Ja vaatekriisi!!

Sain kutsun Aussien täällä Tukholmassa järkkäämään blogi-tapahtumaan. Käsittääkseni tilaisuus on vähän vastaava kuin Suomessa järkätty Aussie Blog Awards, mistä täällä blogosfäärissä onkin ollut hienoja raportteja. Paitsi Tukholmassa ei jaeta palkintoja, vaan käynnissä on ollut jonkinlainen yhteistyöhässäkkä muutamien huippubloggareitten kanssa.

Aivan hillittömän jännää päästä mukaan tällaiseen tapahtumaan!! Siis vaikka täällä Tukholmassa asustelenkin ja joskus alkuaikoina vähän hengailin ruotsalaisbloggareitten kanssa, en käytännössä tunne enää ketään heistä ja henkisesti olen kotonani suomibloggareitten porukoissa.

Mutta – äääk – mitä ihmettä laittaisin päälleni???  Vaihteeksi on sellainen tilanne, että mielessä on joitakin utuisia hahmotelmia asusta, siluetista, fiiliksestä, jotka haluaisin, mutta sellaisia vaatteita tuskin löytyy varastostani (ylläri) ja toisekseen, en oikein osaa pukea konkreettisiksi mielikuviksi noita ajatuksiani.

Party on vasta ylihuomenna – hyvinhän tässä vielä on aikaa… Vai?

Reilu kuukausi sitten sain sähköpostiini kyselyn, haluaisinko testata kasvojen tehotippoja. Seerumi kuulemma perustuisi Nobelin palkintoon johtaneisiin tutkimuksiin ja biotekniikan uusimpiin edistysaskeleihin. Javisst – tuumasin – eihän tuo mitään ota, jos ei annakaan. Kaikenlaisia ihmeitä tekeviä tippoja ja megalomaanisen tehokkaaksi julistettuja seerumeita tässä on tullut testattua ja kieltämättä vähän vaihtelevalla menestyksellä. On tietty vaikea tehdä vertailevaa tutkimusta, koska ei ole käytössä toista Minttua, joka ei olisi näitä kauneudenhoitotekniikan ihmeitä testaillut…

Mutta jos nyt ihan totta puhutaan, olen ollut kyllä aika vaisusti vaikuttunut kaikista testaamistani tuotteista noin yleisesti ottaen. Jotkut ovat tuntuneet lähinnä ohuilta aluskasvovoiteilta, toiset kaunistaneet, tasoittaneet ja kirkastaneet kieltämättä ihoa ihan merkittävästikin, mutta vain sen ajan kuin tuote on ollut käytössä. Ja tässä välissä haluan huomauttaa, että vaikka olenkin saanut joitakin näistä ihmetuotteista testattavakseni blogin kautta, huomattavasti suuremman osan olen kiikuttanut kotiin ihan kassan kautta.

Testiin saamani tuote on BIOeffect EFG-seerumi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että vaikka alunperin suhtauduinkin pikkuisen, että aijaa, vai on teilläkin taas jotain uusinta huipputiedeteknologiaa, niin tulokset ihollani vain kuukauden käytön jälkeen ovat olleet suorastaan hämmentävän selkeät!

Kasvojen iho on aivan päivänselkeästi pehmeämpi ja hei – kaikki yli kolmivitoset kuulolle nyt –  kimmoisampi! Siis tunnen ihan oikeasti, että ihoni on kasvoissa kimmoisampi (mikä kaunis sana!) ja kiinteämpi vain noin neljän viikon käytön jälkeen. Impressive!!

Lehtijutun mukaan yksi tippa ihmeseerumia kasvoille levitettynä aamuin illoin riittää. Omasta mielestäni yksi tippa riittää kasvoille, mutta ei kaulalle ja dekolteelle. Tämän neljän viikon testiperiodin aikana olen ollut johdonmukaisen epäjohdonmukainen. Tippoja olen käyttänyt 2 -3 riippuen vähän siitä, miten hövelillä tuulella satun olemaan. Yleensä olen levitellyt tippoja vain aamulla, koska tuntuu, että illalla aamun kasvojen pesu on niin lähellä, että on turha tuhlata kalliita tippoja. Paitsi silloin, kun olen sitä mieltä, että juuri unen aikanahan kaikki uudistuminen tapahtuu, joten parasta antaa myös iholle vähän boostia silloin. Mutta suorastaan hämmästyttävän hyvin tuo on toiminut tästä epäjohdonmukaisuudesta huolimatta.

Sain testiin tuollaisen pikkuisen 5 ml pullon, jonka piti kestää kuukauden. Ihan riittoisalta vaikuttaa, koska pullossa on vielä melkein kolmasosa jäljellä, vaikka testailua on takana jo tosiaan nelisen viikkoa. Aikasemmin kokeilemistani seerumeista BIOeffect EFG-seerumi poikkeaa myös olomuotonsa ansiosta. En oikein keksi muuta kuvailua kuin, että se tuntuu vähän öljyiseltä ja leviää iholle juuri sillä tavalla riittoisasti kuin ohut liukas öljy, mutta ei tuossa silti mitään öljyä ole… Jokatapauksessa tuote on äärimmäisen miellyttävä käytössä ja tuntuu todella hyvältä, kevyeltä ja raikkaalta myös päivävoiteen alla.

Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että samaa silmin havaittavan selkeää muutosta en ole havainnut kaulan ja dekolteen iholla tämän lyhyen testiperiodin aikana. Ehkä tuollainen lähtökohtaisesti paksumpi iho tarvitsee vähän pidemmän ajan elpyäkseen?

Tällä hetkellä tuote on myynnissä Espoon Sellon, Vantaan Jumbon ja Helsingin Punavuoren apteekeissa. Pian avautuu myös verkkokauppa, josta tuotetta voi ostaa (osoitteesta ei valitettavasti ole tietoa). Seerumin kokovaihtoehdot ovat 15 ml, joka on n. 140 € ja 5 ml, joka maksaa n. 60 €. Ei ihan ilmaista lystiä todellakaan, mutta kyllä sitä on tullut heitettyä kymppi jos kolmaskin kaikenlaiseen turhaan, mistä ei ole mitään iloa.

Taidan kyllä silti käyttää tuon loppupullollisen ihan vain yksi tippa kerrallaan…

Viime viikolla tuli treenattua lähinnä SATSissa. Pari ryhmäliikuntatuntia ja kerta crosstrainerilla salilla on kai se kuuluisa semihyvä saldo. Kävin myös tekemässä pari reipasta kävelylenkkiä normaalin työmatkaramppaamisen lisäksi. Sunnuntaina siivosin koko meidän kämpän ja siinä samalla ajattelin, että olisi oikeastaan aika hauska laittaa sykemittari päälle siivotessa. Kyllähän siinä imurinvarressa pyllistellessä pulssi nousee ja pieni hikikin. Ehkä koko puuha tuntuisi hauskemmalta, kun voisi samalla todeta mukavat rasvanpolttosykkeet… 😀

TREENIT VKO 16

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

  • Aikaisemmin corepulse oli Peetun lempparitunti. Muistaakseni olen käynyt itse kerran joskus viime vuonna testailemassa keikkulaudan kanssa huhkimista. Nyt meidän maanantai-boxing on ollut tauolla, joten päätettiin osallistua corepulseen. Hauskaa ja tehokasta oli, mutta kyllä se lauta vaan vaatii hiukan totuttelua. Välillä tuntui, että lennän justiinsa nokalleni ja joudun tuijottelemaan jalkojani kuin mikäkin toope. Vaikka laudan kanssa säätäminen aiheutti sen, että ihan täysillä en kyennyt painamaan, sain kyllä lihakset kipeiksi ihan erilaisista paikoista kuin muissa jumpissa. Eli “viesti oli mennyt perille” ja sehän se on pääasia!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

  • Keskiviikon energystä on tullut uusi kiva perinne. Karkkikin pääsee tuohon, joten hypitään ja hikoillaan siellä salissa kaikki kolme ripirinnan. Tuo on mielestäni tosi tehokas aerobinen tunti ja ponnistusta lisäämällä siitä saa ihan miten vaativan itse haluaa. Lihaskunto-osuus on mielestäni vähän outo, mutta se ei ole tunnin pääasia – ja parempihan se on tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.

Torstai, SATS crosstrainer 35 min, lihaskunto 30 min + venytykset

  • Pitkästä aikaa crosstrainerillä! Olen vihdoin päätymässä olemaan samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että liikunnan vaihtelevuus on tärkeä asia. Aikaisemmin olen ollut innostunut, mutta melko yksipuolinen. Kun on juostu niin sitten on juostu… Nyt huomaan, että vaihtelu virkistää ja sinänsä pikkuisen yksitoikkoinen salivisiitti tuntui samanaikaisesti leppoisalta ja tehokkaalta.

 

Tänään olisi taas tiedossa corepulsea ja keskiviikoksi on varattuna energy. Näin ne tavat vakiintuvat – siltä vähän vaikuttaa. Ensi viikonloppun ajattelin laittaa fillarini kuntoon. Olisi mahtava lähteä vähän retkeilemään keväisille poluille nyt, kun tietkään eivät enää pölise ihan niin pahasti ja kävelytiet ovat kuivat. Tulisi vain nyt tännekin ne aurinkoiset kevätkelit, joista kuulemma siellä Suomessa on saatu nauttia.

Berliini on aivan mielettömän kiva kaupunki. Paljon nähtävää ja tekemistä, ihana tunnelma ja leppoisa meininki – sehän on todettu täällä jo aikaisemminkin. Peetun reissu oli vähintäänkin onnistunut – kuulemma niin mahtavaa ei ole ollut vielä ikinä missään!

