Olen miettinyt vaikka miten kauan, että tarvitsisin kipeästi uudet siistit ballerinat. Kohtalo puuttui peliin ja lähes suoraan New Yorkista saapui omistukseeni ehkä hienoimmat baltsut evö!

Oikeastaan ballerinat oli tarkoitettu Karkille. Boyfriend Eric kävi New Yorkissa ja toimitti tilaustyönä kaunokaiset Tukholmaan. Mutta niin siinä sitten kävi, että vaikka oikea koko oli sovitettu täkäläisessä Marc by Marc Jacobsin putiikissa, olivat kengät ihan liian isot Karkille. Tietty harmi tytön puolesta, mutta äiskä oli enemmän kuin tyytyväinen.

Eikö olekin upeat!!

Ja Karkkikin oli ihan tyytyväinen, että ballerinat jäivät sentään perheeseen… 🙂

Onnellinen ja aurinkoinen Peetu lähti juuri viettämään ylioppilasjuliaan koululle Mintun tekemässä mekossa ja glitterikorot kimaltaen. Varsinaiset juhlat meillä on vasta huomenna, että kaikki vieraat ehtivät Suomestakin paikalle, mutta tänään on varsinainen utspring, eli päättäjäispäivä.

Ihanaa päivää Peetulle ja ihan mielettömästi onnea hienosti suoritetusta koulusta!! I luv u so much!! <3 <3 <3

Oletteko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille ravintoloihin, yökerhoihin, hotelleihin etc paikkoihin unohdetuille kamoille tapahtuu? No, nyt tiedetään ainakin, mihin Tukholman Tuhkimoitten kadottamat tavarat päätyy. Punainen Risti avasi toissapäivänä Söderissä uuden kirppiksen, jonne myytävät vaatteet, laukut, kengät ja asusteet tulevat pääosin Stureplanin ympäristön yökerhoista ja muutamasta viiden tähden hotellista. Saivat kuulemma kuusi jätesäkkiä täynnä kaikenlaista tavaraa vain parin-kolmen viime kuukauden ajalta. Myyntiin hyväksytään vain erittäin hyväkuntoista kampetta, pääosin merkkituotteita, mutta myös “muodikkaita” vetimiä muiltakin kuin design merkeiltä.

Ja pitihän tuo mennä katsastamaan, kun hintojenkin luvattiin olevan ihan hillittyä Punaisen Ristin kirppis -tasoa.

Joku Tuhkimo on hukannut molemmat punaiset spittarinsa. On siinä prinssillä hommaa, kun pitää sovitella molempia kenkiä keittiöpiikojen jalkoihin…

Satuin olemaan paikalla hetkeä ennen ovien aukaisemista ja ehdin kurkistella herkkupaloja jo vähän ikkunan takaa. Itseasiassa oven taakse ehti kertyä pieni jonokin ja siinä odotellessa päätin, että hyökkään ensimmäisenä bongaamani ihanan Marc by Marc Jacobsin clutchin kimppuun.

Päätin tosin siinä odotellessani, että kipuraja menee 50 euron kohdalla. Sen enempää en ole valmis maksamaan clutchista, jota en varsinaisesti juuri nyt tarvitse ja joka ei oikeastaan ole sen värinen, mitä olen etsiskellyt. No, hinta oli sitten 60 euroa. Kanniskelin laukkua mukanani pitkin putiikkia, kun tsuumailin muuta tarjontaa ja mietiskelin, että onhan se kivan värinen, ajaton ja helposti yhdisteltävissä… Mutta sitten pysyin päätöksessäni ja tuskin olin irroittanut näppini siitä, kun toinen haukka nappasi laukun parempaan talteen.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan putiikista lähtenyt…

Clutchista eroamisen aiheuttamaa ahdistusta lievitti aika oleellisesti nämä a-i-v-a-n upeat Bossin mustat avokaat!

Kenkulit ovat pääosin kiiltonahkaa, mutta kanta ja korko on mokkaa. Kaunokaiset ovat varmaankin olleet jonkun parhaimmat pyhäkengät, sillä kaikesta näkee, että niitä on pidetty todella kauniisti. Nahka on aivan virheettömässä kunnossa, korkolaput ja puolipohjat aivan juuri laitettu. Ja ne sopivat jalkaani aivan täydellisesti!!

Kotiin Bossit lähtivät noin 40 eurolla – eli tunnen tehneeni todella hyvät kaupat! Ja vielä hyväntekeväisyyttä samalla – win-win, as I understand it! 🙂

Röda Korsetin luksus-kirppis löytyy osoitteesta Hornsgatan 56

En voi uskoa hyvää tuuriani! Tai siis tämän oli pakko olla jotenkin järjestetty juttu. Pikainen visiitti Zaralla (tai no, pikaiseksi se kai lasketaan, kun varsinaiseen shoppailuun meni noin 30 sek. Sovituskoppijonossa ja kassajonossa seisoskellessa aikaa vierähti kevyesti yli puoli tuntia yhteensä) ratkaisi kaikki lauantaisten ylioppilasjuhlien pukeutumisongelmat!

