• Haluan kulkea paljain säärin
• Haluan sujauttaa paljaat varpaani pikkuisiin sandaaleihin
• Haluan, että shortsit muuttuvat vakiasukseni
• Haluan, että arkimeikkini muodostuu aurinkolaseista ja värillisestä huulirasvasta
• Haluan hiusteni raidoittuvan auringossa
• Haluan loikoilla piknikillä ja kuulla, miten pääskyset kirkuvat
• Haluan käyttää ohuita selän paljastavia toppeja,

mutta tiedättekö mitä – täällä sataa rakeita!

Eikä +10 asteen lämpötilakaan juuri houkuttele sen paremmin piknikille kuin pukeutumaan shortseihinkaan.

Mutta eikös sitä niin sanota, että  torstai on toivoa täynnä?  Sovitaanko nyt niin, että toivotaan yhdessä kaikki oikein kovasti. Kollektiivista ajatuksenvoimaa ei kai voi vastustaa edes oikutteleva säiden haltija!

Kaikki kuvat: Stockholm StreetStyle

Joskus tuumasin, että kuusi kuvaa yhdessä postauksessa on kohtuullinen maksimimäärä. Enempää ei juuri jaksa katsoa, vaikka kuvat olisivat kuinka hienoja. No, voin nyt heti alkajaisiksi kertoa, että tässä jutussa tuo sinänsä ihan hyvä periaate ei todellakaan pidä paikkansa. Kuvia on monta ja bonuksena vielä tajunnanräjäyttävä tyttöenergiavideo.

Eilen oli Peetun lukiouran viimeinen suuri koitos. Täällä Ruotsissa on sellainen tapa, että kolmoset toteuttavat viimeisenä vuonna kohtuullisen paljon aikaa ja vaivaa vaativan työn, jota kutsutaan projektiksi. Työn luonne vaihtelee hyvin paljon ja riippuu esimerkiksi siitä, missä koulussa ja millä linjalla on käynyt lukion. Useimmiten projekti toteutetaan ryhmätyönä, mutta esimerkiksi Karkki, joka valmistui ylioppilaaksi VRG:n “hienostokoulusta”, teki lopputyönsä yksin ja aiheena oli suomalaisten sotalapsien kokemukset.

Peetun lukio Rytmus on musiikkipainotteinen “muusikkokoulu”. En tiedä onko tämä jokavuotinen perinne, mutta ainakin tänä vuonna kolmosten yhteinen projektityö oli järjestää kaksipäiväiset rokkifestivaalit. Eli kaikki Rytmuksen kolme (neljä?) rinnakkaisluokkaa organisoivat kahden päivän tapahtuman. Bändejä oli yli 70 ja lavoja yhteensä neljä – eli ihan kunnioitettavan iso organisointiprojekti! Oppilaat huolehtivat itse kaikesta: markkinoinnista, lipunmyynnistä, tekniikasta, organisoinnista, roudauksesta – ja tietenkin esiintymisestä.

Vaikka Rytmus onkin muusikkolukio, kaikki oppilaat eivät luonnollisestikaan tähtää ammattimuusikon uralle. Jo ensimmäisessä vanhempainillassa noin kolme vuotta sitten, meitä vanhempia rauhoiteltiin, että viimeistään lukion tokan jouluna on kaksi kolmasosaa oppilaista todennut, että musiikki on rakas harrastus, mutta ei ehkä sitten kuitenkaan se tuleva ammatti. Niinpä Rytmus onkin onnistunut olemaan samanaikaisesti sekä erinomainen korkeakouluopintoihin johtava lukio, että luova, ammattitasoista muusikkokoulutusta tarjoava opinahjo.

Peetu kuuluu mitä todennäköisimmin siihen kahteen kolmasosaan, joka ei varmaankaan koskaan tule tekemään päätöikseen muusikon hommia. Siitä huolimatta oli aivan mielettömän hienoa nähdä eilen Live Night -tapahtumassa, kun tyttö soitti bassoa parissakin eri mahtavassa kokoonpanossa.