Ja mikäs siinä, kun on parhaat kaverit matkassa ja retkeilymajassa saa nukkua pinkin kuplavolkkarin sisällä!

 

 

 

 

 

 

EDIT: on kyselty, minkä merkkinen Peetun t-paita on tässä Berliinin reissullelähtökuvassa. Paita on tosiaan jo varmaan pari vuotta vanha ja ostettu Brysselistä, joten voipi olla hankala löytää samanlaista rakastuneet robotit -paitaa. Mutta merkki on nyt tarkistettu niskalapun virkaa toimittavasta sisäpainatuksesta ja siellä lukee: Springfield.

Bongasin eilen jostain (facebookista varmaan, mistäs sitä muualtakaan enää nykyään relevanttia tietoa saa – haha!), että tänään on “pukeudu punaiseen” -päivä. Teemalla on tarkoitus herätellä ihmisiä ymmärtämään sydänsairauksia samaan tapaan kuin erilaiset roosa-tempaukset tavoittelevat rintasyöpätietoisuuden lisäämistä. Kannatan hyvää asiaa ilman muuta. Suvussani on sydänsairauksia ihan tarpeeksi ja oma isäni kuoli sydänkohtaukseen vain 61 vuotiaana. Ja muutenkin tuollaiset teema-tempaukset ovat mielestäni kivoja – silloinkin, kun kysymys on vähemmän vakavasta asiasta.

Elisiis. Innostuin kovasti “pukeudu punaiseen” -päivästä. Jotain taisi kuitenkin mennä pieleen, kun katsoo tämän päivän asuani. Vai??

Harmaa poolo ja musta liivihame höystettynä mustilla kengillä ja sukkiksilla ei ole punaista nähnytkään. Edes kynsilakka (eikä alusvaatteet – voin kertoa! ;P) ei kielinyt teemapäivästä… Mutta näin siinä kävi. Olin periaattessa päättänyt, että laitan ainakin jotain punaista päälleni ihan vain osallistuakseni tempaukseen, mutta myös siksi, että tällaiset jutut helpottavat sitä iänikuista mitämäpaanpäälleni -angstia. No, aamulla tuli taas vaihteeksi ihan älytön kiire ja kiskaisin päälleni ensimmäiset, vähänkään toimistokelpoisen oloiset vaatteet kaapista. Vasta töissä muistin – ai hitsi vieköön, tänäänhän piti laittaa jotain punaista päälle…

Ens kerralla sitten paremmalla tuurilla. Toisaalta asuni matsasi kyllä ihan täydellisesti tämän päivän säätilaan. Näin mustanharmaata päivää en muista täällä olleen sitten viime marraskuun. Tuntui, että päivä ei valjennut koko päivänä. Siksi näissä asukuvissakin paistaa tuo meidän keittiönlamppu-kuu, kun luonnonvalo ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Ja onneksi nuo nauhakenkäni on sitä kuuluisaa Palmrothin “joka sään” -materiaalia, tänään kun tosiaankin on vallinnut todellinen jokasää. 🙂

  • poolo, Oasis
  • liivihame, H&M
  • nauhakengät, Palmroth

Käytiin eilen illalla vähän pyörähtämässä Monkin bileissä Peetun kanssa. Tapahtumalla juhlistettiin Monkin ja nykiläisen valokuvaajan Ruvan Wijesooriyan yhteistyötä. Esillä oli sekä kuvauksissa käytettyjä vaatteita että tietysti niitä valokuvia. Ruvanin kuvaustyyli on nopea, spontaani ja viimeistelemätön. Peetun mielestä monet kuvista näyttivät Instagram-käsitellyiltä bilekuvilta… Haha! No, ihan makea fiilis kuitenkin – ja ehkäpä nämä illan aikana iPhonella räpsimäni kuvat sopivat häilyisyytensä ansiosta hyvin teemaan. 🙂

 Kuvauksissa käytetyistä vaatteista ehdottomaksi lemppariksi nousi läpikuultavan ohut suukkopainatuspaita. Paita nousi erityisesti Peetun ostoslistalle. Hyvä niin, saanpahan sitten joskus lainata sitä!

Mintulle kelpaisi söötti paituli kimalluskivillä koristeltuine kauluksineen. Mustien kapeiden housujen kanssa tuo toimisi mielestäni ihan hyvin töissäkin…

 Tämäkin sifonkipaita nousi lemppariksi! En ole pitkiin aikoihin käynyt Monkissa edes sisällä, mutta tämän pienen katselmuksen jälkeen alkoi tuntua siltä, että nyt olisi aika taas poiketa!

Kuvasatoa:

 

 

 

 

 

 Monki / Ruvan -yhteistyönä syntynyt valokuvanäyttely on yleisölle avoinna koko ensi viikon. Aukioloajat: ma-pe 8.00 – 18.00, la 9.00 – 17.00 ja su 11.00 – 16.00, osoite: Snickarbacken 7.

Old stuff