Tattadaaa!!

Koko hela Tukholmassa ei ollut kuin yksi ainoa kappale jäljellä sitä ihanaa Zaran kalamekkoa, josta haaveilin viime viikolla. Ja tuo ainokainen sattui olemaan juuri omaa kokoani. Sekä lisäksi kaiken kukkaraksi muutenkin aivan täydellinen!! Onneksi, sillä tosiaan Peetun ylppäreitä juhlitaan nyt lauantaina ja ihan pikkusen olis muutakin puuhaa, eikä tosiaan olisi ollut aikaa laukata kaupungilla etsimässä jotain mekon tapaista…

Katsokaa nyt!! Siinä on ihan oikeasti kaloja! Vähänkö siis hienoa!

Mekon materiaali on aavistuksen kiiltävämpää kuin mitä nettikuvista kävi ilmi. Ensin ajattelin, että en kestä tuota hohtoa, mutta sitten tulin onneksi järkiini. Eihän juhlapuvun nyt tosiaankaan välttämättä tarvitse olla mistään himmeästä lakanakankaasta tehty. Sitäpaitsi tuo kiilto sopii hyvin kala-aiheiseen kuviointiin. Haha!

Joku varoitteli haaveilupostauksen kommenteissa, että mekko saattaisi olla liian lyhyt. Minttu taitaapi olla kommentoijaa sen verran lyhyempi, että helman pituuden kanssa ei tullut mitään ongelmia. Muutenkin tuo on hyvin pitkälle juuri sen mallinen päälläni kuin ajattelinkin. Selkäpuolen erikoisesti toteutettu pääntie on ainoa – ja riittävä – juju itse kuosin lisäksi.

Ajattelin yhdistää mekkoon vanhat mokkaiset nuden sävyiset sandaalini. Mustatkin tuohon sopisi, mutta ehkä näin kesällä haluan silti käytää jotain vaaleaa. Sitäpaitsi niillä samoilla sandaaleilla on juhlittu niin Peetun rippijuhlat kuin ystävän häätkin (kaasona), joten tiedän, että jaksan hillua niillä koko pitkän päivän. (Kylläpäs muuten olivat nuo kuvat bloggerin aikaan pieniä…)

Mistä tietää, että on kesäloma? No ainakin siitä, että herätyskello ei ole soimassa kello viideltä aamulla niinkuin tavallisesti ja siitä, että kahvikupin ja aamun lehden kanssa voi painua takaisin punkkaan, vaikka onkin keskiviikko. Sen tietää myös siitä, että yhtäkkiä aivan hyväksyttävä ja säädyllinen lähdenpä-tästä-vähän-kaupungille -ehostus syntyy aurinkolaseista ja sävyttävästä huulikiillosta. 🙂

Kiskaisin jalkaani silkkiset pyjama-haaremihousut ja hopeiset sandaalinläpsyt, kun lähdin hikipinkomaan viimeisiä asioita, jotka on hoidettava ennen Peetun ylioppilasjuhlia. Voin kertoa, että ei – Tukholmasta ei löydy karjalanpiirakoita koossa “cocktail”, Tukholmasta ei myöskään löydy noin sentin levyistä sini-valkoista nauhaa ja ihan yllättävän hankalaksi menee löytää tavallisia vaaleansinisiä ilmapalloja. Nooo… Kaikki järjestynee ja mitä ei löydy niin sitä ei tarvita.

Huulissa on Maybellinen uutuus, kivasti marjaiselta maistuva värillisen huulirasvan oloinen voide. Esittelen nuo vielä tarkemminkin, kunhan ehdin kerätä vähän enemmän käyttökokemusta kuin vain tämän yhden päivän. Maybellinet saimme lahjaksi viime lauantain Indiedays-tapaamisessa.

• silkkihousut, ostettu Balilta
• t-paita, Filippa K
• rotsi, Acne
• sandaalit, Marni for H&M
• aurinkolasit, Polaroid

Jo yhdeksäs The Artist Way -viikko menossa! Tässä vaiheessa monelle tulee halu lopettaa; eihän tästä ole mitään hyötyäkään… Mutta hei – ei kannata lopettaa nyt, kun loppusuora jo häämöttää. Tsemppiä kaikille, jotka ovat ottaneet haasteen vastaan!