Kaikki Live Nightin bändit olivat cover-jotain. Peetun ensimmäinen bändi oli Runaways.  Ja nyt sitten seuraa se pakollinen äiskän nostalgiatrippikuvasarja. Tämä oli nyt ihan varmasti viimeinen kerta, kun olin missään omien lasteni koulun kevättapahtumassa. Pitkälle on päästy niistä Akonpuiston päiväkodin pupuesityksistä…

Tässä kuvassa näkyy koko Rytmus-Runaways. Kun katsoo kuvaa oikein tarkasti, voi tunnistaa bändissä Peetun  kavereita, jotka ovat muutenkin vilahdelleet blogissa. Ihania tyttöjä, nuoria naisia oikeastaan. 🙂

Basistin puukengät! Kaiken muun lisäksi myös esiintymisasut oli tietty mietitty huolella ja esikuvien habitusta tutkittu tarkoin. Tarkoitus ei ollut kuitenkaan kopioida vaan tehdä oma tulkinta, koskien siis koko esiintymistä, ja siksi puukengät toimivat mielestäni Peetun Runaways-asussa aivan täydellisesti.

Ensimmäinen keikka takana. Onnellinen ja adrenaliinihuuruinen Peetu. Dun on saanut kunnian (tai “kunnian”) pitää staran bassoa…

Karkki oli kirjoittanut samana päivänä aikaisin aamulla kevätlukukauden päätöstenttinsä. Ainakin Uppsalan yliopiston lakiopinnoissa on se tapa, että vuodessa on vain kaksi tenttiä, yksi keväällä ja yksi syksyllä. Jos et pääse tentistä läpi, et saa jatkaa opintojasi. Aika raaka meninki, mutta selittää osaltaan sen, miksi täällä ei ole pääsykokeita ja aloitusmäärät ovat aika valtavia. Tentti oli kuulemma mennyt ihan hyvin ja helpotushysteriaa lievitettiin pikkusiskon tapahtumassa.

Peetulla oli pieni tauko ensimmäisen ja toisen esiintymisen välissä. Tässä jonotamme yhdessä Spice Girlsin keikalle, joka muuten oli yksinkertaisesti mielettömän mahtava! Aivan käsittämätöntä, miten hyviä nuoret ihmiset voivatkaan olla!

Nojuu. Mietin kyllä, että tämähän on blogi eikä perhealbumi, mutta kuva Peetun valloittavan ihanasta tyttöremmistä (vasemmalta ylhäältä: Peetu, Liz, Dun, Becks, Greta ja Karkki) on vaan niin ihana, että eiköhän se tähän nostalgiapostaukseen sovi ihan hyvin…

Spice Girls! Otin pienen pätkän videotakin esiintymisestä. Tuntui kuitenkin, että olemme niin kaukana, että filmistä tulee vain ihan kauheaa suttua. Kotona sitten totesin, että iPhone on parempi kuin osasin odottaa. Eli olisi kannattanut filmata enemmän, puolen minuutin hätäpätkää en kehtaa tänne laittaa. Mutta uskokaa, kun sanon, että tytöt olivat kyllä ihan mielettömän hyviä!

Peetun toinen bändi oli Salem Al Fakir.

Aivan mielettömät tilat, noin niinkuin tällaista kaupunkifestivaalia ajatellen, rytmuslaisilla oli käytössään. Jo koulussa on kaksi hyvää, kiinteää esiintymislavaa ja sen lisäksi kaksi erinomaista lavaa noin 50 metrin päässä Dieselverkstadenissa.

Nyt kyllä harmittaa taas, että en jaksanut luottaa iPhonen videonkuvauskapasiteettiin. Valaistusolosuhteet Dieselverkstadenin pienemmällä lavalla olivat aika haasteelliset. Kuvasin pienen pätkän, mutta ajattelin siellä pimeässä, että eihän tässä ole mitään järkeä, kun muistikortille jää pelkkää mustaa söhryä. Kuitenkin kotona näin, että ihan hyvää ja tunnelmallista kamaahan siitä olisi tullut.

Jäi sitten tallentamatta, kun Peetu heitti ehkä maailmanhistorian eleganteimman bassosoolon. Damn!

Keikan jälkeinen adrenaliini-euforia vol. 2. Ja Karkki tietty pikkusiskon fiiliksissä mukana. (paita on muuten Whyred, housut Monki ja rusetti Dr. Denim, jos joku sattuu ihmettelemään…)

Peetu ja bändikaveri Eric.

Illan päätteeksi piti vielä napata virallinen posterikuva Peetusta. <3 <3 <3

Ja ettei tämä postaus nyt vahingossakaan jäisi alamittaiseksi, tässä vielä nautittavaksi Runaways-tyttöenergiaa á la Peetu & co..

