Kolmas päivä menossa aivan jäätävän migreenin kanssa… Ei ole hauskaa. Varsinkin, kun “to do” -lista on lähestulkoon loputon ja normaalisti ihan hyvin tehoavat lääkkeet ei tunnu tuovan minkäänlaista helpotusta tilanteeseen. Vali vali. Pitäis varmaan mennä akupunktioon. Ainakin Karkki sai siitä hyvän avun muutama vuosi sitten, kun ihan liian tiuhaan toisiaan seuraavat migreenikohtaukset panivat koko elämän sekaisin.

Jotain lääkettä pitäisi kyllä saada ja sassiin!

Louboutinin pillerilaukku ei ehkä ihan fyysisesti ratkaise ongelmaa, mutta olishan tuo aika makea. Sitä voisi käyttää migreenipäivinä, jos on ihan pakko lähteä neljän seinän ulkopuolelle. Toimisi hyvin varoituskylttinä kanssaihmisille, että tuolle ei voi nyt puhua… 😀

Särkyhuuruisena aamupäivänä ilahdutti myös uutinen H&M:n seuraavasta suunnittelija yhteistyöstä. Viime syksynä spekuloitiin mm. Tom Fordista, mutta tämän aamuinen lehdistötiedote paljasti, että mallistosta vastaa muotimaailman toisinajattelija Maison Martin Margiela! Tosi makeeta, että H&M:llä on niin paljon itseluottamusta, että ryhtyvät tällaiseen – selkeästi vaikeammin suureen yleisöön uppoavaan, yhteistyöhön.

Jaaha. Jos sitä vaikka seuraavaksi yrittäisi lääkitä itseään vaikka kupillisella kahvia…

“When you smell like that, I just want to fuck you and bite you and rub myself all over you”

Eric Northman oli selkeästi aika vaikuttunut ihanan Sookien tuoksusta…

Onkohan Calvin Kleinin uuden miesten tuoksun teho samaa tasoa?

Ainakin hyvin vampyyri-Ericmäisen intensiivinen katse Alexander Skarsgårdilla – ja kutsuva Lara Stonen kasvojen hiplailu – herättää toiveita… Toivotaan, että Encounter lunastaa odotukset.

Onneksi on yksi asia, mitä ei enää tarvitse odottaa hetkeäkään. True Bloodin viitossesonki alkoi jenkeissä viime yönä – niin mahtavaa!!

Trailerin perusteella tulossa on vähintäänkin yhtä verinen ja mystinen sesonki kuin aikaisemminkin…

Mielenkiintoinen ja intensiivinen päivä on takana ja nyt lepuutan pikkuriikkisen hetken ennenkuin lähdetään illalliselle Indiedays-kollegoiden kanssa. Ollaan kuulemma menossa johonkin tapas-paikkaan. Kuullostaa niin herkulliselta! Tai oikeastaan olen juuri nyt niiiin nälkäinen, että melkein mikä tahansa syötäväksi kelpaava taitaisi kuullostaa herkulliselta.

Yleensä meidät ulkopaikkuntalaiset bloggarit majoitetaan aina kaksi samaan huoneeseen. Tällä kertaa taisin olla jakojäännös. Ainakaan ketään kämppistä ei ole ilmoittautunut. Toisaalta aika ihanaa valloittaa kokonainen hotellihuone ihan yksin. Ja pääseehän sitä kikattelemaan vaikka naapurihuoneessa asustelevan Veeran kanssa, jos siltä tuntuu.

Pitkän palaveripäivän päätteeksi saatiin testattavaksi vähän uutuusmeikkejä. Laitoin ennakkoluulottomana tuota Maybellinen uutuutta tänä iltana silmämeikkiin. Saa nähdä, saanko sitä ikinä pois, kun purkissakin lukee oikein “tattoo”.

Sitten vielä illan asu. Sori, että muutuin yhtäkkiä näin lyhytsanaiseksi, mutta tajusin, että meillä on kokoontuminen hotellin aulassa tasan 2 minuutin päästä…

• hame, Mintun ompelimosta (Marimekon kangas, vanha)
• t-paita, Peetun…
• rotsi, Acne
• laukku, Mintun ompelimosta
• pinkit glitterinilkkasukat, TopShop
• sandaalit, Sonia Rykiel for H&M

Ajatuksissani kipsuttelen lentokentillä aina huippukorkeilla koroilla, tyrmäävässä kynähameessa ja särmässä jakussa – ihan niinkuin ne kaikki coolit Hollywood-starat. No, totuus on yleensä totaalisesti toinen. Lentokentillä joutuu kävelemään välillä yllättävänkin pitkiä matkoja, kaikenmaailman kampetta pitää raahata perässään ja kantaa niska vääränä olallaan. Lisäksi kuljetukset hoituvat harvemmin (lue: ei koskaan) oven eteen parkkeeratulla limousinella – yleensä sitä saa turvautua ihan tavalliseen joukkoliikenteeseen. Niinettä kulje nyt siinä sitten piukassa hamosessa stiletot kopisten…

Ihan verkkarilinjalla en sentään kykene ihmisten ilmoille lähtemään, mutta luottofarkut ja vuosikausia palvellut farkkupaita ovat lähes yhtä mukavat päällä. Farkkuista siniharmoniaa täydentää Acnen toppi.

