaisi reissu Åreen tai vaikka nyt sinne Trysiliin, missä Peetu on saanut nauttia kuulemma aivan täydellisistä snoukkakeleistä koko viikon!

Kevätgarderobini on todella päivityksen tarpeessa. Värien lisäksi huomaan, että kenkävarastostani puuttuu täysin kivat, kävelykelpoiset kengät. Mistähän se johtuukin, että 12 cm juhlakorkoja tuntuu olevan hyvinkin helppo shoppailla. Ne houkuttelevat kauniilla olemuksellaan ja sisältävät lupauksen huikentelevaisen hauskoista juhlista ja kuplivasta elämästä. Tavallisten, jopa tylsien kävelykenkien hankkiminen on puolestaan… niin no, yksinkertaisesti tylsää.

Hetken katumuotisivustoilla pyörittyäni havaitsin, peruskenkien ei tarvitse olla mitenkään arkinen ratkaisu. Eikä niiden käyttöä tosiaankaan tarvitse rajoittaa vain kun-en-mitään-muutakaan-keksinyt -päiviin. Kävelykengät toimivat mainiosti myös hameen ja shortsien parina.

 Vielä en ole ehtinyt kiertelemään kaupoissa katsomassa tarjolla olevia valikoimia. Haluaisin oikeastaan pikkuisen äijämäiset kengät, joissa on vähän kevyitä pikkukenkiä enemmän särmää. Nettisurffailulla löysin parit kivan oloiset vaihtoehdot Vagabondilta ja Dr. Martensilta. Oikeastaan houkuttaisi nuo Dr. Martensit jo melkein pelkästään senkin takia, että en ole ko. klassikkomerkiltä ikinä omistanut mitään – edes maihinnousukenkiä, vaikka ne on ehtinyt olla kuumintahottia jo vaikka miten monta kertaa Mintun muotielämän aikana.

 Kävelykenkien kanssa aion yhdistää kevyet nilkkasukat ja kynähameen tai punteista käärityt chinot. Tosin kengät ovat vielä kaupassa ja chinot odottavat valmistumistaan ompelimon puolella. Mutta eikös se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty… 🙂

Kuvat: StockholmStreetStyle, Vagabond ja Dr. Martens

Tänään toimistolla: Nanson kevät 2012 Casual -malliston Kauppatori-mekko.

Hain mekon postista (kiitos Polhem PR, kiitos Nanso!!) viime perjantaina. En ollut ehtinyt edes ottaa takkia pois päältäni, kun Peetu tuli riipimään pakettia kädestäni: “Ooo, ootsä saanut paketin? Mitä siellä on? Saanks avata??”. Peetu avaa paketin ja ilmoittaa samantien: “Wau, miten upee!! Sori, mutta mä omin tän”…

Pienen neuvottelun jälkeen sovittiin, että mekko on yhteinen. Nyt tyttö on (onneksi) hiihtolomareissulla Trysilissä, joten aamulla ei tarvinnut taistella mekonkäyttövuoroista. 😀

Nanson tämän kevään casual-mallisto on saanut inspiraationsa Helsingin World Design Capital 2012 -vuodesta. Muutkin malliston asut ovat mielestäni kivoja, mutta tämä, jonka nimi on hauskasti Kauppatori, on todella ihan mahtava!

 Tykkään hurjasti blokki-värien lämpimän tomaatinpunaisesta yläosasta ja preussinsinisestä helmasta. Valkoinen raita blokkien värissä raikastaa kokonaisuutta ja tuo tuulahduksen sailor-henkeä.

 Rrrakastan pukeutua töihin juuri tämän kaltaisiin asuihin. Napakka puuvilla/modaalijersey on mukavan joustava istumatyötä tekevälle. Yleisilme on silti tyylikäs ja huoliteltu, vaikka mukavuudesta ei tarvitse tinkiä pätkääkään.

Nappasin varmuuden vuoksi päälle vielä mustan neuletakin. Työpaikan ilmastointi pitää kesät talvet huolen siitä, että liian kevyesti pukeutuneena jäätyy aivan välittömästi.

•  mekko, Nanso
• neuletakki, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Ja siis tarkennukseksi vielä: sain mekon blogin kautta! Kiitos vielä kerran – tämä on aivan ihana!! 🙂

Garderobini sisältö on pääväritykseltään hyvin musta, valkoinen ja harmaa. Minimalistista ja tyylikästä voisi kenties sanoa. Turvallisuushakuista ja tylsää – siltä tuntuu ainakin nyt tänään. Jotenkin sitä vain aina päätyy hankkimaan helppoja epävärejä. Kevätauringon paistaessa (juu – täällä ei ole enää käytännössä ollenkaan lunta, aurinko paistaa ja lämpöäkin on about 10 astetta!) herää kaipuu väreihin.

Juuri nyt hypetetyt kevätpastellit eivät oikein jaksa innostaa. Enkä kovin helposti näe itseäni verhoutumassa neon-väreihin – vaikka kuinka olisivat kuumintahottia.