Eilen kopsahti postilaatikkoon paketti Leafilta. Saimme testattavaksi kaksi mehevän näköistä Jenkki-uutuutta. Iloisen oranssista pussista löytyy appelsiinin ja karpalon makuisia hauskan neliskanttisia purkkapaloja ja herkullisen vihreästä omena-granaattiomena -makua.

Minttu ei ole mikään purukumin syöjä. Taidan jäystää öisin pinkkiä glittereillä pimpattua hammaskiskoani siihen malliin, että turhanaikainen pureskelu ei enää päiväsaikaan kiinnosta. Onneksi meiltä löytyy asialle vihkiytynyttä testipatrullia muutenkin. Karkki ja Peetu ovat  – jos ei nyt aivan xylitol-purkan suurkuluttajia, niin ainakin erittäin sitoutuneita vakikäyttäjiä.

Jenkki Juicy Cube on nimensä mukaisesti muodoltaan kuutiomainen ja  koostumukseltaan aika pehmeä. Sekä Karkki että Peetu tykkäsivät kuutioiden olemuksesta – ja Minttu komppaa. Hauskan näköinenhän tuo on, etenkin perinteisiin valkoisiin tyynyihin verrattuna. Peetun mielestä pikkuisen pehmeä koostumus tuntui vähän hassulta, mutta Karkille tuli positiivisessa mielessä mieleen vaahtomaiset irtokarkit (sienet ja paistetut kananmunat – tiedättehän!?).

Purkkalähetyksen mukana seuranneen esitteen mukaan Juicy Cuben “intensiiviset, mehukkaat maut vievät purukumin makuelämyksen uudelle tasolle”. Kyseisestä uudesta tasosta oltiin meillä aika montaa mieltä. Peetun mielestä varsinkin vihreä versio maistui aivan hurjan äklömakealle ja muutenkin maku oli vähän turhankin intensiivinen ja ei-purkkamainen. Oranssi maistui kuulemma vähän paremmalle ja aidommin hedelmäiselle.

Karkki ei kaihda makeaa ja molemmat maut saivatkin tytöltä kiitettävän arvosanan. Yhdessä kuutiossa on vain 4 kaloria ja kummankin maun päämakeuttaja on xylitoli. Niinpä Karkki laskeskeli, että näillä voi tyydyttää säännöllisesti iskevää makeanhimoa huomattavasti paremmalla omatunnolla ja terveellisemmin kuin esim. juuri niillä irtokarkeilla. Oranssi Orange-Granberry -maku oli Karkinkin vertailussa hitusen parempi, mutta kuulemma vihreä Apple-Pomergranatekin toimii.

Kateus – tuo yksi kammoksutuimmista luonteenpiirteistä ja varsinkin suomalaisten perisynneistä, on mahdollista kääntää rakentavaksi voimaksi. Kateus on kompassi, joka oikein käytettynä näyttää suunnan mihin oikeastaan haluaisi olla menossa. Avuksi tarvitsee vain hyvän kartan, ja se kartta piirretään nyt!

Lisäksi mietitään, miten hyvä ja käyttökelpoinen ominaisuus perfektionismi oikeastaan onkaan. Ja miten sitä voisi paremmin tunnistaa omat haveensa, omat toiveensa ja sen tulevaisuuden, mitä kohti haluaa olla matkalla.

Jo tuttuun tapaan tsekataan kuitenkin ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Muistiko unelmoida?

Pitkästä aikaa kirjoitin aamusivut ihan joka päivä. Jotenkin tuntuu, että olen päässyt niiden kanssa hyvään rutiiniin. Se on toisaalta hyvä, koska sivut tulee kirjoitettua ja se selvästi selventää ajatuksia. Toisaalta unohdan niitä kirjoittaessani käyttää “tilausuutta hyväksi” ja luoda jotain uutta saman vanhan tilalle. Sivut toistavat aikalailla samaa kaavaa aamusta toiseen. Nyt kyllä tekisi mieleni tosiaankin luoda edes kuvitteellisia toiveskenaarioita siitä, mihinpäin haluaisin olla matkalla.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Otitko minkäänlaisia riskejä? Mitä teit?