Tällä viikolla käydään pelkojen kimppuun. Miten päästä eroon yrittämisen pelosta, miten ylipäätään voi tunnistaa omat pelkonsa? Aika haastavia kysymyksiä, mutta onneksi on taas hyviä tehtäviä, joiden avulla on mahdollista päästä lähemmäksi asioiden ydintä. Lisäksi puhutaan innostuksesta, entusiasmista, ja miten kurinalaisuus ei koskaan toimi pidemmän päälle – niin tavoiteltavalta asialta kuin se meidän luterilaisen ajattelun värittämässä yhteiskunnassa tuntuukin.

Tsekataan silti ensin, miten viime viikko meni.

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit? Jos et kirjoittanut joka päivä, miksi et? Miltä kirjoittaminen tuntui? Oletko muistanut olla kiltti itsellesi teksteissä?

Tällä viikolla olin aika huono aamusivujen kirjoittaja – jäi peräti kolme aamua väliin. Sunnuntaina olin Helsigissä, eikä hotelliaamuna oikein ollut aikaa eikä tilaisuutta rauhoittua kirjoittamaan. Eilen ja tänäaamuna olen ollut niin tajuttomassa migreenissä, että jo kirjoittamisen ajatteleminen on tuntunut tuskalliselta. Mutta muuten olen yrittänyt olla itselleni lempeä ja kehua pienistäkin hyvistä asioista ja erityisesti tulevaisuuden jäsentelystä. Jotkin ajatukset osoittavat pieniä selkiintymisen merkkejä, mutta kyllähän suurin osa tuntuu olevan sitä samaa jauhamista.

Taiteilijatreffit

Piditkö taiteilijatreffit tällä viikolla? Mitä teit? Oletko muistanut pitää hauskaa?

Migreeni sotki tämän viikon taiteilijatreffini, mutta en ole unohtanut suunnitelmiani. Ohjelmassa on pieni askarteluprojekti (rrrrakastan askartelua!) ja mahdollisesti laitan tulokset tänne blogiinkin näkyviin vielä… 🙂

PELKO

Miten usein sitä tuntuukaan, että on vaan onneton laiskimus, kun ei saa mitään aikaiseksi? Ja nyt ei puhuta tiskaamisesta tai vessan siivouksesta, vaan niistä vähän isommista asioista, elämänmuutoksista, halusta tehdä jotain luovaa, toteuttaa itseään. Halua löytyisi, mutta mitään ei tapahdu. Korkeintaan sitä jankuttaa ystävilleen, tuttavilleen, perheelleen omaa tyytymättömyyttään ja miten haluaisi muutosta tai tehdä jotain omasta mielestä hienoa.

Suurin ongelma ei yleensä ole laiskuus vaan pelko. Pelko siitä, että homma menee pieleen, epäonnistuu totaalisesti, joudutaan naurunalaiseksi tai muuten vaan tulee tunne, että “kaikki” ajattelevat, että mikähän toi luulee olevansa, lamaannuttaa totaalisesti eikä uskalleta edes aloittaa. Ongelma on myös siinä, että kaiken pitäisi olla täydellistä heti. Jos ryhdytään toimeen, pitää lopputoksen olla erinomainen, mieluiten häikäisevä. Ja kuka pystyy lupaamaan itselleen tuollaista? Juuri niin, ei kukaan. Aloittamisen tekee vaikeaksi myös se, jos ei nähdä, että minkä tahansa asian voi hoitaa “peruna kerrallaan”, pienin askelin. Heti ei tarvitse muuttaa kaikkea, valloittaa vuorta ja ohjata täyspitkää elokuvaa.

Paras lääke tällaisen lamaannuttavan pelon hallintaan on rakkaus. Tunnista pelko, lakkaa komentelemasta itseäsi, ole kiltti ja hellä itsellesi, kohtele itseäsi rakastavasti. Sinä olet tarpeeksi hyvä!

TEHTÄVÄ

Epäonnistumisien käsittely

Nimeä kolme suurta epäonnistumista tai toteuttamatta jäänyttä suunnitelmaa. Nimeä vielä yksi lisää. Ja nyt nimeä se epäonnistuminen, joka oli viedä sinulta hengen.

Anna itsellesi anteeksi kaikki nämä epäonnistumiset tai toteuttamatta jääneet suunnitelmat. Anna anteeksi kaikki pieleen menneet yksityiskohdat, ajoitus, suunnitelma, olosuhteet, jotka liittyvät näihin epäonnistumisiin. Kirjoita lista affirmaatioita, joita voit käyttää menneisyydestä parantumiseen.

Nyt mieti, hyvin hyvin varovaisesti, olisiko jokin noista epäonnistumisista sellainen, että voisit katsoa sitä uusin silmin? Ehkä se olisi vielä toteutettavissa? Ehkä vähän toisella tavalla tai toisella tasolla?