• farkut, Acne (Hex)
• farkkupaita, Levi’s
• toppi, Acne
• puukengät, Moheda

Oi, nyt on taas vatsa täynnä herkkuja ja mieli täynnä iloa, laulua, koskettavia puheita ja kaikesta ihanasta herkistyneitä ajatuksia…

Paitsi että ihan hurjasti tässä ei kyllä ehdi herkistellä, jos totta puhutaan. Huomisaamuna lähtee lento kohti Helsinkiä ja mahtavia Indiedays-kollegoita jo aivan rikollisen aikaisin. Herätys on vastaavasti vielä sitäkin aikaisemmin (tupla-rikollista!) – enkä tietenkään ole edes aloittanut vielä pakkaamista. Oh well.

Tässä kuitenkin tämän illan onnelliset uudet ylioppilaat sekä Mintun asu höystettynä Peetun väsäämällä chabby chic -nutturalla.

Liz pääsi ylioppilaaksi Kungsholmenin kansainväliseltä englanninkieliseltä luokalta. Kaunis puku on neidon itsensä ompelema – jotkut ne on sekä fiksuja että taitavia!

Lisa on juuri avannut saamansa mahtavan lahjavuoren – siitä johtuu paperiröykkiöt maassa. Jos joku ihmettelee Lisan persoonallisia kaulakoruja, niin voin kertoa, että täällä on sellainen tapa, että ylioppilaan kaulaan ripustetaan sini-keltaisessa nauhassa roikkuvia onnentoivotuksia, kukkia, pehmoleluja – jopa sampanjapulloja!

Tuon nutturan tarina on sellainen, että (jälleen kerran) tuumasin tekeväni nopsankeikkaa suoristusraudalla kiharat itselleni noin 15 minuuttia ennenkuin piti pinkaista ovesta ulos. Vielä en ole ikinä onnistunut saamaan kiharoita aikaiseksi tuolla tekniikalla, mikä johtuu osittain varmasti siitä, että en ole koskaan oikeastaan edes yrittänyt harjoitella. Näitä katastrofaalisia pikayrityksiä ei sellaiseksi lasketa. Olin jo panikoimassa kylppärissä ja kiljuin Peetua apuun. Fiksu tytär totesi, että tästä ei nyt tule mitään ja että nyt laitetaan hiukset nutturalle. Aamulla pestyt hiukset olivat sen verran liukkaat, että niistä ei oikein kunnon esitystä saanut aikaiseksi, mutta tuumasimme, että chabby chic -tyyli on tosi trendikästä. Ainakin just nyt!

• mekko, COS
• ballerinat, Rizzo
• korvikset, Kalevala Koru

Tässä vähän fiiliksiä eilisistä ylioppilasjuhlista näin kuvien välityksellä!

Muistaakseni Suomessa lakkiaiset ovat aika vakava juttu. Ylioppilasvastaanotolla saattaa olla jopa melkein harras tunnelma, kun sukulaiset onnittelevat lakin saanutta. Ruotsissa tuntuu elämä menevän muutenkin enemmän duurissa ja studentmottagning on kepeä ja iloinen juhla, johon mielellään kutsutaan muitakin kuin vain ihan tiukasti perhetuttuja.

Dunin juhlamekko noudattelee ruotsalaisia perinteitä, jonka mukaan etenkin tytöt pukeutuvat valkoiseen. Tietty muunkin värisiä asuja näkyy, mutta ainakin katukuvassa vaikuttaa siltä, että yllättävän harva haluaa kapinoida perinteitä vastaan pukeutumisellaan. Kaupungilla ylioppilaita näkyy runsaasti siksi, koska ruotsalaiset ajelevat “penkkariajelunsa” lakkiaispäivänä. 

 Ylioppilaslakki -prinsessakakku!

Tuoreen ylioppilaan mekon pitsiyläosa paljastaa kauniisti yläselän näyttävän tatuoinnin. 

Yleensä ruotsalaiset liehuttelevat aika pidättyväisesti lippujaan ja muita kansallissymbolejaan. Tulee ihan sellainen olo, että täällä pidetään vähän moukkamaisena reuhastella lipuilla sun muilla – maassa kun asuu niin paljon muiden kansallisuuksien edustajia.. En tiedä pitkääkö tuo paikkansa, mutta välillä ruotsalainen kollektiivinen kenenkään-mieltä-ei-saa-pahoittaa -mentaliteetti menee vähän överiksi. Oikeastaan urheilu – erityisesti jalkapallo – ja ylioppilasjuhlat ovat selkeitä poikkeuksia tuosta periaatteesta.

Lakkiaisten väriteema on siis useimmilla sininen ja keltainen. Lippuja, ilmapalloja, kukkia, nauhoja ja serpentiinejä ei säästellä, kun perheessä on tuore ylioppilas! Lisäksi koivu on aika suosittu koriste-elementti. Siis samaan tyyliin kuin Suomessa käytetään koivun oksia ja jopa pieniä puita koristeena juhannuksena.

Dun onnellisena ja kauniina matkalla aikuisuuteen!

Tänään olisi vielä edessä kahdet ylioppilasjuhlat lisää – Lizin ja Camillan tyttären Lisan. Tykkään hurjasti käydä juuri lakkiaisissa, niissä on aina jotenkin ihanan helpottunut ja tulevaisuuteen suuntaava fiilis. Nyt juuri tänä vuonna on kyllä kieltämättä kiva käydä näissä juhlissa myös siksi, että saa vähän osviittaa Peetun viikon päästä järjestettäviä juhlia varten. Juuri nyt tuntuu, että olemme esimerkiksi arvioineet tarjoilujen määrän ihan päin honkia…