Äh. Viimeviikolla jäi kyllä taiteilijatreffit pitämättä. Jollei lasketa sitä reilun tunnin hetkeä, jonka nappasin kotitöiltä ja muilta velvollisuuksilta ja vetäydyin parvekkeelle ottamaan aurinkoa. Aina sitä ajattelee, että haluaisi tehdä jotain kivaa ja erilaista. Liian usein sitä vaan huomaa kaiken ajan hävinneen jonnekin…

Taiteilijatreffit ovat synonyymi vain itselle omistetulle ajalle. Inspiraatio ja ahaa-elämykset ovat siitä hankalia, että niitä ei voi oikein työskennellä esiin. Tärkeintä on pitää huolta itsestä, kohdella itseään kauniisti, antaa pieniä lahjoja ja iloisia hetkiä – ja kuinka ollakaan, inspiraatio ja hyvä mieli tulee vapaaehtoisesti luokse.

PERFEKTIONISMI

Täydellisen lopputuloksen vaatiminen ja sen odottaminen estää usein edes ryhtymästä toimeen. Kuitenkin tosiasia on se, että jos ikinä haluaa tehdä jotain hyvin, on pakko hyväksyä, että alussa on aina hankalaa. Pitäisi osata antaa itsensä tehdä ensin jotain huonosti, yrittää, vasta siten on mahdollista oppia ja tehdä haluamansa asiat hyvin.

Kirjoita lista 20 asiasta, joita tekisit, jos ei olisi pakko onnistua täydellisesti (tai edes onnistua).

Mintun listalta löytyy ainakin:

1. laulaisin karaokea
2. menisin balettiin
3. julkaisisin piiroksiani
4. …

Järjestä itsellesi minitaiteilijatreffejä monta kertaa viikossa. Aloita vaikka kuuntelemalla 20 minuuttia lempimusiikkiasi kaikessa rauhassa, tekemättä yhtään mitään muuta. Älä pohdi mitään erityistä vaan anna ajatusten tulla ja mennä täysin vapaasti. Jo 20 minuutin rauhoittuminen voi olla aivan uskomattoman rentouttava kokemus!

TEHTÄVIÄ

Luo kotiisi jokin ihana tuoksu leipomalla, tuoksukynttilöillä, laittamalla ruokaa, suitsukkeilla, tuoreilla kukilla – mikä sinua itseäsi miellyttää eniten.

Pukeudu lempivaatteisiisi jonain päivänä ilman mitään erityistä syytä – siitä huolimatta, vaikka ne tuntuisikin vähän liian hienoilta. Pääasia, että tunnet itsesi ihanaksi.

Inspiraatiokollaasi

1. Hanki tai etsi kotoa vähintään kymmenen eri lehteä, joita voit käyttää kollaasin tekemiseen.
2. Aseta aikarajaksi 20 minuuttia.
3. Revi 20 minuutin aikana irti lehdistä kaikki kuvat, jotka jotenkin kuvastavat elämäsi kiinnostuksen kohteita, tulevaisuuden haaveita ja toiveita.
4. Ota mukaan myös kaikki sellaiset kuvat, joista tykkäät ilman sen kummempaa syytä.
5. Hanki iso sanomalehden aukeama.
6. Liimaa repimäsi kuvat kollaasiksi sanomalehdelle niin, että lopputulos näyttää sinusta kivalta.
7. Laita valmis kollaasi johonkin (seinälle, kaapin oveen, ilmoitustaululle) niin, että voit katsella sitä aina, kun haluat.

TEHTÄVIÄ

Kirjoita nopeasti lista viidestä lempparielokuvastasi. Onko niissä jotain yhteistä? Pystytkö näkemään kollaasissasi teemoja, jotka toistuvat lempielokuvissasi?

Kirjoita lista asioista, joita luet mielelläsi. Millaisista kirjoista tykkäät? Onko näillä jotain yhteistä kollaasisi kanssa?

KATEUS

Kateus sumentaa pahimmillaan näkökentän aivan täysin. On helppo uskoa, että joku toinen on kaapannut kaiken maailmankaikkeuden ilon, onnen, menestyksen, kuuluisuuden, kauneuden, varakkuuden ja hyvän tuurin. Ja jos kerran kaikki on mennyt niin eihän silloin jää mitään minulle. Kateuden tunne yrittää väittää, että ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin olla kateellinen. Tästä huolimatta ja varsin nurinkurisesti kateus voi myös näyttää tien todelliseen vapauteen.

