Heips täältä Aussome You -tapahtumasta!! Piti ehtiä postata meidän juhla-asut mutta täysin poikkeuksellisesti (haha!) tuli ihan älytön kiire.
No, huomenna luvassa sekä meidän että tukholmattarien juhla-asuja. Nyt taidamme mennä ottamaan vielä yhdet tikkarin näköiset kakkupalat! 🙂
xoxo
Minttu, Karkki ja Peetu
Trendipiiri pyörii… Yleensä, kun jo kertaalleen kokemani muotihullutus tulee uudelleen trendikkääksi, on spontaani reaktioni yleensä *huoh* ja *miksi???*. Esimerkkinä nyt vaikka pyöräilyhousut muussa kuin urheilukäytössä, sininen ripsiväri (onneksi vielä varsin bubling under – ehkä tästä selvitään pelkällä säikähdyksellä) tai napapaidat. Oikeastaan olin sitä mieltä, että jos on kerran käynyt läpi jonkun trendin, siitä on vaikea innostua enää toista kertaa. Mutta olin väärässä!
Olin joskus 70-luvun lopulla porukoitten kanssa Mallorgalla kesälomareissulla. Siellä bongasin heti ensimmäisenä lomapäivänä jotain mahtavan upean hienoa: valkoiset, punaisilla vaihtiraidoilla koristellut tennarit, joissa oli huikea kiilakorko! Jankutin koko reissun ja lopulta äiti taipui ostamaan ihanuudet pikku-Mintulle, vaikka olikin vielä tuohon aikaan tiukasti sitä mieltä, että korkokengät eivät ole todellakaan sopivat ikäiselleni tytölle. Rakastin korkolenkkareitani vilpittömästi ja käytin niitä käytännöllisesti kaikkien vaatteiden kanssa.
Nyt en voi muuta kuin olla kuplivan iloinen, että trendi on palannut!
Suloinen Kate Bosworth on bongattu suosikkisuunnitelijansa Isabel Marantin korollisissa tarralenkkareissa useammankin kerran. En ole ihan varma tykkäänkö tuosta tarrakiinnitysjutusta. Toisaalta ne tuovat kivaa massiivisuutta kengille ja alleviivaavat sporttihenkistä monomaisuutta, toisaalta ne tuovat ehkä liiaksikin mieleen lasten tarralenkkarit. Kyllähän sitä nyt tähän ikään mennessä on oppinut tekemään rusetin kengännauhoihin…
Vasemmalla Isabel Marantin hypetetyt Wedge Sneakersit. Värimaailma on niissä itseasiassa oikein kaunis, eikä mitenkään erityisesti vaikeasti yhdisteltävä. Jotenkin kuitenkin näkisin itselläni mieluiten vähän hillitymmän väriset korkolenkkarit. Oikealla See by Chloén kaunokaiset, jotka olisivat hyvin lähellä täydellistä. Vähän kenkämäisemmät ja sirommat kuin Isabel Marantin. Hintaa näillä molemmilla on sen verran, että taitaa jäädä vain haaveeksi. Tosin pikaisen nettikierroksen perusteella See by Chloét ovat vain noin puolet Isabel Marantien hinnasta, jotka kustantaa yli 700 dollaria.
Kivoja, vähän pienemmällekin budjetille sopivia versioita löytyy toki. Vasemmalla ASHin ruskeat mokkaiset, jotka ovat malliltaan hyvin lähellä täydellistä. Tosin en ole oikein varma tykkäänkö tossujen (vai voiko korkolenkkareita sanoa enää “tossuiksi”?) väristä. Ruskea tekee niistä vähän liiankin hillityn kenkämäiset. TopShopin Acrobat Padded Velcro Trainers yhdistää aika mukavasti sporttisuuden ja kenkämäisyyden. Itseasiassa TopShopilta löytyy toiset, valkoiset Athlete Wedge Heel Trainers -korkolenkkarit, jotka ovat vieläkin enemmän sellaiset, mitä kaipailen garderobiani hauskuuttamaan.
Jos nyt ollaan ihan rehellisiä, niin taitaisin olla valmis syömään kaurapuuroa aika pitkän aikaa saadakseni nämä Marc by Marc Jacobsin täydellisyydet! Vanha himo-aerobiccaaja ei voi olla lämpenemättä mallille, joka muistuttaa elävästi Reebokin ensimmäisen aerobic-huuman aikana markkinoille tuomia legendaarisia tossuja. Ei muuta kuin värikkäät rynkkysukat makkaralle ja menoksi! 😀
Korkolenkkarit on helppo yhdistää turvallisesti pillifarkkujen ja oikeastaan kaikenlaisten shortsien kanssa. Voisin kyllä nähdä itseni erinomaisen hyvin myös pitkissä helmoissa ja rennossa neulepaidassa Wedge Sneakersit jalassa.