Aloin metsästää inspiraatiota sporttihenkisistä kevätmallistoista ja päädyin Isabel Marantin sivuille. Ihastuin välittömästi sport-chic -henkisiin kokonaisuuksiin.

 Yllättäen huomaan innostuvani kuviollisista farkuista. Yhdistelmä sporttisen takin kanssa tuntuu todella raikkaalta. Tuo vaan voi olla todella vaikea toteuttaa käytännössä ilman, että tulee tuulitakki-viboja… Simppelit kevyet sandaalit aiheuttavat myös vakavaa himotusta. Niin kiva nähdä vaihteeksi jotain muuta kuin paksuja klopo-sandaaleita.

Solmubatiikkivärjätyt vetimet ovat olleet pitkään niin jääkylmiä trendibarometrilla mitattuna, että paluun ennustaminen on tuntunut lähinnä tarkoitushakuiselta erikoisuudentavoittelulta. Punaisia tie-dye farkkuja en varmaan vieläkään kiskoisi jalkaani, mutta itse kuosi alkaa taas maistua. Puhumattakaan iloisen punaisesta, valkoisella raikastetusta kokonaisuudesta. Klassiset sporttivärit uudenlaisessa paketissa.

Värejä kaipailin, mutta kuitenkin tämä sävymaailmaltaan maanläheisempi kokonaisuus taitaa olla inspiraatiomielessä houkuttelevin. Ehkä jättisuuri beigen sävyissä solmubatiikkivärjätty biker-rotsi on vähän too much, mutta muuten säilön kyllä tämän outfitin inspiraatiokansiooni “toteutettavat”-otsikon alle. Takin tilalle voisi pukea reilun hiekan värisen neuleen tai rennon bf-bleiserin, tie-dye t-paidan voisi toteuttaa itsekin ja kuviolliset farkut sekä kepeät kultasandaalit lisätä ostoslistalle…

Kyllähän se kevätfiilis siitä pikkuhiljaa näyttää syntyvän!

Hih – vihdoinkin sain aikaiseksi uusia bannerini!! Eikös olekin hieno? Tykkään kovasti bannerin rennosta tunnelmasta, jotenkin koko fiilis vastaa mielestäni paljon paremmin tätä meininkiä, mitä blogissa on nyt viime aikoina ollut. Ja tulee olemaan jatkossakin. Eli vähän vähemmän tiukkistelua muotiasioissa ja enemmän jutskailua kaikesta kivasta, mikä saa hyvälle tuulelle. Muotia tietenkään sen paremmin väheksymättä kuin unohtamattakaan! Mintun muotiblogi on vaan nyt jo pidempään ollut matkalla kohti lifestyle-blogien maailmaa matkajuttuineen ja ruokaohjeineen. Ehkä se on sitä luonnollista kehittymistä? 🙂

Bannerin toteuttamisesta suurkiitos kaverilleni Carolinelle! Suunnittelusta vastasi Peetu, Mintun toiveiden mukaisesti… Tavoitteena oli säilyttää niin paljon vanhaa kuin mahdollista, että kaikilla olisi kotoisa olo. Siksi tuttu kihara ja nimen tekstityyppi säilytettiin. G-kirjaimen “muotoilu” on kunnianosoitus sille alkupeäriselle Go 4 it:lle ja Tinnin kauan ennen fotareita käsin piirtämälle logolle.

xoxo

Minttu 🙂

Muistatteko, kun tässä kolmisen viikkoa siiten tuulettelin, että olen päässyt mukaan Indiedaysin ja Livenationin kampanjaan ja siitä hyvästä saanut itselleni ja kaverilleni himoitut liput Madonnan konserttiin?

Nyt voin kertoa mahtavia uutisia, sillä sain vielä kaksi (2) lippua lisää arvottavaksi ihanien lukijoideni kesken!! (arvo á 97,50 €)

Elikkä mikäli Madonnan konsertti Helsingissä Olympiastadionilla 12.8. kiinnostaa – nyt kannattaa osallistua! Kaikki tekin, joita arpaonni ei kohdannut Veeran arvonnassa: nyt olisi uusi tsäänssi, ja kuten tiedetään – jokainen tsäänssi on mahdollisuus!

 Arvonnan säännöt:

• Kerro kommenttiboksissa, mikä on mielestäsi Madonnan paras biisi evö.
• Ilmoita sähköpostiosoitteesi vastauksen yhteydessä (se ei näy julkisesti!), että saan sinuun yhteyden mahdollisen voiton osuessa kohdalle.
• Liput arvotaan yhtenä pakettina – eli voittaja saa lipun itselleen ja kaverilleen.
• Jätä vastauksesi viimeistään perjantaina 2.3.2012 klo 23.59. Tämän jälkeen jätettyjä vastauksia ei huomioida…

Ja sitten eikun osallistumaan ja mahtavasti onnea kisaan!!