Jo yhdeksäs The Artist Way -viikko menossa! Tässä vaiheessa monelle tulee halu lopettaa; eihän tästä ole mitään hyötyäkään… Mutta hei – ei kannata lopettaa nyt, kun loppusuora jo häämöttää. Tsemppiä kaikille, jotka ovat ottaneet haasteen vastaan!

Tällä viikolla käydään pelkojen kimppuun. Miten päästä eroon yrittämisen pelosta, miten ylipäätään voi tunnistaa omat pelkonsa? Aika haastavia kysymyksiä, mutta onneksi on taas hyviä tehtäviä, joiden avulla on mahdollista päästä lähemmäksi asioiden ydintä. Lisäksi puhutaan innostuksesta, entusiasmista, ja miten kurinalaisuus ei koskaan toimi pidemmän päälle – niin tavoiteltavalta asialta kuin se meidän luterilaisen ajattelun värittämässä yhteiskunnassa tuntuukin.

Tsekataan silti ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko muistanut olla kiltti itsellesi teksteissä?

Tällä viikolla olin aika huono aamusivujen kirjoittaja – jäi peräti kolme aamua väliin. Sunnuntaina olin Helsigissä, eikä hotelliaamuna oikein ollut aikaa eikä tilaisuutta rauhoittua kirjoittamaan. Eilen ja tänäaamuna olen ollut niin tajuttomassa migreenissä, että jo kirjoittamisen ajatteleminen on tuntunut tuskalliselta. Mutta muuten olen yrittänyt olla itselleni lempeä ja kehua pienistäkin hyvistä asioista ja erityisesti tulevaisuuden jäsentelystä. Jotkin ajatukset osoittavat pieniä selkiintymisen merkkejä, mutta kyllähän suurin osa tuntuu olevan sitä samaa jauhamista.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko muistanut pitää hauskaa?

Migreeni sotki tämän viikon taiteilijatreffini, mutta en ole unohtanut suunnitelmiani. Ohjelmassa on pieni askarteluprojekti (rrrrakastan askartelua!) ja mahdollisesti laitan tulokset tänne blogiinkin näkyviin vielä… 🙂

PELKO

Miten usein sitä tuntuukaan, että on vaan onneton laiskimus, kun ei saa mitään aikaiseksi? Ja nyt ei puhuta tiskaamisesta tai vessan siivouksesta, vaan niistä vähän isommista asioista, elämänmuutoksista, halusta tehdä jotain luovaa, toteuttaa itseään. Halua löytyisi, mutta mitään ei tapahdu. Korkeintaan sitä jankuttaa ystävilleen, tuttavilleen, perheelleen omaa tyytymättömyyttään ja miten haluaisi muutosta tai tehdä jotain omasta mielestä hienoa.

Suurin ongelma ei yleensä ole laiskuus vaan pelko. Pelko siitä, että homma menee pieleen, epäonnistuu totaalisesti, joudutaan naurunalaiseksi tai muuten vaan tulee tunne, että “kaikki” ajattelevat, että mikähän toi luulee olevansa, lamaannuttaa totaalisesti eikä uskalleta edes aloittaa. Ongelma on myös siinä, että kaiken pitäisi olla täydellistä heti. Jos ryhdytään toimeen, pitää lopputoksen olla erinomainen, mieluiten häikäisevä. Ja kuka pystyy lupaamaan itselleen tuollaista? Juuri niin, ei kukaan. Aloittamisen tekee vaikeaksi myös se, jos ei nähdä, että minkä tahansa asian voi hoitaa “peruna kerrallaan”, pienin askelin. Heti ei tarvitse muuttaa kaikkea, valloittaa vuorta ja ohjata täyspitkää elokuvaa.

Paras lääke tällaisen lamaannuttavan pelon hallintaan on rakkaus. Tunnista pelko, lakkaa komentelemasta itseäsi, ole kiltti ja hellä itsellesi, kohtele itseäsi rakastavasti. Sinä olet tarpeeksi hyvä!

TEHTÄVÄ

Epäonnistumisien käsittely

Nimeä kolme suurta epäonnistumista tai toteuttamatta jäänyttä suunnitelmaa. Nimeä vielä yksi lisää. Ja nyt nimeä se epäonnistuminen, joka oli viedä sinulta hengen.

Anna itsellesi anteeksi kaikki nämä epäonnistumiset tai toteuttamatta jääneet suunnitelmat. Anna anteeksi kaikki pieleen menneet yksityiskohdat, ajoitus, suunnitelma, olosuhteet, jotka liittyvät näihin epäonnistumisiin. Kirjoita lista affirmaatioita, joita voit käyttää menneisyydestä parantumiseen.

Nyt mieti, hyvin hyvin varovaisesti, olisiko jokin noista epäonnistumisista sellainen, että voisit katsoa sitä uusin silmin? Ehkä se olisi vielä toteutettavissa? Ehkä vähän toisella tavalla tai toisella tasolla?

ENTUSIASMI

Itsekuri on kuin kännykän akku. Se toimii hyvin jonkin aikaa, mutta virta loppuu aina liian pian. Itsekuri vaikuttaa hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta, mutta totuus on se, että itsekurin avulla toteutetut kivatkin asiat alkavat pian maistua työltä ja tuntua raskaalta.

Paras lääke itsekurin puuduttavaan vaikutukseen on inspiraatio, innostus, entusiasmi. Lopputulos voi olla sama. Näyttää siltä, että toimitaan tosi reippaalla itsekurilla, kun oikeasti kysymyksessä on aito innostus ja kiinnostus, eikä mikään voisi estää tekemästä juuri sitä mitä halutaan. Yksinkertaistaen: aito ilo juoksemisesta vie varmemmin lenkkitossut polulle kuin vakaa päätös piiskata itsensä säännöllisesti lenkille.