Tosi harvoin enää ilmestyy trendiä, joka aiheuttaa vakavaa tää on ehdottomasti mun juttu -kutinaa. Mutta toisaalta. Rakastan tennareita ja tykkään kulkea korkokengissä, mikä normaalisti on aika mahdoton yhtälö. Korkolenkkari kaikessa kreisiydessään yhdistää nämä kaksi!
Tultiin vähän aikaa sitten Peetun kanssa treenaamasta kotiin. Peetu hyökkäsi heti keittiöön laittamaan meille illallista ja Minttu alkoi ottaa päivänasukuvia. Aika hyvä työnjako vai mitä!? Haha! Nyt on herkulliset kananrintafileet chilijogurttikastikkeella ja vihannesbulgurit tomaattihöystön kera masussa. Ai että on ihana olo. Ensin treeniä ja sitten päälle hyvää ruokaa – kyllä kelpaa!
Tämän päivän asu on ollut suunnitelmana mielessä jo vähän pidempään. Halusin yhdistää MTWTFSS:n herkän luonnonvaalean, pikkuisen läpikuultavan palmikkoneuleen täysin vastakohtaiseen materiaaliin – rokuun mustaan pintanahkaan. Mustat nahkashortsit tuntuvat vaativan riittävästi painolastia myös kenkäosastolle ja siksi maiharit tuntuivat aamulla luonnikkaalta vaihtoehdolta. Päivällä tosin oli aika tyhmä olo, kun piipahdin kaupungilla ja näin kaikki tukholmattaret kipsuttelemassa sandaaleissaan auringonpaisteessa. Mieli ehti kylläkin muuttua uudelleen, sillä kun menin suoraan töistä jumppaan oli aurinko mennyt pilveen ja sataa ropsautteli keväisesti – maiharit olivat taas aivan nappivalinta.
Ajattelin tulla vain ilmoittamaan, että nyt se on todistettu omin silmin, sokerihiiren ja macarons-addiktin elämä on pelastettu – ne on oikeasti tulossa tänne!
Tarkemmasta päivämäärästä ei ole edelleenkään tietoa, mutta putiikin ja minikahvilan sijainti on Grev Turegatanilla, noin numerossa 15. Paikka on ihan helppo löytää, vaikka Östermalm ei olisikaan tuttu. Stureplanilta vaan sisään Sture Galleriaan, suoraan eteenpäin ja toiselta puolelta ulos, tiukka vasen ja Ladurée löytyy heti tokasta talosta, vastapäätä Filippa K:n Grev Turegatanilla sijaitsevaa flagshipstorea.
Saisivat vain nyt nuo ovetkin auki…
Satutko olemaan Tukholmassa nyt torstaina 26.4.? Jos olet yhtään pikkuriikkisenkään kiinnostunut shoppailusta, vaatteista, sisustuksesta, kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista tai hyvästä ruuasta niin tuolloin kannattaa todellakin suunnata Biblioteksgatanille. Luvassa on ihan mahoton shoppailuilta, myöhempään iltaan auki olevia kauppoja, hyviä tarjouksia, musiikkia, tarjoiluja, kilpailuja ja goodie bagejä!
Häppening leviää myös Biblioteksgatanin ympäristöön, poikkeaville pikkukaduille ja jopa Birger Jarlsgatanin merkkiputiikkeja on innostunut mukaan. Tässä muutamia esimerkkejä tarjouksista:
Ja paljon kaikkea muuta, mutta tässä ne mielestäni tärkeimmät!
Toinen The Artist Way -viikko starttaa tänään, mutta tsekataas ensin, miten ensimmäinen viikko meni. (Sorry muuten, että olen myöhässä sovitusta klo 18.00 tapaamisesta. Piti käydä hammaslääkärillä töitten jälkeen…)
Aamusivut
Monenako päivänä kirjoitit ja miltä se tuntui?
Tavoite on kirjoittaa sivut kaikkina seitsemänä päivänä, vaikka se tuntuisi miten turhalta tai hölmöltä tahansa. Kirjoittaminen sinänsä toimii henkisenä treeninä – vähän niinkuin lenkillä käyminen toimii fyysisenä ja senhän nyt kaikki tietää, että treenissä säännöllisyys palkitsee!
Itse onnistuin missaamaan aamusivut kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä huomasin vasta bussissa (kirjoitan sivut työmatkalla, koska herään muutenkin niin aikaisin), että vihko oli jäänyt kotiin. Lauantaina muistin vasta myöhään iltapäivällä, että ainiinjustjoo… Kuvittelin, että kirjoittaminen olisi ollut mulle helppo rutiini, kun tein sitä kuitenkin koko viime syksyn, mutta näköjään tavat unohtuvat aika nopsaan.