ENTUSIASMI

Itsekuri on kuin kännykän akku. Se toimii hyvin jonkin aikaa, mutta virta loppuu aina liian pian. Itsekuri vaikuttaa hyvältä ja tavoittelemisen arvoiselta, mutta totuus on se, että itsekurin avulla toteutetut kivatkin asiat alkavat pian maistua työltä ja tuntua raskaalta.

Paras lääke itsekurin puuduttavaan vaikutukseen on inspiraatio, innostus, entusiasmi. Lopputulos voi olla sama. Näyttää siltä, että toimitaan tosi reippaalla itsekurilla, kun oikeasti kysymyksessä on aito innostus ja kiinnostus, eikä mikään voisi estää tekemästä juuri sitä mitä halutaan. Yksinkertaistaen: aito ilo juoksemisesta vie varmemmin lenkkitossut polulle kuin vakaa päätös piiskata itsensä säännöllisesti lenkille.

Tässä vaiheessa The Artist Way -kurssia pitäisi jo pikkuhiljaa alkaa selvitä, mikä tuottaa itselle iloa ja mikä ei. Sen tunnistaminen ei ole aina niin helppoa. Parhaimpana suunnannäyttäjänä toimivat aamusivut ja taiteilijatreffit. Lisäksi kaikkien näiden yhdeksän kurssikerran tehtävien tarkoituksena on johdattaa tätä samaa maalia kohti. Mikä minusta on kivaa? Mikä inspiroi, mitä haluan elämälläni tehdä?

TEHTÄVÄ

Nyt seuraa koko kurssin vaikein ja tuskallisin tehtävä…

Kaiva esiin kaikki näiden yhdeksän viikon aikana kirjoittamasti aamusivut ja lue ne läpi. Kurssin alussa siis painotettiin, että sivuja ei tulisi lukea, mutta nyt on aika kurkistaa omaan alitajuntaan.

Varaa tehtävää varten kaksi eriväristä yliviivauskynää. Merkkaa toisella värillä sivuilla ilmenevät oivallukset ja toisella värillä kaikki toimenpiteet, joihin tulisi ryhtyä.

Muista, että sivujen on ollut tarkoitus olla ajatusten kaatopaikka. Älä tuomitse, väheksy tai halveksi itseäsi. Käytä kirjoituksiasi vain ja ainoastaan informaationa, karttana, jonka avulla on mahdollista suunnistaa kohti oman näköistä, hyvää tulevaisuutta.

Voit kirjoittaa myös listoja: mistä tai kenestä olet kirjoittanut säännöllisesti kritisoivaan sävyyn? On hyvin tyypillistä, että aamusivut ovat hyvin musta-valkoisia – älä anna sen hämätä itseäsi.

Lopuksi anna itsellesi pisteet siitä, että olet kirjoittanut aamusivuja edes sen verran, mitä olet!

TEHTÄVÄ

Tavoitteen visualisointi, seeing is believing

Kirjoita tavoitteesi ylös (tätähän on harjoiteltu jo aikaisemmillakin kurssikerroilla). Yhdistä teksti kuvakollaasiin, jossa on kuvia itsestäsi ja lehdistä kerättyjä kuvia, jotka mahdollisimman hyvin visualisoivat tavoitteesi. Laita kollaasi johonkin, missä voit nähdä sen mahdollisimman usein.

TEHTÄVÄ

Priorisointi

• Kirjoita ylös kaikki tavoitteet, jotka haluat saavuttaa ensi vuoden aikana.
• Kirjoita lista tavoitteista ensi kuukaudelle.
• Kirjoita ylös kaikki luovat tavoitteesi tälle viikolle.

Inspiroidutko kirjoittamistasi tavoitteista? Pitääkö sinun päättä, että itsekurin avulla toteutat tavoitteesi? Haluatko miettiä tavoitteita uudelleen?

TEHTÄVÄ

Hanki itsellesi taiteilija-toteemi. Toteemi voi olla mikä vaan, nukke, pehmolelu, koristepatsas, posliinikissa. Tärkeintä on, että tunnet iloa ja huolehtivaa kiintymystä toteemiisi. Anna sille kiva ja “arvokas” paikka kotoasi. Toteemin tärkein tehtävä on muistuttaa, että sisäisestä taiteilijasta – siitä lapsesta meissä – pitää pitää hyvää huolta!

Siinä olivat tämän viikon tehtävät. Määrällisesti niitä oli hiukan vähemmän kuin aikaisemmin, mutta varsinkin tuo aamusivujen lukeminen on suhteellisen aikaa vievä ja henkisesti melko haasteellinen juttu. Kurssikertoja on tosiaan jäljellä vain enää kolme. Toivottavasti kaikilla on ollut opettavaista ja kivaa tähän asti – ja että jaksatte tsempata loppuun asti.

Kaikki aikaisemmat postaukset tästä aiheesta löytyy täältä: The Artist Way