Tässä vaiheessa The Artist Way -kurssia pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa selvitä, mikä tuottaa itselle iloa ja mikä ei. Sen tunnistaminen ei ole aina niin helppoa. Parhaimpana suunnannäyttäjänä toimivat aamusivut ja taiteilijatreffit. Lisäksi kaikkien näiden yhdeksän kurssikerran tehtävien tarkoituksena on johdattaa tätä samaa maalia kohti. Mikä minusta on kivaa? Mikä inspiroi, mitä haluan elämälläni tehdä?

TEHTÄVÄ

Nyt seuraa koko kurssin vaikein ja tuskallisin tehtävä…

Kaiva esiin kaikki näiden yhdeksän viikon aikana kirjoittamasti aamusivut ja lue ne läpi. Kurssin alussa siis painotettiin, että sivuja ei tulisi lukea, mutta nyt on aika kurkistaa omaan alitajuntaan.

Varaa tehtävää varten kaksi eriväristä yliviivauskynää. Merkkaa toisella värillä sivuilla ilmenevät oivallukset ja toisella värillä kaikki toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä.

Muista, että sivujen on ollut tarkoitus olla ajatusten kaatopaikka. Älä tuomitse, väheksy tai halveksi itseäsi. Käytä kirjoituksiasi vain ja ainoastaan informaationa, karttana, jonka avulla on mahdollista suunnistaa kohti oman näköistä, hyvää tulevaisuutta.

Voit kirjoittaa myös listoja: mistä tai kenestä olet kirjoittanut säännöllisesti kritisoivaan sävyyn? On hyvin tyypillistä, että aamusivut ovat hyvin musta-valkoisia – älä anna sen hämätä itseäsi.

Lopuksi anna itsellesi pisteet siitä, että olet kirjoittanut aamusivuja edes sen verran, mitä olet!

TEHTÄVÄ

Tavoitteen visualisointi, seeing is believing

Kirjoita tavoitteesi ylös (tätähän on harjoiteltu jo aikaisemmillakin kurssikerroilla). Yhdistä teksti kuvakollaasiin, jossa on kuvia itsestäsi ja lehdistä kerättyjä kuvia, jotka mahdollisimman hyvin visualisoivat tavoitteesi. Laita kollaasi johonkin, missä voit nähdä sen mahdollisimman usein.

TEHTÄVÄ

Priorisointi

• Kirjoita ylös kaikki tavoitteet, jotka haluat saavuttaa ensi vuoden aikana.
• Kirjoita lista tavoitteista ensi kuukaudelle.
• Kirjoita ylös kaikki luovat tavoitteesi tälle viikolle.

Inspiroidutko kirjoittamistasi tavoitteista? Pitääkö sinun päättä, että itsekurin avulla toteutat tavoitteesi? Haluatko miettiä tavoitteita uudelleen?

TEHTÄVÄ

Hanki itsellesi taiteilija-toteemi. Toteemi voi olla mikä vaan, nukke, pehmolelu, koristepatsas, posliinikissa. Tärkeintä on, että tunnet iloa ja huolehtivaa kiintymystä toteemiisi. Anna sille kiva ja “arvokas” paikka kotoasi. Toteemin tärkein tehtävä on muistuttaa, että sisäisestä taiteilijasta – siitä lapsesta meissä – pitää pitää hyvää huolta!

Siinä olivat tämän viikon tehtävät. Määrällisesti niitä oli hiukan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta varsinkin tuo aamusivujen lukeminen on suhteellisen aikaa vievä ja henkisesti melko haasteellinen juttu. Kurssikertoja on tosiaan jäljellä vain enää kolme. Toivottavasti kaikilla on ollut opettavaista ja kivaa tähän asti – ja että jaksatte tsempata loppuun asti.

Kaikki aikaisemmat postaukset tästä aiheesta löytyy täältä: The Artist Way

Kolmas päivä menossa aivan jäätävän migreenin kanssa… Ei ole hauskaa. Varsinkin, kun “to do” -lista on lähestulkoon loputon ja normaalisti ihan hyvin tehoavat lääkkeet ei tunnu tuovan minkäänlaista helpotusta tilanteeseen. Vali vali. Pitäis varmaan mennä akupunktioon. Ainakin Karkki sai siitä hyvän avun muutama vuosi sitten, kun ihan liian tiuhaan toisiaan seuraavat migreenikohtaukset panivat koko elämän sekaisin.

Jotain lääkettä pitäisi kyllä saada ja sassiin!

Louboutinin pillerilaukku ei ehkä ihan fyysisesti ratkaise ongelmaa, mutta olishan tuo aika makea. Sitä voisi käyttää migreenipäivinä, jos on ihan pakko lähteä neljän seinän ulkopuolelle. Toimisi hyvin varoituskylttinä kanssaihmisille, että tuolle ei voi nyt puhua… 😀

Särkyhuuruisena aamupäivänä ilahdutti myös uutinen H&M:n seuraavasta suunnittelija yhteistyöstä. Viime syksynä spekuloitiin mm. Tom Fordista, mutta tämän aamuinen lehdistötiedote paljasti, että mallistosta vastaa muotimaailman toisinajattelija Maison Martin Margiela! Tosi makeeta, että H&M:llä on niin paljon itseluottamusta, että ryhtyvät tällaiseen – selkeästi vaikeammin suureen yleisöön uppoavaan, yhteistyöhön.

Jaaha. Jos sitä vaikka seuraavaksi yrittäisi lääkitä itseään vaikka kupillisella kahvia…