Kirjoittaminen tuntui hyvältä, vaikka kyllä tosiaankin tuntuu, että jauhan ja jauhan tismalleen samoja asioita aamusta toiseen. No, tekstiä ei pidä analysoida ja ajattelenkin, että tuo kirjoittaminen vapauttaa kovalevytilaa aivoista.
Taiteilijatreffit
Miten ensimmäiset treffit onnistui? Löytyikö tapaamiselle aikaa? Tuntuiko mukavalta vai hölmöltä?
Yllättävän vaikeita nämä treffit, vaikka kirjassa painotetaan moneen kertaan, että ne ovat aivan välttämätön osa koko tätä itsensälöytämisprosessia. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä oli, mutta lopulta päädyin napsaisemaan pienen hetken siihen, että tein haaveilusuunnitelmia meidän terassin uudelleen sisustamisesta. Rakastan viettää aikaa ulkona heti, kun on vaan vähänkään tarpeeksi lämmintä… Suunnitteleminen tuntui kivalta, vaikka tiedänkin, että mahdollisuus kaiken toteuttamiseen on aika minimaalinen. Mutta ehkä jotain?
Tehtävät
Teitkö viime viikon tehtävät? Miltä se tuntui? Oliko jokin tehtävä erityisen hankala?
Itse tein tehtävät ja huomasin, että viime syksynä käymäni kurssi vaikuttaa vielä takaraivossa. On hankala assosioida vapaasti, kun samojen teemojen kimpussa pyöritään koko kurssin ajan ja niitä prosessoidaan pidemmälle. Toisaalta ajattelin, että ei se haittaa, vaikka tavallaan jatkaisin siitä mihin jäin. Ajattelin kyllä asettaa tälle viikolle itselleni tavoitteeksi, että pyrin tekemään tehtäviä enemmän “puhtaalta pöydältä”. Ehkä aamusivujenkin kirjoittaminen auttaa tässä.
Kakkosviikon tavoitteena on vahvistaa omaa identiteettiä, erottaa ympäristön odotukset ja itse asettamamme paineet siitä, mitä todellisuudessa pidämme tärkeänä ja mikä on meille hyväksi. Miten usein sitä onkaan ajatellut tekevänsä jotain kivaa ja – hui kauhistus – jotain mikä ei ole välittömästi hyödyllistä, mutta sitten tulee ystävä, puoliso, lapsi, vanhempi, pomo tms. ja esittää viattomalta tuntuvan toiveen, että käyttäisimmekin tuon itselle varatun ajan johonkin tärkeämpään. Tottakai työaikana pitää tehdä töitä ja aikuisen elämä on täynnä muitakin velvollisuuksia – se on selvä asia, eikä kukaan sitä kritisoikaan. Mutta että myös se yksi ainokainen tunti kaikista viikon 168:sta tunnista, joka on varattu ihan omaan käyttöön – pitääkö siitäkin luopua, jonkun muun – sitä muka paremmin tarvitsevan – hyväksi?
Tällä viikolla opetellaan asettamaan rajoja ja pitämään omia tarpeita yhtä tärkeinä kuin muidenkin. Aina ei ole pakko olla valmis joustamaan, mutta kannattaa myös kiinnittää huomio niihin tilanteisiin, kun itse on valmis luopumaan omista suunnitelmistaan toisen hyväksi. Se on nimittäin myös oiva pakokeino, täydellisen pitävä tekosyy olla heittäytymättä itsensä löytämisen tielle. “Kyllähän minä, mutta kun on niin paljon töissä”, “kyllähän minä, mutta kun ei tässä ole ikinä aikaa, kotitöihin menee kaikki joutilas aika”, “kyllähän minä, mutta kun talon, kotieläinten, lasten, vanhempien, taloyhdistyksen, ylitöiden… hoitamiseen menee kaikki vapaa-aika”. Kukaan ei väitä, etteikö nämä olisi myös niitä ihan oikeita syitä, miksi viikon 168:sta tunnista ei löydy edes sitä yhtä ainokaista itselle, mutta kannattaa olla rehellinen itselleen.
Samoja “yleisesti hyväksyttyjä” syitä on niin helppo käyttää myös pakokeinona. “Kunnon ihmisten syyt” toimivat samaan tyyliin tekosyynä itsensä löytämisen välttelylle kuin ihan fyysiselle lenkille lähtemisen esteenä. Kukapa ei haluaisi tietää ja tunnistaa kuka on ja mitä haluaa – ihan samalla tavalla kuin varmasti jokainen haluaisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kumpaakaan näistä ei saavuteta ilman työtä ja sille omistettua aikaa, mikä saattaa kuullostaa vaivalloiselta. Helpompi keksiä syitä kuin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista.