KATEUSKARTTA

Kateuskartassa on kolme saraketta. Ensimäiseen sarakkeeseen kirjoitetaan jokaikinen ihminen, jolle olet pikkuriikkisenkään kateellinen – jokainen omalle rivilleen. On oma etu olla mahdollisimman inhorealistinen tässä. Eli listalle vaan kaikki puolitutut, joiden upea kämppä aiheuttaa kateuden väristyksiä, kollega, jonka urakehitys vaikuttaa epäoikeudenmukaisen menestyksekkäältä ja kauempaa kadehtimasi henkilöt, joilla tuntuu vain yksinkertaisesti olevan kaikkea.

Toiseen sarakkeeseen eritellään pikkutarkasti kaikki syyt, miksi kukin ensimmäisessä sarakkeessa mainituista henkilöistä aiheuttaa kateutta. Jälleen kannattaa olla pikkutarkka – on hyvä muistaa, että nyt piirretään karttaa, ei moralisoida!

Kolmas sarake on vaikein. Siihen tulee kirjoittaa kaikki pienet ja suuret asiat, mitä mieleesi tulee, jotka voisit tehdä itse saavuttaaksesi saman kuin kateutesi kohde. Saat suurimman hyödyn kartastasi, kun olet konkreettinen. Ihan niinkuin oikeassakin kartassa, pitäisi tässäkin löytyä kaikki polkujen mutkat. Summittainen suunta “pohjoiseen” ei paljon kartassa auta.

Eli, jos ensimmäisessä sarakkeessa lukee esim. Lady Gaga, toiseen sarakkeeseen eritellään onko vaatteet, tyyli, laulutaito, esiintymiskyky, elämäntyyli vai kaikki nämä, jotka aiheuttavat kateutta. Kolmanteen sarakkeeseen ei kannata kirjoittaa “tule menstyneeksi”, vaan konkreettisia asioita, joita edes teoriassa voisit toteuttaa tyyliin: hanki Alma-tädin 70 v. synttäreille pihveistä väsätty mekko ja kengät joilla ei voi kävellä – esmes…

Varmaan jo tässä karttaa tehdessä alkaa pikkuhiljaa kirkastua, miten sen kanssa voi suunnistaa selkeämmille vesille!

Tämän viikon viimeinen – ja ehkä kaikkein tärkein – tehtävä näkyy tuossa yllä. Kohtele itseäsi kuin olisit maailman arvokkain asia – se tekee vahvaksi! Itsensä kovistelu ja kurittaminen on ehkä tämän meikäläisen luterilaisen maailmankasvatuksen näkemys oikeasta tavasta kohdella itseään. Se tekee elämästä helposti ilotonta suorittamista.

Tämän viikon tavoitteena siis unohtaa epätuottava ja rajoittava perfektionismi, kääntää kateus positiiviseksi voimaksi ja kohdella itseään kuin maailman arvokkainta asiaa. Aika ihania asioita oikeastaan. Vähänkö kivaa aloittaa uutta viikkoa tällaisten “velvollisuuksien” kanssa!

Kaikki vanhat kurssikerrat löytyvät täältä: The Artist Way

Suklaa, tv-sarjat (nyt menossa Girls) ja shoppailu ovat vanhoja, hyviksi todettuja hoitokeinoja, kun mieli on maassa. Kauppoihin pyörimään lähteminen ei ole voinut kiinnostaa yhtään vähempää. Täällä oli perjantaina yleinen palkkapäivä ja silloin keskustan putiikit on aina aivan ammuttuna täynnä väkeä. 

Henkkamaukan nettiputiikissa ei ollut tunkua. Valitettavasti ne ihanat vadelmanpunaiset bikinit, jotka olin haaveksinut hankkivani, olivat omassa koossani kokonaan loppuunmyyty. Löysin silti pari kivaa vaihtoehtoa ja nyt odotan ihan innoissani, että näen kaunokaiset irl.

Kokonaisten bikinisettien käyttäminen on kuulemma ollut trendibarometrilla mitattuna totaalisen jääkylmää jo monta kesää. Itse en suhtaudu bikinihommaan ihan niin tosissani – riittää, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Tällä kertaa jätin kuitenkin setit hankkimatta ja tuumasin syreeninlilan alaosan sopivan sekä kukikkaisen että teräksenharmaan yläosan kanssa.