Tehtävä 1:
Lue kaikki viime viikolla kirjoittamasi affirmaatiot (itsekehut) läpi jokaisena aamuna ja jokaisena iltana. Kiinnitä erityistä painoa niihin affirmaatioihin, jotka kirjoitit omien huonojen puoliesi listan perusteella.
Tehtävä 2:
MIhin kaikki aika menee? Kirjoita lista viidestä asiasta, mihin käytit eniten aikaa tällä viikolla. Kuinka suuri osa näistä oli sellaisia, joita halusit tai oli pakko tehdä? Miten paljon aikaa käytit muiden auttamiseen? Miten paljon uhrasit omiin juttuihisi ajateltua aikaa muille?
Tehtävä 3:
Kirjoita lista kahdestakymmenestä eri asiasta, joita olet joskus tykännyt tehdä (rullaluistelu, leipominen, naruhyppely, runojen lukeminen, rakastelu, saven valaminen, sukeltaminen etc..). Milloin olet tehnyt näitä asioita? Kirjoita päivämäärä jokaisen jutun perään – ja juu, on ihan normaalia, että joistakin on saattanut kulua vuosikausia. Säästä lista – se toimii erinomaisena lähteenä mahtavien taiteilijatreffien suunnittelulle!
Tehtävä 4:
Valitse edelliseltä listalta kaksi asiaa, jotka toteutat tällä viikolla taiteilijatreffien ohella. Tässä on tarkoitus opetella käyttämään “itsekkäästi” hyväksi päiväohjelmaan yllättäen ilmaantuvia pikkuisia aukkoja. Onko ystäväsi vartin myöhässä tapaamiselta? Käytä aika hyödyksi ja livahda sisään kirjakauppaan ja ihastele kaikkia hienoja mustavalkoisia postikortteja niinkuin saatoit tehdä joskus 12 vuotiaana. Tärkeintä on fiilis, että olet oman aikasi valtija, etkä muiden suunnitelmien mukana ajelehtiva ajopuu.
Tehtävä 5:
Viime viikolla kirjoitimme 5 haave/toiveammattia tai kuvitteellista elämää. Tällä viikolla kirjoitetaan viisi lisää. Katso listaa “sillä silmällä” – olisko siellä jotain, mitä voisit toteuttaa vähän pienemmässä skaalassa? Haluatko olla astronautti? Mitä jos kävisit visiitillä jossain observatoriossa?
Tehtävä 6:
Kirjoita lista kymmenestä asiasta, jotka haluaisit muuttaa elämässäsi. Asiat voivat olla miten pieniä tahansa (haluaisin tuoreita kukkia ruokapöytään, haluaisin juoda aamukahvini pinkistä mukista), miten suuria tahansa (haluaisin, että kotini olisi meren rannalla, haluaisin vaihtaa työpaikkaa) tai ihan mahdottomia (haluaisin, että meillä olisi aina siistiä, haluaisin tavata Marilynin). Aloita jokainen kymmenen lausetta sanoilla “haluaisin…”.
Tehtävä 7:
Valitse yksi edellisen listan “pienistä” asioista ja ota se yhdeksi tämän viikon tavoitteistasi.
Tehtävä 8:
Toteuta se nyt.
Tällä viikolla jatketaan edelleen aamusivujen kirjoittamista. Kannattaa muistaa, että niinä aamuina, kun kirjoittaminen tuntuu erityisen tylsältä, turhalta tai hankalalta – silloin niitä tarvitsee eniten! Muista myös merkata kalenteriin taiteilijatreffit. Yritä keksiä jotain mikä tuntuu kivalta ja hauskalta – taiteilijatreffeistä ei missään tapauksessa saa tulla yksi suorittamisen muoto. Parempi mennä metsään syömään suklaata kannon nokkaan iloisella mielellä kuin puoliväkisin taidenäyttelyyn, vaikka näyttely kuullostaisikin paljon paremmalta paikalta itsensä löytämiseen. Ainakin näin aluksi voi olla parempi, ettei paljoa huutele kylillä taiteilijatreffeistään. Hyvää tarkoittavat ystävät ja tutut voivat helposti pilata ilon neuvoillaan. Kannattaa muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi – ja kuka lapsi nyt haluaisi, että joku muka paremmin tietävä tulisi besserwisseröimään ja kertomaan, mikä on oikeasti kehittävää ja hauskaa.
Tsemppiä tokalle viikolle! Ens tiistaina tavataan taas normaaliin aikaan – eli kuudelta.
Edelliset The Artist Way – postaukset löytyy täältä.