Samalla klikkasin ostoskoriin valkoiset shortsit ja narupohjaiset kesäsandaalit. Saa nyt nähdä miten fiksu ostos valkoiset shortsit oikeasti on. Takuulla istun ensimmäisenä johonkin nurmikonvihreä/veneterva-ansaan ja pöksyt on finito samantien. Pitkää ja ihanaa yhteiseloa odotan sen sijaa raikkain sinivalkoisin nauhoin solmittavilta nirunaru-sandaaleilta! Valkoisten shortsien lisäksi ajattelin yhdistää nuo kaikkiin asioihin, jotka alkavat “farkku-“. 

Jotta lohtushoppailuhurjastelu ei olisi jäänyt puolitiehen, klikkasin itselleni myös kivan mustavalkoisen kesämekon. Kuvittelisin, että tuon voisi laittaa mustien ballerinojen kanssa töihinkin, kun olkapäille laittaa vaikka sen varastoistani löytyvän ohuen mustan boleromittaisen Uniqlon neuletakin.

Huomioita nettishoppailusta:

• Kun shoppailee netissä saa oikeastaan shoppailukiksit kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran, kun ostoskori on lunastettu kassan kautta käyden omaksi ja toisen kerran, kun tavarat sitten oikeasti saapuvat kotiin.
• Jostain syystä voi olla aivan tasan varma, että jos on illalla tehnyt tilauksen  H&M:n nettikauppaan, plingahtaa aamulla puhelimeen tekstiviesti, että on klubipäivät ja kaikesta saa 10 % alennuksen. Kiva muille, huonompi itselle.

Jälleen yksi rehab-treeniviikko takana. Viime viikolla pohdiskelin, onko normaalia, että reagoin niin voimakkaasti fysioterapeutin selkään kohdistamiin toimenpiteisiin. Fyssari vastasi, että monet huolet, murheet ja henkiset ongelmat kasaantuvat ristiselän alueelle ja silloin manipulaation jälkeen voi tuntea itsensä todella heikoksi. Hmh… Eihän tuo nyt oikeastaan mikään suuri yllätys ole. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus eikä fyysistä ja henkistä puolta pitäsi erotella niin selkeästi kuin nykyään niin helposti tehdään.

Täytyy nyt vaan uskoa siihen, että saamani selkäjumppaohjeet tehoavat myös noihin selkään säilöttyihin vanhoihin murheisiin. Uusiakin kun tässä tuntuu olevan ihan jonoksi asti…

TREENIT VKO 21

Maanantai, SATS Boxing 75 min, venyttely ja reipas kävely 30 min

• Maanantai-illan boxing lähi-SATSissamme on palannut takaisin ohjelmaan. Oli oikein kivaa ja rentouttavaa mäiskiä menemään pitkästä aikaa! Otin tuohon treeniaikaan mukaan myös kävelymatkan, sillä varsinkin ennen tuntia lähdemme aina niin viimetipassa, että saamme pinkoa ihan hiki päässä ehtiäksemme tunnille.

Lauantai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Oikeastaan olin ajatellut mennä SATSiin crosstrainerilla treenailemaan ja tekemään fysioterapiasta saamiani jumppaliikkeitä. Viime visiitillä sain suosituksen tasapainolaudalla tehtävistä liikkeistä, mutta sitten tuumasin, että ilma on aivan liian ihana, että voisin mennä sisälle liikkumaan. Korvasin tasapainolaudan seisomalla vuoretellen yhdellä jalalla samalla, kun tiskasin. 😀

Sunnuntai, kävely 40 min, jumpat kotona 20 min

• Sama 40 minuutin lenkki Sickla Sjön ympäri ja samat rehab-treenit kotona. Oikeastaan siis täysin sama meininki kuin lauantainakin – paitsi että sunnuntaina en edes teoriassa kuvitellut meneväni mihinkään sisätiloihin treenaamaan.

Tälle viikolle on suunnitelmissa jälleen boxingia ja muuten aika sama meininki. Yritän tehdä rehab-jumpat joka päivä, mutta ihan joka päivä niitä ei tule kyllä tehtyä aivan yhtä perusteellisesti. Tänään vaikuttaisi ihanat kesäkelitkin olevan vähän lomilla, joten ehkä pääsen tasapainolautailemaankin jonain iltana…